Lastensuojeluhelvetin jälkeen minulla ei ole enää luottamusta valtioon, virkamiehiin tai oikeuslaitokseen. Eikä minkäänlaista halua rahoittaa lapsikauppaa verotuloillani.
Aion hakeutua ennenaikaiselle eläkkeelle ja kysyisin nyt muilta lastensuojelun eläköittämiltä kokemuksia eläkkeelle siirtymisestä. Mukaan voi laittaa vinkkejä lastensuojelun sadismista tietävistä hyvistä lääkäreistä ja terapeuteista. En jaksaisi näin masentuneena ruveta selittämään systeemin kupruja jollekin ummikolle.
Kiitän jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Aion hakeutua ennenaikaiselle eläkkeelle ja kysyisin nyt muilta lastensuojelun eläköittämiltä kokemuksia eläkkeelle siirtymisestä. Mukaan voi laittaa vinkkejä lastensuojelun sadismista tietävistä hyvistä lääkäreistä ja terapeuteista. En jaksaisi näin masentuneena ruveta selittämään systeemin kupruja jollekin ummikolle.
Kiitän jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minulla oli työkyvyttömyyseläkepäätöksen taustalla, siis tukemassa sitä, epäonnistunut kuntoutus työstä johtuvan sairauden (fyysisen) takia.
Kuntoutuksen oli määrä tukea jatko-opiskelua, joka olisi mahdollistanut siirtymisen uusiin työtehtäviin, mutta opiskelu keskeytyi kun perheeseen syntyi erityislapsi, jonka hoito ja myös hänen asioidensa hoito on vähintään kokopäivätyötä tämän päivän Suomessa.
Lisäksi työelämä ei tue millään tavalla erityislapsen vanhemman työssäoloa jo pelkästään siksi, että esim. terapiakäyntejä ei katsota lapsen äkilliseksi sairaudeksi, joten niistä tulevat miinustunnit on tehtävä takaisin työnantajalle tai anoa virkavapaata poissaoloille. Se on kaupungin ja valtion byrokratiassa sellaista paperisotaa vaativa toimenpide, että siihen väsyi esimiehenikin.
Viisastelijoille tiedoksi, että kaupungin virastoaikaa noudattava työaika on tismalleen sama kuin on terapian tarjoajienkin työaika, joten hoitokäyntejä ei ole mahdollista järjestää työajan ulkopuolelle vanhemmista riippumattomista syistä.
Erittäin vaativan lapsen hoidosta, sekä jatkuvien rästituntien tekemisestä työnantajalle väsyin lopulta niin, että kävelin työterveyshuoltoon ilmoittamaan voimieni olevan loppu. Laitettiin pitkän harkinnan jälkeen eläkehakemus ja kun tiedustelin sen edistymistä eläkelaitoksesta, olin itsekin aika hämmästynyt vastauksesta: "Totta kai tämä menee läpi, koska teillähän on jo taustalla myönnetty eläke." Työlainsäädännössä on nimittäin kohta, että jos kuntoutus epäonnistuu, on vaihtoehtona eläke. Ja opiskeluajalle minulle oli myönnetty kuntoutusrahaa, jonka virallinen nimi oli väliaikainen työkyvyttömyyseläke.
Näin minulla asia eteni, joten en taida olla ihan paras mahdollinen esimerkki vastaamaan kysymykseesi siinä mielessä kuin sen tarkoitit.
Kannattaa varoa lääkäreitä, joilla on mitään kytköksiä laittomia hoidollisia huostaanottoja tehtaileviin sairaanhoitopiireihin.
Asioista varmaan parhaiten tietävät lapsille hoitoa tarjoavat yksityiset tahot, koska he ovat niitä paikkoja, jotka joutuvat siivoamaan julkisella puolella tehtyjen laittomien huostaanottojen seurauksia lasten tunne-elämässä.
"Lastensuojeluhelvetin jälkeen minulla ei ole enää luottamusta valtioon, virkamiehiin tai oikeuslaitokseen."
Ei ole minulla, eikä monella muullakaan. Miksi ihmeessä olisi? Ihan sama kuin luottaisi johonkin yksityishenkilöön, joka on osoittautunut kaikkea muuta kuin luottamuksen arvoiseksi jossain äärimmäisen tärkeässä asiassa.
Kun nyt edes lapsen luottamuksen saisi takaisin tähän yhteiskuntaan, hänellä kun on vielä koko elämä edessä tämän maan kansalaisena... Kannattaa varmaan satsata erityisesti kieliopintoihin kaiken varalta. Esim. ranskalainen sosiaaliturva ja oikeuskäytännöt ovat edellä suomalaisia. Ei siellä ainakaan tieten tahtoen laittomia huostaanottoja tehdä ja jos virheitä tapahtuu, niitä pyydetään julkisesti anteeksi. Suomessa ollaan valovuosien päässä rehellisyydestä, oikeusturvasta ja virheiden minkäänlaisesta korjaamisesta.
