Olen aikoinani aktiivisesti täällä keskusteluihin osallistunut ja lapsettomuudesta kärsinyt nykyisin ei enää lapseton 2 lapsen äiti. Ensimmäisen saimme hoidoilla clomit inseminaatio 3 vuoden yrityksen jälkeen. Aloin odottaa toista lastamme (kohta 2 v.) esikoisen ollessa 9kk. Olimme siis hyvin onnekkaita. Edelleenkään ehkäisyä emme ole käyttäneet. Ikää alkaa olla itsellä mittarissa 36 ja miehelläkin 42. Vauvakuume kolmannesta on kova. Lpseme nyt 3v 5kk ja 1v10kk. Tiedän että suurin osa täällä odottaa ensimmäistä ja tällainen tuntuu kenties loukkaavalta, mutta kärsin minäkin tästä eli onko kohtalotovereita? Lapsettomuudesta kärsiviä ei enää lapsettomia? Hoitoihinhan ei enää (kunnallinen) pääse kun on 2 lasta. Joka kuukausi tässä kuitenkin tikutellaan ja piinaillaan taas kuten ennenkin. Toki tilanne ei ole sama kuin aikoinaan, kun ajatteli että josko jään lapsettomaksi. Enkö koskaan saa kokea odotusta, synnytystä, oman lapsen sormen puristusta? Tiedän sen. Missä siis on minun paikkani? Kun minun pitäisi olla onnellinen ja tyytyä tähän lapsimäärään? Ei sydäntään voi kuitenkaan pakottaa moiseen. Olen yrittänyt, uskokaa. Toki olen onnellinen, mutta kuka jakaa minun piinani? Enää en pysty jakamaan tätä yritystä ja toivetta niiden kanssa joille ei lasta ole siunaantunut. Toisaalta en koe, että ihminen jolle lapset siunaantuvat "normaalisti", "tuosta vaan" oikeaksi keskustelukumppaniksi kun ei sellainen ymmärrä tilannetta tai tuntojani. En siis oikein kuulu mihinkään. Olen lapsettomuudesta kärsivä joka on onnistunut tavoitteessaan, mutta kärsii edelleen. Minne tämä keskustelu kuuluu? Onko muita jotka miettivät samaa? Vauvakuumeilusivustolla yritellään ensimmäistä eikä olla vielä täällä tyyliin, "ollaan nyt yritetty 3kk missä vika kun emme onnistu?". Ei oikein tunnu luontevalta paikalta sekään. Täällä tiedän saavani tulikivenkatkuisia vastauksia. Eli loukkaamisvaarsta huolimatta kaipaisin kohtalotovereita. Millaisia tarinoita teillä?Vinkkejä? Tilannekatsausta?
lapsettomuudesta kärsivä lapsellinen
ehkä vielä
9675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täällä päässä nainen 31v ja mies 30v.
Lapset 7v poika ja 4v tyttö. Kumpikin tuli tavallaan täysin väärään aikaan. Kesken opintojen, krooninen rahapula. Koko ajan oli vain stressi siitä, että riittääkö rahat seuraavaan vuokraan. Mitään ei voinut koskaan ostaa. Ei vaatteita, ei vaunuja, häkkisänky käytettynä/lahjoituksena. Lapsen saaminen ei ollut unelma, joka olisi toteutunut.
Mutta. Lapsia saadaan, ei tehdä.
Nyt kun olisi elämä mallillaan. Molemmat töissä, omakotitalo, uusi auto, varaa olisi hankka, siis saada, vaikka kolmas ja neljäskin. Olisi rauha nauttia odotusajasta ilman stressiä huomisesta, iloita vanhemmuudesta, nauttia hetkestä, nin luonto onkin päättänyt, että meillehän ei ilmeisesti jatkoja tule.
Itse olin aina "suunnitellut" elämäni niin, että ensin opinnot ja sitten vasta lapset. Onneksi luonto päätti toisin, sillä nyt olisi tuskaa yrittää hartiavoimin saada alulle. Harmillista, että yhteiskunta ei tue lapsen saamista juuri mitenkään alle 25vuotiaille. Ilmeisesti lapset tulisi silloin helpommin ja säästöjä syntyisi sitten muuten yhteiskuntaan. Nyt ensilasta yrittävät 35v ihmiset vain ahdistuvat ja tuskastuvat kun biologinen kello tikittää toisin.
Me olemme yrittäneet kolme vuotta kolmatta. Ei näy, eikä kuullu. Onneksi meillä on edes nämä kaksi. Ovatpa sitäkin ihmeellisempiä ja arvokkaampia.
Meillä on luomuna syntynyt 5 vuotias lapsi ( raskaus alkoi heti siitä kierrosta kun lasta aloimme yrittämään:)Toista lasta ollaan yrittetty saada reilu pari vuotta. Todella ahdistavaa kun kaikki kyselevät että " milloin te teette toisen lapsen " ym. monet itkut olen " lapsettomuuttani " itkenyt. Olemme käyneet tutkimuksissa ja syytäkin tähän tilanteeseen on löytynyt ja hoitoihin olemme menossa. Jostakin syystä pelkään hoitoja todella paljon. Olen todella kiitollinen tästä meidän ihanasta esikoislapsesta ja uskon että tätä äitiyttä osaa arvostaa jollain tavalla enemmän kun lasten saaminen ei ole mikään ns. itsestään selvyys.
ei minkäänlaisia
Hei!
