sanat, kaikuvat hämärään
tyhjän huoneeni seinillä
lukituissa kellareissa
siellä missä sielu, jokin kaltaisensa
istuu nurkassa, tuijottaa takaisin
ei ole elämän sointuja
ei rakkauden heleävää ääntä
on tyhjä hiljaisuus
sanojen ja musiikin
sinun rakkautesi on kaunis;
minun hulluuden varjostama öinen tie
tyhjän huoneeni seinillä
lukituissa kellareissa
siellä missä sielu, jokin kaltaisensa
istuu nurkassa, tuijottaa takaisin
ei ole elämän sointuja
ei rakkauden heleävää ääntä
on tyhjä hiljaisuus
sanojen ja musiikin
sinun rakkautesi on kaunis;
minun hulluuden varjostama öinen tie
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotenkin synkkä runo ja ehkä juuri sen
vuoksi niin syvällinen. Darkkis kuljet omia teitä
runoillessasi, teitä joita suru reunustaa mutta myös
kauneudun kattamia teitä.
Upea runo taas sinulta!