Ero tulossa

Ensinnäkin, ota yhteyttä paikkakuntanne lastenvalvojaan, siellä voitte sopia kirjallisesti elatusmaksuista ja myös tapaamisista.

Tapaamisista voi sopia, että sovitte keskenänne milloin isä tapaa tai sitten voitte laatia jonkin tapaamisajan, esim. joka toinen vkonloppu.
Mielestäni kuitenkin vielä tuossa tapauksessa kun lapsi on noin pieni ja imetät, olisi kätevintä, että isä tulee teidän luokse lasta tapaamaan ja voit itse vaikka käydä kahvilla tai kaupassa jos haluat. Ja voihan isä käydä lapsen kanssa vaikka ulkona. Imetät niin pitkään kuin haluat/se on sinun mielestäsi tarpeen.

Isä voi toivoa lastaan asumaan vuoroviikoin luonaan, ei sinun ole pakko suostua. Kun lapsi on sen ikäinen, että voi itse mielipiteellään vaikuttaa niin silloin lasta kuunnellaan. Mutta mihinkään ei ole pakko suostua jos se ei tunnu lapsen kannalta parhaalta ratkaisulta.
Ei tapaamisten ole pakko rajoittua joka toiseen viikonloppuun, voittehan sopia yökyläilyt vaikka joka viikko, niin usein kun se teille molemmille sopii.

Et voi päättää, että isän muut lapset eivät saa olla samaan aikaan paikalla. Et muutoinkaan voi päättää siitä kuka isän luona vierailee lapsen hänellä ollessa. Toki siinä tilanteessa, jos on/voi olla todellista vaaran aihetta, täytyy asiasta mainita esim. lastenvalvojalle ja kysyä miten toimia tilanteessa.

Enempää en osaa neuvoa, voit myös soittaa lastenvalvojalle ja kysyä häneltä näitä asioita, sieltä ainakin osataan auttaa.

Tässä minulta ajatuksia, toivottavasti näistä oli jotain apua :)

Juu, eikä aikaakaan kun lapsella on uusi äiti, ja huomaat että sinusta tulee todella huono ihminen... näin käy, kun ero tulee. Kun lastasi aletaan retuuttaa kahden asunnon väliä, milloin minnekin, riidellään rahasta, ja uusi emäntä haukkuu sinut ja lapsesi... kannattaako erota? Mieti tarkkaan, kun vielä voit, ja olet hyvä äiti.

Riippuu paikkakunnasta ja lastenvalvojastakin. Ja siitä, miten fiksusti miehesi osaa ajatella asiaa lapsen kannalta. Vasta 3-vuotias olisi oikeasti valmis esim. viikonlopun pituiseen tapaamiseen. Meillä 7- ja vajaa 4 vuotiaat lapset ovat noin viikko/viikko, minkä itse koen liian raskaana lapsille ja meillä lastenvalvoja oli samaa mieltä myös. Sanoi, että 3vkoa/viikko voisi olla ihan ok. Meillä on parin viikon päästä yhteinen tapaaminen siellä. Toisaalta me taas asumme aivan lähekkäin, noin puolen kilometrin päässä toisistamme. Olemme aika hyvissä väleissä, ex jää joskus kahville tai syömään jne. Saa nähdä mihin sitten päädymme, vai jatkammeko tällä systeemillä siihen, että esikoinen lähtee syksyllä kouluun.
Tämä lastenvalvojamme sanoi, että jossakin paikkakunnalla on tehty tällaisia viikko/viikko-päätöksiä ihan pienillekin lapsille, ja jopa niin, että joutuvat kulkemaan eri paikkakuntien väliä.

Kysyt onko sinulla oikeutta päättää - millainen huoltajuussopimus teillä on? Onko teillä yhteishuoltajuus vai sinulla yksinhuoltajuus?

Lähtökohtaisesti kuitenkin lastenvalvoja on puolueeton lapsen edun varmistaja, joten ole yhteydessä häneen ja sovi tapaamisaika.

Kiitos tuhannesti vastauksista. Asiat hieman jo selkenivät.

