Uhrisavua

Jep, tuli vastaan pitkästä aikaa tuttu, hieno biisi ja ajatuksia herättävät sanat...oli pakko purkaa omia tuntoja musan tuomassa fiiliksessä...ei sen kummempaa...elämäni kunnossa siis ;)

Ex calce liberate kirjoitti:

Jep, tuli vastaan pitkästä aikaa tuttu, hieno biisi ja ajatuksia herättävät sanat...oli pakko purkaa omia tuntoja musan tuomassa fiiliksessä...ei sen kummempaa...elämäni kunnossa siis ;)

On sulla kans (musa)tuttavuuksia ;)) On tuossa aihetta pähkäilyyn, todellakin, ja ajankohtaista näin pääsiäisen edessä.

Mulla tulee uhrisavua korvista, silmissä luki hetken overload, ei susta kyllä ota Erkkikään selvää :))) Mukavaa kuulla että oot kunnossa :)

Eikös se ole jonkinlaista hulluutta se kun rakastuu, niin että viimeaikaisten runojen mukaan täytät kriteerit :)))) Etkä ole ainoa, koko palsta näyttää seonneen ;))

Pitää syventyä uudestaan kunhan aivot jäähtyy :))

Hyvää yötä, tullaan tullaan, tee tilaa tai nukut lattialla ;D

Josta tuli mieleen että mähän en sua pelkää, senkin kissimirri. Pelkään vain yhtä asiaa, tuli teininä traumoja kun kerran kiihkossani vedin maton siskoni alta. Siitä lähtien astun vain toisella tassulla matolla, toinen pitää saada turvallista maasiislattiaa alle :)) Se lento näytti pahalta. Mitä sä pelkäät? Paulaa?

Putkivalo kirjoitti:

Eikös se ole jonkinlaista hulluutta se kun rakastuu, niin että viimeaikaisten runojen mukaan täytät kriteerit :)))) Etkä ole ainoa, koko palsta näyttää seonneen ;))

Pitää syventyä uudestaan kunhan aivot jäähtyy :))

Hyvää yötä, tullaan tullaan, tee tilaa tai nukut lattialla ;D

Josta tuli mieleen että mähän en sua pelkää, senkin kissimirri. Pelkään vain yhtä asiaa, tuli teininä traumoja kun kerran kiihkossani vedin maton siskoni alta. Siitä lähtien astun vain toisella tassulla matolla, toinen pitää saada turvallista maasiislattiaa alle :)) Se lento näytti pahalta. Mitä sä pelkäät? Paulaa?

Jep, Raappanakin sanoo rakkaus on hulluus. Niin se rakkaus ei oo mulle hetkellinen tila, ohi menevää vaan miellän enemmän pysyväksi olotilaksi runoista riippumatta ;)

Rakkaudestakin jotain ehkä tiedän, uhrisavuista ja siihen liittyvistä uskomuksista vähemmän. Eiks oo hassua, että on asioita kuten sähkö, radioaallot, säteily..., joita ei voi nähdä(noin periaattessa), mutta ne voi perustella, selittää ja taas vastapainoksi löytyy asioita, joita voi nähdä, mutta niiden perustelu tai selittäminen onkin sitten kovin kiistelty asia.

Mitä pelkään, hyvä kysymys? Niin hassulta kuin se kuullostaa, että minä joka pidän itseäni rakkauden lähettiläänä ;) en pelkää itseni, enkä läheisteni, ystävien....puolesta vaan enemmän ehkä materian ja aineen vahingoista. Itseasiassa aivan käsittämätöntä, vaikka minun jos kenen kohdalla se pitäisi olla juuri päinvastoin. Tai siis ei pelätä tarvitsisi kenekään mitään jos oikein tarkkoja ollaan...

Tätähän täytyy miettiä tarkemmin....

Hyvää päivänjatkoa sinnekin!

Ex calce liberate kirjoitti:

Jep, Raappanakin sanoo rakkaus on hulluus. Niin se rakkaus ei oo mulle hetkellinen tila, ohi menevää vaan miellän enemmän pysyväksi olotilaksi runoista riippumatta ;)

Rakkaudestakin jotain ehkä tiedän, uhrisavuista ja siihen liittyvistä uskomuksista vähemmän. Eiks oo hassua, että on asioita kuten sähkö, radioaallot, säteily..., joita ei voi nähdä(noin periaattessa), mutta ne voi perustella, selittää ja taas vastapainoksi löytyy asioita, joita voi nähdä, mutta niiden perustelu tai selittäminen onkin sitten kovin kiistelty asia.

