Minulle tuntuu ainakin suola noista elintarvikkeista.
Tavoisteni poiketen ostin pakastettuja pieniä paistettavia riisipiirakoita. Yön yli olleina paistettuina, aamupalaksi söin ja huomasin että ompas suolasta. Lämpimänä ei suola niin korostunut.
Toinen oli siivutettu 27% kermajuusto, älytön suola. Näitä kahta en pysty syömään samaan aikaan, niin on suolaista.
Valmiita ruokia ja leivonnaisia syövä ei tietenkään huomaa tuota suolaisuutta.
Suolalla pelotellaan, en tiedä onko loppujen lopuksi niin vaarallista.
Ruuan oikea maku ainakin häviää liialla suolalla.
Tavoisteni poiketen ostin pakastettuja pieniä paistettavia riisipiirakoita. Yön yli olleina paistettuina, aamupalaksi söin ja huomasin että ompas suolasta. Lämpimänä ei suola niin korostunut.
Toinen oli siivutettu 27% kermajuusto, älytön suola. Näitä kahta en pysty syömään samaan aikaan, niin on suolaista.
Valmiita ruokia ja leivonnaisia syövä ei tietenkään huomaa tuota suolaisuutta.
Suolalla pelotellaan, en tiedä onko loppujen lopuksi niin vaarallista.
Ruuan oikea maku ainakin häviää liialla suolalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen suosinut vähäsuolaista ruokaa kolmisenkymmentä vuotta. Luulen tuntevani maut. Jos olisin väitellyt aikoinani tohtoriksi, aihe olisi luultavasti ollut aistinvaraisen arvioinnin alalta. Ensimmäisen työpaikkani pomo toi aistinvaraisen arvioinnin Suomeen yliopistotasolle ja toimin hänen apulaisenaan. Katson suolapitoisuuden tuoteselosteesta ja useimmiten laitan ruoan itse prosessoimattomista ruoka-aineista.
Olin aikoinani maatalousnäyttelyssä, jossa joku neuvontajärjestö maistatti makuja, ja kysyi kohdallani, että et sitten käytä suolaa etkä tupakoi. Ihmettelin, mistä moinen päättely. Sanoi, että vain suolaa käyttämättömät ja tupakoimattomat kykenevät maistamaan kaikki nämä maut. Ja minä olin maistanut kaikki oikein.
Joo, en siis käytä suolla, tai silloin en käyttänyt, kun söin ainoastaan raakaravintoa, siinähän ei suolaa tarvita, kun suolan saa jo ruoka-aineista. Nykyisin voin vähän laittaa Himalajan kristallisuolaa jos jotain kypsennettyä teen.
Tuo raakaravinto ei kyllä olisi minulle sopinut, on ollut senverran raskaat ja kylmissä paikoissa työt, että uupelo olisi tavannut.
Olen ollut tupakoiva ja ei tupakoiva. Olen kohdallani sitä mieltä että maku ja haju aistit ei kummemmin poikenneet. Oikein odotin että mitä sitä alkaa haistamaan ja maistamaan kun ei enää polta. Tupakka kyllä haisee pahemmalle kuin silloin ennen.
No maataloustyötä ja metsän istutusta, ja raivausta olen tehnyt minäkin. Ei raakaravinto ole se että jaksaako, vaan se, osaako rakentaa ravintonsa kulusta vastaavaksi lämmön tuottajaksi. Raakaravintoon kuullu myös siemenet ja pähkinät. Niistä saa kyllä energiaa ja lämpö niin paljon kuin vain tarvitsee. Ja lisäksi on ruoka-aineita, joiden syöminen tuotta hien, eli niin runsaasti lämpöä, että hiki tulee.
Tulipa tuosta mieleen asia, joka tapahtui kai jo 80-luvulla. Minulla oli ollut vaikea poskiontelotulehdus ja sen seurauksena maku- ja hajuaisti oli poissa jonkin aikaa. Kyllä se sitten palautui ajan myötä. Oli kuitenkin karmeaa kun esimerkiksi kahvi ei tuoksunut eikä maistunut miltään. Eikä mikään muukaan. Muistan kuinka joka aamu kahvia keittäessäni haistelin kahvipurkkia, että joko vähän tuoksuisi. Sitten jossain vaiheessa alkoi kahvi pikkuisen tuoksumaan ja paraneminen alkoi. Yksi hyvä puoli tuossa haistamattomuudessa oli, nimittäin ei haissut tupakkakaan. Saatoin bussipysäkilläkin seistä tupakoitsijan vieressä, eikä tupakanhaju haitannut. Mutta kyllä se oli karmeaa kun ei mikään maistunut eikä haissut yhtään!
Nyt minulla on vielä erittäin hyvä maku- ja hajuaisti, kun en sitä ole tupakalla pilannut. En eläissäni ole tupakkaa polttanut!
Tuon saman olen minäkin kokenut, poskiontelot oli joskus jatkuva ongelma. Ei haista ja maista ja parikertaa on tainnut ruokahalukin olla kadoksissa.
Ikäviä olotiloja. Onneksi ovat korjautuneet.
Tunnen ihmisen jolta on haju-aisti poissa, maku-aisti toimii.