Voisinpa kertoa sen sulle.
Ikävä sua.
tunteet vai järki
481068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
sano se vaan. Lähetä tekstiviestillä. Tulisin niin onnelliseksi! Samaa pohdin minäkin, tunteet vai järki? En viitsi enää vihjailla, kun minusta tuntuu, että olet luopumassa minusta. Anna pienikin merkki niin jaksan eteenpäin.
Totuushan on taas se (huokaus), että niin, miksi vastakkainasettelu tunteet vai järki? niin, voi olla että järkemme sanoo, että ?%#/ mitä ?="#¤! ja niin pois päin, on siis selvittämättömiä asioita jne. joten tunteet eivät voi sen enempää kukoistaa kuin roihutakkaan. Niinhän se on, ja jos on niin sitten on.
Missään nimessä, missään suhdetilanteessa ei voi olla tunne ja järki vastakkain, niiden pitää olla tasapainossa, ja jos ei ole, pitää miettiä, miksi ovat ja miten sen vastakkainasettelun voi poistaa, jos ei voi, niin sitten ei voi.
Järkeensä siis pitää ja voi käyttää, jotta tunteet saavat kasvualustaa että mahdollisuuden täyteen kukoistukseen. Jos niin ei käy, niin sitten ei käy.
Mulla olis ollut tunteet, mutta vedit maton alta, kun vaan yhtäkkiä "katosit" etkä enää vastannut mihinkään viesteihin etkä soittoihin. Ymmärsin, ettei sua kiinnosta, joten päätin antaa sun olla ja elää omaa elämää. Kaipaan sua, mutten halua tehdä itsestäni enää narria. Täällä mä edelleen olen, jos haluat ottaa yhteyttä...
Voikäydätaisittenei Mun kulta ei pysty tällaiseen ajatteluun. Onneksi ei.;) ;) ;)
Anna edes pieni vinkki, vihje joka kuuluu meidän ystävyyteemme ja jonka vain me kaksi tiedämme. Olisi tosi mukava tietää! Ei se sinua vahingoita jos menee pieleen, parhaimmassa tapauksessa vois vaikka onnistaa. :-)
Idiootti, lopeta jo!
no voi **ttu älä todellakaan mene luulemaan että kyse on sinusta, et ole maailmani napa, ollut enää aikoihin, olet pohjimmiltasi kylmin ja ilkein ihminen johon koskaan olen tutustunut. Painu helvettiin ja pysy siellä.
Tunteet vai järki, no tunteet tietenkin! Kerran täällä vaan eletään ja jos ei tee virheitä niin sitten ei tee mitään muutakaan.
Just do it.
voi jumalauta !miten voi olla noin vaikeeta sanoo et ikävöi jotain.ikävöidä voi lemmikkiään, kotimaata,mitä tahansa.mä en voi käsittää et joillei on ton sanominen yli pääsemättömän vaikeeta, ystävää voi ikävöidä,ei kaitse tarvii merkata yhtään enempää.mun mielestä ei ole mitään estettä miks tommosta perus juttua ei voi toiselle ihmiselle sanoo,mut joissain suomalisissa on piuhat ihan sekasin,mitään hyvii tunteita osata sanoo ääneen,mut kaikki paska ja ilkeys tulee kyllä tilaamatta !
Vastaisin, mutta sinä, jota nyt ajattelen, et ole lesbo.
Höh...
Oletko varma ettei silti mitään mahdollisuuksia ole?
En ole varma, eikä mitään suhdetta ole ollutkaan, mutta pidän hänestä. En roiku menneessä.:) ;)
Ystävä on sellainen ihminen, joka tietää sinusta paljon ja kuitenkin pitää sinusta ja josta sinä pidät, vaikka hän tietääkin sinusta niin paljon. Ystäviä minulla on muutamia.
Ihmiset, älkää roikkuko menneessä. Jos suhde on loppunut siihen on yleensä syy. Avautukaa näkemään uudet mahdollisuudet ja antakaa eksienne olla rauhassa.
