Olen nelikymppinen FM, jolla aikoinaan oli pääaineena Suomen historia. Opettajaksi en nuorena halunnut ujouteni takia. Olen usein pätkätutkimustöiden välissä ja etenkin nyt työttömänä ollessani miettinyt, kannattaisiko hakeutua alalle. Arveluttaa vain, olenko jo liian vanha pyrkimään sinne? Onko opettajaksi ryhtyminen vaivan väärti? Onko joku hakeutunut alalle tässä iässä?
Opettajaksiko?
Josko
5797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta pääaineesi on valitettavasti väärä. Historian opettajien työtilanne on huono - yhtä virkaa kohden on 30-60 hakijaa, isoissa kaupungeissa usein enemmänkin. Yli 4-kymppinen ilman alan kokemusta oleva hakija jää siinä rytäkässä ikävä kyllä jalkoihin.
Ryhdy opoksi, niin on moni muukin historioitsija tehnyt.
...on vaan vissiin aika vaikea päästä. Niin mielenkintoinen homma kuin se olisikin. Onko kellään tietoa, saako opon hommia ilman opo-koulutusta (jos on muiden aineiden opettaja)? Ainakin työpaikkoja tuntuis olevan avoinna...
Kiitos vastauksestasi. Sitä vähän arvelinkin. Täytynee kokeilla ensi syksynä saada edes lyhyitä sijaisuuksia.
Jos henkinen kantti riittää ja pärjäät nuorten kanssa, niin rupee erkaksi. Töitä riittää. Silloin, kun itse etsin virkaa(matemaattiset aineet), niin monet sinun ikäiset eivät päässeet edes haastatteluun mittavasta työkokemuksesta huolimatta. Erityisopettajalta vaaditaan kylläkin semmoista leppoisaa, mutta jämäkkää otetta.
Itse olen historian opettaja ja tein valmistumisen jälkeen vuoden opo-sijaisuuden ilman alan koulutusta. Ihan hyvin meni.
Sama paikka poiki tuntiopettajuuden ja myöhemmin viran. Kannatti siis.