Olen ilmeisesti läpeeni häpeän kyllästämä ihminen, kun en tästäkään asiasta kehtaa kenenkään kanssa puhua, mutta mulle koskettamisesta on muodostunut todellinen ongelma... vähän sama juttu kuin joillain on ongelmia alastomuuden kanssa (vrt. aiempi ketju ko. aiheesta).
Eli juttu on niin, että olen luonteeltani hellä ja läheisyydenkaipuinen. Mulle kosketus on tärkeä keino osoittaa tunteita, mutta pelkään, häpeän ja koen (väärää) syyllisyyttä toisen koskettamisesta oman suuntautuneisuuteni tähden. Pelkään, että toinen pitää mua jotenkin inhottavana, vaikken tarkoittaisikaan lähestyä mitenkään "siinä" mielessä. Jos taas joku toinen koskettaa mua, koen syyllisyyttä, kun en mielestäni ole ansainnut tulla kosketetuksi (esim. jos toinen ei tiedä mun olevan lesbo ja jos tietäisi, niin todennäk. jättäisi koskettamatta).
En osaa sanoa, millaisen vaikutelman annan itsestäni ulospäin ja onko sillä niin merkitystäkään ongelman kannalta. Tämä on kuitenkin todella ahdistavaa, kun olen tullut niin tietoiseksi häpeästäni ja tuntuu, että törmään jatkuvasti tilanteisiin, jossa joudun kohtaamaan pelkoni. Torjun itseni varmuuden vuoksi ennen kuin sen ehtii joku muu tehdä... Saako kukaan kiinni ajatuksestani tai onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Eli juttu on niin, että olen luonteeltani hellä ja läheisyydenkaipuinen. Mulle kosketus on tärkeä keino osoittaa tunteita, mutta pelkään, häpeän ja koen (väärää) syyllisyyttä toisen koskettamisesta oman suuntautuneisuuteni tähden. Pelkään, että toinen pitää mua jotenkin inhottavana, vaikken tarkoittaisikaan lähestyä mitenkään "siinä" mielessä. Jos taas joku toinen koskettaa mua, koen syyllisyyttä, kun en mielestäni ole ansainnut tulla kosketetuksi (esim. jos toinen ei tiedä mun olevan lesbo ja jos tietäisi, niin todennäk. jättäisi koskettamatta).
En osaa sanoa, millaisen vaikutelman annan itsestäni ulospäin ja onko sillä niin merkitystäkään ongelman kannalta. Tämä on kuitenkin todella ahdistavaa, kun olen tullut niin tietoiseksi häpeästäni ja tuntuu, että törmään jatkuvasti tilanteisiin, jossa joudun kohtaamaan pelkoni. Torjun itseni varmuuden vuoksi ennen kuin sen ehtii joku muu tehdä... Saako kukaan kiinni ajatuksestani tai onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunnen toisen kosketuksen erittäin epämiellyttävänä johtuen lapsuuden traumoista. Ihmiset kuitenkin pysyttelevät kaukana minusta kun tietäävät minun olevan erilainen. Pidän tämän vuoksi ihmisiin hieman välimatkaa ihan varmuuden vuoksi.
Tunnistan kyllä tämän. Pyrin itse pitämään aina jonkun verran etäisyyttä mm. töissä, ettei kukaan vain kuvittelisi, että yritän lähennellä. En koskaan halaile ystäviä, etteivät tulkitse väärin. Samoin pyrin pysymään etäällä esim. sukulaisten lapsista, etteivät tolvanat homofobiset sukulaiset kuvittele mitään kummallista.
Luultavasti kukaan muu ei oikeasti tulisi asiaa edes ajatelleeksi, eikä mulla tietysti ole mitään limaisia aikeita ketään kohtaan, mutta jotenkin sitä yrittää aina olla varovainen.
