Elikkäs meillä on kohta 10 vko ikäinen bokseri poika, asustellaan rivarissa ja meillä takapiha aidattu. Ulkoitu ollaan eninmäkseen tossa aidatulla pihalla ja ulkona muuten hihnassa esim kun autolla matkataan jonnekkin..
Niin mites teillä on mennyt toi vapaana oloon opettaminen? meilläkin olis mettää ympärillä mis mahdollista pitää vapaana ja mökki lähellä ym ,joten vapaana oloon tarvis oppii. Tänne käsky osataan jotenkuten mutta ulkona tossa aidatulla pihalla ollaan välillä vähän kuuroja, mutta näin pienen pennunhan ei pitäis lähteä vaeltelee eli tarttiskos vaan uskaltautua päästä vaan vapaaks ja reenaamaan tänne käskyä? esim juuri mökillä.
Niin mites teillä on mennyt toi vapaana oloon opettaminen? meilläkin olis mettää ympärillä mis mahdollista pitää vapaana ja mökki lähellä ym ,joten vapaana oloon tarvis oppii. Tänne käsky osataan jotenkuten mutta ulkona tossa aidatulla pihalla ollaan välillä vähän kuuroja, mutta näin pienen pennunhan ei pitäis lähteä vaeltelee eli tarttiskos vaan uskaltautua päästä vaan vapaaks ja reenaamaan tänne käskyä? esim juuri mökillä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Harjoittele sitä luoksetuloa eka sisällä ja siinä aidassa ja kun ne siinä sujuu niin jonnekin rauhalliselle paikalle vaikka sitten sinne mökille harjoittelemaan. Koira kyllä oppii että vapaana ollessa pysytään pomon lähellä kun et kulje koko ajan sen perässä vaan jos koira on pitkään kiinnittämättä huomiota sinuun, niin painelet piiloon ja ootat että koira hakee sinut esiin. Tässäkin täytyy muistaa suhteuttaa koiran ikään ettei mene liian vaikeaksi :). Ja ihan pientä täytyy toki vähän paimentaa ettei mene tappamaan itseään mihinkään.. Mutta pääpainona on tosiaan että koira seuraa sinua eikä toisinpäin. Pennun kanssa on hyvä harjoitella sitä kun kaikki on vielä niin jännittävää ettei uskalla niin älyttömän kauas lähteä.. :)
Joo elikkä ei muuta ku sit reenaamaan sitä vielä :) jostain vaan lueskelin että nyt 8-12 viikon iässä tarttis pitää vapaana mahdollisimman paljon että pysyy sit isompanakin lähettyvillä, mutta ei kyllä uskalla ennen kun toi luoksetulo on hallinnassa on meinaa aika rohkea kaveri ja painelee kyllä joka suuntaan :)
Niin ja vielä millaisia "lenkkejä" uskaltaa ton luuston kehityksen ja kasvun kannalta tehdä? mutta hyväähän kuitenkin tekisi poistua vähän pihapiiristä ja nähdä maailmaa? hihnassa ollaan ulkoiltu tähän mennessä vähän mitä autolla kun ollaan kylässä käyty niin pihapiirejä haisteltu, ensi viikosta uskaltaisi paremmin kun saa ensimmäisen rokotteen..
Niin menkää rohkeaasti vieraaseen ympäristöön, siellä kyllä pentu pysyy tuntumassa. Ei varmasti lähde huitelemaan, senverran älyää oman turvallisuutensa päälle. Tietysti turvalliseen ympäristöön. Myö on pikkupennusta lähtien paljon lenkkeilty vapaana ton pojan kanssa, kun hyvät mahdollisuudet siihen on. Matkassa pysyy edelleenkin(1v), ei ole tullut mieleenkään häippästä vaikka on iso ja riistaverinen. Ilman mitään järjestelmällistä koulutusta, koira seuraa laumansa johtajaa ihan oma-aloitteisesti.
Etkö voi laittaa vaikka pitkää pyykkinarua tmv. kaulapantaan kiinni ja kun koira lähtee haahuilemaan kauemmas, kutsut luoksesi, yms. eli tällä systeemillä koira ei kuitenkaan pääse sinulta karkuun. Vieraassa ympäristössä kun voi tulla yllättäviäkin häiriötekijöitä pennulle ja kutsusi menee kuuroille korville.
Ja luoksetulo pitää olla kaikissa tilanteissa ehdoton, eli satavarma, ennekuin uskaltaisin täysin vapaana pitää.
Voin toki, ensin vielä omalla pihalle reeniä ja sitten mökille pitkään naruun alkuun! :)
Kiitos paljon viesteistänne!