Mitä pelkään, hyvä kysymys? Niin hassulta kuin se kuullostaa, että minä joka pidän itseäni rakkauden lähettiläänä ;) en pelkää itseni, enkä läheisteni, ystävien....puolesta vaan enemmän ehkä materian ja aineen vahingoista. Itseasiassa aivan käsittämätöntä, vaikka minun jos kenen kohdalla se pitäisi olla juuri päinvastoin. Tai siis ei pelätä tarvitsisi kenekään mitään jos oikein tarkkoja ollaan...

Tätähän täytyy miettiä tarkemmin....

Hyvää päivänjatkoa sinnekin!

Aiheena rakkaus, uhraus ja pelko, tästä tulee melkoinen ketju :))

Oiskohan niin, että vanhemmiten rakastamme eri tavalla kuin nuorena. Sitä tunnetta vaalii eri tavalla, se ei mene enää hukkaan niin kuin nuoruusvuosina. Ite olen oppinut rakastamaan ilman että omistaa, riittää kun saa jollain lailla nauttia toisesta. Tämä on turvallinen tapa rakastaa :)

Josta päästään sopivasti pelkoon. Olen joskus isompien tyttöjen kanssa pähkäillyt tuota, taitaa olla aika normaali pelko miehillä noin yleensä, tuon materian vaaliminen. Olisiko siksi koska miehen tehtävä on olla "provider"? En keksi suomenkielistä sanaa joka kuvaisi yhtä hyvin. Se on miehen homma tuoda turvallisuutta, ja osa siitä on turvallisuuden tunteesta tulee maallisen muodossa.

Naisilla kai harvemmin on tuollaisia pelkoja. Ite ainakin ajattelen että teen kotini mistä vaan ja missä vaan, where ever I lay my hat.... exä onkin kiittänyt, että omaisuuden jakaminen ei meillä tuottanut ongelmaa :)) Vaikka omaisuus menisi (niin siis mikä), sekin on pienempi katastroofi kuin että menettää jonkun ihmisen, tai terveyden. Tosin nuokin voi silti tapahtua, vimppa on vääjäämättä edessä ennemmin tai myöhemmin.

Tuo sun pelkosi ei sitten liity tuohon mitenkään ettet sitä suurta askelta uskalla ottaa?

Vähän narrasin tuosta matosta, vaikka noin kuvannoillisesti tuo mun pelko jutska pitää paikkansa, mutta taitaa oikeesti liittyä tilanteeseen jolloin mulla ei ollut minkäänlaista hallintaa omasta elämästä. Silloin ihminen oikeesti menettää otteensa elämästä, ja se pelottaa. Kun ei näe mitä seuraava askel tuo, osuuko se lentävälle matolle vai lattialle.

Joku lemppari sanoi joskus, että ihminen muuttuu rohkeaksi kun tietää että häntä rakastetaan. Muistatko :) Niin totta.

Ja sitten uhraukseen. Ei mullakaan polttouhreista ole kokemusta, mutta kukapa ei olisi noin muuten joko uhrautunut tai tullut uhratuksi. Kuuluu kiltin ihmisen syndroomaan uhrautua, ajatella muita ennen ikään kuin vaistomaisesti. Uhrattuna on helpompaa olla kuin se, joka heittää sut leikkeihin, että siinä mielessä ymmärrän jos uhrisavuun voi hurahtaa :) Ei se mitään pitkäkestoista mielihyvää silti voi tuoda, kyllä se marttyyrin kruunukin alkaa pikkuhiljaa hiertämään.

Putkivalo kirjoitti:

Aiheena rakkaus, uhraus ja pelko, tästä tulee melkoinen ketju :))

Oiskohan niin, että vanhemmiten rakastamme eri tavalla kuin nuorena. Sitä tunnetta vaalii eri tavalla, se ei mene enää hukkaan niin kuin nuoruusvuosina. Ite olen oppinut rakastamaan ilman että omistaa, riittää kun saa jollain lailla nauttia toisesta. Tämä on turvallinen tapa rakastaa :)

Josta päästään sopivasti pelkoon. Olen joskus isompien tyttöjen kanssa pähkäillyt tuota, taitaa olla aika normaali pelko miehillä noin yleensä, tuon materian vaaliminen. Olisiko siksi koska miehen tehtävä on olla "provider"? En keksi suomenkielistä sanaa joka kuvaisi yhtä hyvin. Se on miehen homma tuoda turvallisuutta, ja osa siitä on turvallisuuden tunteesta tulee maallisen muodossa.

