Täällä olen monesti ihmetellyt, miksi ihmeessä ihmiset erottavat toisistaan koirien koultuksen ja kasvatuksen.
Nehän ovat samoja asioita...
Vastaus on ollut koko ajan silmieni edessä, mutta vasta eilen illalla oli aikaa lukea ensimmäistä kertaa pk-liiton julkaisua koiran kotikasvatus ja tottelevaisuuskoulutus, joka on yli puoli vuotta tässä pöydällä pyörinyt koskemattomana...
Lea Yli-Suvanto sen hyvin kertoo: (jopa niin yksi-nolla, että minäkin ymmärsin)
"Koiran tapakasvatus on sitä, että pennulle opetetaan hyväksyttävät toimintamallit eri tilanteissa:
- Koiran ruokailutavat
-Koiran nukkumapaikka
- Koiran sisäsiisteys
-aurossa matkustaminen
- Hihnassa kulkeminen
jne
Tällaiset asiat tulee opetta pennulle siten, että ne ovat sille itsestään selvyys, eli koiraa ei tarvitse käskeä tai kieltää vaan se on oppinut valmiin käytösmallin, jota se aina noudattaa."
Ja ero koulutukseen on siis se, että koulutuksessa koira työskentelee käskyn alla.
Yli-Suvanto kuitenkin korostaa sitä, että nuo kaksi asiaa tietenkin kulkevat käsikädessä.
Vau, aina oppii uutta... Nyt minäkin ymmärrän miksi täälläkin sitä kasvatusta erotellaan koulutuksesta, ei mikään hassumpi näkökulma...
Nehän ovat samoja asioita...
Vastaus on ollut koko ajan silmieni edessä, mutta vasta eilen illalla oli aikaa lukea ensimmäistä kertaa pk-liiton julkaisua koiran kotikasvatus ja tottelevaisuuskoulutus, joka on yli puoli vuotta tässä pöydällä pyörinyt koskemattomana...
Lea Yli-Suvanto sen hyvin kertoo: (jopa niin yksi-nolla, että minäkin ymmärsin)
"Koiran tapakasvatus on sitä, että pennulle opetetaan hyväksyttävät toimintamallit eri tilanteissa:
- Koiran ruokailutavat
-Koiran nukkumapaikka
- Koiran sisäsiisteys
-aurossa matkustaminen
- Hihnassa kulkeminen
jne
Tällaiset asiat tulee opetta pennulle siten, että ne ovat sille itsestään selvyys, eli koiraa ei tarvitse käskeä tai kieltää vaan se on oppinut valmiin käytösmallin, jota se aina noudattaa."
Ja ero koulutukseen on siis se, että koulutuksessa koira työskentelee käskyn alla.
Yli-Suvanto kuitenkin korostaa sitä, että nuo kaksi asiaa tietenkin kulkevat käsikädessä.
Vau, aina oppii uutta... Nyt minäkin ymmärrän miksi täälläkin sitä kasvatusta erotellaan koulutuksesta, ei mikään hassumpi näkökulma...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mun ero on se, että kun kasvatan niin osoitan koiralleni missä menee "rajat". Jotenkin luonnotonta olisi heilua ne nakit käsissä normaali elämän asioissa. Ei ennen vanhaan sellasia käytetty, ja koirat kulki kuin ihmisen mieli.
Kun koulutan niin heilun nakki kädessä ja koira temppuilee minkä kerkiää...
Niin, eli näytät koirallesi sen asemansa yhteisössään ja siihen ei nakkeja tarvita, vaan ainoastaan laumaviettiä?