Todennäköisesti linkittäjä tietää, tuota pikaa "valemuistot ja noitavainot" ovat vastaus tähänkin aloitukseen. Linkkien yleispätevillä neuvoilla sitten vain hakemaan eläkettä selostamalla niitä lääkärin vastaanotolla niin uskoisi eläkkeen olevan heti kohta sillä selvä.
Psykiatrian "kauhukakara" terapeutti Pirjo Lindfors voisi olla hyvä. Hän on itse kipu- ja masennuspotilas ja ymmärtää yhteisöjen merkityksen potilaittensa ongelmissa. Hänen sanomansa on,että terve ja välittävä yhteisö tuottaa terveitä ja välittäviä ihmisiä.
Vaikuttaa poikkeuksellisen terävältä ja rehelliseltä ihmiseltä. En tiedä suostuisiko hän rahastamaan potilastaan, jos ongelmat ovat ympäristön aiheuttamia. Todennäköisesti hän kehottaisi vaihtamaan ympäristön terveempään.
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/lindfors107.htm
Anu Suomela tietää lastensuojelun mädännäisyyden ja on pyrkinyt vaikuttamaan Pesue ry kautta.
Venäläiset ovat lapsirakkaita eivätkä ymmärrä suomalaisen lastensuojelun toimintaa. Lisäksi he tietävät virkamiesten juonet oman historiansa kautta. Luulisin, että venäläinen lääkäri tajuaa tunteitasi paremmin kuin suomalainen.
Svedovien pariskunta on asiallinen, molemmat psykiatrian erikoislääkäreitä.
Irina Bobrikova Helsingissä on sellainen psykiatri, joka ymmärtää myös erityislapsia, EIKÄ YMMÄRRÄ, eikä hyväksy laittomia huostaanottoja, joita nimenomaan neurologisten oireyhtymien lapsiin kohdistetaan. Kaiken kaikkiaan hyvin viehättävä ihminen.
Vastaanotto ainakin nuorisopsykiatrian poliklinikalla, en tiedä, onko esim. yksityisvastaanottoa muualla.
Onko vielä muita lastensuojelun todellisia toimintatapoja tuntevia terapeutteja esim. Tampereen alueella?
Tiedosta kiitollinen.
Valemuistot hajoittavat perheitä.
Maaliskuusa 1992 joukko tunnettuja psykologeja perustivat Valemuitot säätiön, säätiön tarkoitus on vastustaa nopeasti keviävää muotiterapiaa, joka hajoittaa perheitä, tuottaa potilaille elinikäisiä arpia ja särkee viattomien vanhempien ja sukulaisten sydämiä.
Kohteena on itseasiassa 1990-luvun mielenterveyskriisi.
Tämä surullinen juttu alkoi Freudista.
Ilmeisesti tämä 1990-luvun Freudin mielenterveyskriisi, saastutti myös sosiaalitoimen, lastensuojelun, psykologien, psykiatrien, näkemään lasten vanhemmat Möröiksi ja aloittamaan "lasten pelastamisen" häirikkövanhemmilta.
Samalla levisi myös vainoharhaisuus ja hysteria, jossa lasten isejä alettiin epäilemään insestistä.
Viittaan Anne Jeanne Söderlundin pro graduun Pysäyttäkää pedofilit, jossa hän kritisoi sekä tiedoitusvälineitä, että "lastensuojelijoita".
Tuulikki Muller kritisoi samaa, ongelmaa Ranskan uutisissa, joka liittyi Belgian pedofiliskandaaliin, jossa äiti. isä ja sukulaiset käyttivät omia lapsia seksuaalisesti hyväksi, mutta syyllistivät naapureita.
Anu Suomela, J.P.Roos, Ben Furman, Anja Hannuniemi, Sirpa Taskinen, Leeni Ikonen , Hannu Lauerma, Kari Tolvanen, Oikeusministeri Henriksson ovat tehneet lakialoituksen, joka ottaisi huomioon myös uskonyhteisöissä, rippileireillä, lastenkodeissa, sijaisperheissä, tanssikouluissa tapahtuneet sadat lasten seksuaaliset törkeät hyväksikäyttörikokset.
Suosittelen tutustumaan Skepsis julkaisuun 3/93, jonka jälkeen olisi syytä alkaa pohtimaan käynnistikö Freudin teoriat lastensuojelun hysterian partaalle?
Sama kuvio saattaa paljastua myös Anneli Auerin tapauksessa.
http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/skepsis/valemui.html
---------
Uskontojen vaikutus lastensuojelijoiden maailmankatsomukseen saattaa olla Freudin harhaoppien lisäksi merkittävä tekijä ja vaikuttaja huostaanottoihin.
