Vietin lapsuuteni/nuoruuteni 1970-80 luvuilla lähiökerrostalossa Espoossa. Tähän asti olen luullut että lapsuuteni on ollut onnellinen mutta ok-porhojen juttuja lukiessani olen tajunnut että se ei voi olla mahdollista, lapset kasarmilla kärsivät, usein tietämättään. Kertokaa te jotka lapsuutenne ja nuoruutenne olette ihanassa omakotitalossa tuona aikana viettäneet mitä olen menettänyt!
Lapsuus kerrostalossa
Jälkitrauma!
19163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vietin lapsuuteni omakotitaloissa. Nyt vuosia kerrostalossa asuessa, ne raumat alka hellittää..
Totta, moni kasarmilla lapsuutensa viettänyt ei tiedä miten huonoissa oloissa on kasvanut. Tämä näkyy kuitenkin huonona käytöksenä, räkimisenä, tupakointina, kouluttautumattomuutena, periytyvänä tuhnuutena ja köyhyytenä.
Koko ikäni olen asunut kerrostaloissa. Opistoinsinööri, eihän se niin hienoa ole kuin maisteri mutta palkka on kohtuullinen. Sellainen että on voinut vaimon kanssa ostaa perheellemme uuden kerrostalo-osakkeen Espoosta, neljä huonetta ja keittiö. Ei vaan tuo ok-talot jostain syystä iske, kerrostalossa pääsee paljon helpommalla.
Niin, tämäkin on niin tuttua. Kerrostalossa pääsee helpommalla. Sitähän tämä kassulaisuus juuri on, passiivisuutta, kädettömyyttä ja velttoutta.
Kyllä minä arvostan enemmän sitä, että saan tehdä käsilläni kaikkea mukavaa ja että ulkoilumaastot alkavat takapihalta.
Voi lapsia. keräävät verisiä ulosteita pihasta. Ylivelkasen muulin pierressä verta!
Huono käytös kunniaan, vai mitä :D Eihän sinullakaan muuten olisi mitään tyydytystä elämöidä herraskaisena hölmöjen keskellä nettifoorumilla :D
Voi raasua, oli varmaan huono lapsuus sinullakin kun tuollaisia kirjoittelet.
Jotkut tekee käsillään ja jotkut tekee aivoillaan. Moni maisteri asuu kerrostalossa, koska on kaupunkilaisoloista eikä halua tehdä asioita käsillään kuin maalaistaustaiset. Moni pitää ymös sisäliikunnasta ja kuntosaleista enemmän kuin ulkoilumaastoista.
Harvoin täällä kuitenkaan näkee että maisterit haukkuisi ok-väkeä asiattomuuksiin asti menevillä viesteillä, mutta toisin päin on tapahtunut useinkin. Ok-mahtisonnit ja varakkaat ok-asujat ilmeisestikään eivät osaa käyttäytyä, mutta minkäs he maalaistaustalleen ja kouluttamattomuudelleen mahtavat.
Saan töissä ihan tarpeeksi olla aktiivinen, miksi pitäisi kotona suorittaa? Kerro mitä kaikkea mukavaa sitä voisi käsillään tehdä jos asuisi omakotitalossa?
Hakata puita kädet tikuissa. Mikään ei vedä vertoja kunnon lumisen talven lumiraadanalle. Joka nurkka lahoo, ei soffalla maata..
Nyt ala kääntää kasvimaita ja rahtaa kasveja tarhoilta..
Viestistä päätellen asut kerrostalossa ja erittäin todennäköisesti vuokralla.
Menikö oikein?
Minun lapsuuteni kodissa oli 180 hehtaaria tonttia, ja talo oli 8m leveä ja 30m pitkä. Oli siinä asumisessa puolensa, kaikenlaista sai tehdä metsissä ja pelloilla. Mutta oli siinä ainakin se huono puoli että eristäydyin ja aloin viihtyä ihan vaan omissa töissäni ja kavereita ei ollut ketään ja en niitä osannut edes kaivata kun oli paljon mielenkiintoista tekemistä.
Lapsuusmuistoja on se kuinka pihalla oli kymmeniä lapsia. Kavereita oli yllin kyllin, joihinkin vieläkin yhteydessä. Oikein rakkaat muistot lapsuudesta vaikka asuikin kerrostalossa lähiössä.
Maaorjan jälkeläiset tuntee elonsa koitoisaksi piha raadannassa. Pintajätkät ei.
Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas voi tykätä jopa isoäidistä. Luojan kiitos emme kaikki kuitenkaan himoitse samoja asioita. Itse olin aikoinaan ehdottomasti omakotitaloasumisen kannattaja ja ihannoija, koska itse olen lapsuuteni saanut asua ns. hyväosaisten lähiössä Turussa saarella lähellä meren rantaa ja opin tietysti jonkin elämisen mallin siitä. Mutta, mutta... Aikuiseksi kasvettuani tuli hankittua mökki Turun saaristosta ja jälkikasvuakin on siunaantunut. Omalla kohdallani olen todennut, että on helpompi ja parempi elämä elää neukku-kerrostalossa, koska en kuitenkaan ole niin rikas, ettei tarvitsisi töissä käydä. Tällä tarkoitan, että minun pitää nukkua, käydä töissä, harrastaa perheen kanssa ja ylitse jäävän vapaa-ajan pyrin viettämään saaressa mökilä, mutta siihenkin eukko laittaa tiettyjä reuna ehtoja. Myönnän kyllä, että jos voitan lotossa, niin muutan omakotitaloon, mutta joku muu kuin minä leikkaa silloin nurmilot ja ajaa talvella lumet.
sopeutuvaisia, joten ehkäpä vietit todellakin näennäisesti onnellisen lapsuuden kerrostalokasarmissa. Muistan erään tv-dokumentin, joka kertoi Berliinistä toisen maailmansodan loppupuolella. Dokumentissa haastateltiin erästä miestä, joka oli ollut 40-luvun puolivälissä kymmenvuotian pojankloppi ja hän mainitsi lapsuutensa olleen hänen elämänsä parasta aikaa. Pikkupojista oli kuulemma jännittävää seikkailla pommitettujen talojen raunioissa jne.
Veikkaankin, että sinä olet kärsinyt kasarmivuosistasi tietämättäsi. Jos olisit asunut ok-talossa, et olisi niin uusavuton kuin nyt olet. Ok-talossa olisit voinut olla isäsi mukana erilaisissa huoltotöissä ja täten oppinut itsekin kädentaitoja. Nyt valitettavasti taidat olla liian vanhan koira oppiaksesi uusia temppuja, joten parempi vaan pysytellä siellä kassulla, jossa asumisesta rokotetaan melkoisesti. Mutta pitäähän sitä vähän enemmän maksaakin, kun ei tarvitse yrittää itse tehdä mitään, mitä ei kuitenkaan osaisi.
Minä teetän työt muilla. En käsiäni likaa..
Käheästi pamautettu, kuomaseni. Juuri noin se on. Moni kasarmilainen ihailee lapsuuttaan, sitä kuinka vanhemmat dokasivat nurtsilla ja samalla potkittiin likaisia palloja seiniä päin ja räittiin rapun eteen. Oli se niin nastaa ja jäi hyvät muistot ja siellähän se röökaaminenkin opittiin.
Samaan aikaan ok-talojen skidit harrastivat laskettelua, jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa, lukemista, aivojumppaa, vieraita kieliä ja muuta sellaista.
Nyt kassulaiset kasvattavat uutta kasarmisukupolvea ja kuilu varakkaisiin ok-asukeihin vain levenee. Ei ole enää poispääsyä ihmisnavetasta, kerrostalosta, joka alunperinkin suunniteltiin työväestön nukkumakopeiksi teollisuuden pyöriä pyörittämään ja porvareita rikastuttamaan.
Tuosta "rikkaudesta", jota voisi verrata OK-asujiin, niin töissä olen tehnyt eräänlaisen havainnon kalliimpien autojen suhteen: Mitä kalliimpi auto, niin sitä useammin se on jätetty duunin sählyhallin viereen mahdollisemman lähelle ovea hieman laittomasti. Kuitenkin kyse ei ole siitä, etteikö olisi parkkipaikkoja vapaana, vaan siitä että pitää päästä urheilemaan, mutta ei viitsitä kävellä 200m päästä lailliselta parkkipaikalta vaan jätetään laiskuuden takia mielummin laittomasti aivan oven eteen tukkien hieman muiden autoilijoiden liikennettä. :D
Täälläkin tuota "lällälläää" viestittely on paljon ja epäilen sitä enemmän ahdasmielisten rikkaiden provokaatioksi. Eli pointtini on, että todennäköisesti kerrostaloissa on enemmän otettu "lähimmäistä" huomioon kuin omakotitaloasujissa. Sitä kautta myös elämänlaatu parempi kuin vain materiaalin voimalla. Sossughetot ovat sitten asia erikseen...