nämä tänne ruikuttavat juntit. Yksinhuoltajuus ja ero kamalasta miehestä on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä ja nyt jo isot lapsenikin ovat sitä mieltä!!! Mitä nurisemaan turhista?? Onhan kauniit lapset täällä ilostuttamassa elämää!!
Säälittäviä
ÄITI !!=)!!
8225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
LISSU!
Jokaisessa lapsessa on tasan puolet isää. Lapset eivät ole tyhmiä, ymmärtävät sen totuuden sisimmässään. Miten suu sitten pannaan kun olet haukkunut heille isää koko heidän elämänsä ajan.
Minustakin ero oli yksi parhaista päätöksistäni ikinä ja lapset ovat myös samaa mieltä. Heidän toista vanhempaansa en silti ole haukkunut, välimme ovat oikein hyvät. Lapset ovat ajattelevia olentoja, hekin huomaavat kyllä milloin vanhemmat ovat onnellisempia erossa kuin olivat yhdessä. Silloin kaikki voivat todeta eron olleen viisas päätös, eikä ketään ole tarvis haukkua. Comprende?
Minäkin olen omalta kohdaltani tyytyväinen päästessäni eroon exästä, mutta samaa en voi sanoa lapsistani, heille ero on ollut ja on edelleen vaikea asia, joka hankaloittaa heidän mielestään heidän elämäänsä monella tapaa.
Voin tietenkin olla tyytyväinen, jos lapset eivät saaneet edesmenneestä liitostamme sellaista kuvaa, että jotain oli niin pielessä, että parempi erota. Lapsille onneksi menee täydestä se, että äidin silmä on mustana ja nenä murtunut , kun äiti törmäsi pyykinkuivatustelineeseen, kun he olivat jo menneet nukkumaan. Exään siis päällisin puolin, julkisesti loistavat välit ja "lapset vaistoavat kaiken" ei ilmeisesti ihan totaalisesti ole toteutunut.
"Lapset ovat ajattelevia olentoja." Vai että oikein olentoja sinulle... Vais niin, minulle lapset ovat ihmisiä, ei olentoja? Entiendes pinche puta viejo?
No voi että sentäs :D Pikku pilkunjyystäjä se ei ole koskaan kuullut termiä "ihmisolento"? ( Ja ihan pikku vinkkinä, huorittelu on lapsellista myös espanjaksi)
Hauskoja nämä hirviö exät...lapsillanne kun on puolet näiden hirviöiden geeniperimästä ! Semi-hirviölapsien sukupolvi kasvamassa =). Missä vaiheessa se elämän suuri rakkaus, jonka kanssa päätetään niitä lapsia tehdä muuten muuttuu hirviöksi ? Mitään merkkejä ei aiemmin yhdessäolon aikana havaita,pullat uuniin ja naps vaan kumppani muuttuukin hirviöksi. Itsessähän ei tietysti mitään...
Minä ja exäni erosimme, koska muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. En saanut häneen enää mitään kontaktia. Meillä on yhteinen lapsi, josta meillä on yhteishuoltajuus ja minä olen etävanhempi.
Minä olin sitoutunut siihen ihmiseen 100% ja halusin elää hänen kanssaan vanhuuteen asti. Minä rakastin häntä ihan oikeasti. Ennen häntä en tiennyt mitä rakkaus edes on. Valitettavasti hän ei ollut varma tunteistaan, joten kaiken oli päätyttävä, kun hän huomasi ettei rakastakaan. Sen eron käsittelyyn minulta meni yli vuosi ja monta terapiaistuntoa.
Lastamme hän rakastaa yli kaiken, lapsi on minulla n. puolet kuukaudesta Me emme riidelleet, suhteessamme ei ollut väkivaltaa jne. Nykyään olemme hyviä ystäviä.
Se, mikä minua vituttaa, on puhelut ja pään aukomiset tuntemattomilta ihmisiltä siitä, että olen hylännyt lapseni. Millä oikeudella kukaan tulee puhumaan minulle omista asioistani, laittamaan minulle sanoja suuhun? Exäni pitää puoliani aina, eikä pidä minua huonona äitinä, koska en ole sellainen. Jopa nykyisen avokkini ex oli tonkinut asioitani, selvittänyt tilanteeni ja soitti haukkuakseen. Kerran kun sen vielä tekee niin nostan kunnianloukkaussyytteen. Ihmiset ei ymmärrä, että nykyään ei mitä tahansa voi suustaan päästää, eikä mustamaalata ihmisiä julkisesti.. siitä joutuu edesvastuuseen.
Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee, ei vaikka kuinka haluaisi. Mikään ihmisen elämässä ei ole pysyvää ja ihmisen elämä muuttuu koko ajan.