Naisilla kai harvemmin on tuollaisia pelkoja. Ite ainakin ajattelen että teen kotini mistä vaan ja missä vaan, where ever I lay my hat.... exä onkin kiittänyt, että omaisuuden jakaminen ei meillä tuottanut ongelmaa :)) Vaikka omaisuus menisi (niin siis mikä), sekin on pienempi katastroofi kuin että menettää jonkun ihmisen, tai terveyden. Tosin nuokin voi silti tapahtua, vimppa on vääjäämättä edessä ennemmin tai myöhemmin.

Tuo sun pelkosi ei sitten liity tuohon mitenkään ettet sitä suurta askelta uskalla ottaa?

Vähän narrasin tuosta matosta, vaikka noin kuvannoillisesti tuo mun pelko jutska pitää paikkansa, mutta taitaa oikeesti liittyä tilanteeseen jolloin mulla ei ollut minkäänlaista hallintaa omasta elämästä. Silloin ihminen oikeesti menettää otteensa elämästä, ja se pelottaa. Kun ei näe mitä seuraava askel tuo, osuuko se lentävälle matolle vai lattialle.

Joku lemppari sanoi joskus, että ihminen muuttuu rohkeaksi kun tietää että häntä rakastetaan. Muistatko :) Niin totta.

Ja sitten uhraukseen. Ei mullakaan polttouhreista ole kokemusta, mutta kukapa ei olisi noin muuten joko uhrautunut tai tullut uhratuksi. Kuuluu kiltin ihmisen syndroomaan uhrautua, ajatella muita ennen ikään kuin vaistomaisesti. Uhrattuna on helpompaa olla kuin se, joka heittää sut leikkeihin, että siinä mielessä ymmärrän jos uhrisavuun voi hurahtaa :) Ei se mitään pitkäkestoista mielihyvää silti voi tuoda, kyllä se marttyyrin kruunukin alkaa pikkuhiljaa hiertämään.

Moro

Huh... huh takki tyhjä ja vasta ke mennään, sitä saa mitä tilaa ;)

Luin mitä sinä ja ich bin kirjoittelitte ja herätti taas ajatuksia...

Kliseisesti asti on tullut puhuttua, tästä hetkestä ja elämään heittäytymisestä.

Kun elämme täysillä tässä hetkessä, pelkoa ei ehkä ole ja jos tämä hetki on rakkautta, se saattaa ohjata meidät lähemmäs tilaa, jolloin ’minä’ katoaa ja samalla myös yleensä pelko katoaa. Mitä enemmän siihen pystymme, sitä parempi ja sitä vähemmän pelkoja ja sitä enemmän rakkautta ja vapautta. Itse asiassa vapaus on rakkautta ja rakkaus on vapautta. Tämä hetki on juuri sitä ajattomuutta, josta kaikki syvä ja viisaus kumpuaa
.
Jos ajattelemme itsemme hetkellisesti sulautuneena johonkin asiaan täydellisesti – oli se soitto, kirja, urheilusuoritus tai vaikka lapsen kanssa leikkiminen – niin huomaamme, että meitä ei ole olemassa. Juuri siitä syystä tuo hetki oli niin nautinnollinen. Kun meitä ei ollut olemassa, niin silloin meidän ongelmia, huolia ja pelkoja ei myöskään ollut olemassa. Ehkä se vaan on niin, että vapaus, rakkaus, ilo, onni, mielenrauha ja ajattomuus eivät löydy aidoimmillaan mistään systeemeistä ja aatteista vaan itsensä kadottamisesta tähän hetkeen.

Katselemalla ympärilleen tarkkaavaisesti, näkee monia ihmisiä, jotka ovat selvästi ratkeamaisillaan pelkoon, pahaan oloon tai ahdistukseen, mutta he näyttelevät onnellista tai menestynyttä, siis esittävät, että kaikki on olevinaan hyvin.

Elämässä on kaikenlaisia tunteita ja niitä ei kannata paeta vaan antaa tunteen tuntua, olla vastustamatta niitä. On annettava surun tai pahan olon tulla koko voimallaan ja tunnettava se jokaisella solulla. Kieltämällä asian petämme vaan itseämme ja aiheutamme vaan jatkossa isomman, syvemmän ongelman. Sitten niistä tunteista ja peloista olisi pystyttävä keskustelemaan jonkun läheisen, puolison tai jopa ammattiauttajan kanssa. On tärkeintä kuitenkin olla ja elää omana itsenään, juuri sellaisena kuin on.