Surullista! En osaa muuta sanoa :'(
En ole varma sainko kiinni ajatuksesta, mutta en pitäisi siitä, että kuka vaan tulisi koskettelemaan mua. Jos kyse on omasta puolisosta, on ehkö outoa, että koet häpeää siitä. Jos koskettelet vieraisiin pöytiin tai yleensä sopimattomasti, en pitäisi.
Miten lapsien halailu taas liittyy lesbouteen?? Saakeli pistää vihaksi.
ja heti ollaan juoruamassa "nyt se on ihastunnu suhun ku on niin lähel ja kahtoo sua sillee"
monet kaverisuhteet on mul menny ojaan tollasten takii.. yritä siinä sitten selitellä
en itse tykkää käyttää hajuvesiä ku ihmiset ain tulee ihan kiinni kahvila-/ruokalajonos jos on suihkauttanu vähäsenkin -.-
Samoja mietteitä mullakin. Olen huomannut, että juuri työpaikalla, jossa ihmiset saivat jälkikättöisesti tietää suuntautumisestani (perheellinen olen), suurin osa on ottanut etäisyyttä.
Joudun vaihtamaan työasuun -täytyy olla tosi tarkkana pukkareilla, että ei vaan katso tms. YHTÄÄN ympärilleen ja tämä pitää tehdä huomaamattomasti ja hallitusti. Onneksi mulla on ihan fiksua porukkaa ympärillä. Yrityän siinä olla mahd, normaalisti.
Tunnistan kyllä tuonkin että jo valmiiksi torjun itseni, eli pidän tavallaan toisen pulolesta huolen että ei joudu ikävään tilanteeseen.
Ihastuksellanikin on jotain häikkää suhteessa kosketukseen, on siitä puhunutkin. Ollaan viralisesti kumpikin heteroita, no minä olen ainakin jotain muuta, ihastuksestani ei ole varmuutta. Joka tapauksessa fantasioin vaikka kuinka paljon siitä, kuinka haluaisin koskea häntä ja avata hänen lukkojaan. Olen itse sisäisesti hyvin sujut seksuaalisuuteni kanssa ja hänen kehonsa vetää minua kovasti puoleensa. Se tuntuu tosi tutulta ja omalta vaikka ei olla koskaan jaettu muuta kuin tavanomaiset halit yms. Sekavaa... mutta tunnen jo nyt hyvin sen pienen sähinän, hyrinän mikä hänessä on, tunnen sormenpäät ja ihon pehmeyden, lantion, niskan kaaret... Kosketus on ihan hiton tärkeää! Saas nähdä miten meidän käy, kuulenko oikein toisen kehon viestejä vai oonko vaan ihan sumeana rakastumisesta.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Itsekin olen hellä ja läheisyydenkaipuinen, minulle on luonnollista kommunikoida nimenomaan fyysisesti. En pelkää, mutta pidän itseni tarkoituksella kurissa sillä tiedän että esim. Suomalaisessa kulttuurissa sellaista katsotaan vähän kieroon (ulkomailla eivät välitä mitään). Vaikkeivat he minusta varmasti suuntautumista arvaa. Suomessa nyt ei vaan yleisesti kosketella.
Ja jotkut ihmiset jaksavat aina ihmetellä miten en vältä fyysistä kosketusta, kuinka helposti annan ihmiset koskea itseeni. Mutta minulle siinä ei ole mitään ihmeellistä. Itseasiassa pidän siitä ja tavallaan myös haen kosketusta. Yleensä ne jotkat avoimemmin olevat fyysisessä kontaktissa kanssani (nyt en tarkoita seksiä) ovat joko leboja tai biseksuaaleja.
Tiedän, että minun on helppo olla vain ja ainostaan siksi, että kaikki eivät tiedä suuntautumistani ja varmasti jos tietäisivät niin minä puolestani yrittäisin olla mahdollisimman normaalisti, koskematta, katsomatta mihinkään ettei vain tulisi väärinkäsityksiä.