Luetteko haastatteluihin tai muisteluihn pohjautuvia kirjoja?
Minä olen lukenut niitä paljon ja minusta ne ovat tosi hienoa luettavaa. Joskus pajon parempaa kuin fiktiokirjat. Viime aikoina olen lukenut muutamia jotka ovat minusta lukemisen arvoisia Esim. Elina sadeniemen ja Jouni hyvösen :Isää etsimässä.
Myöskin Hely Alhaisen Isänmaa kutsui meitä. Isän ikävä ,sotaorvot kertovat jne... kertovat muistelmia tositapahtumia.
Toisaalta taas ihan erilainen kirja on Suomalaisen päivä, jossa eri ikäiset ihmiset kertovat oman ,saman päivänsä tapahtumat.
Näistä asioista voi tieýsti keskustella tuolla kirjallisuus palstalla ,mutta minua kiinnostaa
luetteko kukaan ylensä tälläisä kirjoja?
Ikä luokaltaan ne ovat ainakin sopivia ja niitä on paljon muitakin,tässä vai eräät.
Minä olen lukenut niitä paljon ja minusta ne ovat tosi hienoa luettavaa. Joskus pajon parempaa kuin fiktiokirjat. Viime aikoina olen lukenut muutamia jotka ovat minusta lukemisen arvoisia Esim. Elina sadeniemen ja Jouni hyvösen :Isää etsimässä.
Myöskin Hely Alhaisen Isänmaa kutsui meitä. Isän ikävä ,sotaorvot kertovat jne... kertovat muistelmia tositapahtumia.
Toisaalta taas ihan erilainen kirja on Suomalaisen päivä, jossa eri ikäiset ihmiset kertovat oman ,saman päivänsä tapahtumat.
Näistä asioista voi tieýsti keskustella tuolla kirjallisuus palstalla ,mutta minua kiinnostaa
luetteko kukaan ylensä tälläisä kirjoja?
Ikä luokaltaan ne ovat ainakin sopivia ja niitä on paljon muitakin,tässä vai eräät.
Vastaukset 7
Vanhimmat
enää muita kuin sanomalehtiä. Nuorempana oli kiinnostus kova matkakertomuksiin ja elämänkertoihin. Nyt näkökyky ei kestä pitkää lukemista. Silmät väsyvät ja alkavat vuotaa vettä ja lukemisesta ei tule mitään.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että pystyn lukemaan lehtiä ja myöskin nämä keskustelupalstat ovat hauskaa ajanvietettä ennen niin innokkaalle lukijalle. Tässä kun tekstin saa omalle näkökyvylleen sopivaksi.
Ihanan aurinkoista huomenta kaikille!
Niin, hyvä kysymys ja varmaan hyvät suositukset Sinulla. Minulla kuitenkin valitettavasti kirjojen lukemiset ovat viime vuosina jääneet kokonaan pois kuvioista, lehtiä luen. Nuorena luin monasti aamuyöhön saakka. Kuuluin kirjakerhoihin. Keski-iässä luin - minkä verran nyt silloin ehti - psykologis-filosofisia teoksia oppiakseni ja ymmärtääkseni elämää.
Nyt hyllyssä odottaa muutama lahjaksi saatu romaani lukijaansa, mutta vielä en ole saanut inspiraatiota, ei huvita. Mietelauseita ja runoja luen aika-ajoin.
Meillä on jo kirjahylly. Siinä on valokuvia lastenlastenlapsista.Koko suku serkunkumminkaimoineen ja perintökristallia.
Ei siihen sopisikaan kirjaa. TV on isolaajakuva.
Taidan olla lukutoukka, jonka kirjat eivät ole välttämättä edes hyllyssä, lattialla, pöydillä jopa tämän koneen vierustoilla taitaa olla tällä hetkellä toistakymmentä kirjaa...
Lueskelen nytkin aika ajoin: Kellosepät Suomessa 1600-1875 ja ammennnan mielenkiintoista tietoa.
Begt, Hienoseppä korjasi Turun kirkonkelloa jo v. 1609. Bengt Seijariseppä mainitaan jo 1606 manttaaliluettelossa. Mielenkiintoni on näissä historiallisissa asioissa.
Naapurissa keskustelu kellonlyöntien määrästä herätti tutkimaan asiaa lisää...
Mummelin kanssa olemme samalla aaltopituudella. Pidän lukemisesta ja erittäin paljon elämänkerroista, sekä juuri näistä "mummelin" kirjalliseen makuun sattuvista kirjoista. Nuorempana tuli lueskeltua muunlaista kirjallisuutta ja aikalailla kaikkiruokainen olen vieläkin. Tähän keskusteluun osallistui joku otsikolla "hullu".....juu, hän on huomannut itsekin.Mukavahan sieltä kirjahyllystä on sukulaistensa kuvia katsella, mutta muutama valokuva esimerkiksi pianon tai jonkin kaapin päällä luulisi riittävän.Onhan valokuva-albumit keksitty. Mahdollista on myöskin, että noin yksinkertaiseen henkilöön sukulaiset eivät pidä yhteyttä, joten serkun kummin kaimojakin voi katsella hyllyssä olevista valokuvista...tuskin he muuten naamaansa näyttävätkään tälle lukutaidottomalle.
ollessani luin enemmän.
Tykkäsin lukea elämäkertoja, psykologiaa, filosofiaa, runoja, aforismeja, biologiaa, mytologiaa ja satuja.
Tänään hain sisareni suosituksesta luettavaksi seuraavan teoksen: William R. Clark: Kuoleman
toiset kasvot.
Tiedän, että pidän siitä kirjasta, koska siskoni kertoi siitä jo jotain.
Teksti alkaa näin: "Ellet tiedä, kuinka kuolla, älä huolehdi. Luonto antaa sinulle hetkessä täydet ja riittävät ohjeet. Se tapahtuu täsmälleen oikein, älä huolehdi siitä."
Lueskelin tänään vanhasta Voi hyvin -lehdestä Telepatia intuition osatekijänä.
Kirjat ovat minulle miltei toinen elämä. Juuri lukemani ja paljon sadepäivänä mietteitä antava oli, A-M Raittila:Hiljaisuuden kirja.
Frances Mayes´n kirjat: Bella Toscana,Toscanan auringon alla, ja monet muut. Jännäreistä Donna Leon´in jännitysromaanit suorastaan saavat ihoni kananlihalle. En voi pois sulkea Laila Hietamiehen
kirjallisia tuotteita, kertomuksia Karjalan kunnailta.Merimiesten elämää koskevat kirjat kiinnostaisi,merimieskirkko toimintoineen, mutta niitä taitaa markkinoilla olla tosi vähän, voisiko joku antaa vinkkejä.
Jo näistä voitte päätellä, kirjat ovat minulle yksinäisien päivien rikkaus.