Materiaalinen menestyminen on monesti velvollisuus itseämme ja perhettämme kohtaan, koska silloin voimme paremmin turvata oman ja lastemme tulevaisuuden, terveyden ja koulutuksen. Vauraus luo mielenrauhaa, koska meidän ei tarvitse olla jatkuvasti huolissamme hengissä selviytymisestä eli siitä, mistä saamme rahaa välttämättömiin menoihin. Siihen ei vaan pidä luoda ympärille itsekkyyttä, ylikorostettavuutta, vähättelyä ja muuta negatiivisuutta vaan on puhuttava oikeilla nimillä ja tehtävä vauraudesta vain oikeanlainen mielentila siihen kokonaisuuteen.

Ex calce liberate kirjoitti:

Moro

Huh... huh takki tyhjä ja vasta ke mennään, sitä saa mitä tilaa ;)

Luin mitä sinä ja ich bin kirjoittelitte ja herätti taas ajatuksia...

Kliseisesti asti on tullut puhuttua, tästä hetkestä ja elämään heittäytymisestä.

Kun elämme täysillä tässä hetkessä, pelkoa ei ehkä ole ja jos tämä hetki on rakkautta, se saattaa ohjata meidät lähemmäs tilaa, jolloin ’minä’ katoaa ja samalla myös yleensä pelko katoaa. Mitä enemmän siihen pystymme, sitä parempi ja sitä vähemmän pelkoja ja sitä enemmän rakkautta ja vapautta. Itse asiassa vapaus on rakkautta ja rakkaus on vapautta. Tämä hetki on juuri sitä ajattomuutta, josta kaikki syvä ja viisaus kumpuaa
.
Jos ajattelemme itsemme hetkellisesti sulautuneena johonkin asiaan täydellisesti – oli se soitto, kirja, urheilusuoritus tai vaikka lapsen kanssa leikkiminen – niin huomaamme, että meitä ei ole olemassa. Juuri siitä syystä tuo hetki oli niin nautinnollinen. Kun meitä ei ollut olemassa, niin silloin meidän ongelmia, huolia ja pelkoja ei myöskään ollut olemassa. Ehkä se vaan on niin, että vapaus, rakkaus, ilo, onni, mielenrauha ja ajattomuus eivät löydy aidoimmillaan mistään systeemeistä ja aatteista vaan itsensä kadottamisesta tähän hetkeen.

Katselemalla ympärilleen tarkkaavaisesti, näkee monia ihmisiä, jotka ovat selvästi ratkeamaisillaan pelkoon, pahaan oloon tai ahdistukseen, mutta he näyttelevät onnellista tai menestynyttä, siis esittävät, että kaikki on olevinaan hyvin.

Elämässä on kaikenlaisia tunteita ja niitä ei kannata paeta vaan antaa tunteen tuntua, olla vastustamatta niitä. On annettava surun tai pahan olon tulla koko voimallaan ja tunnettava se jokaisella solulla. Kieltämällä asian petämme vaan itseämme ja aiheutamme vaan jatkossa isomman, syvemmän ongelman. Sitten niistä tunteista ja peloista olisi pystyttävä keskustelemaan jonkun läheisen, puolison tai jopa ammattiauttajan kanssa. On tärkeintä kuitenkin olla ja elää omana itsenään, juuri sellaisena kuin on.

Materiaalinen menestyminen on monesti velvollisuus itseämme ja perhettämme kohtaan, koska silloin voimme paremmin turvata oman ja lastemme tulevaisuuden, terveyden ja koulutuksen. Vauraus luo mielenrauhaa, koska meidän ei tarvitse olla jatkuvasti huolissamme hengissä selviytymisestä eli siitä, mistä saamme rahaa välttämättömiin menoihin. Siihen ei vaan pidä luoda ympärille itsekkyyttä, ylikorostettavuutta, vähättelyä ja muuta negatiivisuutta vaan on puhuttava oikeilla nimillä ja tehtävä vauraudesta vain oikeanlainen mielentila siihen kokonaisuuteen.

Moro!

Vai rankka viikko? Noniin, soffalle siitä, saat teetä, ja sitten kokeillaan alkaako miehetkin kehrätä kun jalkoja hieroo ;))

Ja samalla höpötän. Just siksi, koska pitäisi nauttia kauniista hetkistä, uskon ettei saisi jättää itselleen vaan yhtä aluetta mistä saa sen mielihyvän. Koska sitten kun se romahtaa, romahtaa koko maailma.