Uskontojen uhrien tuki ry:n sivustoilla on tietoa kymmenistä uskonyhteisöistä, jotka näkevät asiat ehkä eri tavalla, kuin tavalliset kansalaiset ja perheet.
Tässä voi tutustua lahkoihin, sekä heidän maailmankatsomukseen.
Yllättävä oli uusi Aslan yhteisö, jonka filosofia poikkeaa huomattavasti normaalikäsityksistä.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot
--------
Uskonnot ja lastensuojelu.
Uskontojen uhrien tuki ry:n sivustoilla on tietoa useista uskonyhteisöistä ja heidän maailmankuvasta.
Skepsis tarkasteli psykoanalyytikko Freudin luomien Valemuistot harhaoppien vaikutuksista perheiden tuhoamiseen, koska uskonyhteisön johtajat olivat jääneet kiinni erilaisista rikoksista..
Eri uskonyhteisöt ovat tehneet myös joukkoitsemurhia, lahkon johtajan käskettyä heitä antamaan myrkkykapselin lapsille sekä vaatia myös vanhempia ottamaan myrkkypillerin.
Voisiko lasten huostaanottaminen perustua myös samanlaisiin harhaoppeihin, jotka olivat syynä uskonyhteisöjen joukkoitsemurhiin.
Lpsia ei Suomessa surmata, vaan "pelastetaan" ottamalla huostaan, ei uskonnollisilta vanhemmilta.
UUT Joukkoitsemurhia on tapahtunut mm. seuraavissa uskonyhteisöissä.
Kansan temppeli.
Davidin oksa.
Auringon temppeli.
Korkein totuus.
Taivaan portti.
Liike Jumalan 10 käskyä.
Lisätietoa joukkoitsemurhista löytyy tässä.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/joukkoitsemurhat/
-------
Lasten Suojelun uhrit Eläkkeelle !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Hae itsellesi eläke. Myöntävät kun vaan haet.
Ainakaan laittoman huostaanoton aikana on mahdoton pystyä töihin varsinkin, jos lapsi on vielä huonossa laitoksessa, jossa hänen vointinsa laskee koko ajan.
Kaikki vanhemman voima ja energia kuluu lapsen tukemiseen ja yhteydenpitoon sossuun, jos edes he ovat tilanteessa inhimillisiä ja puolustavat lasta.
Lisäksi huono laitos vaatii usein vanhempaa juoksemaan jatkuvissa TURHISSA palavereissa, jotka kaikki on järjestetty työajalla. Ei tule onnistumaan. Jokaisen voimilla on rajansa.
Ja entä sitten kun huonolla kohtelulla tosi huonoon kuntoon saatu lapsi kotiutuu.... Hänen ainut ja ehdottomasti paras tukensa on oma vanhempi.
Minä sinnittelin huostaanoton jälkeen vuoden työelämässä, seuraava vuosi meni oikeastaan kotona (olen freelancer), koska en enää halunnut mennä tekemään julkiselle paikalle asiakaspalvelutyötäni.
Nyt jo 2kk sairauslomalla, diagnoosi on paniikkihäiriö.
Aion jatkaa sairauslomaa niin pitkään kuin mahdollista ja sen jälkeen eläkkeelle.
Ennen huostaanottoa olin pirteä, elämänmyönteinen, rohkea ja rakastin työtäni.
Sossujen kyykytyksen jälkeen kaikki muuttui, sain sieltä niin huonoa/törkeää palvelua että todellakin meni luottamus viranomaisiin.
Tätä pahempaa on ihmisten käsitys "huostaäidistä".
Jos lapsesi on sinulta viety, olet varmasti juoppo, narkkari, pedofiili, väkivaltainen tai hullu.
Lähes kaikki ystävät ja tutut käänsivät minulle selkänsä (jopa osa sukulaisista), joten tällä tuppukylällä ei tee mieli enää mennä edes kauppaan.
Sijaisvanhemmat ovat myös "lyöneet lyötyä" ja vaikeuttaneet tapaamisia ja yhteydenpitoa kaikilla tapaa.
Ihmettelen niitä vanhempia, jotka työelämään kykenevät tällaisen simputuksen jälkeen.
Lastensuojelu natisee liitoksissaan.
Akava Uutisia liitoista -arkisto
12.10.2010 9.45
Talentia: Lastensuojelu natisee liitoksissaan
Uudistettu lastensuojelulaki on madaltanut kynnystä puuttua lasten oireiluun varhemmin ja tehdä lastensuojeluilmoitus. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että ehkäisevä lastensuojelu on unohtunut.
Tehdäänkö ilmoituksia jo liian helposti ja jopa vääristä syistä?
