Aikaa muistelen, kun käytiin tansseissa pari kertaa viikokssa yms. Silti oli jokapäiväinen työ klo 8-16 hoidettava ja kunnialla aamulla oltava työpaikalla ajoissa.
Aina kun oli ostanut uudet kengät, oli ne sittten tanssikengät tai kävelykengät ( siihe aikaan niissä oli vissi ero ;)). Aina selkää kolotti jonkun aikaa lisäksi oli rakkuloita hiertynyt varpaisiin ja joskus jalkapöytäänkin, kantapäistä puhumattakaan.
Mutta, onneksi me nuorina ja elmänänhaluisina ymmärsimme sen, eikä tarvittu minkäänlaisia kipupiikkejä eikä sairaslomia kun taas seuraavalla viikolla pujotimme samat kengät jalkoihimme ja hauskaa oli.
Näin se elämä on aina mennyt kohdaltani, olenkohan sitten jotenkin epänormaalisti saanut elää nuoruuteni??? Vaikka samanlaisia selkäkipuja ja hiertymä-rakkuloita oli ystävillänikin.
Mutta ehkäpä se olikin vain elämänmyönteisyydestä kiinni, emmekä me tietenkään tehneet ikinä numeroa uusista kengistä, saati niiden aiheuttamista selkä-/jalkavaivoista.
Näin se maailma heittelee. Joillekin normi-asiat ovat maailmaa ja elämää mullistavia käännekohtai, kun taas normi-ihmisille elämään kuuluvia asioita.
Elämä vaan pitää elää niinkuin mukavimmin näkee. Itsellehän sitä eletään, vai mitä ?
Aina kun oli ostanut uudet kengät, oli ne sittten tanssikengät tai kävelykengät ( siihe aikaan niissä oli vissi ero ;)). Aina selkää kolotti jonkun aikaa lisäksi oli rakkuloita hiertynyt varpaisiin ja joskus jalkapöytäänkin, kantapäistä puhumattakaan.
Mutta, onneksi me nuorina ja elmänänhaluisina ymmärsimme sen, eikä tarvittu minkäänlaisia kipupiikkejä eikä sairaslomia kun taas seuraavalla viikolla pujotimme samat kengät jalkoihimme ja hauskaa oli.
Näin se elämä on aina mennyt kohdaltani, olenkohan sitten jotenkin epänormaalisti saanut elää nuoruuteni??? Vaikka samanlaisia selkäkipuja ja hiertymä-rakkuloita oli ystävillänikin.
Mutta ehkäpä se olikin vain elämänmyönteisyydestä kiinni, emmekä me tietenkään tehneet ikinä numeroa uusista kengistä, saati niiden aiheuttamista selkä-/jalkavaivoista.
Näin se maailma heittelee. Joillekin normi-asiat ovat maailmaa ja elämää mullistavia käännekohtai, kun taas normi-ihmisille elämään kuuluvia asioita.
Elämä vaan pitää elää niinkuin mukavimmin näkee. Itsellehän sitä eletään, vai mitä ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kait tekii ny lääkäris kävitte lomaii ronkumas ko koko kroppaa kolotti, eteski selkää, ja kyl siin varmast käsiki alko jo pistelee, mut töihi sit tiätty oli mentävä vaik kahteenki kertaa lääkäris pit käyvä ronkumas lomii, ja lomii ei vaa tippunt lääkärilt.
Ehhei, väärin arvailit. Ei kuule lääkärissä käyty, ei tullut edes mieleen. Itse hankittu vaiva - uudet kengät - ja siihen aikaan se vaan kärsittiin ihan itse, ilman lomia ja vapaapäiviä. Ja taas seuraaviin tansseihin ne piikkarit jalkaan ja hyvin meni. Toista se oli ne kävelykengät, joilla töihin taaperrettiin.
Tietysti tohtori olis voinu kieltää ne kengät tai keksiä jonkun kenkäallergian- oliskohan sillä saanut saikkuu tai vapaata ??? Hitsi, ku ei sillon tullu mieleen. Ja enää niit kenkii ei oo tässä huushollissa, toivottavasti niiden uusi kierrätys-omistaja lukee tän ja keksii itslleen muutamat vapaat.
Laatuvaatteet ja laatukengätkin kestivät silloinkin jo isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle ja vielä lapsenlapsillekin.
Mutta nythän eletäänkin jo nykyaikaa.
PIdätkö itseäsi koviinkin fiksuna kun kerrot koko elämsi ja perheesi tarinan julkisella keskustelupalstalla?
Äläpäs sitten ihmettele että palstalaiset tietävät ja tuntevat perheesi asioita, kipeitäkin.
Ehkäpäs jonain selvänä päivänä tajuat mitä olet kirjottanut.
?
Millos sä olit muutes viimeks töissä?Viime vuosi tuhannella vai ?