Täytyy tänne palstalle jotain hyvääkin laittaa.
Meidän uusioperheeseen kuuluvat mieheni tytär ja meidän yhteinen tyttäremme. Ikäeroa on lapsilla 8v, mutta todella hyvin tulevat toimeen keskenään. Välillä on tietenkin sitä normaalia sisarusten välistä kahnausta, mutta pian ne aiva unohtuvat ja yhdessä taas sitten touhuavat ikäerostaan huolimatta.
Meillä jokainen on tasa-arvoinen. Olen itseasissa oikein iloinen, kun mieheni tytär muutti meille. Hänen äitinsä on kasvattanut 14-vuotiaasta tyttärestään hyvin käyttäytyvän tytön. Tietty aina välillä on pientä uhmaa, mutta ainakaan kovasti ei ole minua tai miestäni yrittänyt pomottaa. Voihan se aika vielä tulla...
Mieheni tyttärellä ja minulla on ikäeroa vain 12 vuotta. Ehkä siksi tulemme hyvin toimeen. Muistan vielä läheisesti oman teini-ikäni ja ymmärrän hänen murheitaan. Me pystymme juttelemaan tyttöjen juttuja kahdestaan, joita isien kanssa ei yleensä puhuta. Tytär on hyvin avoin minulle ja arvostan sitä. Kerron omasta teini-iästäni hänelle (tietty en kaikkia asioita) ja hän avautuu omista asioistaan minulle. Hän on minulle kuin oma tytär, mutta en missään nimessä halua viedä hänen äitinsä paikkaa.
Meillä on tapana jutella asioista suoraa huutamatta koko perheen kesken. Rahasta on välillä tiukkaa. Pienimmälle emme puhu niistä mitään, mutta isommalle voi aina vähän vihjata, että nyt ei ole ylimääräistä ekstrajuttuihin.
Olen onnellinen, että minulla on tällainen perhe! Toivottavasti kestämme yhdessä kaikki ylä- ja alamäet.
Tsemppiä muillekin uusioperheille!!!
Meidän uusioperheeseen kuuluvat mieheni tytär ja meidän yhteinen tyttäremme. Ikäeroa on lapsilla 8v, mutta todella hyvin tulevat toimeen keskenään. Välillä on tietenkin sitä normaalia sisarusten välistä kahnausta, mutta pian ne aiva unohtuvat ja yhdessä taas sitten touhuavat ikäerostaan huolimatta.
Meillä jokainen on tasa-arvoinen. Olen itseasissa oikein iloinen, kun mieheni tytär muutti meille. Hänen äitinsä on kasvattanut 14-vuotiaasta tyttärestään hyvin käyttäytyvän tytön. Tietty aina välillä on pientä uhmaa, mutta ainakaan kovasti ei ole minua tai miestäni yrittänyt pomottaa. Voihan se aika vielä tulla...
Mieheni tyttärellä ja minulla on ikäeroa vain 12 vuotta. Ehkä siksi tulemme hyvin toimeen. Muistan vielä läheisesti oman teini-ikäni ja ymmärrän hänen murheitaan. Me pystymme juttelemaan tyttöjen juttuja kahdestaan, joita isien kanssa ei yleensä puhuta. Tytär on hyvin avoin minulle ja arvostan sitä. Kerron omasta teini-iästäni hänelle (tietty en kaikkia asioita) ja hän avautuu omista asioistaan minulle. Hän on minulle kuin oma tytär, mutta en missään nimessä halua viedä hänen äitinsä paikkaa.
Meillä on tapana jutella asioista suoraa huutamatta koko perheen kesken. Rahasta on välillä tiukkaa. Pienimmälle emme puhu niistä mitään, mutta isommalle voi aina vähän vihjata, että nyt ei ole ylimääräistä ekstrajuttuihin.
Olen onnellinen, että minulla on tällainen perhe! Toivottavasti kestämme yhdessä kaikki ylä- ja alamäet.
Tsemppiä muillekin uusioperheille!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa hyvältä.
Olet onnekas kun sinulla on noin ihana perhe :)
Vastasit itsellesi, onnea siitä häpeestä!
Kyllä mie olen ihan eri ihminen kuin aloittaja.
Ihanaa lukea välillä hyviäkin juttuja tällä palstalla. Itsekin olen elänyt uusioperheessä yli 10 vuotta, ja ongelmat ne on joka perheessä, onneksi enimmäkseen elo ihanaa :)
Lissu-rukka se katso vaan ei kestä että muut on onnellisia kun itse on onneton ihmisen irvikuva...