Nakit sitten ovat ylimääräistä luksusta kun koira tkee jotain vähemmän luonnollista kuin on vain laumansa parissa?
katsoitko tänään ykkösen aamuteeveetä? Siis jos ajattelet niin, että vastaukset yllä oleviin kysymyksiin ovat kyllä ja kyllä, niin mitä mieltä olit siitä, että nykytutkimukset osoittavat moista puppua esimerkiksi siitä kumpi tässä symbioosissa käyttää hyväkseen ja kumpaa ja kummalla se suurempi äly lauman asioista on? Ykkösen aamuteeveessä siis oli pätkä suomalaisista etologian tutkijoista koirien saralta, siis tästä samasta asiasta josta oli vasta se laajempi ulkomainenkin dokumentti... Jos et katsonut kumpaakaan, niin siis lyhennelmänä; tutkijat alkavat uskoa, että se onkin koira joka käyttää hyväkseen ihmistä ja on se fiksumpi osapuoli tämän symbioosin suhteen... Kolaiseeko se kotonaan auktoriteettina itseään pitävän itsetuntoa? vai onko se sinustakin, kuten tutkijakin lopussa sanoi, ihan sama, pääasia on että ollaan yhdessä ja löydetty toisemme...
Niin kai se on, että jos et ole tehnyt tapakasvatusta, niin koulutuksesta ei tule eikä voi tulla yhtaan mitään. Pitää ensin oppia miten elämäpyörii ja mitä se vaatii. Tämän jälkeen voi vasta oppia uutta ja elinympäristöstä poikkeavia asioita tai on mahdollista, että koira ylipäätään pystyy keskittymään koulutukseen.
Tapakasvatuksessa tuo käsikädessä juttu linkittyy myös siihen, että pentuaikaisessa tapakasvatuksessa, ennakoidaan ja ohjataan asioita siinä sivussa samalla harrastukseen tai muuhun koulutukseen tähtäävään asiaan.
Herätetään niitä vietteja mitä voidaan tarvita tai sammutetaan/hillitään, mitä ei tarvita tai pienissä määrin, että ei hallitse arkielämää.
Normaali perhekoiran tapakasvatuksessa ohjaus voi olla esim.
arkikäyttäytymiseen tähtäävään koulutukseen
Niinh... Mutta sitten toisaalta kun ajattelee koiraia jotka työskentelevät hyvin ja ovat kotona esimerkiksi erillisessä kennelissä, eli kotitapoja ei juuri tarvita.
Eli kyllähän koira joka otetaan ulkokennelistä autoon käskyttämällä ja käyttäytyy autosssa niinkuin hirveä piru, räksyttää kaikelle lliikuvalle ja hyppisi jos ei olisi suljettu pikkuiseen häkkiin, saattaa työskennellä vaikka miten hyvin... Mä olen ainakin tavannut koiria jotka työskentelevät hyvin, vaikkei niillä mitään tapoja olekaan.
Tuosta listasta jätin pois mm. Yli-Suvannon luetteleman koirien käyttäytymisen kun tulee vieraita tai käyttäytymisen kun omat ihmiset tulevat kotiin. Mun koirillahan ei ole tapoja esimerkiksi noissa asioissa, silti työskentely onnistuu hyvin.
Niin, mutta ehkä se on, että kukin opettaa koiralle niitä tapoja joita omassa kodissa koirilla kuuluukin olla, ei Yli-Suvannon lista varmaan mikään "juuri nämä asiat" lista ollutkaan...
Tuo pentuajan viettien vahvistaminen linkittyykin toiseen keskusteluun, juuri siihen ei-keskusteluun... Mitä viettejä koiralta lähdetään tappamaan pois ja uskaltaako tappaa mitään, kun ei koskaan tiedä josko jotkin lajit alkavatkin kiinnostaa myöhemmin. Tosin joitain varmojahan voi olla, esimerkiksi villakoiralta voi varmasti ihan surutta tappaa kaiken suojeluvietin, koska koira ei hirveän uskottava muutenkaan olisi suojelulajiharrastuskaverina.
"Eli kyllähän koira joka otetaan ulkokennelistä autoon käskyttämällä ja käyttäytyy autosssa niinkuin hirveä piru, räksyttää kaikelle lliikuvalle ja hyppisi jos ei olisi suljettu pikkuiseen häkkiin, saattaa työskennellä vaikka miten hyvin..."