Roikutkohan sinä itte menneisyydessä? Kenessä menneisyydestäsi olet jumissa? Äidissä ex-miehessä? Tee jotain!
Mistäs päättelet että aloittaja ikävöi exäänsä?
En tarkoittanut aloittajaa, vaan yksilöä taastätäroikkumista.
Mitä järkee kirjoitella, että ikävöi jotain, jos ei voi antaa mitään vihjettä, kuka vois olla kyseessä? Ties vaikka kyseinen tyyppi kävis tällä palstalla ja ikävöis myös, mutta ei vaan olisi uskaltanut tehdä asialle mitään, koska ei tiedä, onko toinen lesbo tms.
ikävä sattuu kuulumaan normaalin ihmisen tunneskaalaan, miksi siitä ei saisi kirjoittaa, älä lue jos on niin vaikeaa.
Mulle voit kertoa mitä vaan. Mullakin on ikävä sua. Mitä sulle kuuluu nykyään?
Tämä voi olla kenelle tahansa, tai lähes jokainen miettii, onkohan se mulle ja toivoo, että olisi. Miksi kirjoittaja ei kertonut jollakin tavalla, kenelle tämä on.
Tässä käy myös niin että kaksi toisistaan salaisesti kiinnostunutta saattavat molemmat ajatella että toinen kun tämän näkee niin rohkaistuisi ottamaan yhteyttä ja kun kumpikin odottaa aloitetta toiselta osapuolelta niin lopulta kumpikaan ei ota yhteyttä.
Mullakin on ikävä sua A. Oot niin lähellä siinä naapurissa,mutta en uskalla enää yrittää tulla lähelle kun oot niin vihainen ja kylmä mua kohtaan... Tiiän et oon loukannu sua,mutta tää ja sun ilkeät sanat loukkaa myös mua. En voi vaan unohtaa ja antaa olla kun tiedän että tunteita vielä on...
Kuuleppas M,onhan mullakin sua mieletön ikävä,mutta et itse näytä pahemmin olevasi kiinnostunut,ennen ehkä-mutta ei enää nykyään :(. En ole kylmä,yritän vain saada sut mielestäni,olemalla välillä tyly,mutta vaikeata se on...T:-A-
Järjellä ajatellen kannattais seurata tunteita.
Järjellä ja tunteellakin ajatellen joskus kannattaa antaa myös olla. Ihmisillä voi olla tunteita toisiaan kohtaan, mutteivat suhteet silti aina onnistu. En ymmärrä tätä lesbojen tapaa roikkua toistensa perässä ikuisuuksia.
Esim. -M : Jos toinen on kylmä ja vihainen se viestinee siitä ettei tämä henkilö halua olla kanssasi tekemisissä. Roikkumalla menneessä häiriköit vain häntä ja satutat itseäsi kun et anna itsesi mennä eteenpäin ja haikailet mahdotonta.
Kun ajattelen vain järjellä, ajattelen puolisoani, mutta tunteilla ajattelen sinua.
Mua säälittää lukea tällaisia, siinä ihminen pakertaa arjessa ja saa voimaa jostain kielletystä tai ainakin luulee että se on jotenkin kiellettyä tavoitella onnea.
Siinä on ihminen joka katsoessaan puolisoaan ei hymyile pelkästä hyvästä olosta että olette löytäneet toisenne ja elätte elämää yhdessä. Vaan näkee kaikki velovollisuudet.
Mitä pitäisi tapahtua näille ihmisille etä he kasvaisivat parempaan ymmärrykseen siitä että elämässä saa tehdä muutoksia ja tavoitella sitä onnea.
Elämän ainutlaatuisuus unohdetaan, pakerretaan joidenkin pikkuongelmien parissa ihan kuin ne olisi se käänteentekevä elämässä, vaikka tosiasiassa ainoa mihin pitäisi keskittyä on onnellisuuteen. Kun se aika loppuu tai se hiljenee niin haluaako sitä katsoa taaksepäin ja miettiä että onneksi elin järkevän elämän kätevän puolison kanssa vai haluaako sitä katsella taaksepäin ja muistella hymyillen miten onnellisen elämän on elänyt.
