Seuraa rientoihin Tampereelta?

"On se ny ihmeellistä. Mihin ne kaikki on menneet?" Tätä sitä huomaa tuumailevansa yhä useammin kotikaupungissaan. Penskatkaan ei enää höynää kiakkoa ulkojäillä ja Vikkula on nykyään pubi.

Eli 35-vuotias ukonrahjus on näin uusiosinkkuna havahtunut todellisuuteen, jossa tuttavapiirissä puhutaan bändien sijaan perhekuulumisista, festarien sijaan kesämökin välikattoremontista ja tervehenkinen sekoilukin on vaihtunut kiehtovaan keskusteluun E10-polttoaineen haittavaikutuksista auton muoviosille.

Joskus joku lähtee jopa jollekin keikalle mukaan, jossa sitten muistellaan vanhoja vaikka oikeasti yritetään vetää kaameat lärvit, kun se on siinä nykytilanteessa niin pirun harvinaista. Ja sitten on tietysti niitäkin, joille elämänsisältö on ne lärvit.

No, minä olen sentään säilynyt vastuuttomana idioottina. Toisinaan tuppaa vaan olemaan pitkäpiimäistä, kun itsekseen laahustelee kaiken maailman soittomekkaloissa. Joten seura olisi varsin tervetullutta. Itse olen luonteeltani tyyppiä liian tavallinen erikoisille ja liian erikoinen tavallisille. Mitä se nyt sitten ikinä lieneekään. Osa väittää fiksuksi, osa tylsäksi, enemmistö ei ota kantaa. En minäkään. Small talkia en osaa, mutta päättömiä saatan höpistä.

Korvakäytävät on kitattu enimmäkseen vaihtoehtorockilla ja metallilla, mutta kyllä niihin muutakin tuketta sopii. Seuraava etappi taitaa olla Part Time Killer 16.4. O'harasissa. Bändikeikkojen lisäksi teatteri kiinnostaa, myös taidenäyttelyt ynnä muu museossa hiippailu.

Avec-vetoomukset vastaanotetaan osoitteessa [email protected]. Miesväelle tiedoksi, että tämä putkiaivoinen hetero ei sitten kahta kaistaa kulje, vaikka näkökenttä joskus harittaakin.