No tämä laajeni näin. Samaa voidaan sanoa, jostain tarhakoirista tai metsästyskoirista.
Vastasin näin:
"Pitää ensin oppia miten elämäpyörii ja mitä se vaatii.".. Eikö kennelkoirakin elä omassa elinympäristössään ja ole sopeutunut/oppinut miten siellä ollaan? Sama on tarha koirilla. Jos ei ole oppinut ei koulutukseenkaan löydy riittävää itseluottamusta, jota elinympäristössä tulee, kun paikkansa siinä on onnistuneesti ottanut ja tietää miten pitää missäkin tilanteessa käyttäytyä.
(elinoloissaan)
Minä näen taman asian näin. Koti tai kennelikoira -se ja sama. Kummassakin on omat rutiinit, jotka koira on pitänyt sisäistää.
"Tuo pentuajan viettien vahvistaminen"..omalla piti laimentaa puolustus ja suojelu viettiä ja nostaa nenään liittyvää. Näistä ensimmäinen hallitsi/näkyi liikaa arkielämässä.
Metsästystaustaisella koiralla vietin ohjus voi olla sellaiseen tekemiseen mitä pystyy elinypäristössään harjoittamaan. Tätä kautta tietty viettitaso ei sammu, mutta laimenee, ollakseen kuitenkin taustalla ja hallittavissa.
Jeps, joskus mietin tuota tapakasvatukseen (nyt sen sinne yhdistän) kuuluvaa hihnassa kävlemis harjoittelua ajokoiran kanssa. Appiukkoni on vanhanajan ajokoira mies, eli pääasia on että koira ajaa ja kaikki muu kikkailu on turhaa ja jopa pelätään, että jos koira oppii muutakin, niin se ei enää metsästä. Kun mä kuitenkin niitäkin koiria ulkoilutan, niin tykkään, että koira kävelee hihnassa vetämättä. Mietin siis, että miten pitkälleköhän uskallan viedä sen, että koira ei lähde jälkien ajamana päättömänä kimpoamaan. Mutta sitten mieleni valaistui, tuskin millään nujertamisella koskaan saisin ajokoiralta jäljen ajamista pois kokonaan,vaikka miten teen hartia voimin töitä, että se ei sitä tekisi kun olemma lenkillä...
Omat koirat ovat olleet käyttötarkoitukseensa melkoisen sopivia vieteiltään, vain noutajan taistelutahtoa on pitänyt ruokkia koko sen elämän ajan, koska halusin senkin kouluttaa vireellä (oma valinta siis, sehän olisi ollut helpopo kouluttaa vain ruualla). Mutta onhan se teennäistä, koira jolla ei ole pätkääkään terävyyttä luonnostaan...
"Jos et katsonut kumpaakaan, niin siis lyhennelmänä; tutkijat alkavat uskoa, että se onkin koira joka käyttää hyväkseen ihmistä ja on se fiksumpi osapuoli tämän symbioosin suhteen... Kolaiseeko se kotonaan auktoriteettina itseään pitävän itsetuntoa? vai onko se sinustakin, kuten tutkijakin lopussa sanoi, ihan sama, pääasia on että ollaan yhdessä ja löydetty toisemme... "
Tutkija tutkija tutkija... Mä en kenenkään tutkijan käsitykseen luota tippaakaan enempää kuin omaani - yhtälailla minä elän koirien kanssa 24/7 (koska sellainen on perheessä) ja tutkiskelen niitä päivittäin.
Vaikka kuka etologian vai mikälie ufologian tutkija sanoisi mitä, olen vakaasti sitä mieltä, että kun koira meille taloon tulee niin sille opetetaan (= kasvatetaan ) miten yhteiskunnassa koirien oletetaan käyttäytyvän. Ja kyllä siihen on kaikki koirat mukautuneet.
