Lapset ja koira

Ihan samaa mieltä. Mun nuorempi koira ei ole tottunut lapsiin. Koiran silmissä lapset on ennelta arvaamattomia, kiljahtelevia kummallisia pieniä ihmisiä, joita on ihan kiva seurata sivusta ja nuuhkia vaivihkaa sillon, kun lapsi touhuaa omiaan. Heti kun lapsi kiinnostuu koirasta alkaa murahtelu ja haukahtelu. Koira ei vaan osaa suhtautua lapsiin...

Tuosta lasten lääppimisestä pääsee eroon sillä että opettaa koiran haukahtamaan käskystä tai oikeastaan jo pienestä vihjeestä. Silloin pienet ihmiset pelästyy sitä, vaikka koira muutoin olisikin lutuinen ja kiltti. Tehoaa kummasti.

Meillä osaa tuon ilman eri käskyäkin. Mutta sillä on vielä sellainen kiero huumorintaju, että vaikka ohitus muuten menisi mallikkaasti niin kun tenava on ohittanut se haukahtaa juuri ohituksen jälkeen. Ja katsoo itsetyytyväisen näköisenä minuun.
Tätä viimemainittua kieroilua tapahtuu erityisesti koululaisten kohdalla.

miksi niitä koiria ei ole totutettu lapsiin?

Onko sinusta koirat yleisia halailukohteita? Koskien lapsia ja aikuisia, jos välttämättä on pakko menna halailemaan /tervehtimään vieraita koiria, olisi syytä kunnioittaa koiran omistajan mielipidettä(saako rapsuttaa tai ei) ilman että siitä jonkun pikku Juho-Eveliinan äiti ottaa hirveät pultit, kun hänen pikku kultamussukkaa kielletään tulemasta...ja sitten vielä sanotaan että koira on vihainen, joo-o minä sanon aina että tässä tapauksessa koirani ovat kilttejä, mutta omistaja ei...

Samaa mieltä.

Olisin KIELTÄNYT tiukasti lapsia tulemasta lähemmäs.

Eikö koirasi ole sinulle tärkeämpi kuin jonkun ventovieraat lapset?

Jatkossa koirasi pelkää entistä enemmän. Ei luota sinuun, koska et suojaa sitä.

Moni koira pelkää kirkuvia, tuijottavia, haisevia, äkkiliikkeisiä kersoja.

Tunnen monta koiraa, joita lapset kiusanneet!

Yksikään ei tule omani lähelle, jos ei osaa käyttäytyä ja kysy lupaa. Ja aina en lupaa anna.

Ei lapset mene rikki, jos niitä kieltää, kun vanhemmat eivät hoida kasvatusvastuutaan!

Miksi oli vaikea kieltää lapsia??????????????????????????????????

Tietty lapset ja äiti teki väärin, mutta miksi pitää pysähtyä? olisit kävelly ohi. TUollaisessa tilanteessa perhe on saattanut luulla että tarjoat koiraasi leikkikaveriksi.

Toiset opettavat koirilleen ohituksen niin,että pysähtyvät koira sivulle ja antavat toisten kävellä ohi :) tämä varsin hyvä keino varsinkin silloin kun koira on hyvin nuori ja tarmoa riittää.. ja jos koiralla on kokoa on myös helpompi pitää siinä hallinnassa :D
Ja kyllä vanhempienkin kuuluu kysyä koiranomistajalta saako lapset tulla katsomaan koiraa? kyllä mun kavereiden lapset kysyvät luvan: "saako tulla silittämään" ennen kuin lääppivät koiraa.
Minunkin 1.5 vuotias koira on pennusta asti totutettu eri ikäisiin lapsiin,mutta en silti tykkää että vieraat tulevat omine lupineen repimään ja lääppimään,kyllä mä siitä ärähdän! ne muksut yleensä bongaa meidän koira jo pitkän matkan päästä ja juoksee luokse! onneksi meidän koira ei ole ikinä edes murahtanut lapsille..
MINÄ olen koirani johtaja/suojelija ja MINÄ päätän kuka saa milloinkin tulla MINUN koiraani katsomaan,ei se ole yleistä omaisuutta!
Varsinkin pentuaikana monet mummut ja papat veti herneet nekkuun kun harjoiteltiin ohituksia,enkä antanut mennä moikkaamaan ihmisiä/koiria. Ollaanpas sitä ylpeitä,huonokäytöksisiä ym. ja eihän tuo koira opi sosiaaliseksi jos ei saa tulla katsomaan ym. kommenttia tuli. Antaa vaan sen hyppiä (joo,onhan se kiva kun pentu on kasvanu yli 30kg aikuiseksi ja hyppii vasten?) Minun koirallani on ihan tarpeeksi koirakavereita ja on ollut joka paikassa mukana,että on enemmän kuin vähän sosiaalistettu. Koirani saa mennä tutustumaan muihin koiriin lenkillä vain luvan kanssa,ei silloin kun itse haluaa.

Ompa aggressiivisia koiranomistajia! Itse kasvatatte remmirähjääjiä koiristanne, kun nuorelle koiralle annetaan oikein esimerkki, että pysykää muut kaukana minun koirastani. Miksi ette sosiaalista koiraanne? Olen koirani kanssa tervehtinyt jokaisen, joka on halunnut tutustua. Aluksi villi pentu on nyt oppinut rauhallisesti kohtaamaan ihmiset, kun harjoitusta on paljon. Aluksi hyppi mutta varoitin ihmisiä siitä ja ohjasin koiraa rauhalliseen käytökseen. Ja kas kummaa, oppihan se! Tervetuloa vaan kaikki lääppimään sessuani, haluan sen oppivan ystävälliseksi ja sosiaaliseksi. MINUN asenteenihan se omaksuu niissä tilanteissa.