Toisin sanoen, jos työ on se mistä nautit, pitää silti pakottaa itseään nauttimaan myös vapaa-ajasta jotta tasapaino säilyy. Tai jos elää vaan perheen takia, sekin on yhtä tuhoisaa. Netti. Rakkaus! Täällä näkee niin monta jotka ovat ripustaneet koko onnen tunteensa pelkästään siihen että löytäisi jonkun toisen... arvaahan sen miten käy, kun ei se löydykään, tai paskempi juttu - kun se löytyy mutta katoaa.

Tuo oli hauskasti sanottu, että kun sulaudumme, se on ikään kuin meitä ei olisi, murheineen ja huolineen. Uskon kyllä ainakin siihen, että murehtimiseen pitäisi käyttää minimaalisesti aikaa, vain sen verran kuin sen ratkomiseen tarvitaan. Ainakin se mielentila vetää mut alas, kunnes loppujen lopuksi olen liian väsynyt ja voimaton ratkomaan yhtään mitään.

Pelko on sama juttu. Ichku kirjoitti niin viisaasti, ja voisi jatkaa, että yleensä pelko on jotain mitä itse luo. Sen pystyy ainakin vahvasti itse ohjaamaan jos haluaa. Minäkin olen koko elämäni pelännyt pimeetä, mutta liikennettä en. Ja jos järkevästi ajattelen, kumpikohan on vaarallisempi :)

Mulla on yksi toinenkin suojelumekanismi onneen, yritän olla haaveilematta liikaa. Päin vastoin seuraan pitkälti Murphyn lakia tässä hommassa, jos jotain pystyy menemään päin hlvettiä, se kanssa tekee sen :)) Ei nyt kuitenkaan niin, että ODOTTAISIN että jotain pahaa tapahtuisi, mutta en varsinkaan odota että mitään hyvää seuraa. Ehkä se on helpompaa tajuta jos kerron esimerkin. Kun muut odottaa lapsia 9 kk, odotimme meidän muruja 9 vuotta. Kun vihdoin tärppäs, tunne oli todella epätodellinen, ja ajattelin etten kestä sitä että lapsille sattuisi mitään. Niinpä päätin että en odota sitä hetkeä kun saan ne syliini, nautin vaan raskauden joka käänteestä täysin rinnoin. En myöskään odottanut että mitään pahaa olisi tapahtunut, se olisi ollut kuin manaamista.

On vaan asioita joita ei tule kuuna päivänä tapahtumaan mulle, ja jos sitten tapahtuukin jotain kivaa, se on kaikki bonusta :)) Ainakin mua se auttaa pysymään tässä hetkessä kiinni, mutta toisaalta kaipaa joskus sitä haaveilemista. Vähän niin kuin olisi päämäärätön :))

Putkivalo kirjoitti:

Moro!

Vai rankka viikko? Noniin, soffalle siitä, saat teetä, ja sitten kokeillaan alkaako miehetkin kehrätä kun jalkoja hieroo ;))

Ja samalla höpötän. Just siksi, koska pitäisi nauttia kauniista hetkistä, uskon ettei saisi jättää itselleen vaan yhtä aluetta mistä saa sen mielihyvän. Koska sitten kun se romahtaa, romahtaa koko maailma.

Toisin sanoen, jos työ on se mistä nautit, pitää silti pakottaa itseään nauttimaan myös vapaa-ajasta jotta tasapaino säilyy. Tai jos elää vaan perheen takia, sekin on yhtä tuhoisaa. Netti. Rakkaus! Täällä näkee niin monta jotka ovat ripustaneet koko onnen tunteensa pelkästään siihen että löytäisi jonkun toisen... arvaahan sen miten käy, kun ei se löydykään, tai paskempi juttu - kun se löytyy mutta katoaa.

Tuo oli hauskasti sanottu, että kun sulaudumme, se on ikään kuin meitä ei olisi, murheineen ja huolineen. Uskon kyllä ainakin siihen, että murehtimiseen pitäisi käyttää minimaalisesti aikaa, vain sen verran kuin sen ratkomiseen tarvitaan. Ainakin se mielentila vetää mut alas, kunnes loppujen lopuksi olen liian väsynyt ja voimaton ratkomaan yhtään mitään.