Naiset varsinkin raahaavat jotain velovollisuuksien säkkiä perässään ja olettavat että heidän tulee tehdä ensisijaisesti mitä heiltä odotetaan eikä sitä mitä itse haluavat ja onneensa tarvitsevat.
Kaikki on itsestään kiinni, ja sen minä olen ainakin oppinut ettei elämä ole ikuista. Jos nyt säästät rakastan sinua-lausetta puolisosi synttäreille tai jos elät pää toisessa ja sydän toisessa tai murehdit pieniä ongelmia niin ehkä voisi käyttää muutaman hetken miettiäkseen mitä jos oma aika loppuisi nyt, voitko sanoa että elit onnellisen elämän ja olitko oikeiden asioiden ääressä.
Tuhlata saa rakkautta, kauniita sanoja, naurua ja halauksia mutta elämää ei päivääkään. Jokaisella päivällä pitäisi olla merkitys, ja arvonsa.
Kirjoititpa kauniisti. Näinhän se parhaimmillaan menisi. Löytäisi rohkeutta muutokseen, rohkeutta seurata sydäntään, hypätä jopa tuntemattomaan... Voisi ainakin sanoa, että elin rohkeasti, seuraten omia unelmiani.
lollo sääli on sairautta. Usein kauniisti kirjoittelu ja käytäntö ovat täysin eri asioita. Vaikka kuinka kauniisti sanoisit että täällä eletään ensisijaisesti itselle, itseä varten jne. niin kaikilla se nyt vaan ei ole niin yksioikoista. Kovasti romantisoit kaikkea kirjoitteluasi.
Muistetaanhan että ei ole meiltä keneltäkään pois se millaisia valintoja joku toinen elämässään tekee. Eikä kenenkään ymmärrys ole toista parempi. Niiä ei voi arvottaa. On vain erilaisia tapoja tuntea, tulkita, kokea, käsitellä ja toimia elämässä.
onk jotain sulta pois ?kuules lollo,ihmisen saa ja pitää elää unelmista haaveista jne.mitä sitten mihin tai kehen ne liittyy ! ajatukset ja haaveet on päässä ne on mun ei sun eikä mun puolison.mä en ole niistä kellekkään tilivelvollinen !se että mulla on haaveita ehkä jostain henkilöstä,auttaa mua jaksaan arjessa ja kaikessa muussa einiinkivassa paremmin,mitä pahaa mä kenellellään teen !älä viiti tulla aina moralisoimaan ja heristeleen sormea.anna toisille oma tapa elää ja kestää tää yks elämä !
Toi taas minusta on selittelyä, että kauniit asiat on parempi vain elää siellä mielikuvituksessa koska todellinen elämä ei salli sellaista. Eihän se ole yksioikoista eikä sen pidäkkään olla, sehän siinä juuri onkin kun lukee tuollaisia kirjoituksia joista näkee sen ettei ole ymmärretty tätä elämää ja sen mahdollisuuksia. Ei se olekkaan minulta pois jos joku elää päässään jotain mitä ei osaa siirtää todellisuuteen, mutta säälittää se sen pienen hetken kun ymmärtää ettei kaikki osaa elää unelmiaan todeksi.
Sen tiedän että selityksiä löytyy kaikkeen, mutta myös tiedän sen että jos valitsee tien missä selityksillä ei siirretä asioita, elämä on toisenlaista.
Elämä on kaikkea ja siis myös romanttista. Jos se pitää säästää ja ottaa esille vain jossain tietyissä tilanteissa olisi se minusta täydellistä haaskausta. Elämä on kaikilla erilaista ja minä sanon että asiat voi tehdä toisinkin, elämässä on enempi kuin yksi suunta joka pitää kahlata läpi vaikka hampaat irvessä. Ei sen kummempaa kuin että jos elämästään ei nauti eikä se saa joka päivä tuntumaan että on kaiken arvoista, niin onko se sitten oikein ajatella että tällä mennää koska muunlaista ei voi olla?