En jaksa uskoa, että koira on mikään ohjelmoitava robotti, jonka voit nakin paloilla ohjelmoida juuri mieleiseksesi. En myöskaan jaksa stressata siitä, onko minulla koiran arkeen liittyvissä asiossa aina se "paras palkka", sehän olisi ihan perseestä? Ulkoiluttaa jotain maailman suurinta opportunistia, ja miettiä joka saatanan tilanteessa, että rakastaako koira nakkia enemmän kuin tuota toista vaihtoehtoa?
Yleensäkin ihmiset luottavat liikaa yksittäisiin neuvoihin ja keinoihin "Miten saan koirani lopettamaan..".. Sen sijaan, että tutkiskelisivat itse koiriansa he voisivat oppia jotain paljon kalliimpaa ja arvokkaampaan mitä täältä jonkun nettineuvojan tai koiraetologin suusta :) Koiranlukutaitoa ei voi oppia kuin itse tekemällä, virheitä tulee taatusti vaikka miten menisit tuiren ja vildanerin oppien mukaan.
Ja pakko lisätä:
Mistä se johtuu, että monen tokovalion kanssa arkieläminen on yhtä helvettiä??
Koira toimii kentällä kuin kone, mutta kun lähetään aidan ulkopuolelle niin luoksetuloa ei enää osatakaan??
Liian huono palkka?? Koulutuskentillä nakki riittää, mutta sen ulkopuolella broitsun sydämet ??
Tässä on esimerkki siitä, mikä on kasvatuksen ja koulutuksen ero. Koulutettu koira toimii juuri noin, miten itse haluaa. Kasvatettu koira tietää miten toimitaan arkielämässä harrastusten ulkopuolella.
Ja niin vitun ärsyttävää, kun ihmiset eivät ajattele koiria yksilöinä. Tarkoitan sitä, että mikä toimii toiselle niin ei todellakaan välttämättä toimi toiselle! "Minä teen vaan nappulalla kaiken, rakkaudella ne koirat on aina.." ja paskat kummillekin ääripäille!
"että kun koira meille taloon tulee niin sille opetetaan"...Monet eivät ymmärrä tai sisäistä sitä, että esimerkiksi, jos aikuinen kodinvaihtajakoira tulee talon, alkaa se välittömästi sopeutumaan tavoille ja on hanakka ottamaan vastaan uuden isännän ohjeistusta, jos se tulee vain riittävän selkeästi. Ei tavallaan anna koiralle luontaista mahdollisuutta sopeutumiseen. Kokemusta on.
Turhaan ruvetaan säätämään ja vääntämään sekä pohtimaan turhanpäiväisiä asioita ja teorioita.
Sama on pennulla. Pentu luonnostaan opettelee pentuaikana elämälle tärkeitä asioita. Ihmisen mielestä se leikkii ja sille pitää antaa "lapsuus".
Aina ei ymmärretä, että juuri se leikki on sitä harjoittelua ja opettelua ja uusiin asioihin tutustumista. Ihmiset mieltää sen vain pennun leikkituokioksi.
Juuri tätä ominaisuutta pitäisi hyödyntää ohjaamalla pentua oikeisiin suuntiin käytöksessä ja tekemisissä. Tätä tapaa tehdään kun sanotaan leikinvarjolla ohaamiseksi. Eli mikään ei ole pennulta pois, vaan se aika hyödynnetään miten se luonnollisestikkin tehtäisiin. Kaikkea ei tarvitse aloittaa kiikakax teorioilla (vielä) vaan antaa asioiden kulkea luonnollisesti ja luoda vahva pohjaa suhteeseen ja saada koiranluottamus itselleen..
Samalla tavalla, kun maalataan talo. Tehdään ensin hyvä pohjatyö, niin saadaan sitten hyvä ja kestävä pinta maalille.