Lastensuojelusta on tullut lastensuojeluilmoitusten tehtailun ja perkaamisen työmaa. Lastensuojelun keskusliiton (LSKL) ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian tekemän selvityksen mukaan suuri osa lasten parissa työskentelevistä kokee, että lastensuojeluiImoitus on ainoa keino saada sosiaalityöntekijä mukaan lapsen tilanteeseen. Sosiaalityöntekijät taas eivät repeä ehkäisevään työhön yrittäessään hallita korjaavan lastensuojelun työmäärää ilman asianmukaisia resursseja. Jopa 41% selvitykseen vastanneista sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, ettei heillä ole aikaa tehdä ehkäisevää työtä lainkaan.
- Lastensuojeluilmoituksista on tullut liian hallitseva osa lastensuojelua.
Lastensuojeluun kasaantuu nyt asiakkaita, joita voitaisiin auttaa jo peruspalveluissa ehkäisevällä työllä, toteaa Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki.
- Ongelmana on se, ettei ehkäisevä lastensuojelutyö ole kovin suunnitelmallista, riittävästi resursoitu ja selkeästi kenenkään vastuulla. Se määritellään sosiaalihuoltolaissa kunnan tehtäväksi ja lasten parissa työskentelevät ovat velvollisia sitä tekemään, mutta kun ei ole selvää käsitystä, mitä pitäisi tehdä ja kuka lopulta vastaa siitä, että tehdään oikeita asioita, on lastensuojeluilmoitus usein ainoa tapa, jolla lapsen tilanteeseen tartutaan, Tero Ristimäki jatkaa.
Vaihtuvuus moninkertaistaa kustannukset ja hankaloittaa yhteistyötä
Selvitys nosti esiin myös sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden. Vaihtuvuus koettiin ongelmallisena eri toimijoiden yhteistyön kannalta, joka on ehkäisevän työn edellytys.
- Vaihtuvuus on myös työnantajien ja veronmaksajien ongelma. Kuntien eläkevakuutusyhtiön tuoreiden lukujen mukaan sosiaalityötekijöiden kokonaisvaihtuvuus on vuositasolla jopa 43% luokkaa. Yhden sosiaalityöntekijän vaihtuminen aiheuttaa työnantajalle jopa työntekijän vuosiansioiden suuruiset kulut, kun huomioidaan kaikki välittömät ja välilliset kustannukset. Tämä näkyy lopulta myös veronmaksajan kukkarossa, sillä se paisuttaa sosiaalitoimen menoja, jotka katetaan verovaroin, varoittaa Tero Ristimäki.
- Vaihtuvuutta hillitään satsaamalla ehkäisevään lastensuojeluun, jolloin korjaava lastensuojelu kuormittuu vähemmän, sosiaalityöntekijöiden työolosuhteet paranevat ja työssä viihdytään paremmin, Tero Ristimäki summaa.
Lastensuojelulain muutosesitys on torso
Voimassa olevaan lastensuojelulakiin on esitetty muutosta, joka toteutuessaan toisi valtiolta ja kunnilta yhteensä 1,2 miljoonaa euroa lapsiperheiden kotipalveluihin. Talentia ei usko lain tuovan helpotusta lastensuojelun tilanteeseen.
- Tämän tasoisella investoinnilla rahoitetaan kuntaan nippa nappa yksi kodinhoitaja muutamaksi kuukaudeksi, eikä ole edes mitään takeita siitä, että varat ohjautuisivat juuri lapsiperheiden kodinhoitoon. Tälläkin hetkellä resurssit kanavoituvat vanhusten kotipalveluun, Tero Ristimäki sanoo.
- Lastensuojelulakimuutos pitää lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä suorastaan pilkkanaan. Heille annetaan valta ja vastuu määritellä ne palvelut, joita lapsiperhe selvitäkseen tarvitsee, mutta ei mandaattia päättää palveluiden myöntämisestä, eikä resursseja tuottaa palveluita. Ainoa konkreettinen resurssilisäys on mainittu 1,2 miljoonaa kotipalveluihin. Muusta ehkäisevästä työstä tai matalan kynnyksen palveluihin satsaamisesta ei esityksessä ole mitään mainintaa, Tero Ristimäki hämmästelee.
Matalan kynnyksen palvelut takaisin
- On käsittämätöntä, että samaan aikaan kun lastensuojelu natisee liitoksissaan, ajetaan alas niitä palveluita, jotka toimiessaan vähentäisivät asiakkuuksia lastensuojelusta. Näitä ovat esimerkiksi ensi- ja turvakotien päihdeäitien kuntoutus, lapsiperheiden kotipalvelu, perhetyö sekä kasvatus- ja perheneuvolat. Ovatko kansalaiset ja päättäjät antaneet hiljaisen hyväksynnän lasten aseman rapauttamiselle, Tero Ristimäki kysyy.