Kun elämästään jättää turhat selitykset pois, katsoo rehellisesti itseään ja mitä haluaa, on rohkea tunteissaan ja elämässään niin ei se ole vaikeaa eikä yliromanttista elää niin että elämä on elämää tässä ja nyt eikä missään haavekuvissa.
Sääli ei ole kuin yksi tunne toisten joukossa, ja harvemmin mikään tunne on sairautta, enempi jos ei niitä pysty tai halua tuntea olisi sellaista.
Jokainen tekee ne omat valinnat, mutta siksi kai tällainenkin palsta on jossa voidaan puhua erilaisista valinnoista. Ei sen isompi asia.
Kuten sanoin, säälittää minua että et saa arjestasi ja puolisostasi tuota voimaa noihin ei niin kivoihin asioihin. En minä moralisoi, ei minua haittaa jos elät vaikka pesusaavissa elämäsi. Sanoin vain että kirjoituksesi herätti minussa sääliä ja kirjoitin ajatukseni tänne asiasta. Tämähän on kuitenkin paikka jossa kirjoitusten oletetaan herättävän jotain, joten siinä mielessä sinunkin kirjoitus toimi juuri niin kuin piti ja voit olla iloinen siitä että se herätti monia ajatuksia ainakin muutamalla. Ei edelleenkään sen kummemasta asiasta ole kyse kuin mielipiteistä ja jos niitä ei kestä tai osaa suhteuttaa niin silloin kannattaa todella etsiä parikin kivaa ajattelunkohdetta koska elämä todella voi näyttää ja tuntua kovalle.
Itsevarmuutta omaan elämään, ole varma siitä miten elät äläkkä luimiste kuin koira jos joku ei ole samaa mieltä kanssasi. Se on yksi hyvä askel parempaan.
Edelleenkin lollo arvotat ihmisiä, asioita, tapoja elää ja toimia. Se mikä on sinulle hyvä askel parempaan, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle. Sinun kirjoituksesi/ajatuksesi ovat mielipiteitä ja muiden kirjoitukset ovat selityksiä. Niinkö? Näin ainakin annat ymmärtää.
Osa ihmisistä elää elämäänsä myös ottaen muut ihmiset huomioon. Jos tällä maapallolla ei tarvittaisi yhtään toisia ihmisiä tai lähimmäisten huomioonottamista, eihän täällä olisi koskaan tarvinnut olla kuin se yksi ihminen, joka elää vain itselleen.
Olen myös huomannut, että tapanasi on aina jakaa elämänohjeita jne. ja ilmaiset itseäsi siten että vain se tapa jolla sinä elät, on se ainoa ja oikea. Sinulla, eikä sinussa itsessäsi omasta mielestäsi ilmeisesti ole mitään kehityksen tarvetta millään elämän osa-alueella?
Kun minä taas ajattelen tunteella, ajattelen sinua, ja kun ajattelen järjellä, ajattelen sinun puolisoasi.
Tunteilla vaan on suuri voima. Ja kun ne eivät tunnu häviävän, päinvastoin. Ja järjen ääni käy koko ajan pienemmäksi.
Mä tiedän
Ja sinäkin taidat tietää
Jos sä pyydät mä palaan
Mä käännän takkini
Päätökset pyörrän
Jos sä pyydät mä palaan
Tuuthan mua vastaan
Meissä on kai taikaa
Jotain kummallista kipinää
Jota ei tukahduksiin saada
Mä taidan olla vähän hölmö
Kun viisastu en vieläkään
Sillä yksi vain on varmaa
voi luoja, sinä se et tajua että jokaisella on omat mielipiteensä, ja niistä täällä kirjoitetaan, eivätkä ne todellakaan ole kaikilla samat.
Tunnet piston sydämessäsi ja käyt edellisen kirjoittajan kimppuun, nyt alkaa jo minuakin säälittää.