Tietenkään lapsia ei saa päästää suoraan lähestymään vieraita koiria, mutta silti täytyisi totuttaa koirat lapsiin jo pentuina kaiken varalta. Lapsetkin ovat vasta lapsia, eli pentuja, jotka eivät tajua melkein mistään mitään. Eläintenkin pennut älyyntyvät aikanaan, mutta täytyy ymmärtää, että ihminen taitaa olla kaikista hitain pentuvaiheen ohittaja. Lapsi on pentu. Koira täytyy totuttaa lapsiin pennusta saakka. Mutta en tarkoita, että lasten saa antaa tehdä mitä tahansa, tietysti nekin tarvitsevat koulutusta, mutta hitaasti ne silti oppivat, kuten eläimetkin vasta pentuina.

Koiralla on oikeus ulkoilla rauhassa.

Vanhemmilla on VASTUU pitää jälkikasvunsa kurissa.

Koirasta tulee epävarma, jos omistajlla ei ole mitään logiikkaan, ensin näyttää suojelvansa koiransa, sitten päästääkin tenavat lähelle. Koira ei tiedä miten toimia milloinkin.

Minä kiellän tiukasti, ajatelkoot mitä lystää. Juuri eilen kävelimme puiston läpi, kuulin kaukaa kun isä huusi "hei pikku-jorma, koira!" ja kersa lähti juoksemaan meitä kohti!

Koirani ei ole aggressiivinen, mutta meillä ei ole aikaa olla jokaisen lääpittävänä. Ei kiinnosta. Koirani luottaa minuun.

Minä en päästä lapsia koirani luo ihan sen takia että en pidä lasten vanhemmista (enkä tosin ihan kaikista lapsistakaan). Inhoan niiden lässyttelyä. Ja niiden halua esittää lastaan. yököttävää. Ja koska olen nainen ja keski iässä pitäisi minun varmaan ihastua noiden muksuihin. Ei kiitos. Koira usein toisijainen noissa tapaamisissa.

Ja en edes provoile tällä..en tiedä miksi mutta en jaksa tuollaista teeskentelyä pidän aidoista ihmisistä jotka puhuvat normaalisti.

koirani on hyvätapainen ja tulee mainiosti tuttujeni hyvin käyttäytyvien lasten ja mukavien vanhempien jotka puhuvat lässyttämättä kanssa. Ja on saanut pelonkin pois parilta lapselta.

Mutta minua ei kiinnosta ja se riittää syyksi.

"Koiralla on oikeus ulkoilla rauhassa"

Siis ihan oikeasti, ajattele nyt. Suojeletko sinä koiraasi lapsilta? Tarvitseeko sitä suojella tavallisilta ystävällisiltä aikuisilta? Koira omaksuu juuri SINUN asenteesi. Suhtaudu ystävällisesti vastaantulijoihin niin koirasikin suhtautuu. Jos pelkää/inhoat etukäteen tapaamiasi ihmisiä, siirrät asenteesi koiraasi. Remmiräyhääjän peruskurssi. Saat uskoa, että se tulee vielä sinua puolustamaan, kunhan ikää karttuu. Ja yhä enemmän yllättäviä tilanteita. Sitten teidän onkin jatkossa paras ulkoilla vain keskenänne, karttaa vastaantulijoita syystäkin.

Kyllä lapsia saa ja TÄYTYY kurittaa, vaikka he eivät mitään olisi tehneetkään ! Lapset eivät opi mitään pienestä neuvosta, vaan vasta kunnon satikudista ! Itselläni ei ole lapsia, koska en niitä siedä !!! Komennan lapset pois koirieni läheltä vaikka kiroillen huutamalla, jos ne tulevat varovastikin lähelle !

Kuinka monta kertaa tästä pitää tänne kirjoittaa, kunnes opitte lasten kurin tarpeen ?!?!?!

Komennelkaaa vain lapsia KOIRIENNE NÄHDEN !!! Saatte olla varmoja, että koiranne ottavat mallia ja alkavat myös komentelemaan lapsia. Ipettakaa koirillenne, että lapsia ei pidä sietää. Älkää missään nimessä puhuko lapsille lempeästi, vaan komentakaa heitä koirienne nähden lujaa. Näyttäkää koirillenne mallia !

Ulkoilen myös rauhassa koirieni kanssa.

Vanhemmat voisivat kasvattaa tenaviaan tai ainakin opettaa niille käytöstapoja. Jos ei ole opetettu, niin pysykööt kaukana.

Me emme kaipaa jokaisen räkänokan seuraa. On omakin elämä ja ystävät. Ja koirani kyllä tulevat toimeen lasten kanssa, mutta ne ansaitsevat ulkoilurauhan ja jos ei osata lähestyä kunnolla, niin ei ole tulemista lähelle.

Sitäpaitsi meillä ei ole aina aikaa pysähtyillä. Koirakin voi olla kipeä vaikka se ei näy päällepäin. Silloin ei taatusti jäädä kenenkään räkäisen toljotettavaksi.

Ei hyvän tähden. Vain suomalainen osaa pitää hyveenä pöyristyttävää moukkamaisuuttaan. Tai selittää sitä muka koirien oikeuksilla! Kyllä sivistyneeseen käytökseen kuuluu peruskohteliaisuus muita ihmisiä kohtaan. Ei ihme, että koiranomistajista valitetaan, kun on noin tökeröä joukkoa. En toki puutu teidän oikeuksiinne. Törkeä käytös on asianomaisen oma valinta.

onko kohteliaisuus sitä,että kaikki saa tulla sun koiraasi härkkimään ja sitä kohdellaan kun yhteistä omaisuutta? Auta armias jos mä menisin lenkillä tyrkyttään mun koiraa,että paijatkaa sitä,paijatkaa nyt!! varsinkin semmosille,jotka koiria pelkää!
Kyllä noi nykyajan muksut äiteineen on niin tylyä sakkia,et niile sitä kohteliaisuutta pitäis opettaa! lapsethan tekee niinkuin niille on kotona opetettu! jos vanhemmat opettais kysymään luvan saako koiraa tulla paijaamaan ja opettaisi miten koiran kanssa tulee käyttäytyä,niin porukka vois suhtautua asiaan vähän eri tavalla.