Lisätietoja: Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki, puh. 040 583 2657
-------
HYVÄ tero Ristimäki, Talentia. kiva että on otettu ääneen puheeksi. tästä vain tekemään kansalaisten kesken selvää pässinlihaa, mikä olisi autava toiminta ollut aikanaa, Missä mennään tekemään ohareita sosiaalihuollon toimissa, lastensuojelu kysymyksessä pitää tutkailla myös perheen ja lapsen etu- käsityksestä; asiakkaan voittomahdollisuuksia asioissaan. eikä ainoastaan tätä rataa että huosta purku laittoman huostan, avohuollon riittämättömästi kohdennettujen riittämättömyyksien aj lapsen ja vanhemman syyllistämsien kriisistä, kohti asiakaspalvelua ja yksilökohtaisempaa tujemista sosiaalipalveluilla. huosta vain sijoituksena hengenvaaran ja terveyden uhan kohdatessa. muuten sossut poiis pelaamasta rahapeliä, lapsella. tää tulee kalliiksi terapia-tutkimuksia ker. vko vuoden, per lapsi ja vanhemman terapia ja lääkäri ja lääkekuntoutus ja kantelut ja oikeustoimet ja työkyvyttömyys sekä selvä haitta elämän piirin suppenemisen luiottamusken ja jaksamisen kannalta. sekä taloudellinen turvattomuus. Kikenkaikkiaan mikään muu laki ei jätä oikeudenmukaisuutta ja tarkoituksellisuutta ja inhimillisiä kohtuullista tuomiota; kyseenalaistamatta kuin juuri lastensuojelu asiakkuudessa riippuminen. ja sen asiakkaita syyllitävä sanktioiminen., tässä viestiketjussa hyviä asioita. toivon konkretiaa siitä mitä oikeuksia ja missä vaiheessa lapsen epämiellyttävällä elämän kehityksen ja kasvatuksen kohtaamisella on eikä vain ja ainoastaan ajatus siitä onko " virkatoimissa tehty voitava virkavirheen pelossa" ja asiakirjauksia raportteina luetaan vuosia jotka ovat mitä sattuu tietoa. onhan se näkemys- sos.,tt. mutta harkinta ei voi olla laillista, se pitää perustua myös asiakkaan näkemseen asiassa. ei ainoastaan, tehdä kirjoitelmia kopissa sos,.joht, silmien alla raha-riittävydestä käsin ja resurssipulassa oikeuskelpoista tekstiä, omasta pienestä mutu - päästänsä kokemuskeen perustuen., jokainen epäilemättä elää elämää , jossa joskus tulee vahinkoja jme. mutt missä on vanhemman inhimillistäminen? sekä toivoisin että, myös oikealle tukemiselle ja kohtaamiselle löytyy aika, jos huostaan onjouduttu. niin lapsen sosiaalityöntekijän kuin perheen tukien tarjonnassa, avohuolto sosiaalipalveluun eikä lastensuojelun kätyri kirjusten keräävänä tahona. eikä opettajien huoli ja jaksamattomuus voi olla lastensuojelun ilmnoituksen aihe, vaan pitää pitää läheiskokoontumisia ja miettiä mtien palvelut pelaa on järkyttävää tää viranomasiverkoston kuristava ote., joka kietoutuu lapsen ympärillä. Syy lasten ja nuorten pahoinvointiin on meissä aikuisissa. meissä jotka teemem vain työtä! eräs perhetyön ank kouluttautunut 5-lapsen ls-asiakkuudesta hurjasti kärsinyt sosiaalipummi. toivotan lapsille oman kehityksensä kasvurauhansa ja kasvatuksen suojaa ja omaa kotia ensimmäisten 3 vuoden turva vanhemmista., sitten muu tuki ja kuntoutus, rinnalle tai tarpeen mukaan. mutta ei hyppyytettäisi ainakaan nimenomaan kouluvalmiudesta lasta, lukitestein ja terapeutti lausumin, jotta saadaan syyllinen kasvatus ja kehitys ong. ja kyseessä on muka vanhemman tukeminen. pitää vähän kysyä, onko lapsella oikeus elämään. kyllä tää niin diagnosoitua ja lääketehtailkun makua on ja niin kliinistä kello 9-15 tarkkailua., muuna aikana eletään kuin pellossa... luulisin? voi murkkuikääsiä kun he huoomaavat että ei voi luottaa yhteiskunnan tukiverkkooin ja ooikeuteen ja salaisuuden pitämiseen, tai rohkaista puhumaan tunteistaan ja kokemuksistaan. politiikotkin vain syyttävät maalaisjärkeä populisoinniksi, voi soita suuta" me maksamme työntekijöille veroina palkkansa" meitä oikein pitäisi kunnioitta, ei ole työtä ilman että me olemme olemassa. voisimmeko tehdä jotakin jotta kansa nousisi tästä suosta jonne painettaan pääedellä jo alkumetreillä leivotaan lastensuopjelu perheitä tuosta vain, muka riitämättömin tukien vuoksi. jatkuvan asiakkuuden tai vaikeuksien kasaantumisen varjosta, pitää nähdä ihmisen jaksaminen uskoa elämänsä ja kehittyä ja iloita vanhempana, tuetaan sitä!