Pelko on sama juttu. Ichku kirjoitti niin viisaasti, ja voisi jatkaa, että yleensä pelko on jotain mitä itse luo. Sen pystyy ainakin vahvasti itse ohjaamaan jos haluaa. Minäkin olen koko elämäni pelännyt pimeetä, mutta liikennettä en. Ja jos järkevästi ajattelen, kumpikohan on vaarallisempi :)

Mulla on yksi toinenkin suojelumekanismi onneen, yritän olla haaveilematta liikaa. Päin vastoin seuraan pitkälti Murphyn lakia tässä hommassa, jos jotain pystyy menemään päin hlvettiä, se kanssa tekee sen :)) Ei nyt kuitenkaan niin, että ODOTTAISIN että jotain pahaa tapahtuisi, mutta en varsinkaan odota että mitään hyvää seuraa. Ehkä se on helpompaa tajuta jos kerron esimerkin. Kun muut odottaa lapsia 9 kk, odotimme meidän muruja 9 vuotta. Kun vihdoin tärppäs, tunne oli todella epätodellinen, ja ajattelin etten kestä sitä että lapsille sattuisi mitään. Niinpä päätin että en odota sitä hetkeä kun saan ne syliini, nautin vaan raskauden joka käänteestä täysin rinnoin. En myöskään odottanut että mitään pahaa olisi tapahtunut, se olisi ollut kuin manaamista.

On vaan asioita joita ei tule kuuna päivänä tapahtumaan mulle, ja jos sitten tapahtuukin jotain kivaa, se on kaikki bonusta :)) Ainakin mua se auttaa pysymään tässä hetkessä kiinni, mutta toisaalta kaipaa joskus sitä haaveilemista. Vähän niin kuin olisi päämäärätön :))

Still alive ;)

Jep, mun tyyli vaan on sellainen, että se mihin ryhdytään vie yleensä mukanaan kokonaisvaltaisesti oli sitten kysymyksessä työ, huvit tai …

Niin on tärkeää oivaltaa ja hyväksyä se totuus, että meillä ei ole mitään takeita siitä, että tulemme menestymään, vaikka mitä tekisimme sen eteen. Jos pystymme aidosti hyväksymään tämän, vapautamme suuret määrät huolen ja pelon energiaa. Jos olemme peloissamme, emme voi samalla olla valppaina elämän ruorissa ja siten avoimia uusille tilaisuuksille. Menestyksen syvin olemus kumpuaa mielestä.

Tiedätkö sinä mitä lahjakkuus tarkoittaa?
Uskallusta, mielen vapautta ja suuria linjoja, jos uskomme Anton Tsehoviin
ja miksemme uskoisi miestä, joka sanoi myös että….jos sinulla on kiire, älä tee mitään ;)

http://www.youtube.com/watch?v=kh_YCSW5lPc

Ex calce liberate kirjoitti:

Still alive ;)

Jep, mun tyyli vaan on sellainen, että se mihin ryhdytään vie yleensä mukanaan kokonaisvaltaisesti oli sitten kysymyksessä työ, huvit tai …

Niin on tärkeää oivaltaa ja hyväksyä se totuus, että meillä ei ole mitään takeita siitä, että tulemme menestymään, vaikka mitä tekisimme sen eteen. Jos pystymme aidosti hyväksymään tämän, vapautamme suuret määrät huolen ja pelon energiaa. Jos olemme peloissamme, emme voi samalla olla valppaina elämän ruorissa ja siten avoimia uusille tilaisuuksille. Menestyksen syvin olemus kumpuaa mielestä.

Tiedätkö sinä mitä lahjakkuus tarkoittaa?
Uskallusta, mielen vapautta ja suuria linjoja, jos uskomme Anton Tsehoviin
ja miksemme uskoisi miestä, joka sanoi myös että….jos sinulla on kiire, älä tee mitään ;)

http://www.youtube.com/watch?v=kh_YCSW5lPc

Multo bueno :))) ja huomenna on jo.....

Jahas, täysillä tai ei mitään, ei mikään huono ominaisuus ;))) paitsi sulle tietty.

Ei ole takeita ei, koska emme elää yksin tässä maailmassa. Ja jos ei tuota omaksu, mitä äsken sanoit, silloin tullaan katkeriksi ja happamiksi.

Tuo on upea tuo Pankin Lirk, tunsin sen heti omaksi kun kuulin ekan kerran viime syksyllä, se istui ajallisesti niin hyvin :) Hohhoijaa, joskus tekee mieli sanoa niin paljon enemmän kuin sanon, mutta musta tuntuu että sä oot vähemmän lastuna ulapalla kuin minä kuitenkin :))

Miten musta tuntuu että mulla on vähän väsyneet jutut taas. Mutta joka tapauksessa tää on kiva.