Meillä ei ole vielä minkäänlaista huoltajuussopimusta...kai...? Eikös sellainen sitten tehdä sosiaalitoimistossa/lastenvalvojalla kun ero tulee? Näin olen olettanut. Kyllä varmaankin yhteishuoltajuuslinjalle päädytään. Eli haluan että lapsi säilyttää suhteen isäänsä.

Ja tosiaan, aavistelinkin ettei minulla ole valtaa päättää ketä mieheni kodissa on kun lapsemme on hänellä. Ja tämä asia pelottaa minua. Ei niinkään se, jos mieheni aloittaa uuden suhteen, vaan juurikin nämä mieheni lapset minuakin edeltävästä liitosta. Kun lapset ovat meillä, saan olla kokoajan varpaillani ja huolissani. Lapset ovat olleet todella agressiivisia ja väkivaltaisia isänsä ja minun lasta kohtaan. Asiasta on yritetty puhua ja puhua, on rangaistu (esim. pelikielto) ja anoppinikin on asiaan puuttunut. Mutta sama jatkuu edelleen. Yleensä niin, ettei mieheni ole näkemässä tai kuulemassa.

Väkivalta lastani kohtaan ilmenee esim. saksilla (tai muilla esineillä) huitomalla, esineitä päälle heittämällä ja astumalla päälle. Ovat myös sujauttaneet pieniä esineitä (esim. legoja) lapselle käteen, toiveena että laittaisi ne suuhunsa ja vetäisi henkeen. Jatkuvasti löydän legoja, hiuspinnejä, sormuksia jne. lapsen leikkitilasta. Leluja revitään kädestä ja kiusataan itkuun asti. Kun vauva on nukkumassa, saatetaan yhtäkkiä kiljaista tai tömistää oven takana lapsen herättämiseksi. Lisäksi puheissa: "turpa kiinni v****n pentu" (5-vuotiaan suusta!), "turpa kiinni tai heitän tällä", "lopeta tai tapan sut".

Joudun varmaan ottamaan asian esille lastenvalvojan kanssa. En näe muuta vaihtoehtoa. Haluan lapsen säilyttävän suhteen isäänsä, ja haluaisin toki säilyttävän sen myös sisaruspuoliinsa, mutta en voi istua kotonani peukaloita pyörittelemässä kun lapseni on heidän kanssaan isänsä kotona. Toinen on kuitenkin niin pienikin vielä ja täysin puolustuskyvytön.

Ja ymmärrän senkin, että miehen lapset varmaankin purkavat pahaa oloaan näin? En rikkonut mieheni ja hänen entisen puolisonsa liittoa, ja olemme muutoin tulleet aina lasten kanssa toimeen. Mustasukkaisuudenkin ymmärrän (vaikka mies on lapsilleen läsnä ja antaa huomiota kun he ovat täällä) mutta pakkohan minun on varmistaa oman vauvani turvallisuus?

Raskaita asioita, mutta pakko tsempata ja varata aika lastenvalvojalle ja selvittää asiat, jotta voimme jatkaa eteenpäin omilla tahoillamme.

Me asuimme exäni kanssa avoliitossa ja isyydentunnustamisen yhteydessä tehtiin yhteishuoltajuussopimus.
Olisiko miehesi valmis lähtemään esim. perheneuvolaan lastensa kanssa selvittämään näiden käytöksen syitä? Aika rankkaa käytöstä tuonikäisiltä, mutta eihän sinänsä lapsi mitään ilkeyttään tee. Jossakin on syy.
Uskon, että jos paikkakuntanne lastenvalvoja on yhtään fiksu, niin tapaamiset sovitaan vielä pitkäksi aikaa sinun luoksesi koska lapsenne on niin pieni. Sen ikäinen ei voi olla vielä äidistä erossa kovin pitkää aikaa.

Muistakaahan nyt että lastenvalvoja ei päätä mitään. Suositella voi mutta päätökset teette te. Kehottasin sinua (jollet jo ole) keskustelemaan miehesi kanssa tästä huolesta, mitä hänen lapsensa aiheuttavat. On hyvä että haluat lapsesi säilyttävän ja luovan suhteen isäänsä. Muista, että se ei ole sinulta pois. Lapsella on oikeus kasvaa tuntemaan isänsä ja antaa ja saada rakkautta isältään vaikka teille ero tulikin. Olisin samaa mieltä, että näiden edellisestä liitosta olevien lasten kanssa tätä tilannetta kannattaisi harkita purettavan esim. juuri perheneuvolassa. Mustasukkaisuuden puuskat heidän taholtaan on toki ymmärrettävissä, mutta tavat miten ilmenee ovat huolestuttavia.