Todellakin totta. Meillä kolme lasta ja neljä koiraa, joten kaikki koiruudet lapsiin tottuneita, todellakin niin lapsirakkaita kuin voi koirat olla. Kuitenkaan eivät tykkää, jos vieraat lapset tulee iholle, vaan ahdistuvat. Eivät ärhentele tms, mutta ilmeet juur niin kärsivät, että aina sanon ettei saa tulla silittämään. Vanhempien pitäisi opettaa lapsilleen, että lupa kysytään ja kuunnellaan, mitä koiran omistaja sanoo: saako silittää ja jos, niin miten. Ihan perusjuttuja, jokaisen turvallisuuden takaamiseksi.

Ei kaikilla koiranulkoiluttajilla ole AINA AIKAA eikä MIELENKIINTOA jäädä siliteltäväksi. Koira voi olla KIPEÄ! Ihminenkään ei kipeänä kaipaa ventovieraiden lääppimistä. Koiralle on LUONNOTONTA, että vetovieraat haisevat, tuijottavat tenavat tulevat yhtäkkiä läpsimään päähän.

Ei ole kyse koirien tai omistajien agressiivisuudesta, vaan peruskäyttäytymissäännöistä.

Emme mekään tule koiriemme kanssa tuijottamaan ja koskettelemaan tenavianne. NEVER!

Itse olen kahden lapsen äiti, koiraton sellainen, ja sittenkin ihmettelen suuresti sitä, että vanhemmat eivät ole lapsiaan kieltäneet lähestymästä täysin VIERASTA koiraa.

Minulla lapset 3v & 5v, ja voin varmasti sanoa etteivät kuuna kullan valkeana menisi toisten koiria lääppimään. Olen tehnyt heille täysin selväksi sen, että toisten koiriin EI KOSKETA, selittänyt heille sanasta sanaan, että koira ei välttämättä tykkää lapsista ja saattaa purra.

En minäkään pitäisi siitä, että joku tuiki tuntematon hyökkäisi tien toiselta laidalta kaulailemaan ja lääppimään minun lapsiani, siinä aika varmasti pelästyisi myös lapset, saatikka sitten jos kyseessä olisi koira jonka luokse "hyökätään".

Mutta, sanonpa senkin, että eivätpä näy ne koirien omistajatkaan kaikki puhtaita pulmusia olevan. Miksi ihmeessä niille lapsille pitää huutaa ja räyhätä? Varmasti uskovat, jos sanotte selkeällä ja tiukalla äänellä, että ei saa tulla koska koira puree. Se on täysin turhaa selittää pienelle lapselle sitä ettei koira ole tottunut lapsiin ja saattaa olla arvaamaton, se ei lapselle kerro mitään. Sen sijaa sanat: koira puree, on lyhyt ja ytimekäs ja uppoaa pienempäänkin kalloon, vaikka ei totta olisikaan.

Turha pelotella, että koira puree.

Se on kohteliasta käytöstä, että annetaan koiralle ja omistajalleen ulkoilurauha. Aivan sama mikä on yy kelläkin, sehän ei kuulu kenellekkään. Minua henk koht risoo, että valehdellaan koiran purevan ja sitten sitä sekä omistajaa pidetään viirupäinä. Kun kyse on oikeasti sittä kouluttamattomasta lapsesta ja idiootti vanhemmasta, jotka ovat moukkia.

Sama kuin sanoisi lapsesta, että se raapii, vittuilee ja räkii päälle.

ja kenellehän sinä sanoisit siitä lapsesta, että raapii vittuilee ja räkii, koiralle vai?

Toisekseen kun kyse on vieraasta koirasta, voi lapselle sanoa vallan hyvin että koira saattaa purra, se ei suinkaan ole valehtelua, vaan ihan täysin totta. Kuka vanhempi voi sanoa varmuudella vieraasta koirasta ettei se pure?
Jos lähtisin söpöttämään 3 vee muksulle että pitää antaa koiralle yksityisyyttä ja ulkoilurauhaa taikka että koira ei ole tottunut lapsiin eikä osaa välttämättä suhtautua niihin, niin eihän se ipana sellaisen päälle ymmärrä hölkäsen pöläystä. Toki voihan sitä taluttaja itse keksiä jonkin helposti ymmärrettävän YSTÄVÄLLISEMMÄN tavan sanoa miksei koiraa saa tervehtiä jos siltä tuntuu.
Jos tai kun meille tulee koira, niin ihan varmasti sanon että koira puree jos sitä tullaan ahdistelemaan, siinäpä saa katsoa vanhemmat minua kuin viirupäätä, se ei minua liikauta suuntaan eikä toiseen.

Pikkulapsia ei tuosta vain kuule "kouluteta", heille asiat tehdään selviksi yksinkertaisilla lauseilla, vanhemmiten kun se pääkoppa ja ymmärrystaso nousee voidaan sitten selittää että miksi ei tiettyjä asioita ole soveliasta tehdä.

Meillä lapset ovat tottuneet koiriin, eivät pelkää koiria vaan tykkäävät kovastikin, mutta tuntemattomia koiria eivät lähesty, toki katsovat perään ja saattavat sanoa että olipa söpö pikku koira tai oli tosi iso koira, mutta kunnioittavan välimatkan pitävät kyllä yllä.