Viekää vain koira muuallekkin, että oppii olemaan eri ympäristöissä eikä säikähdä kaikkea uutta. Katsokaa turvallinen paikka, ei muita koiria vapaana, ei autoja, tms ja pentu irti. Sitten leikitte, syötätte naksuja, ei pentu karkaa, nyt on hyvä aika opettaa. Älkää väsyttäkö oppimisintoa liialla koulutuksella, noin pientä opetetaan max 30 sek kerralla, sitten leikkiä ja ollaan vaan.
Se on se pitkä naru sellainen feikki, kyllä koira sen ymmärtää, että se on narussa. Ei sillä mitään luotettavaa tulosta saa, mielestäni ihan ajanhukkaa. Luottakaa nyt hyvät ihmiset eläimen vaistoihinkin jonkun verran. Kyllä se on aina tiedetty, että pikkupentu ei karkaa. Jos luonnossa sen ikäinen lähtee omille teilleen, loppunsa kohtaa varmasti.
Luoksetulosta: kauan saat odottaa, ennenkuin siitä satavarma tulee, jos milloinkaan. Murrosiässä tottelevaisuus heikkenee. Joillakin häviää kokonaan, jos ei omistajan auktoriteetti riitä.
koira ei ole milloinkaan satavarma. se on koira hyvänen aika! vaistojensa varainen eläin.
Olen samaa mieltä, et koira ei ole koskaan satavarma. Oma metsästysviettinen koira nyt 9 kk, ja vapaana olen pitänyt melkein ekoista meilläoloviikoista lähtien. Tosin vain metsässä poispäin tiestä kuljettaessa ja pihoilla missä ei paljoa liiku autoja. Kannattaa tarkkailla koiraa.
Piiloon meneminen on hyvä vinkki jos koira vaan painelee eteenpäin. Nykyisin poika kyllä painelee edellä mutta tulee tarkistamaan että olen matkassa.
On vaan itsenkin oltava tarkkana, aina on riski että koira huomaa linnun, jäniksen tms. ja lähtee ajoon. Silloin ollaan kyllä täysin kuuroja hetken aikaa. Mut näillä mennään, rohkeasti vaan koiran kanssa opettelemaan irtioloa. Jos ei kuuntele käskyjä vapaana, niin hihnaan ja myöhemmin uusi yritys.
Metsästysvietillä ei kannata selittää tottelemattomuutta. Elävä esimerkki tältä aamulta. Olin koiran kanssa eräällä varasto-/ hiekkamonttualueella pyörälenkillä ja koira juoksi sillä kohtaa irti. Pari oravaa kisaili erään kopin nurkalla ja toinen erehtyi epähuomiossaan juoksemaan koirani kuonon edestä noin 5 metrin päästä. Ja pinkoi avointa kenttää noin 20 metrin matkan josta se pääsi puuhun.
Koira pysähtyi oravan nähdessään ja oli jo hieman sen näköinen, että nytpä tästä lähdetään nahkomaan oravaa, mutta yksi ainoa napakka "ei" riitti, jonka jälkeen nopea vilkaisu minuun ja matka jatkui entiseen tapaan. Koira on rodultaan bretoni (4v) ja metsästysvietissä ei liene suurta vikaa; viime kaudelta pataan laittamista kertyi yhteistyön tuloksena 56 lintua ja muu riista päälle.
Koirapiireissä on liiallisuuksiin asti ollut puhetta siitä, että kun koira näkee sitä tai tätä ja se karkaa ohjauksesta on kyse hallitsemattomasta metsästysvietistä. Näin selitellään, juokseepa se koira sitten jäniksen, pallon tai tuulen mukana menevän roskan perään. On siinä varmaan sitä viettiäkin, mutta enimmäkseen kyse on laiminlyönneistä koulutuksessa. Omien metsästykoirien suhteen ainoastaan jäniskoirat (2) ovat olleet enimmäkseen kuuroja vastaavissa tilanteissa ei:le, muiden suhteen ei ole ollut mitään ongelmia.
meille tuli meidän saku 10 viikkosena, ja heti alusta pitäen irti oli kanssamme pihalla (rivitalo) ja metsässä. Sitten tietysti jossain vaiheessa tätä pentua alkoi houkuttaa testata, paineli naapurin pihalle ja siellä katteli että etkös tulekkaan hakemaan minua. Luoksetulokutsu oli ihan turhaa, ja pian se huomasi että vaikka piiloon menin tai jonnekkin juoksin, niin eihän se mamma kauas lähe. Siihen loppu siltä erää pihalla irtiolo.
Koira on aina mennyt tosi hyvin irti ollessa metsässä tai muualla, ei ole mihinkään lähtenyt, mitä nyt joskus jos on toisen koiran huomannut ennen minua.
