Minulle on vuosien mittaan tulllut yhä tuskallisemmaksi työn ja vapaa-ajan vuorottelu. Alkuviikosta työ maistuu niin puulle että suunnittelen irtisanoutumista koko ajan. Sitten taas loppuviikolla työ saattaakin maistua, mutta sitten tulee taas viikonloppu! itse asiassa viikonloputkin menevät pilalle kun en osaa rentoutua (muuta kuin viinaa juomalla) vaan teen koko ajan kaikenlaisia kotitöitä. Eikä koskaan saa kaikkea valmiiksi kun maanantaina pitää taas mennä töihin. Olisko teillä jotain ohjeita tähän pulmaan?
Työ ja vapaa-aika
Steffo
260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei
Samaa onkelmaa oli itelläkin aikanaan. Ihmiset elää oman rytmisä mukaa, työt kellon mukaan.
Itellä oli aikoinaan ikuinen riesa unirytmien kanssa. Maanantait oli kamalia, ei tahtonut pysyä hereillä ollenkaan. Ja loppuviikosta hommat rullas todella hyvin. Ja sitten tuli se viikonloppu. Ja taas maanantai.
Mä nyt hinauduin aina duuniin puolinukuksissa, viime tipassa, tai yleensä myöhässä. Aamivirkut oli iloisesti päättäneet kaikki jutut aamulla, mä heräilin vasta iltapäivisin. Ja kun muut lähti töistä, mulla alkoi kulkemaan.
Kellossa se vika on, ei sinussa. Jos jollain on eri rytmi ja erimittaiset vuorokaudet, se vaan on hankalaa. Nyt kun oon freelancer, saapi tehtyä hyvin hommaa, jos sitä sattuu olemaan. Mun virkein ja tehokkain aika on joskus aamuyöstä ja mun pitää välillä torkuskella ja tuumailla. Kaikille ei vain sovi kellosysteemi.
Sulla kai väärä ala. Siinä suurin vika. Joissain duuneissa maksetaan työpaikalla olemisesta, joissain tekemisistä. Tää jälkimmäinen sopii mulle.
=DW=
Äänestä Ihmisten Puoluetta!
Yhtä helevettiä.
Viikonloppuihin kasautuu aivan liikaa kotitöitä, kun arkena on kotona niin myöhään, ettei ehdi/jaksa/viitsi enää tehdä. Työpäivät venyvät pitkiksi, ja kun haluaa harrastaa vähän liikuntaa ja kulttuuria, ei yleensä koskaan ole kotona ennen seitsemää.
Viikonloput ovat liian lyhyitä palautumiseen, pitäisi olla kolme päivää vapaata ja neljä töitä. Onneksi on tänä kesänä varmaan ensimmäistä kertaa koko työuran aikana kunnon kesäloma, viisi viikkoa putkeen.
Kyse ei minusta ole siitä, että on väärällä alalla tai väärässä tehtävässä, vaan siitä, että kun on tehnyt ilman lomaa pitempää taukoa kokopäivätyötä 35 vuotta, alkaa pakostakin väsyä. Ihminen ei ole kone, ja tässä vaiheessa pitäisi jo saada ottaa rennommin. Lyhennetty työaika olisi ratkaisu, mutta sitä eivät monet työnantajat salli.