Pari kertaa luin, mutten saanut ajatuksen juoksustasi kiinni...
toistitkin jo itse kysymykseni, mutten nyt löytänyt vastausta. Jos kiroilusta voin päätellä, niin vastaus on kyllä. Kyllä kolauttaa itsetuntoon ajtus siitä, että koirat ovatkin tässä ne hyväksikäyttäjät, eikä ihminen olekaan mikään ylimys koiran mielestä?
Tämä siis vain päätelmäni, perustuen vain siihen mitä luulisin itse ajattelevani, jos edelleen pitäisin itseäni koiriani ylempänä olentona. (Voin siis helposti sen kuvitella, koska eihän siitä niin kauaa aikaa ole, kun vielä pidin...) Minusta ainakin silloin olisi tuntunut, että kaiken maailman ufotutkimuksia ne tekeekin, joilla ei ole mitään tekemistä meidän tavallisten ihmisten, joilla on koira ja kokemusta koirista, kanssa.
Niin, halusin vain mielipiteen, miltä ajatus tuntuu, vaikkei puhe olekaan ihan suoraan johtajuusteorian paikkansa pitävyydestä...
Muuten uskon kyllä, että ihminen joka on perehtynyt eläinetologiaan laajemminkin ja sitten vielä itse omistaa koiran, tuskin on koiransa pelkillä makupaloilla kouluttanut, kuten varmaan harvempi meistä vähemmän eläinetologiaan perehtyneistäkään. En tiedä, sellainen vain on tuntuma, että mitä pidemmällä harrastaminen on, niin sitä vähemmän on pelkillä makupaloilla koulutettuja koiria liikkeellä, kyllä niissä ylensä vieteillä pelataan.
Asiaa ja tärkeä huomio.
"Tarkoitan sitä, että mikä toimii toiselle niin ei todellakaan välttämättä toimi toiselle! "..tästä onkin keskusteltu, että on hyvä että ei ummista silmiään miltään tyyleiltä paitsi asiattomuuksilta. Eli tunnetaan useampia tapoja, joita voidaan soveltaa tilanteessa, missä yksi tapa ei toimi. Ei jäädä neuvottomaksi ja tyylinsä vangiksi. Se ei ole kenenkään etu.
Joo meillä on kotona vanhuksilla muutama metsästyskoira. Kkk ja pystärit sekä ajokoirat on mielellään mukana kaikessa ja niitä "voi" jo hieman "kouluttaa" pelkäämättä metsästysvietin katoamista. (vanha uskomus)
Ajokoirasta on sellainen käsitys, että se on joko hyvä kotikoira tai metsastyskoira ja se on pidettävä häkissä. (aitaus) Eli joko tai. Meillä tämäkään asia ei pidä paikkaansa. On kumpaakin ja hyvä onkin kummassakin. Ajatus ilmeisesti perustuu sille, että ajokoirasta tulee kotona laiska ja mukavuudenhaluinen. Ajaa jos säät sallii ja silloinkin vain sopivan ajan.
Itse olen tullut tuossa myytissä siihen tulokseen, että jos ajokoiraa pidetään häkissä, niin silloin kun se vihdoin pääsee tekemään työtä se tekee sen sielunpohjasta. Häkissä lepää sitten voimiakeräten.
Eli tässä on nähtävissä noidankehä, kun mitään muuta virikettä ei ole kuin ajaminen. Samoin tätä joko tai ajatusta vahvistaa jollain se, että häkkikoira (eli hyväajoinen) ei viihdy sisällä. Ei varmasti, jos on tottunut olemaan ulkona.
Kasvatus on jokapäiväistä arkielämää, kanssakäymistä koiran kanssa. Kasvatuksella luodaan hyvä suhde koiraan, mikä on perusta sille, että voidaan lähteä kouluttamaan.
Hyvin kasvatettu ja pidetty koira on paljon motivoituneempi toimimaan ihmisensä kanssa, kuin ei-kasvatettu, joka ei osaa tulkita ihmistään, ei voi luottaa ihmiseensä, ei ymmärrä ihmistään.