Oletko ajatellut, että isä ottaisi lapsenne alkuun vaikka parina kolmena iltana viikossa? Tällöin suhde isään jatkuisi, eikä lapsi joutuisi tilanteeseen, jossa ensin aina äidin kanssa ja yhtäkkiä isän luo. Siitä sitten pikkuhiljaa pitemmiksi ajoiksi. Yön yli, vkonlopuksi..Tunnen perheen, jossa lapsi alkoi vuoden vanhasta olla vuoroviikoin vanhempiensa luona eikä tunnu kärsivän siitä mitenkään. On nyt vuosien saatossa kasvanut kahteen kotiin ja kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä. Ymmärrän, että tunnet tuskaa ajatellessasi eron hetkiä lapsestasi, mutta niin voi tuntea miehesikin. Ja yhdessähän te tämän pikkuisen olette saaneetkin.

Korostaisin vielä, että päädyttepä mihin ratkaisuun tahansa, yrittäkää keskustella asiasta sopuisasti ja käykää vaikka perheneuvolassa itsekin, siellä onnistuu jopa paremmin keskustelu kuin kahdestaan. Muistakaa, että mitä parammin keskusteluyhteytenne toimii, sitä helpompi teidän on päättää lapsenne asioista. Ja siitä taas hyötyy eniten lapsenne.

Ei kahta kotia missään tapauksessa.
Lapsilla ja nuorisolla ei olisi mitään vaikeuksia tai ongelmia jos he osaisivat puhua. Kun ei ole omaa vertailukohdetta/tilannetta ei osaa kertoa miltä matkalaukkuna eläminen tuntuu kasvaa rikkinäinen ihminen.

Ei, kyllä lapsen pitääa sua siellä missä on rajat ja rakkaus. Veikkaan että tämä isin uusio on aika napakka tapaus kasvattamaan miehen lapsen, että lapsen parasta ajatellen, soisi äidin ymmärtävän, että lapsen paikka ion isän luona. Siellä hänestä kasvaa kunnon kansalainen. Yleensä äidit suojelevat omia lapsia, niin he eivät pärjää koulussa, kunovat aina altavastaajia. Tässä lapsen paras paikka on isän ja uuden äidin luona. Uskon että biologinen ääiti saa tavata lasta, kun sopii isän ja uuden äidin kanssa pelin säännöt, ja äiti pitää lupaukset.

Sinä et voi yksin päättää, että mitkä ovat tapaamiskuviot, päätätte yhdessä niistä ja siltikin isän ei ole pakko tavata lastaan, mutta sinun tulee olla valmis joka tapaamiseen antamaan lapsi. Ei noin pientä lasta voi vaatia muuhun kuin lyhyisiin tapaamisiin sinun luonasi. Mitä todennäköisemmin et voi vaikuttaa isän edellisestä liitosta oleviin lapsiin mitenkään

Huoltajuuskuvio (yksinhuoltajuus tai yhteishuoltajuus) ei vaikuta tapaamisiin eikä elatukseen. Ainoastaan sen se määrittää, että jos on yksinhuoltajuus, niin lapsen asuminen on sillä selvä ja yhteishuoltajuudessa päätetään, että kummasta tulee lähivanhempi ja kummasta etävanhempi.

Lapsen syntyessä ja isyyttä tunnustaessa olette varmasti tehneet jonkun sopimuksen huoltajuudesta. Jos mitään ei ole tehtynä niin olet yksinhuoltaja, muta yleensä avoliitossa olevat valitsevat yhteishuoltajuuden. Mutta tämä siis pitäisi sinulla itselläsikin olla tiedossa jo kumpi huoltajuusmuoto teillä on.

Ehdottomasti siis varaat ajan lastenvalvojalle ja hoidatte lapsen asumisen ja elatuksen kuntoon, tapaamisista ei ole pakko edes tehdä mitään kirjallista sopimusta.

Suosittelen yksinhuoltajuutta.Ja pidät lapsesi puolta. Aina.