Just because I'm losing
Doesn't mean I'm lost
Doesn't mean I'll stop
Doesn't mean I will cross

Just because I'm hurting
Doesn't mean I'm hurt
Doesn't mean I didn't get what I deserve
No better and no worse

http://www.youtube.com/watch?v=7HkjGg_pPJU

Putkivalo kirjoitti:

Multo bueno :))) ja huomenna on jo.....

Jahas, täysillä tai ei mitään, ei mikään huono ominaisuus ;))) paitsi sulle tietty.

Ei ole takeita ei, koska emme elää yksin tässä maailmassa. Ja jos ei tuota omaksu, mitä äsken sanoit, silloin tullaan katkeriksi ja happamiksi.

Tuo on upea tuo Pankin Lirk, tunsin sen heti omaksi kun kuulin ekan kerran viime syksyllä, se istui ajallisesti niin hyvin :) Hohhoijaa, joskus tekee mieli sanoa niin paljon enemmän kuin sanon, mutta musta tuntuu että sä oot vähemmän lastuna ulapalla kuin minä kuitenkin :))

Miten musta tuntuu että mulla on vähän väsyneet jutut taas. Mutta joka tapauksessa tää on kiva.

Just because I'm losing
Doesn't mean I'm lost
Doesn't mean I'll stop
Doesn't mean I will cross

Just because I'm hurting
Doesn't mean I'm hurt
Doesn't mean I didn't get what I deserve
No better and no worse

http://www.youtube.com/watch?v=7HkjGg_pPJU

Jaahajaa.. en kattonut kun kopsasin tuon biisi-tekstin. Pitää olla Doesn't mean I'm across, eikä Doesn't mean I will cross. Ero on pieni mutta huomattava :))

HYVÄÄ PERJANTAITA! :)))

Putkivalo kirjoitti:

Jaahajaa.. en kattonut kun kopsasin tuon biisi-tekstin. Pitää olla Doesn't mean I'm across, eikä Doesn't mean I will cross. Ero on pieni mutta huomattava :))

HYVÄÄ PERJANTAITA! :)))

Se ihmisen kuuluisa kokonaisvaltaisuus. Jos meillä on estoja yhdellä elämän osa-alueella, silloin niitä on yleensä muillakin alueilla. Se uppoutuminen ja mielekäs tekeminen kertovat ehkä aistillisuudesta. Se edellyttää herkkää ja estotonta mieltä ja täydellistä keskittymistä tähän hetkeen. Pystyy kokemaan kaiken intensiivisesti moninaisilla aisteillaan kuullen, tuntien….värit, muodot...

Ehkä sen todellisen elämänilon tai työnilon voi kokea vain ollessaan vapaa estoista ja peloista. Ja paradoksaalista kuitenkin on, että monet pelkäävät enemmän täysillä elämistä kuin kuolemista (oisko ne päivät silloin lähempänä piikkilankaa?). Ja kuitenkin aitoa nautintoa ei voi ostaa rahalla, ansaita työllä eikä saavuttaa millään teolla vaan on löydettävä se sielua ruokkiva spontaani elämys.

http://www.youtube.com/watch?v=Z_yr9vZQ00w

Aurinkoa ja hyvää viikonloppua ;)

Ex calce liberate kirjoitti:

Se ihmisen kuuluisa kokonaisvaltaisuus. Jos meillä on estoja yhdellä elämän osa-alueella, silloin niitä on yleensä muillakin alueilla. Se uppoutuminen ja mielekäs tekeminen kertovat ehkä aistillisuudesta. Se edellyttää herkkää ja estotonta mieltä ja täydellistä keskittymistä tähän hetkeen. Pystyy kokemaan kaiken intensiivisesti moninaisilla aisteillaan kuullen, tuntien….värit, muodot...

Ehkä sen todellisen elämänilon tai työnilon voi kokea vain ollessaan vapaa estoista ja peloista. Ja paradoksaalista kuitenkin on, että monet pelkäävät enemmän täysillä elämistä kuin kuolemista (oisko ne päivät silloin lähempänä piikkilankaa?). Ja kuitenkin aitoa nautintoa ei voi ostaa rahalla, ansaita työllä eikä saavuttaa millään teolla vaan on löydettävä se sielua ruokkiva spontaani elämys.

http://www.youtube.com/watch?v=Z_yr9vZQ00w

Aurinkoa ja hyvää viikonloppua ;)

Olithan sä täällä! Ravasin täällä pitkin päivää niin paljon, että jo luovuin toivosta, senkin elämys :)))