Sepäs olikin tyhjentävästi sanottu. Aamen.
Ei jaksa tämäkään käsittää sitä miks ei immeiset ymmärrä koiria yksilöinä ja sitä et niiden opetus/koulutus menetelmät saattaa ja todennäkösesti poikkee toisistaan isostikkin vaikka koirat asuiskin samassa perheessä. Luojankiitos, ihmiset ei ole samanlaisia mut ei ole muutkaan eläimet. Mikähän siinä on niin hankalaa tajuta?
Ja sit alottajalle (...), miks ajattelet mitään symbioosi juttuja ihmisen ja koiran välillä? Miks pitää etsiä se suurin hyödyn saaja ja se kuka ohjaa ketä? Eikö ole ahdistavaa ajatella et olet ottanu itelles koiran ja sit se vielä ohjailee sua siekailematta ja hakee susta vaan hyötyä? Kehtaakin asua sun asunnossa jonka sä maksat ja sit vielä pitää sua tiukassa otteessa kantapään ja parketin välissä... Eikö tuo symbioosi kuulu luontevammin tuonne puu ja sieni maailmaan?
Perheen isältä hyvin sanottu noista kodinvaihtajista, tarha/häkki/kennel koirista. Koira kyllä sopeutuu kun sille annetaan siihen edellytykset ja ohjataan sitä oikeeseen suuntaan. Jos suunta on selkee niin onnistuminen on taattu jos kaikki muu on arjessa kohillaan ja koira on vireystasoltaan (ja käyttötarkotukseltaan) oikea juuri sille ihmiselle. Niin monesti tuppaa tulemaan vastaan aktiivisia koiria ihmisillä jotka ei oikeen tunnu ymmärtävän mtä koira todella tarvii voidakseen olla "kunnon koira". Sit tuskaillaan kun kämppä on syöty ja järsitty lattiasta kattoon ja ongelmaa tuntuu muutenkin pukkaavan vähän joka käänteessä....
"Ja sit alottajalle (...), miks ajattelet mitään symbioosi juttuja ihmisen ja koiran välillä?"
Olemme kaksi eri eläinlajia jotka asuvat yhdessä. Luonnonntieteellisesti ilmiötä kutsutaan symbioosiksi. Miksi ajattelen sitä? hmmm... Ei ole koskaan tullut mieleen mitään miksi en ajattelisi, koska en ole ajatellut koskaan eläväni ilman koiraa tai muutamaa.
"Miks pitää etsiä se suurin hyödyn saaja ja se kuka ohjaa ketä?"
Niin, tätä voisikin kysyä niiltä jotka pitävät ihmistä kyseisen symbioosin ylimyksenä. Minullehan on sama se kuka hyötyy ja mitä, minä vain haluan elää koirien kanssa. ja tätähän kysyinkin; ahdistaako sellaista ihmistä joka on tottunut pitämään itseään ylimyksenä?
" Eikö ole ahdistavaa ajatella et olet ottanu itelles koiran ja sit se vielä ohjailee sua siekailematta ja hakee susta vaan hyötyä?"
Minua se ei ahdista, minähän en ole koirilleni muuta kuin ihminen (joka on erittäin hieno lanseraus, johon vinkin sain tältä pasltalta). Ihminen ja koira symbioosissa ihan luonnollisesti, miksi minua ahdistaisi se miksi tämä symbioosi on joskus saanut alkunsa, pääasia minulle on,e ttä se ons anut alkunsa?
Josatakin Lea Yli-Suvannon tekstistäkö sait kuvan, että hän pitää kaikkia koiria samanlaisina, vai? Noh, jos lyhyt pätkä kirjasesta antoi tällaisen kuvan, niin se ei todellakaan pidä paikkansa, Yli-Suvanto korostaa kyllä kirjasessa ihan kivasti sitä miten erialiset vietit koirilla ovat ja miten jollakin yksilöllä niitä viettejä pitää herätellä, toisilla hillitä.