Kylläpäs joillakin pipo kiristää ja pahasti. Äkäisillä ihmisillä on äkäisiä koiria. Pitääkö aina vihata jotakin? Jos ei koiria tai kissoja niin sitten lapsia. Tai niiden äitejä.

Vanhempien pitäisi vaan kouluttaa jälkikasvuaan, sillä tästä päästäisiin.

Ihme vanhempia, jos pelottelevat lapsiaan, että koira puree. Valehtelevat siis. Todellakaan kaikki koirat eivät pure.

Tiukka kielto niille tenaville vaan, ihme vääntämistä lastenkasvatus. Sen takia se onkin nykyään ihan mitä sattuu, kun niille ei olla tiukkana. Kuri ja järjestys se pitää olla, ikä ei siihen vaikuta, vanhempien asenne vain.

Ja sitten ihmetellään kun näillä hellantertuilla sitten myöhemmällä iällä on kauhea koirapelko, muttei tiedä mistä johtuu... vanhemmat juurikin pelotelleet, että kaikki koirat puree, jos menee lähelle.
Olen lapseton koiranomistaja, mutta kyllä maalaisjärkikin sanoo, ettei vierasta koiraa saa mennä ilman lupaa lääppimään. se on VANHEMPIEN tehtävä kieltää. lapselle voi myöhemmin selittää, miksei. mutta siinä tilanteessa tulisi vanhemman sanaa lapsen kunnioittaa.
Tai sitten vanhempi kysyy lupaa koiran silittämiseen, jotta lapsikin näkee oikean käyttäytymismallin. Sen jälkeen pallo on koirantaluttajalla. miksi tälläisestäkin täytyy tehdä kauhea tappelu, kun tavallisella kommunikaatiolla pärjäisi?
Kukaan ei tule silittelemään mun koiraani ilman lupaa, kiellän selkeällä äänellä, mutta myös perustelen, miksei. näin kenelläkään ei jää epäselväksi, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Hauskaa keväänjatkoa kaikille! :)

Ihmetyttää ketju myös miksi ei lastensa vanhemmille riitä se ajatus että jotkut haluaa kävellä rauhassa. Ja jotkut ei halua tutustua toisten lapsiin.

Ja miksi ventovieraan kuuluisi automaattisesti kasvattaa heidän lapsistaan koirista pitäviä tai omasta koirasta lapsista pitäviä. Eihän se ole vieraan koiranomistajan tehtävä. Ja omani tulee tuttujeni kanssa hyvin toimeen se riittäköön.

minulle koira on ostettu omaksi ilokseni ja me tykkäämme koirani ja minä kävellä rauhassa ilman häslinkiä. Emme kaipaa ventovieraita meille riittää tutut ihmiset ja koirat.

Miten se voi olla noin vaikeata lasten vanhempien ymmärtää?

Kaikkein eniten minä ihmettelen ja kammoksun niitä vanhempia, jotka yhtäkkiä jostain puskasta kuuluvat huutavat lapselleen "koira!", sitten molemmat lähtevät mitään kysymättä juoksemaan kohti!

Ja toinen on tuo lapselle valehtelu puremisesta. Kun syy voi olla sekin, että koira pelkää lapsia. Tai koira on kipeä. Tai omistajalla menkat, mikä pahinta!

Ja on syy mikä tahansa, niin siihen on oikeus jokaisella koiralla. Olen saanut paljon ihmekatseita, mutta kyllä minä kiellän tulemasta lääppimään. EI KIINNOSTA MUIDEN KERSAT.

Olen 12v ja haluaisin oman koiran. Mut vanhemmat valittaa että ne on vaa vaarallisii ja haisevii. ;( Ja sit vanhemmat pelottelee että ne on vaarallisia muttei oo koskaa kieltäny menemästä niiden lähelle.

Oon ite oppinu että Tuntemattomien koirien lähelle ei kannata vaan juosta ja heittää keppiä :D Ja oon ite oppinu että jos koira tulee haistelee ni kannatta ojentaa käsi että se voi haistella ja tutustua.

Miten saisin vanhemmat uskomaan että kyl mää sen kanssa menisin lenkille vaikka joka aamu kuudelta heräisin lenkille. Se vaa innostais mua urheilemaa mut ei, en saa ;(

Harjoittele ennen oman koiran hankkimista.

Ennen kuin hankit koiran sinun on hyvä tietää selviätkö oikeasti sen hoitamisesta ja elämästä sen kanssa.
Oheinen testi on syytä tehdä syksyllä, silloin on kylmää, tuulista ja pimeää..


-Hanki tukeva naru (eli talutin) sido siihen iso kivi (eli koira), jota raahaat perässäsi.
-Mene aikaisin aamulla ulos kaatosateeseen, kävele kuraista tietä ja hoe: hyvä poika/tyttö, pissi ja kaki pian!
-Laita taskuihisi muovipusseja ja keräile niihin koiran jätöksiä, joita varmasti löytyy, vaikkei oma "koirasi" niitä olisi tuottanutkaan.
-Ala käyttää ulkokenkiä sisällä, erityisesti kura-aikana.
-Kerää puista tippuneita lehtiä ja levitä niitä lattioille.
Kanna komeita oksia ja risuja sisälle ja silppua ne puutarhasaksilla palasiksi matolle.
-Kaada kylmää omenamehua matolle ja lattialle. Kävele sitten avojaloin pimeässä.
-Tiputa aamulla suklaavanukasta matolle ja yritä puhdistaa sitä illalla.
-Hyppää lempituolistasi juuri ennen elokuvan loppuratkaisua ja juokse avaamaan ulko-ovi.
-Pidä jaloissasi sukkia, joihin olet tehnyt reikiä tehosekoittimella.
-Peitä kaikki parhaat vaatteesi koirankarvoilla, vaaleat tummilla ja tummat vaaleilla.
-Kaada lattialle vastasilitetyt vaatteet.
-Roiskuttele vettä ympäriinsä, kun tiskaat, äläkä pyyhi sitä pois.
-Pistele ruokapöydän ja tuolien jalkoihin koloja ruuvimeisselillä.
-Levitä aamulla kotoa lähtiessäsi vessapaperirullia ympäri taloa ja siivoa ne kotiin tullessasi.
-Unohda hetkelliset mieliteot ja yllätyslähdöt.
-Mene aina kotiin suoraan koulusta tai töistä.