Näin juuri. Minullakin omani. Mielipide.
hyväksy sitten muidenkin.
Hyväksy itsekin.
En pyydä sinua palaamaan en ikinä. Jatka vaan matkaasi. Ei kiinnosta…. Ikävöin jo toista. -"LCM". Heh! Tunnet kyllä hänet. Heh!
Kyllä minusta on selittelyä jos sanoo että voihan sitä kirjoitella kivoja asioita mutta eihä ne ole elettäväksi tehty.
On totta etten välitä kaikista maailman ihmisitä, minusta kaikki maailman ihmiset eivät ole samanarvoisia eikä kaikki maailman ihmiset vaadi minulta minkäänlaista huomiota heidän suuntaan. Se on täysin totta että minä rakastan ihmisiä jotka on lähellä sydäntäni ja muut ihmiset on vain ihmisiä. Arvotan ja arvostan ihmisiä erilailla, sekin on täysin totta.
Ilmaisen itseäni sen tavan mukaan mitä olen ja elän. Se että minä jaan ajatuksia ja omia periaatteitani ei ole minusta synti eikä häpeä, minä arvostan ihmisiä jotka seisoo omilla jaloillaan omien arvojensa kanssa, vaikka en ei kohtaisikaan omieni kanssa
En minä ole täydellinen ihmiskunnan määritelmien mukaan, eikä minun edes tarvitse.
Minä en myöskään leiki että koitan rakastaa koko maailmaa ja ymmärtää jokaista.
Minä uskon kehitykseen, itsensä haastamiseen ja uskon siihen että kaiken voi muuttaa ja mielipiteitään ja elämäänsä jos siihen tarve on. Olen niin tehnytkin ja kokenut että se tekee minusta vahvemman omana itsenäni, löydän niitä vahvuuksiani paremmin kun vähän hämmentää ja ei vain ole ja mieti että voi jospa.
Sitähän minä juuri sanonkin että ei pidä pelätä muutoksia ja kokeiluja ja suuntansa etsimistä ja virheiden tekemistä. Sehän on elämää parhaimmillaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että aina ei kannata toimia mielihalujen mukaan. Jos on ollut monessa mukana niin voi odottaa ja katsoa mitä tulee, sillä tietää että tämänhetkinen ihastus saattaa olla yksi niistä monesta ohimenevästä. Ei kannata mennä itseään nolaamaan ennenkuin on saanut tarpeeksi vastakaikua. Vasta kun on varma omista tunteistaan, eikä enää kykene pidättelemään itseään, silloin on aika toimia. Parempi puhua kasvotusten ja tunnustella ja tutkailla toisen reaktioita, jos se etenee luonnollisesti ilman selityksiä niin se on varmasti molemminpuolista eikä kukaan tule loukatuksi. Jos tilanne on täysin mahdoton, niin pikkuhiljaa sen hyäksyt, vaikka se on vaikeaa. Jos pienikin toivon häive pysyy mutta mitään ei tapahdu, niin silloin ainoa mikä auttaa on avautuminen, mutta silloin tyrmäys on todennäköinen ja sen kanssa on elettävä. Tsemppiä.
Monta on ikävöivää! Ja jopa yksi M/A ikävöivä, niin kuin minäkin, osapuoli isosta ikävästä, toteutumattomista unelmista, rakkaudesta, joka on pakko peittää järjellä. Silti välillä ikävä on niin suuri, että on pakko saada edes nähdä sinut. Välillä toivon, että heittäisit järjen nurkkaan, mutta minun olisi kyllä sitten pakko ottaa järki käteen. voi voi meitä.
Ihkuu,
Miksi et voisi itse heittäytyä? Lapsia?
Ehkä olen ollut hieman viileä ajoittain, mutta hmm. ehkä olen alkanut lämmetä sulle;)
No näytä se mulle jotenkin...ehkä sit uskallankin heittäytyä...
Miksi et voi kertoa? Tykkään sinusta vieläkin. Eikä oikeastaan tarvitse edes kertoa.