Vastatkaa

"Onko minun pakko luovuttaa lastani muina aikoina isälleen kuin on sovittu?"

- ei ole pakko, voimassa olevan sopimuksen mukaan mennään


"Entä mitä jos isä haluaakin kirjottaa jonkin sortin tapaamissopimuksen enkä itse halua sitä allekirjoittaa/en hyväksy kaikkea hänen ehdottamaansa?Oikeuteenko?Miten pitkälle haetaan yhteistä ratkaisua? "

- oikeudessa tuo lopulta sitten ratkaistaan... lastenvalvojan luona varmaan koitetaan ensin sovitella, mutta lopullisen ratkaisun antaa oikeus


"Minusta vain on typerää tehdä sopimusta joka velvoittaa vain toisen osapuolen sitoutumisen tähän hommaan! Etällähän ei ole mitään pakkoa noudattaa sopimusta kun taas minulla on.."

- on etällä sellainen pakko, että jos hän jättää säännöllisesti tapaamiset väliin, niin lähi voi hakea muutoksen tapaamissopimukseen, jossa tapaamisoikeus perutaan

Kyllä sinä rikot lakia (ja lapsen oikeuksia) jos estät tapaamisia. Mitään sanktioita tuosta ei tule kuitenkaan. Etällä on velvollisuus noudattaa sopimusta siinä missä lähivanhemmallakin. Tosin ei etäkään saa sanktioita jos hän rikkoo sopimsta.

Miksi tappelet tuollaisista asioista?

ei etävanhemman tapaamisoikeutta voida perua.
Molempien vanhempien pitää omalla toiminnallaan tukea lasten ja vanhempien välistä yhteyttä. Miksi sinulle on onglema jos lähivanhempi haluaa tavata lasta enemmän kun mitä olette "suullisesti" sopineet? Tehkää nyt hyvät ihmiset kirjallinen sopimus tapaamisesta. Koska jos asia joskus menee oikeuteen niin suullinen sopimus on vaikea todistaa..

Jos homma toimii suullisella sopimuksella kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla niin miksi sitä pitäisi muuttaa? Kenenkään ei tarvitse allekirjoittaa papereita jos ei halua niihin nimeään laittaa. Valitettavasti on näin että etävanhemmalla on oikeus tavata lastaan mutta ei velvollisuutta. Ja lähivanhemman on noudatettava sovittuja tapaamisia.

Meillä on ex:n kanssa suullinen sopimus ja hän tapaa lapsia silloin kun se hänelle sopii. Hän ei halua mitään kirjallisia sopimuksia eikä säännöllisiä tapaamisia. Meillä homma toimii enkä näe mitään syytä siihen, että sitä pitäisi muuttaa.

Tuollaista toivon meillekin Wilma!Mutta miten se lapsen vointi sitten?Menette ilmeisesti myös aika pitkälle lapsen tahdon mukaan?Kun toisaalta tuo suullinen ja silloin kun isälle sopii tapaaminen on helpompi mutta toisaalta se säännöllisyys ois myös tärkeä lapselle mutta jos etä ei ole valmis ottaan säännöllisesti lasta?Sopimuskaan ei häntä pakota!Onko isä kuitenkin tärkeä lapsille vaikkei säännööllisesti tapaa lapsiaan?Eli puhuuko lapset usein isästä,ottavatko isää huomioon päviän asioissa tai soittavatko,txt isälleen muinakin aikoina kuin vain ennen tapaamisia?

Meillä tämä on toiminut hyvin eikä me paremmasta tiedetä. Lapset oli eron aikaan 10, 7 ja 4 vuotiaat. Heti eron jälkeen lapset joskus kysyivät että milloin mennään iskän luokse mutta tottuivat hyvin pian siihen että sinne mennään milloin sattuu. Tällä systeemillä on menty pian 5 vuotta ja kaikki ovat tyytyväisiä. Yleensä lapset lähtee isän luo silloin kun isä pyytää. Mutta jos ovat ennättäneet sopia jotain muuta niin sinne lähtee ne jotka pystyvät lähtemään. Kahdelle vanhimmalle isä on tärkeä ja soittavat isälle aina kun haluavat. Isommat käyvät myös tapaamassa isää hänen työpaikallaan koulumatkoilla. Ei isä ole unohtunut vaikka säännöllisiä tapaamisia ei olekaan.

kiva kuulla tälläistäkin wilma :)!eli ei automaattisesti isä unohdu tai ole etäiset välit vaikkei säännöllisiä useita tapaamisia tapahdukaan!eli tässä hyvä esimerkki niille jotka mollaavat äitejä jotka "eivät anna lastem tavata" :D