Lapsuus on ihmisen parasta aikaa

ite haluisin niin että saisin elää 12-17v ajan aina uudestaa, kun 17v tulee täyteen palaisin takas 12vuotiaaksi...

Mieti uudestaan kun olet 80vuotias.

Varmasti kaikilla nuorilla samalaisia mietteitä aikuistumisen kynnyksellä...

Eihän sitä pakko nykyään ole mennä muotin mukana, lähet vaikka kiertää huolettomasti maailmaa pikku hommien palkalla - varmasti kokemus rikkaampaa kuin toimisto hommissa oleminen, rahaa siellä ehkä tulee mutta elämä valuu ohi...

voithan sä työpaikallas ruokataullakin ainakin nukeilla leikkii..

"Lapsena kaikki oli niin helppoa, viatonta ja huoletonta. Ei tarvinnut tietää kamalista asioista joita on maailmassa."

No miksi välität niistä nytkään? Eihän sun ole pakko?

"Nyt kun en olekaan lapsi, niin kaikki on tylsää ja ahdistavaa. En enää tiedä minkälaiset asiat minua kiinnostaa, vai kiinnostaako ylipäätään mikään"

Olisko masennusta? Ei kuulosta normaalille. Jos haluaa olla ikuisesti lapsi, on päässä jotain vikaa?

"Sen tiedän etten halua elämääni mitään perus aikuisen asioita. Korkeintaan opiskelu-paikan, oman auton, itsenäisyyden.
Mutten tähän enää keksi muuta kirjoitettavaa. "

Ne asiat tulee itsestään jokaiselle. Ei ole pakko tehdä mitä muut tekee, valinnat päätät itse. 15-20 vuotiaana sinua ainakin määräillään vielä liikaa, etkä oikein tiedä asioista vielä. Et myöskään voi asua itsenäisesti ja joudut käymään koulut läpi. Siitä ei pääse kukaan nuori valitettavasti karkuun.
Auto on monille tärkeä mutta vain siksi koska kaverillakin on, oletko miettinyt teetkö sillä mitään?

Lapsuus on hyvin lyhyt aika. Paras aika elämässä alkaa kolmikymppisenä, koska silloin on vähintään jo vapaa tekemään mitä haluaa. Loppu on enää rahasta kiinni, kaikki muu on omaa päätösvaltaasi mitä haluat harrastaa tai tehdä. Itse en käy edes töissä koska koen sen vapaa-aikaa riistäväksi, eli tiedän todellakin mitä elämältä haluan.
Aika siis tuo sen onnen.

Totuus on ettei kukaan halua tulla vanhaksi, joka väittää vanhuuden olevan elämän parasta aikaa valehtelee rajusti ennen kaikkea itselleen. Lapsena ihminen on onnellisimmillaan koska silloin ei vielä ymmärrä että miten julma ja epäreilu paikka maailma osaa olla. Lapsena sitä odottaa huimia asioita aikuisiältä, sitten kun on oikeasti aikuinen niin saa huomata ettei elämä ole läheskään niin siistiä kuin oli kuvitellut aikoinaan.