Ei, en ole lukenu sanaakaan Lea Yli-Suvannon teksteistä. Viittasin ihan yleiseti siihen kun ihmisille ei tunnu menevän perille se että koirat on erilaisia ja kaikkia koiria ei voi koulia samalla tyylillä. Ja jossain aikasemmassa Caesar Millania koskevassa ketjussa ihmettelin sitä et miks ollaan niin hanakasti lyttäämässä jotain tiettyä metodia ja sokeena vaan mennään sen yhen tyylin mukaan. Kaikesta mahollisesta tietämästään kun poimii ne omalle koiralle parhaat keinot niin tuskin voi epäonnistua.
Minulla on ollut toimivia koiria ja toivon, että ne ketkä niistä on tykännyt ei ota pentua/rotua sen esimerkin vuoksi.
On aivan eri asia katsoa ja telmiä koulutetun koiran kanssa ymmärtämättä miten paljon sen eteen on tehty ja nähty vaivaa.
Ikäväasia on myös se miten rotu otetaan, jonkun mielikuvan ja ulkonäön takia.
Tämän pennun ottamisen voi laukaista esim. jokin mainos.
Otetaan esimerkiksi OLVI koira. Rodun kysyntä nousi jyrkästi tuon mainoksen myötä. Sitten Lassie ja sidostesukka terrierit menneeltä vuosikymmeniltä..
Nykyisin ei perehdytä rotuihin sen luonteenominaisuuksien kautta, vaan näön.
Esimerkkeinä vaikka metsästys taustaiset pystykorvat hieman haastavia.
Pienet kääpiörodut. Niitäkään ei aina ymmärretä jne..
Tosi on, monia koiria otetaan ihan väärin perustein ja kun ei olla perehdytty asiaan niin seuraukset voi olla sen mukaset. Ja noi mini-mini rodut, onhan ne joo hellyttäviä, mut miks niiden kasvatusta monesti laiminlyödään? Tosin näin kyllä paripäivää sit just sellasen mini-mini koiran (rodusta en ole varma) ja voin sanoo et oli aika makeen näkönen =)! Se kulki isäntänsä vieressä vapaana, pieni risu suussa (ihan kun ois ollu isokin aarre =)), otti tosi hyvin kontaktia isäntäänsä joka ohjas koiraansa pelkillä käsimerkeillä. Vastaantulijoista ja muusta ympärillä tapahtuvasta se ei välittäny tuon taivaallista vaan tapitti isäntäänsä kun jumalaa. Se oli kyllä hieno enkä oo vastaavaa aikasemmin nähny =)
Tuo uusi vanhus toimii nykyisin, pallosuussa miten kuvatsit tuon esimerkin. Hyvin helppo koira ja motivoitunut, vaikka on kohta 9v.
Kesänen pentu (spk) taas oli helppo opettaa se alust asti, sellaiseksi kuin halusi. Tuon pienenrudun kouluttaminen on helppoa, kun sen motivaatio on uskomatonta luokkaa. (ja vielä tuossa iässä)
Otan vuodenpäästä keväällä samanrotuisen tai vastaavan pennun. Sekin on aika hyvä juttu, jos on kaksi motivoitunutta koiraa, jotka kilpailevat paremmuudestaan ja jaetusta huomiosta...Helpottaa ja sitä pitää käyttää hyväksi. Oikeasti pienen koiran kanssa on erittäin mukava työskennellä. Todella iloa silmälle.
Minä taas ihmettelen, miksi ihmiset ajattelevat, että eläimen oppimiskyky muuttuu jotenkin olennaisesti näiden kahden käsitteen kohdalla. Koira oppii täsmälleen samalla periaatteella riippumatta siitä kasvattaako vai kouluttaako ihminen sitä.