Koira herää sen verran aikasten että olen alkanut pitää sitä välistä irti myös kulkiessani tämän laitakaupungin katuja ja hyvin menee. Pidän koiraani mahdollissimman paljon irti, koska tulevat tehtävät tulevat koiralta vaatimaan täydellistä hallittavuutta irtiollessa.
Elikkäs näin meillä toiminut tuo irtiolokoulutus, ei välttis sovi kaikille, mutta meillä on ainakin hyvin menny. Suosittelen tosiaan pitämään niin paljon irti kun vain suinkin mahdollista, ei ne pennut 10 viikkosena yleensä vielä mihkään karkaa esim. metsässä. Parashan se on koiralle että se oppii sen olevan luonnollinen asia, päivittäin irti.
Pennut eivät karkaa kauaksi omistajistaan, ja on hyvä katsoa ettei itse seiso piilossa pentuun nähden. Pentu hätääntyy yksin joutuessaan. Minun nuorin koirani (joka on nyt 7kk) pysyi vielä 4kk ikäisenäkin ihan näköetäisyydellä. Pennuthan oppivat parhaiten 8-12 viikon iässä, joten silloin kannattaa todella renkuttaa sitä 'tänne' käskyä. Meillä tänne-käsky on ehdoton, ja aina kun se kuullaan, luokse tullaan saman tien. Nuorikkoni on puoliksi karjalankarhukoira eli siis metsästysviettiä löytyy, mutta omistajan käskyt menevät vietin edelle. Kyse on puhtaasta tottelevaisuudesta jonka eteen on paljon tehty töitä.
Toinen koirani, tämän nuoremman isä, puhdas karjalankarhukoira on pelkästään metsästyskoira käytössä, mutta kyllä häneltäkin onnistuu helposti luoksetulo käskystä, myös kesken haukun.
Koulutushan se kaikista tärkein on, sitä ei saa unohtaa. Siihen ne luoksetulemiset yms. perustuu. Elikkä heti vaan siinä 8vk iässä kun alkaa opettamaan perusasioita, leikinvarjolla niin hauskaa on ja tulosta syntyy! Kunhan ei liikaa kerrakseen.
Itse myös sillä kannalla että ensin harjoittelee luokse tuloa sisällä ja aidatulla alueella sekä hihnassa ja sitten kun tuntuu sujuvan niin sitten vapaana.. =)
Onnea uudesta perheenjäsenestä :)
Minä pidin koiraani pikkupentuna pääosin vapaana. Hihnassa taas ainoastaan sellaisissa paikoissa, missä autotie on aivan kävelytien vierellä tai muuten välittömän vaaran läheisyydessä Eli ehdollistin koiran kulkemaan perässäni. Pienellä pennulla on tarve seurata omistajaa ja sitä kannattaa käyttää hyväksi niin paljon kuin mahdollista.
En kutsunut koiraa jatkuvasti, koska on koiran tehtävä pitää huoli siitä, että pysyy omistajan matkassa. Ei ole ihmisen tehtävä jatkuvasti huhuilla koiraa, joka on tottunut siihen, ettei sen tarvitse huolehtia missä kulkee. Pidin kyllä silmällä jos pentu jäi jälkeen, mutta en huhuillut sitä vaan hidastin vauhtia ja odotin, että koira tulee perääni.
Menkää vaikka metsään harjoittelemaan, aivan varmasti 10 viikon ikäinen pentu tulee teidän perässä, kunhan ette paapo sitä liikaa.
Luoksetulo on sitten erikseen. Kannattaa palkata pentua luoksetulosta mahdollisimman pitkään namilla tai lelulla, että se oppii pitämään luoksetuloa positiivisena asiana.
JA ihan liikaa näkee/kuulee sitä, että "tänne" käskystä on tullut hokema, jota koira tottelee sillon kun hyvältä tuntuu. Kannattaa todella kiinnittää huomioo siihen, että "tänne" (tai mikä se käsky ikinä onkaan) tarkoittaa, että luokse tullaan välittömästi, ei sitten kun siltä tuntuu. On lian helppo alkaa huutelemaan metsässä "Rekku, tänne. Tule, tule tänne. Tännenäin!". On minullakin oma hokemani, joilla leikittelen koiran kanssa, mutta käskysanat pidän ihan erillään.
Uhmaikäisen koiran kanssa sitten kannattaakin olla tarkkana koulutuksen kanssa. Silloin on mahdollista tyriä kaikenlaista opettamaansa (etenkin luoksetulo). Toiset pitää uhman aikaan täysin taukoa koulutuksesta, mutta se ei välttämättä ole tarpeen. Johdonmukainen pitää olla uhman aikaan ja kouluttaa vaan silloin, kun on varma että koira tottelee.