-Mene kävelylle vaikka kaatosateessa ja tutki jokaikinen likainen paperi, purukumi ja kuollut kärpänen.
-Pidä itsellesi yökoulua. Herää kolmelta aamuyöllä. Aseta sopivankokoinen jauhosäkki (haaveillun koiran painoinen) päällesi ja yritä nukkua. Sivele kasvojasi tiskirätillä, jonka olet illalla asettanut pesuvatiin vuoteen viereen. Nouse yläs aamuyöllä viideltä. Ota päällesi paksu ja pehmoinen peitto, jota on lämmitetty patterin päällä. Kiedo se ympärillesi. Samanlaisen tunteen tulet kokemaan, kun pentu nukkuu sylissäsi.

kakkaa ei tarvii poimii. Harvoin sataa meillä aamuyöllä-aamulla.
Olen usein nukkunut niin että kaverin koira makaa päälläni/jalkojen päällä.
Koiran voi opettaa sisä siistiks. Kesken elokuvan se voi olla sisällä vierelläsi.
Miks levittäisin lehtiä? jos siks että lehdet esittää kuraa nii sen koiran voi taluttaa pesu huoneeseen missä se voi ravistella itsensä puhtaaksi. Jos se koira on vieny ne vessa paperit nii ovenha voi laittaa kii ja asettaa semmosen lukon minkä saa kahvan yläpuolelt auki. Ja sit voi rakentaa pihalle ison aitauksen koiralle misä on koiran koppi ja siellä kopissa on ruoka ja juoma kuppi mihin voi laittaa ruokaa jos elokuva on kesken jos ei mikään muu toimi. Ja lopuksi oon suomalainen nii en oo luovuttaja.

Kysyisin vielä ketjun keskustelusta..

Miksi kaikkien pitäisi automaattisesti olla lapsirakkaita?
Minä en ole.

Minua raivostuttaa myös nuo lupaa kysymättä koiran kimppuun ryntäävät muksut. Varsinkin jos näillä on vanhemmat mukana ja nämä vain seisovat tuppisuuna.
Asian olen ratkaissut niin, että nämä "väärin lähestyvät" ärähdän pois, kun taas kiltit lapsukaiset, jotka kysyvät luvan koiran lähestymiseen saavat rakkien kanssa pelmuta. En aio aiheuttaa koirilleni ahdistusta antamalla lasten juosta kiljuen niitä kohti, vaikka jonkun jälkikasvu siitä mielensä pahoittaisikin.Ja ei, en ole "lapsivastainen" vaan lähinnä "vastuutonvanhempivastainen".
Juuri tuollaiset kohtaamiset aiheuttavat joillekkin koirille sen, että ne alkavat käyttäytyä agressiivisesti/arvaamattomasti lapsia kohtaan.Olen saanut paljonkin palautetta tästä, mutta minun vastuullani ovat koirani eivät vieraiden lapset. Pidän ne vierelläni ohituksissa ja toivoisin että niitä lapsia ei myöskään päästettäisi kirmaamaan luokseni ilman lupaa.Mitä sitten jos koira purisikin lasta? Eikö äitien ja isien itsesuojeluvaisto pelaa tuon vertaa?
Tottakai tuossa tilanteessa revittäisiin koiran omistajalle uusi p-reikä, vaikka vika löytyisi aivan muualta.

Toisaalta sitten on näitä ihania pikkuisia, jotka ovat ensin juosseet kohti ja sitten hetken juteltuamme oivaltaneet itse että koira pelästyy jos sitä päin ryntäilee ja sitten kyselleet lisää koirien lähestymisestä ja muusta.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi!

Lenkillä ollessani 30kg sekarotuisen vahvasti saksanpaimenkoiraverisen
koirani kanssa.
Takanani ajoi pyörillä kaks pikkupoikaa jotka haukkuivat koiralleni?!
Koirani ei pidä lapsista ja jännittyy heti kun näkee niitä, pahimmat on yhtäkkiä
juoksemaan lähtevät ja kiljuvat kakarat.
Kohdalla laitoin koirani istumaan ja sanoin kakaroille HIPI HIPI, ennenkuin tämä hermostuu!
Tämä n.9v poika katsoi ylimielisesti päälleni, mutta kyllä vauhti vähän kiristyi.
Kun olin tulossa kotiin niillä samoilla kakaroilla oli ystävä mukana joka juuri kohdalla juoksi/laahasi jalkojaan maassa aiheuttaen kunnon metelin.
Koirani seisahtui ja odotin että nyt se räjähtää. Olisipa räjähtänyt niin olisivat oppineet.

Eikö vanhemmat opeta nykyään lapsiaan miten vieraan koiran kanssa kuuluu olla?!
Äidit ne tässä häiriintyneitä ovat jos eivät ymmärrä suomea eivätkä ymmärrä sanoa pikku pirjo-jormilleen että vieraaseen koiraan EI(!) saa koskea! Eikä tahallaan ärsyttää haukkumalla yms!
Äitiyspakkauksissa pitäisi olla kirjanen missä äideille opetetaan miten lapsia pitää valmentaa olemaan vieraan koiran kanssa!
Myös omaa asennettaan nämä äidit saisivat miettiä!
Niinkuin olen monesti kuullu "ei meidän lapset"
Joo ei varmaankaan!