Tämä minusta kaikkein huvittavinta ls-asioista puhuttaessa onkin, että SOSSUT ITSE PUHUIVAT TÄSTÄKIN JO 2 V. SITTEN,
niin silti aina joku urpo tule inisemään,
että "varmaan avohuollon tukea on, nöf nöf nöf".
Suuriäänisimpiä näyttävät olevan kaikkein tyhmimmät häiriköt.
Mitä tosiasioiden kieltäminen muuta on kuin tyhmyyttä...
Ja tästä ovat sossut puhuneet USEITA KERTOJA julkisuudessa viimeisen 20 vuoden aikana.
Ristimäki kysyy ihan aiheesta, että onko lasten aseman rapauttamiseen annettu oikein lupa joltain taholta.
Ei ihme näissä oloissa, jos vanhemmat eläköityvät kaiken laittomuuden ja mielivallan keskellä.
Eläkkeelle on vaikea päästä. Millä syyllä eläke sitten myönnettäisiin. Kaikilla ei ole päihdeongelmia eikä mielenterveys reistaa. Riittäisikö eläkehakemukseen perusteeksi huostaanottoväsymys vai sossujen lausunnot -kelvoton kansalainen.
Minkälaista ehjäämistä yhteiskunnalla on tarjota huostaanotoista uupuneille eläkepaperien tilalle.
Mahdollisena eheyttäjänä mielleeni tulee riittävä rahakorvaus jokaiselle osapuolelle erikseen. Lastensuojelulla on rahaa. Mitään muuta pääomaa sillä ei olekaan.
Itse olisin aikanaan kaivannut vertaistukiryhmää, mutta sellaista ei ollut tarjolla, ei edes seurakunnassa, vaikka sieltä tarkistin viimeisenä toivona.
Hirveitä hintoja yhteiskunnalta kiskova laitos mainostaa nettisivuillaan vanhempien vertaisryhmää, mutta käytännössä he tekivät kaikkensa, että laitoksessa vierailevat vanhemmat eivät olisi saaneet sanaakaan vaihtaa keskenään, eikä mitään vertaisryhmää ollut tarjolla sielläkään.
Samaten nettisivuilla mainostettu laitoksen perhetyön tarjoama tuki vanhemmille oli alle kaiken arvostelun. He olivat pahempia kuin täällä kerrotut huonoimmat ls:n kotiin tarjoamat perhetyöntekijät. Laitoksen perhetyö järjesti esim. MIM-videoinnin, jonka "tulokset" ovat joka ikiselle vanhemmalle epäedullisia. Sossuille kerrottiin jälkeen päin, että olin sopimaton kasvattajaksi ja perusteluna oli mm. se, että en ottanut riittävästi katsekontaktia lapseen. Se jätettiin sossuille kertomatta, että katsekontaktin puute johtui siitä, että meitä pyydettiin piirtämään ja pelaamaan muistikorteilla.
Siis vertaisryhmää ei silloin löytynyt mistään, aikaa siitä on jo kohta 10 vuotta.
Nykyisin on huostavanhemmille VoiKukkia ryhmät, jotka ovat ironisesti juuri laittomia ja turhia huostia tehtailevien järjestöjen ja yritysten esim. Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry jne. organisoimia.
Eli yritys/ järjestö aiheuttaa perheelle trauman vaatimalla esim. hoitonsa ehdoksi huostaanoton, vaikka kodin olosuhteissa ei olisi huomauttamista ja sitten rahastaa valtiota vielä toiseen kertaan järjestämällä oman toimintansa traumatisoimalle perheelle "vertaistukea" tai "perhekuntoutusta".
Olen huomannut, että netissä tarvitsee tarkennusta myös termi mielenterveysongelmat.
YKSINKERTAISTETTU ESIMERKKI:
On ihan tavallinen isä tai äiti, vaikka sinä arvostelija, joka luet nyt tätä kirjoitusta.
Äkkiä sinut sidotaan ja lapsesi laitetaan suureen, kultaiseen häkkiin, jossa häntä pahoinpitelee joukko aikuisia. Kuulet lapsesi huudon ja itkun päivittäin, mutta sinua ei lasketa auttamaan häntä. Lasta lyödään, tönitään, läimäytellään, lapselle haukutaan ja pilkataan sinua, häntä pilkataan myös koti-ikävästä, lapsi eristetään usein myös täydelliseen yksinäisyyteen "hänen itsenäistymisensä" nimissä. Saat tavata lapsen silloin tällöin ja tuskallisinta on irrottaa erohetkellä itkevän lapsen kädet väkisin ympäriltäsi. Näet, miten suunnattomasti lapsi kärsii.