Uskon ymmärtäväni tilannettasi, ikää minulla on saman verran ja kaksi lasta ennestään. Kolmatta on toivottu puolitoista vuotta. Nyt käydään yksityisellä tutkimuksissa ja syitä on löytynyt, valitettavasti. Mm. synnytykset eivät olleet ihan napakymppejä ja limakalvo on nyt liian ohut kaikkien kaavintojen yms. jälkeen. Vauva- tai lapsikuume on kova, tuntuu, että kaikki muut saavat vauvoja, siis niitä kolmansia ja vieläpä ikäiseni naiset ja tietysti vielä läheiset ystävät. Järjellä käsitän, että saan olla iloinen ja tyytyväinen kahdesta lapsestani ja olenkin, mutta... jostakin tulee voimakas halu ja toive vielä yhteen perheenjäseneen. Tähän kaupan päälle olen nyt saanut ikäkriisin, koen itseni ikälopuksi, vaihdevuosia lähestyväksi ei-naiseksi:( Kuulostaa idioottimaiselta, mutta silti.
Miehellä on ikää 42 ja jos hoitoihin menette, se on raskasta aikaa ja ei vahemmalla iällä jaksa enään yövalvomisia niin hyvin kuin nuorena.
Lapsettomuus on yhteinen tuskakin, missä miehesi purkaa tuntojaan ja kokeeko hän asian samoin kuin sinä?
ei minkääänlaisia
Hei !
Ensin pyydän anteeksi, että edes vastaan sinun viestiisi. Olet aivan äärettömän itsekäs ihminen, eikö sinulle mikään riitä . Sinulla ei ole mitään käsitystä LAPSETTOMUUSHOIDOISTA, Sinulla ON LAPSIA
, jotka käsittääkseni ovat syntyneet normaalisti ja siitetty normaalisti???????????????LAPSETTOMUUUSHOITO EI TARKOITA SITÄ ETTÄ SIEMENNESTE OTETAAN TALTEEN JA ISTUTETAAN KOHTUUN. OLE NYT ONNELLINEN, ETTÄ SINULLA ON KAKSI TERVETÄ LASTA.
Minä olen kymmenen vuotta ollut lapsettomuushoidossa, olen nyt 53vuotias. Elämäni ja avioliittoni menivät pilalle näiden hoitojen vuoksi. Ole ystävällinen, älä missään nimessä anna neuvoja lapsettomuus ongelmista kärsiville ihmisille, koska sinulla ei oikeasti siitä ole kokemusta.l
LAPSETTOMUUS TAQRKOITTAA JUURI SITÄ ETTÄ !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! EI VOI SAADA LAPSIA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mielestäni aloittaja kirjoitti tosi fiksusti ja rehellisesti, eikä tullut mitään neuvomaan!? on varmasti totta että myös lapsellisia ihmisiä löytyy paljon jotka toivovat lisää lapsia ja varmasti osaavat arvostaa äitiyttä, eikä ensimmäisetkään lapset ole välttämättä helpolla tulleet! Onko se meiltä pois jotka ensimmäistä lasta yritämme? Itse olemme yrittäneet vasta reilut puolentoista vuotta ensimmäistä, hyvä ystäväni yritti 5 vuotta toista lasta, ja KYLLÄ, hänen toiveensa siitä toisesta lapsesta oli aivan yhtä suuri kuin meillä ensimmäisestä! Itkin onnesta kun kuulin asiasta ja se antoi myös toivoa meille että kaikki on mahdollista! Ja se että täällä lapsettomuus palstalla ihmiset lisääntyvät ylipäätään antaa meille KAIKILLE toivoa täällä! Ja aloittaja kirjoitti kyllä mielestäni ihan fiksusti otsakkeen, joten siinä haettiinkin hänelle vertais ryhmää. Se on todella valitettavaa jos ihminen katkeroituu muille ihmisille ja elämälle hoitojen myötä. Plussa tuulia ja positiivista mieltä kaikille
Täällä sekundaarisesti lapseton kanssa. Esikoinen on joulukuussa kolme ja toista olemme vuoden verran yrittäneet. Syykin löytyy miksei onnistu ja hoidot ollaan alottamassa elokuussa.
Vaikka esikoinen tulikin 10kk yrittämisen jälkeen niin mun kroppa lopetti vähäisenkin toiminnan ja en ovuloi ollenkaan. Mulla on vaikea PCO vaikka olenkin nuori ja hoikka. Toivotaan hoitojen auttavan ja samaa sinnekin :) Onneksi on sentään olemassa jo nämä jälkikasvut itse kullakin. Mutta kyllä. Pahalta tuntuu silti kun ei tärppi käykään enää. Muut kyllä lisääntyy ympärillä.