Hävitin kaiken.
Mustasin kasvosi.
Unohduksen mustaan laatikkoon.
En aukaise haavojani.
Annan rauhassa arpeutua.
Muuttua osaksi minua.
Se oli kaiken arvoinen.
Opetus elämän karille ajosta.
Ilosta ja sen tuomasta surusta.
Olen vain revitty kuori.
Elämän hiekkarannoilla.
Aurinkoa silti odotan.
Sateenkaaren sillalla.
Ja uutta kesää.
Rakkauden laineilla.
Mustasin kasvosi.
Unohduksen mustaan laatikkoon.
En aukaise haavojani.
Annan rauhassa arpeutua.
Muuttua osaksi minua.
Se oli kaiken arvoinen.
Opetus elämän karille ajosta.
Ilosta ja sen tuomasta surusta.
Olen vain revitty kuori.
Elämän hiekkarannoilla.
Aurinkoa silti odotan.
Sateenkaaren sillalla.
Ja uutta kesää.
Rakkauden laineilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä oli ajatuksiani peilaava runo Sinulta, Margitta! En välttämättä läheskään aina ole ymmärtänyt sanojasi, ja tässäkin olisin jättänyt viimeisen kappaleen pois - se kumosi alun turhan krumeluurina (mielestäni), mutta Sinä oletkin kai aina ollut optimisti, sallittakoon se siis. Onnea Uuteen Rakkauteen!
Aina on toivo puhaltaa risukasaan.
Syttyykö lie.
Vaiko vain savuaa.
Uskotaan.
Kiitos kun kurkistit -Harmajaneito-
Tämä runosi oli hieno, aivan ihania ilmaisuja. Kesän odotusta ja "elämän revittyjä
kuoria hiekkarannoilla." Aurinko ja kesä tulee ajallaan ja parantaa
arvet ihmissydämen, haluan uskoa että niin on. Vaikka kesään onkin
vielä aikaa on jotain mitä odottaa. Paljasjaloin kulkea ja keinua "rakkauden laineilla"
niinkuin sen kauniisti kirjoitit.
Kiitos Margitta runostasi!
Sinä osaat jo lukea minua.
Kuin väärää valuuttaa.
Haet juuri sen ytimen.
Joka paistaa sisältäni.
Kiitos ja päivänpaisteista lumensulamista.
Vielä on isot kinokset ympärilläni : )