Minä en todellakaan pidä lapsista, eikä pidä koiranikaan.
Minusta vanhempien kuuluu kertoa jälkikasvulleen että vieraisiin koiriin EI
saa koskea!
Se ei liity mitenkään siihen pitääkö oma koirani lapsista vai ei.
En tahallani ole kouluttanut sitä olemaan pitämättä lapsista.
En myöskään halua että koirani on kaikkien halittavana ja että sen
kaulassa roikutaan. Koiran kuuluu saada olla koira!
Ostakaa Jorma-Irmeleillenne vaikka nalle jos on pakko päästä halimaan.
Kukaan EI kosken MINUN koiraani.
Koirani EI pitä kiljuvista ja juoksevista kakaroista!
Minä en pidä enkä halua jäädä juttelemaan vieraille ihmisille tai niiden kersoille, miksi minun edes pitäisi?
En ymmärrä niitä jotka heti suoralta kädeltä tuomitsevat ihmisen joka ei ole yhtä aurinkoinen kuin suurin osa, sellainen joka ei halua jutella kaikille ja kulkee mielummin omassa rauhassa, mikä sellaisessa ihmisessä rasittaa muita?!
Jotkut lapset vielä ärsyttävät vastaantulevia koiria, haukkumalla, kiljumalla tai muulla tavalla yrittävät saada huomiota >:/
Koirissahan se vika aina on jos eivät lapsista pidä...
Joissakin tapauksissa vanhempien olisi syytä katsoa peiliin ja mietttiä uudelleen......

Ongelma on se, että vanhemmat ovat niin täynnä sitä pikku-Jormaansa, etteivät välitä mistään muusta. Eivät siis välitä pitää Jormalle kuria.

Minä ole opettanut koirilleni mennään-sanan (monen muun lisäksi). Menemme tylysti pikku-Jorman ohi. En tykkää, että koirani turkki on täynnä nenäräkää ja kuolaa mitä niiden käsissä on kuitenkin.

Tänään kun olin ison sakemanni urokseni kanssa lenkillä ja oikaisin kaupan pihan läpi, niin samassa pakettiautosta tuli ulos äiti ihanine pikku jorma-irmeleineen... "KOIRA!" huudettiin heti ensimmäisenä.
Koirani ei pidä lapsista yhtään sen enempää kuin minäkään, tein salamannopean käännöksen ja meinasin jo huutaa että tähän ei kosketa.
Onneksi nämä pikku jorma-irmelit tajusivat lähteä äitinsä perään kun minä ja KOIRA otettiin välimatkaa niihin.
Vittu mitä urpoja!

Meidän koira on onneksi oppinut karttamaan lapsia. Kun se näkee lasten lähestyvän, se alkaa haukkumaan niille niin että ne säikähtävät :-) Koirani on ottanut minusta mallia, eli päättänyt ruveta komentelemaan lapsia pois päin, kun on nähnyt minunkin tekevän niin. Kun omia lapsia lähitulevaisuudessa saan, niin luultavasti koirani osaa sitten pitää kiusaavat lapset niistä kaukana :-D Koirani on 1-vuotias irlanninsetteriuros, jonka olen kouluttanut komentamaan lapset pois lähettyviltä :-)

Minulla on ollut koiria 15 vuotta ja lapsia 4 vuotta. Pidän molemmista ihan yhtä paljon, joten voin molemmista puhua.

Ensinnäkin: Vaikka lapset /ja aikuiset huutaisivatkin "koira", se ei aina ole merkki siitä että tulossa ollaan. Se on merkki siitä, että on huomattu koiran olevan näkyvillä. Lapset kiljuvat ihan yhtälailla esim. kissa, juna,lentokone,varis jne eikä siinä ole edes tarkoitusta lähteä perään.

Jos sattuisi kuitenkin käymään niin että lapsi tulee luokse, niin siinä on 2 vaihtoehtoa: antaa koskea tai ei.

Mikäli EI tahdo lapsen koskevan, niin sitä voi ihan nätisti ja jämäkästi sanoa että nyt ei käy. Ei siinä sen kummempia selityksiä tarvi antaa. Voi toki jos haluaa.

Mikäli ANTAA koskea koiraan, voi toimia yhdystekijänä lapsen ja koiran välillä. Kertoa ettei koiran luokse saa juosta, pitää kysyä lupa ja antaa koiran haistella. Lapselle voi sanoa että taputa/silitä tästä, siinä on kohta josta tykkää.

Äitinä voin sanoa, että meillä lapset tekee juurikin tätä ympäristön havainnointia toteamalla esim. koira sellaisen nähdessään. Yleensä lapsillani ei ole kiinnostusta edes mennä silittelemään koska omia koiria saavat paijata ja on opetettu mistä koiria silitetään ja miten niiden kanssa ollaan. Joskus HARVOIN haluaisivat silittää vierasta koiraa, silloinkin menen mukaan ja sanon lapselle että pitää kysyä saako silittää eikä ryntäillä, koira voi pelästyä. Vielä ei ole tullut tilannetta etteikö lapset olisi saaneet silittää. Itse valvon myös tätä vieressä että sujuu nätisti. Koirasta näkee kyllä yleensä alkaako lapsi "ahdistaa" sitä. Kun tulee tulevaisuudessa tilanne, ettei saa silittää, niin sitä kunnioitetaan eikä aleta kärttämään.