Joo ja tuo on varmaan se miksi myös minä olen pitänyt näitä kahta asiaa samoina, koska niissähän on sama idea: koira pitää motivoitua toimimaan tietyllä tavalla.
Vertaus ihmismaailmaan.
Koulutus = tiedon/taidon lastaamista päähän käyttäen sopivia motivointikeinoja.
Kasvatus = pyrkimys vaikuttaa yksilön moraaliin, arvoihin ja motiiveihin
Minusta on eroa siinä, motivoiko koiraa tottelemaan lihapulla vai kiintymys/kunnioitus omistajaansa.
Hyvä vertaus ihmismaailmaan.
Koirilla vaan ei minkään tutkimuksen mukaan kai ole vielä moraalia ja sen mukana tulleita arvojakaan. Siksi myös koiran kasvatus tulee tehdä kouluttamalla, motivoiden kuten sanotkin.
Tuossa jännä juttu on se, että tutkimuksien mukaan apinoilla tiedetään nykyisellään olevan kyky moraaliin, mutta silti apinat eivät lue ihmistä koskaan niin hyvin kuin koirat. Ihmisen on silti -syystä jostain- helpompi kasvattaa tai kouluttaa koiria kuin apinoita.
Koirilla on viettejä; laumavietti, sukuopuolivietti, ravinnonhankintavietti, saalisvietti ja puolustusvietti. Mitä tahansa noista voi käyttää koiran motivointiin, vain sukupuolivietin hallinta on vaikeaa.
Mistä sä tiedät, että niillä on viettejä? Kertoko ne sulle sen? Idiootti. Vietit on yhtälailla tutkimusten tulos eikä mitään muuta. Suodata.
Miksi suodattaa tutkittua tietoa?
Jotta pääsisi elämään koiransa kanssa vain uskomuksiensa varassa?
viettiliipalaaapa on yhtä suurta paskaa kuin pomopiilalaapa
Niinkö?
Mielenkiintoista!
Mihin viettienvastainen teoria perustaa koirien käyttäytymisen?
Tässä asiassa on voinut itselläni käydä kuten johtjuusteorien kanssa, siihen vain uskoo, koska ei tiedä muunlaisesta teoriasta... Kerro ihmeessä lisää, tämä on todella mielenkiintoista.
Eli nykypäivän anti-vietti-teoria perustuu koiran opportunismiin ja piilevään älykkyyteen: oikeasti koirat eivät ole vain putkiaivoja, vaan erittäin laskelmoivia ja tunteellisestikin älykkäitä. Tämähän näkyy jo monessa: "Lassie pelasti jälleen perheen!", "Saksanpaimenkoira kokosi yksinollessaan kokonaisen autoradan" jne.
Tämä teoria on mielestäni erittäin järkevä - kaikki korkea-arvoisimmat koirapedagogit ja psykoterapeutit pitävät tätä uutta tutkimuskuntaa ns. "revolution-mode"-liikkeenä.
Muista arvon .... - viettiteoria ei ole sen todempi kuin tämä. Monimutkaisessa maailmassa on monia eri todellisuuksia, jotka kaikki näyttäytyvät erilailla totena eri ihmisten silmin katseltuna!
En nyt ymmärrä, että miten koiran itsensä miellyttämisen haluisuus sulkee koiran vietit pois.
Vietithän on täsmälleen sama asia kuin omien tarpeiden tyydyttäminen tai pyrkimys omien tarpeiden tyydyttämiseen, eli juuri sitä itselleen miellyttävän asian hakemista.
Hmmm.. et ymmärtänyt mitä hain? Siis koira haluaa saada itselleen miellyttävän makupalan. Koira haluaa päästä pukille. Koira haluaa saada pupun kiinni. koira haluaa pitää laumansa koossa. Miksi koira näin haluaa: koska se haluaa miellyttää itseään. Miksi se haluaa miellyttää itseään: koska sillä on sellainen tarve, sillä on vietti makupalaan, pökkimiseen, pupuun tai lauman koossa pitämiseen...