Kerrot siitä ulkopuolisille, mutta kukaan ei usko sinua. Kerrot myös, että lasta ei ollut mitään syytä laittaa tuollaiseen "kasvatukseen", sinua ei uskota siitäkään. Pyydät tarkastuksen kultaiseen häkkiin, pahoinpitelijät tietävät sen etukäteen ja tarkastajat toteavat "miten hyvin lapsella kaikki on". Viet asian oikeuteen, jossa sinun puheillasi tai hankkimillasi todistajilla ei ole mitään merkitystä, siis kyse ei olekaan kaikkien suomalaisten tuntemasta oikeudesta, vaan kyse onkin hallinto-oikeudesta. Tätä merkittävää eroa ei kansa tiedä, vaan he luulevat oikeuden tapahtuvan myös hallinto-oikeudessa.
Miten sinä voit tämän kaiken keskellä? Etkö tiedä? Etkö osaa vastata, mille sinusta tuntuu, jos näet lastasi pahoinpideltävän? Ja varsinkin, kun et saa hänelle mitään oikeutta ja apua tilanteeseen.
Aivan tasapainoiselle ja terveelle vanhemmalle saadaan kyllä järjestettyä mt-ongelmia lapsen tuollaisella kohtelulla. Ja vanhempaako itseään "saa" muka kohdella ihan miten tahansa. Kultaisen häkin ls:n valhemaailmassa vanhempia kyllä saa kohdella ihan miten vain, sille ei ole mitään rajoituksia ja kaikki rikoslainkin puitteissa olevat tapaukset perustellaan valheellisella lapsen edulla, joten syytteet raukeaa.
Ei ole mahdollista, että vanhempi kestää terveenä ja tasapainoisena lapsensa tuollaista kohtelua. Hän kärsii jatkuvasta tuska- ja ahdistustilasta, ja kun hänelle oikein perusteellisesti näytetään hänen voimattomuutensa lapsen puolustamiseen, ahdistus kääntyy helposti sisään päin eli masennukseksi. Viimeistään siitä seuraa jatkuvaa unettomuutta jne. Kierre on valmis.
Vaikuttaa, että tähän usein ls:ssa pyritäänkin, että vanhemmalle saataisiin mt-ongelmaisen paperit.
Ja asia on niin yksinkertainen, että jos vanhempi pakotetaan voimattomana seuraamaan lapsensa pahoinpitelyä, on vanhempi sellaisessa olotilassa, että hän EI VARMASTI kykene töihin. Hänellä on siis mt-ongelma.
lyhyesti
mt ongelma on osa mielentereyttä, puolutuskeino sitä kohtaan mikä tappaa ja ambutoi perheen tärkeä eli lapsen elämästämme.
ei ole ihme siis , jos järkkyy ja saa akuhuja.
lastensuojleu syyllsitää " vika on siinä että vanhempoi on tahallaan saattanut itsensä tähän tilanteeseen" vaikka oikeasti se koko ls tilanne vaatii tosi paljon ja pitkään vresurseja , ei kukana äiti ole korkeaoppinut ja kantelujen ammattilainen.... eikä pidäkään olla!"
Koska tuki on sitä että uskotaan sua ja kuunnellaan tilanteessa, ja autetaan jotakin tekemään eikä mennä yhteistyössä särkemään vähäistäkin luottamusta ja epätoivoa kirjaamaan kaikkiin papereihin,,, eletään rinnalla.
ei asiakasta voi tukea pelkillä raportit palavereilla ja terapiallakin oikeaan aikaan on mahdollisuuksia hyvi vähän. yksin ei saa jättää ihmisparkoja., on järkyttävää.
kokemukseni mukaan, on parempi voida huonosti aikuisen roolissa, ja tietää että lapsesta on kysymys, eikä turvattomuutta peitellä ja jatkaa kyynistymiseen.
on hieman epäselvää milks aina lastensuojelu on alkanut ja loppuuko se tosiasiassa koskaan passiivirekisteristä, näyttäisi että vanhan tiedon ja taitamattomankin raportin suhteen elää tää hyvä vuorovaikutus puhelimen kautta, ilman asiakkaan tunnsitamista välissä ja ilmoittamatta missä mennään ollaan niin jakamassa epäluuloa ja verkostoituen "tunnen asiakkaan entuudestaan verkosto" tappaa vähäiset voimavarat arkeen. vankilastakin vapautuu aikanaa, mutta ei ls.