Itse ollessani koiran kanssa lenkillä annan kyllä lasten tulla silittämään ja kerron kuinka koiran kanssa ollaan jos mitään syytä ei ole miksei voisi (koira kipeä, kiire, ei pidä lapsista). Koirat ovat mahtavia ja ihania otuksia ja näin ollen lapsille annetaan myönteisiä kokemuksia ja neuvoja koirien kanssa.

Minulla on ollut koira, joka ei pitänyt vieraista lapsista ja omia sieti. Koira ei reuhannut lasten kanssa eikä näykkinyt tms, eikä lapsilla ollut mitään asiaa kiusata/härkkiä tai mennä edes silittämään koska toinen ei tykännyt. Hyvin sujui yhteiselo. Lenkillä ollessa sanoin yksinkertaisesti ettei tämä koira pidä lapsista, voit tulla silittämään toista koiraani, mutta älä tähän koske. Hienosti meni ja kyllä lapset sekä vanhemmat ymmärsivät.

Alloittajan tekstiä lukiessa, teit oikein kun sanoit ettei ole tottunut lapsiin..

mutta vanhempien olisi het pitäny pyytää tenavansa takas. En ymmärrä
sellaisia äitejä.

Itselläni on kaksi lasta ja opettanut heille, ettei saa juosta koiran lähelle.
Jos tahtoo silittää koiraa, kysyy ensin omistajalta saako silittää? koska ei kukaan
tiedä kuinka koira käyttäytyy, muu kuin koiran omistaja itse.

Eikä kukaan varsinkaan tiedä miten lapset käyttäytyvät. Se on se ongelma.

lapset , nuo pikkuperkeleet ovat koiran näkökulmasta suoraan helvetistä.

Juoksevat , kiljuvat kirkuvaa korvia raastavasti , juoksevat kädet ylhäällä huitoen .
Koira ei osaa suhtautua näihin kääpiöihin.
Oma rottweilerini nosti kovan metelin tälläsen pikkusakin lähestyessä sitä..eivätpä tulleet silittelemään.

Näille närkästyville äippyleille voisin sanoa , Koiraani ei tarvitse räkänokkaiset kääpiöt lääpiskellä. Lapsiin totuttamisen hoidan MINÄ , omilla ehdoillani ja ajallani.

Huhhuh mitä tekstiä täällä koiranomistajilta...

On koiran sekä sen omistajan ihan OMAKSI parhaaksi että tottuu mahdollisimman paljon erilaisiin ihmisiin ja koiriin. Tuskin täysin lapsiin tottumaton koira on kauhean onnellinen stressaavilla lenkeillä, jossa lähestyy pelottavia ja äänekkäitä pikkuihmisiä mitä omistajakin tuntuu inhoavan/pelkäävän. Ja näiden välttely vain pahentaa näitä pelkoja ja lisää sekä koiran että omistajan stressitilaa ja onnettomuutta, jota sitten näillä palstoilla puretaan... Pienet lapset ja koirat ovat molemmat aika suuresti vanhempiensa/omistajiensa kasvatuksen/koulutuksen tuotos. Molempien kuitenkin pitää elää samassa yhteiskunnassa, joten miksi tehdä siitä vaikeaa?

Itse omistan 3kk vanhan koiranpennun (nyt 15kg, aikuisena 50kg), jonka kanssa tavataan kaikki, jotka haluaa tavata ja totutellaan erilaisiin tilanteisiin, jotta koiran (sekä minun) elämä tulevaisuudessa olisi helppoa tilanteessa kuin tilanteessa. Oma pentuni on jo heti (varsinkin ison kokonsa) syystä ihan alusta lähtien totutettu erikokoisiin lapsiin ja rakastaa lapsia nyt suunnattomasti. Pentuni on myös ikäisekseen rohkea ja avoin sekä rauhallinen lähes kaikissa tilanteissa, aikaisen ja määrätietoisen sosialistamisen ansioista, ja nautimme yleisesti molemminpuolista luottamusta että asioista kuin asioista selvitään hyvin yhdessä.

Koska sekä pentu että lapsi ovat vielä harjoittelemassa asioihin suhtautumista elämässä, on suotavaa että nämä kohtaamiset ovat molemmille positiivisia, ja näin molemmat oppivat toisiltaan tärkeää vuorovaikutusta; miten toisen kanssa ollaan ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Tietysti voisi vaatia, että kaikilla (erityisesti) ihmisillä olisi kohteliaat käytöstavat hallussa (kysytään saako silittää jne.) ja äidit opettaneet lapsilleen sitä ja tätä, mutta valitettavasti se ei ole enää nykypäivää, kuten edellisissä kommenteissa hyvin näkyy. Yhä suvaitsemattomammaksi ja huonokäytöksisemmäksi yhteiskunta on menossa ja kahtiajako asiassa kuin asiassa syvenee, kuten tämä koiranomistajat vs. lastenäidit ja niiden velvollisuudet/oikeudet. Olisiko mahdotonta tarjota sekä koiralle että lapselle, joista voi näiden tapaamisen perusteella tulla joko lapsiapelkäävä/-tykkäävä tai koirafoobikko/-ystävällinen se parempi vaihtoehto näistä...?

Itse ainakin olisin todella onnellinen jos pystyn omalla vaikutuksellani lisäämään koiratietoutta (erityisesti oman koiran rotuni) sekä vähentämään ihmisten (äitien tai lasten) koirapelkoja/ennakkoluuloja. Tiedän että tämä voi jatkossa helpottaa meidän ja näiden kaikkien elämää.

Onnea on onnellinen koira & sen omistaja, joiden ei tarvitse pelätä lenkkejä vaan nauttia niistä.

