Miten tuo vetäessä pysähtyminen käytännössä toteutetaan?

Itse olen omalle koiralleni, ihan pennusta siis aloitettiin opettelu, homman opettanut seuraavalla tavalla. Vetämiseksi lasken sen, että hihna kiristyy, jos koira sen samantien itse löysää, ennen kuin kerkeän pysähtyä matka jatkuu, mutta kaiken muun olen laskenut vetämiseksi. Löysä hihna olla pitää siis :) Siihen se raja on kaikkein helpoin vetää ja se on myös koiralle yksinkertaisinta ymmärtää. Välineinä tavallinen kaulapanta ja hihna (ei mitään erikoisvehkeitä).

Aluksi kun pentu veti, pysähdyin ja seisoin hiljaa paikallaan. Odotin, että pentu itse alkoi ihmettelemään miksei matka etene ja otti askeleen taaksepäin ja hihna löystyi. Tällöin kehuin ja matka jatkui. Pikkuhiljaa, kun tämä meni perille (vaati pari lenkkiä), odotin, että pentu hihnan löysäämisen lisäksi otti katsekontaktin, ja vasta sitten matka jatkui kera kehujen. Pikkuhiljaa vaatimukset lisääntyivät, kun koira selkeästi alkoi edellisen homman hallitsemaan hyvin, siihen että koiran piti peruutta vierelle saakka ja ottaa katsekontakti ennen kuin lenkki jatkui (tällöin vetämistä tapahtui enää hyvin harvoin, ehkä kerran tai kaksi tunnin mittaisen lenkin aikana). Koiran piti aina itse oivaltaa mitä sen pitää tehdä kun meno pysähtyy, minä vain seisoin ja odotin (joskus pitkäänkin). Tärkeää on pitää maltti matkassa ja vaatia pikkuhiljaa lisää ja lisää, sen mukaan kun koira pysähtyessä edellisen jutun sujuvasti tekee, jottei vaadi liian äkkiä liian paljon. Mitään varsinaista palkkaa, namia tms, en käyttänyt, kehuja vain. Lenkin jatkuminen ja eteenpäin pääseminen oli aina se suurin palkka.

Ihan pienenkin pennun kanssa alkoi viikossa parissa näkyä selvästi, että se oivalsi homman jujun ja hihnakäytös myös selkeästi muuttui alun koheltamisesta jo kohtuu mukavaksi etenemiseksi. Välillä päästiin pitkäänkin vetämättä, mutta aina välillä pennulta tahtoi keskittyminen herpaantua muualle. Mutta kolmessa, neljässä kuukaudessa päästiin siihen, ettei vetämistä tapahtunut enää kuin ihan poikkeuksellisissa tapauksissa.

"Mikä siinä on vetämisen raja?"...tämän määrittää hihnan kireys.
Löysähihna = hyvä
Kireä hihna = Ei hyvä

Tämän välimaastossa eli, kun hihna lähtee kiristymaan niin, tilanne korjataan jälkimmäiseen perustilaan. Lisäksi koiran on käveltävä siinä rytmissä minkä asetat itse.

"Käytetäänkö kuristuspantaa, vai kenties valjaita?"....Se ja sama, jos opettaa johdonmukaisesti alusta asti.

"Oppiiko koira nopeasti?"...koira kyllä oppii nopeasti ja vielä hyvin nuorena. Ihminen on usein oppimisen jarru. Kyse on lähinnä, että miten viestität koirallesi selkeästi ja ymmärrettävästi haluamasi asian.
Tärkeintä on oppia tekemään rakentavaa ja kannustavaa yhteistyötä koiran kanssa alusta asti.

Hyvä huomio ajoituksesta. Miten olisi molemmat...=D..ja nekin vain oikeanlaiseta suorituksesta ei puolisuorituksesta.
Jos on kyse pennusta, niin sen käytöstä on jo helppo ohjailla oikeaan suuntaan monessa asiassa. Eli haluttuun suuntaan antavaan käytösmalliin.

Lähtökohta/tavoite -> välitavoite/arviointi/ -> Tavoite/lopputulos -> lopputuloksen arviointi, eli päästiinkö asetettuun tavoitteeseen.

Tuota kulkua voi kutsua myös tavoitteeksi tai päämääräksi eli on tiedossa minkälaista käytöstä koiralta halutaan ja sitten siihen pyritään määrätietoisesti välillä tavoitekehitystä arvioiden.

Lähtökohta a). Koira vetää. Tavoite C) koira ei vedä ja hallitsee kohtaamiset miten se on koulutettu. Näiden välillä b) eli välitavoite edetään kohti tavoitetta ja valitulla koulutustavalla ja sitä tarvittaessa hioen,seuraten kehityksen kulkua kohti päätavoitetta. Eli toteutuuko ja kehittyykö oikea suunta...

Sisäistä ja miellä tämä yhtälö, niin ymmärrät mistä on kyse. Joskus on hyvä, että joutuu miettimään lukemaansa...=D