Uhanalainen

Toivottavasti et sentään uhanalainen....?

Osaat sinä olla sitten aina yhtä erinomaisen yllättävä rakentaessasi näitä runoja.

Aivan mahtavan keväisen henkäyksen olet sitonut runoosi ja minkälaisin lausesisällöin.
Taas jälleen kerran erinomaisen ainutlaatuisen yllätyksellistä kielikuvaa viljellen viet lukijaa runosi keväässä, loskan roiskuessa alla keväisen kirkkaan taivaan, hymyjen saarelle tuulien tavoittamattomiin.

Upea kaaosteoria runosi sisällä vie mukaansa, eikä lukijalla ole pienintäkään syytä vikistä.

Kiitokset sinulle runojen kuningatar.

Koskettaa poske.
Hipaisee kämmenselkää.

Sanoo:
Älä pelkää.
En syö sinua.

Nielaisen vain murua.
Joka kaihertaa kurkussani.
Olethan vierelläni.

Silloinkin.
Kun kuu tekee auringolle tilaa.
Vesi voitelee hiuksia.
Tähdet tuikkivat.

Kun olen tuuliajolla.
Kaarnalaivalla.

Kohotan katseeli.

Huomasitko silmissäni.
Sen ikuisen pilkeen.

Minähän elän.
Ja kiitän Ceeroa.
Runoratsuni sukijaa,,,,,,
Ihanaa olet palannut ruotuun ;)

terve, kivasti juonit rantaasi,,kiittäen

Runosi rönsyilee vauhdikkaasti, on sitten kysymys
humoristisestä luonteestasi tai rakkauden tuomasta
elämänilosta. Olet kuin tuuliviiri runoissasi välillä tyyni
joka odottamatta vaihtaa suuntaa, kuin tuulessa lentäen.

Tämä runosi taas kosketti pintaa syvemmälle, aitous on valttisi.
Sen todisi tämäkin runo.

Kiitos Margitta näistä iki-ihanista
tunnelmallisista runoistasi jotka tempaa mukaansa.

Nikkaa silmää Aabelille ja Lionalle.
Olette oivallinen "parivaljakko"
runojen maailmassa.
Jossa saan olla mukana.
Liihottaa tuulen lailla.
niikuin Liona sen oivalsi.
KIITOS molemmille.
Ceeroa jo tervehdinkin ;))