Saamari kun sä herpaannutat mun keskittymistä noilla aisteilla.
Totta. Ja moni pitää kiinni peloistaan ja estoistaan, itsesäälistään, kurjuudestaan.. antaa niiden hallita elämää, vaikka voisi vapautua niistä. Ja vaan nauttia.

http://www.youtube.com/watch?v=EPmTQto6Joc&feature=related

Kiitos, enkeleitä sulle :))

Putkivalo kirjoitti:

Olithan sä täällä! Ravasin täällä pitkin päivää niin paljon, että jo luovuin toivosta, senkin elämys :)))

Saamari kun sä herpaannutat mun keskittymistä noilla aisteilla.
Totta. Ja moni pitää kiinni peloistaan ja estoistaan, itsesäälistään, kurjuudestaan.. antaa niiden hallita elämää, vaikka voisi vapautua niistä. Ja vaan nauttia.

http://www.youtube.com/watch?v=EPmTQto6Joc&feature=related

Kiitos, enkeleitä sulle :))

Huomenta

Niin muuan Torsti Lehtinen on sanonut;
”Kaiken ikäni kuvittelin etsiväni totuutta.
Nyt kun se alkaa häämöttää,
tulee paskat housuun.”

Petämme itseämme monella tavalla elämässämme. Uskottelemme itsellemme monia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa ja johdatamme itsemme riippuvuuden vankilaan. Itse petokseen on niin helppo turvautua, jotta emme tuntisi niin paljon syyllisyyttä teoistamme ja tekemättä jättämisistämme. Kehitetään suurempia valheita vanhojen päälle, epäkohtiin tarttumisen ja niiden selvittämisen sijaan.

Emme näe näiden verhojen takaa omaa minäämme, omaa oikeaa suuruuttamme. Aukaisemme ovet kaikelle olotilaamme tukevalle, kun pitäisi lisätä itsetuntemusta rehellisyydellä. Vain totuuden luovassa voimassa piilee uusien tuulien synty ja tapa saada hyvä olo johdattamaan ajatustamme.

Minä, minusta, minuun se lähtee ;)

http://www.youtube.com/watch?v=5XHBu37jnXA&feature=related

Ex calce liberate kirjoitti:

Huomenta

Niin muuan Torsti Lehtinen on sanonut;
”Kaiken ikäni kuvittelin etsiväni totuutta.
Nyt kun se alkaa häämöttää,
tulee paskat housuun.”

Petämme itseämme monella tavalla elämässämme. Uskottelemme itsellemme monia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa ja johdatamme itsemme riippuvuuden vankilaan. Itse petokseen on niin helppo turvautua, jotta emme tuntisi niin paljon syyllisyyttä teoistamme ja tekemättä jättämisistämme. Kehitetään suurempia valheita vanhojen päälle, epäkohtiin tarttumisen ja niiden selvittämisen sijaan.

Emme näe näiden verhojen takaa omaa minäämme, omaa oikeaa suuruuttamme. Aukaisemme ovet kaikelle olotilaamme tukevalle, kun pitäisi lisätä itsetuntemusta rehellisyydellä. Vain totuuden luovassa voimassa piilee uusien tuulien synty ja tapa saada hyvä olo johdattamaan ajatustamme.

Minä, minusta, minuun se lähtee ;)

http://www.youtube.com/watch?v=5XHBu37jnXA&feature=related

Päivää :) Tarvitko mun nessut, mulla on iso kasa täällä kaiken varalta :)))

Elämän vääristymiä, meitä kehotetaan unohtamaan itseämme ja napaan tuijottelun, kun se itse asiassa olisi tärkeätä.

http://www.youtube.com/watch?v=uBmwdlBFs1s

Mut hei, tänään on lauantai, ja you got me in the mood :))
Sammutan vihreän valon, ja näytän punaista....

http://www.youtube.com/watch?v=c_TShmsXKq0

Putkivalo kirjoitti:

Päivää :) Tarvitko mun nessut, mulla on iso kasa täällä kaiken varalta :)))

Elämän vääristymiä, meitä kehotetaan unohtamaan itseämme ja napaan tuijottelun, kun se itse asiassa olisi tärkeätä.

http://www.youtube.com/watch?v=uBmwdlBFs1s

Mut hei, tänään on lauantai, ja you got me in the mood :))
Sammutan vihreän valon, ja näytän punaista....

http://www.youtube.com/watch?v=c_TShmsXKq0

Heh, aika takkuinen video kyllä, kattele silmät kiinni ;)))

http://www.youtube.com/watch?v=LhXDtmnOy9A