Meillä lapsen laiton huostaanotto vaikutti terveyteeni niin, että kaikki ennakoiva terveydenhoito loppui kohdallani siihen.
Olin siihen asti käynyt kuntosalilla ja lenkkeillyt 4-5 x viikossa vähintään 5 km:n lenkkejä hölkäten. Lisäksi noudatin painon hallintaa tukevaa ruokavaliota, koska minulla on aina ollut voimakas taipumus painon nousuun. Siis normaali painossa pysyminen tarvitsee jatkuvaa tiettyä ruokavaliota.
Mutta tuo kaikki loppui laittomaan huostaanottoon.
Ei siinä mielentilassa voi lähteä edes lenkille! Itse tajuaa kyllä, että tarvitsisi juuri silloin liikuntaa omaan voimaantumiseen, mutta ei minulla onnistunut.
Nämä ovat asioita, jotka on koettava itse, ennen kuin ne tajuaa.
Kun siis sijaishuollossa kaltoinkohdellun lapsen paino laski, niin minulla nousi. Lapsi ei pystynyt syömään oman pahan mielensä takia ja minulle oli siinä tilanteessa aivan sama, mitä söin, tai söinkö mitään ja kuntoliikunta jäi. Ahdistus pahoinpitelyn kohteena olevasta lapsesta on niin voimakas, että ei pysty välttämättä edes muistamaan asiaa nimeltä oma ruokailu. Minulla meni just noin kuin edellä kirjoitettiin eli nukkuminen jäi, samoin liikunta ja terveellinen ruokailu.
Toisaalta olin vahingoniloinen sijaishuollolle, että en olisi jaksanut taistella heidän laittomuuksiaan vastaan siten kuin jaksoin, jos en olisi ollut niin hyvässä kunnossa fyysisesti vuosia jatkuneen kuntoilun seurauksena. Ja toisaalta tietysti vihainen, miten rajusti yhteiskunnan laittomuudet meidän perheeseemme koskivat.
Mutta siitä kunnon lasku alkoi. Lapsen kotiutumisesta kului ainakin 7-8 vuotta, ennen kuin tilanne normalisoitui kaikilta osin. Luottamukseni yhteiskuntaa kohtaan ei palaudu ikinä.
voi voi voimia sulle. ei ole hyvää kokemusta., se että lastensuojelu ikäisiä lapsiani on vielä tässä taustalla ja kohteena, on vaikea kokemus tässä laillisessa viidakossa, jossa toimii verkostoyhteistyö. tilaavat lääkärin lausuntoja liian helpolla. ja tarvehan määrittää sen mitä siihen kirjotetaan miltä kantilta jos sossu haluaa rapsan.
mutta, Kysymykseen hyvistä hoitotahoista, voi kunpa tietäisin olen mt asiakkaana vaihtuvien lääkärien ja hoitavien kontaktien seassa apalloteltu jo vuodesta 2004 jatkaen kuntoutustukea. on tosin kirjattu traumaperäinen stressihäiriö ja yleistynyt ahdistus ja siitä syntynyt syväkin masennus, jota podenkin ilman lääkitystä nyt. on hirveän vaikea kestää, jatkuvaa epäselvyyttä ja huostapainetta, vaikka olemmekin lapsinemme avohuollontukien vaiheessa. toivon että tulevaisuus ( kymmenen vuotta eteenpäin ) korostaa tätä laadullista ja vaativaa psykiatrista hotioa, inhimilliset tragediat vauhdittavat ja perus elämisen kanssa ontuva jakaminen on todella rasittavaa, siihen vielä kuuluvien viranomaiskontaktien muodossa. elämä eletään, jokaisen omasta pussista. joten toivorikkain mielin, ajattelin kirjoitella vastineeksi tän et. odotetaan että alkaa löytyä kokemusta ja tietoa ja apua - myös ennaltaehkäisevät hoitomuodot jahka pääsemme julkiseen keskusteluun, että on taho "tuo sossu" joka ei ota järkeä käteen., perhe on syypää ahdinkoonsa aina, ja kerran satimessa aina siinä! Tahtoisin että löytyisi ensinki puolueeton taho tutkimaan harkintavaltaan perustuvia päätöksiä ja suunnitelmien raportointiin käytettyjen tietojen kulkemista oiekan ja tarkietetun tiedon tallentamiseksi., Eikä näitä harjoituskappaleita ja kauhean vaikean kantapään korkeakoulun tuloksia tarvitseisi tehdä elämän kustannuksella. Se mitä tulee kunkiin häpeämättä tehsdä on jaksaa, eri tahoille kaiken kustannuskella avoimesti ja voimakkaasti otettava kirjoitetut asiat esiin, ja nostettavaa ihmetys tämän aiheuttamasta epätoivosta puheeksi.