En tykkää huonosti käyttäytyvistä lapsista, mutta en myöskään huonosti käyttäytyvistä koiristakaan. Mutta en syytä lasta enkä koiraa, koska tiedän ettei syy ole kummassakaan niissä, vaan ihan meissä aikuisissa ihmisissä, jotka ovat vastuussa kummistakin.

En edes ole mikään sosiaalinen ihminen eikä minulla ole lapsia. Tiedostan kuitenkin olevani vastuussa siitä miten koirani käyttäytyy tai mitä se tekee toisille ihmisille/koirille (oli se sitten kenen syytä tahansa) ja siten ko. koiranrodun sekä koiranomistajan maineesta. Tällä hetkellä koirani rakastaa kaikkia ja 99% rakastaa häntä takaisin. Joskus koirani jatkuva fanittaminen (puolin ja toisin) on rasittavaa, mutta ajattelen tällöin että raskaampaa olisi se että vihattaisiin kaikkia ja he vihaisivat meitä. Ja koiranomistajilta kysytään kuitenkin sitä kärsivällisyyttä yleisestikin sekä oman karvakaverin että siihen reagoivien ihmisten puolesta. Jos itselläsi sitä ei riitä, voit kysyä oletko oikeassa tilanteessa tehtyt oikeita ratkaisuja kaikkien parhaaksi? Kaikista vain ei ole koiranomistajiksi tai ei lasten äideiksikään, joten molempien kannattaa pohtia näiden hankintaa riittävästi. Olen huomannut että koirat yleisesti ottaen ovat pitkälti omistajiensa oloisia ja pärjäävät yhteiskunnassa samalla tavalla. (Sairaat tapaukset poislukien)

Ps. Oma koirani on Landseer, joka rodun maine on joutunut kärsimään ihan tarpeeksi osaamattomien koirankasvattajien käsissä, mistä sitten koira on saanut syyt päällensä, että on arka, aggressiivinen ja suvaitsematon, arvaamaton ja yleisesti pelottava.

Selittäkääs, aggresiiviset ja lapsivihamieluset koiranomistajat vielä jotenkin se, miksi niin monet "koirakot" oikein tahallaan pysähtyvät leikkipuistojen, päiväkotien ja koulujen porteille kyttäämään ( ja antamaan koirien tehdä jätöksensä) kuin odottaen että jospa joku " ällöttävä kääpiö" tulisi ja lähestyisi mamin murulimussukkakoissulia. Onko teistä tosiaan niin hauskaa rääkyä pää punaisena vieraille ihmislapsille että tänne ette sitten tunge?

Lapsissa on varmaan joku kasvatuksesta johtuva vika. Vaihtoon vain.

Rakki kuin rakki puree lapsia ihan tottuneesti ja käy luonnoistaan ensimmäiselläkin kerralla.

Vain koiraperheissä (koiralauman alimpina jäseninä) kasvaneet lapset rynnivät päätäpahkaa silittelemään, ihastelemaan ja lällyttelemään vieraita koiria. Normaalin, koirattoman perheen lapsia vieraat koirat eivät kiinnosta pätkän vertaa.

Ei tarvitse sitä rakkia päästää lähelle lapsia tai yleensä ihmistä. Eivät kaikki halua taputtaa tai paijata hilseilevää otusta. Tuo on kaikkien koiranomistajien harhaluulo, jokainen ihminen haluavaa rapsuttaa meidän mustia. No ei halua. Päästetään piski siihen jalkoihin pyörimään ja nuuhkimaan, sitten jos vilkaisee etten nyt halua rapsuttaa paheksutaan ja pidetään koiranvihaajana. En vain pidä niistä ja en voi astmaattisen hengitykseni kanssa yksinkertaisesti jokaista kirppusäkkiä taputella. Lisäksi eläinten ja varsinkin koirien inhimillistäminen on omituista.

Rakit ovat oksettavia ja vaarallisia haittaelukoita, samoin rakkihullut. Nyt on joku rakkihullu saanut pöäähänsä sotkea lasten leikkipaikan rakinpaskalla, kukaan muu ei noihin rakinpaskoihin koske.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2cbc61cc-de57-4acd-a470-58b009615e59

Onneksi omat lapseni eivät ole koskaan pitäneet koirista, koska ne kuulemma kuolaa, haisee, hyppii ja raapii, niin aloituksen kaltaista tilannetta emme ole koskaan kohdanneet.

Tästä on kysymys koiranomistajat ovat vastuullista porukkaa. Pitäkää vieraat lapset erillään vieraista koirista.

Joo en halua joutua maksamaan mahdollisia korvauksia kiitos ei halua lenkkeillä koirani kanssa ihan rauhassa

Nykyajan ihmiset ei edes ymmärrä koiria. Koira on laumaeläin koiralla on oma reviiri. Reviiri tarkoittaa koiralle sitä että sen koti missä se asuu on sen reviiri. Mikä on koiran tehtävä? Vartioida reviiriä olipa mikä rotu tahansa se ilmoittaa omistajille vaarasta sekä reviirille tulevasta vieraasta. Koira ei välitä vieraista ihmisistä. Koira vahtii omiaan. Koira seuraa omistajaansa. Rotujen välillä toki on eroja. Koiralle ulkona vastaantulevat vieraat ihmiset olivatpa ne aikuisia tai lapsia on yhdentekeviä. Koira ei ole kiinnostunut niistä. Koiraa kiinnostaa hajut toiset koirat. Ja tietysti se oma ihminen hihnan päässä. Koira voi jopa stressaantua jatkuvasta lenkin häirinnästä. Lenkin tarkoitus on rentouttaa koiraa ja myöskin liikunnan tarve tulee hoidettua

Juuri näin mukavia rauhallisia lenkkejä kaikille koiranomistajille ja koirattomille