Kun lapseni oli 9kk, minulle tuli kauhea masennus (silloin minut pahoinpideltiin). Hakeuduin masennuksesta psykiatrille ja hain masennuslääkkeitä. Psykiatrini ehdotti minulle taannoin, että järjestettäisiin myös pikkulapsitiimi minulle ja lapselleni, eli sosiaalityöntekijät ja sairaalahenkilöstö tulisivat kotiimme ja keskustelisivat kanssani lapsen hoidosta ja vuorovaikutuksesta lapseen. Suostuin siihen, ajattelin, että mikäs siinä.
Mieheni muutti pois yhteisestä kodistamme ja tilanne rauhottui täysin. Pystyimme lapseni kanssa elämään rauhallista ja säännöllistä elämää. (olen siis nuori, 22v ja yh, lapsi kohta 2v). Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus tehtiin, kun halusin mieheni menevän psykiatrille myös, koska hänellä oli mielenterveyshäiriöitä. Mieheni tuli kanssani psykiatrille kertomaan tilanteestaan, että hän on arvaamaton ja rikkoo kotona paikkoja suuttuessaan. Lisäksi hän joi silloin paljon. Miehestäni tehtiin lähete ja hänelle järjestettiin hoitopaikka, mutta hän ei ikinä sinne mennyt, jouduin itse perumaan hänen aikansa (olinhan silloin kuin kahden lapsen äiti, huolehdin hänen asioistaan).
Eli mieheni muutti pois syystä, että sai asunnostamme häädön riehumisensa takia, enkä uskaltanut enää muuttaa hänen kanssaan yhteen. Myös psykiatrini joka tapaamisellamme jankutti minulle, että helpompaa olisi asua vain lapsen kanssa. Se vaikutti myös päätökseeni. Ja hyvä päätös olikin! =)
MUTTA nyt se varsinainen juttu, eli lopetin lääkkeiden käytön noin kuukausi sitten ja olini on todella hyvä. Eilen psykiatrilla sanoin lopettavani myös käynnit siellä, koska oloni on todella hyvä. Psykiatrini sanoi kuitenkin, että valitettavasti tästä tulee nyt varmaankin sitten TOINEN LASTENSUOJELUILMOITUS! Perustelut: heidän viimeksi meillä käydessään lapseni oli ujostellut heitä koko ajan, eikä ollut tullut vähän ajan päästä heidän syliin, tai tuonut leluja! Lisäksi lapsi oli ollut liian itkuinen ja takertuvainen minuun! Toinen perustelu oli myös kova itkuisuus (herätin lapseni kesken päikkäreitten kun työntekijä oli meillä ja siitäköslapseni suuttui, kun hänet herätettiin ja joku vieras ihminen on meillä). Lapseni itki siis sylissäni sen loput 15min, jonka työntekijä meillä oli, ja hän teki diagnoosin, että lapsella on jotain pahasti pielessä!
Eli nyt odottelen lastensuojeluilmoitusta, koska en todellakaan halua jatkaa hoitosuhdetta psykiatrin kanssa vain sen takia, että pelkään menettäväni lapsen. Jos lastensuojeluilmoitus tulee, joudun uuvuttaviin sosiaalityöntekijöiden kuulusteluihin ja pahimmassa tapauksessa taistelemaan lapsestani. Ajatelkaa nyt, kun ihminen tuntee olevansa kunnossa, häneltä koitetaan viedä vielä viimeiset voimat tälläisellä pelleilyllä. Jos ihmisellä ei ole itsemäärämisoikeutta, häneltä muserretaan voimat ja elämisen hienous. Aivan kuin olisin vankilassa ja holhouksen alainen, sellainen kuin ne ehdonalaisvangit ovat. Kamalaa! Syksyllä alkavat taas opiskelut (viimeinen vuosi) ja hyvin jaksaisin, mutta pelottaa että joudun vielä taistelemaan lapsestanikin silloin. Musertavaa..
MIELIPITEITÄ! mitä voisin tehdä, onko tämä enää oikeutettua yhteiskunnalta tämä vainoaminen?
Mieheni muutti pois yhteisestä kodistamme ja tilanne rauhottui täysin. Pystyimme lapseni kanssa elämään rauhallista ja säännöllistä elämää. (olen siis nuori, 22v ja yh, lapsi kohta 2v). Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus tehtiin, kun halusin mieheni menevän psykiatrille myös, koska hänellä oli mielenterveyshäiriöitä. Mieheni tuli kanssani psykiatrille kertomaan tilanteestaan, että hän on arvaamaton ja rikkoo kotona paikkoja suuttuessaan. Lisäksi hän joi silloin paljon. Miehestäni tehtiin lähete ja hänelle järjestettiin hoitopaikka, mutta hän ei ikinä sinne mennyt, jouduin itse perumaan hänen aikansa (olinhan silloin kuin kahden lapsen äiti, huolehdin hänen asioistaan).
Eli mieheni muutti pois syystä, että sai asunnostamme häädön riehumisensa takia, enkä uskaltanut enää muuttaa hänen kanssaan yhteen. Myös psykiatrini joka tapaamisellamme jankutti minulle, että helpompaa olisi asua vain lapsen kanssa. Se vaikutti myös päätökseeni. Ja hyvä päätös olikin! =)
MUTTA nyt se varsinainen juttu, eli lopetin lääkkeiden käytön noin kuukausi sitten ja olini on todella hyvä. Eilen psykiatrilla sanoin lopettavani myös käynnit siellä, koska oloni on todella hyvä. Psykiatrini sanoi kuitenkin, että valitettavasti tästä tulee nyt varmaankin sitten TOINEN LASTENSUOJELUILMOITUS! Perustelut: heidän viimeksi meillä käydessään lapseni oli ujostellut heitä koko ajan, eikä ollut tullut vähän ajan päästä heidän syliin, tai tuonut leluja! Lisäksi lapsi oli ollut liian itkuinen ja takertuvainen minuun! Toinen perustelu oli myös kova itkuisuus (herätin lapseni kesken päikkäreitten kun työntekijä oli meillä ja siitäköslapseni suuttui, kun hänet herätettiin ja joku vieras ihminen on meillä). Lapseni itki siis sylissäni sen loput 15min, jonka työntekijä meillä oli, ja hän teki diagnoosin, että lapsella on jotain pahasti pielessä!
Eli nyt odottelen lastensuojeluilmoitusta, koska en todellakaan halua jatkaa hoitosuhdetta psykiatrin kanssa vain sen takia, että pelkään menettäväni lapsen. Jos lastensuojeluilmoitus tulee, joudun uuvuttaviin sosiaalityöntekijöiden kuulusteluihin ja pahimmassa tapauksessa taistelemaan lapsestani. Ajatelkaa nyt, kun ihminen tuntee olevansa kunnossa, häneltä koitetaan viedä vielä viimeiset voimat tälläisellä pelleilyllä. Jos ihmisellä ei ole itsemäärämisoikeutta, häneltä muserretaan voimat ja elämisen hienous. Aivan kuin olisin vankilassa ja holhouksen alainen, sellainen kuin ne ehdonalaisvangit ovat. Kamalaa! Syksyllä alkavat taas opiskelut (viimeinen vuosi) ja hyvin jaksaisin, mutta pelottaa että joudun vielä taistelemaan lapsestanikin silloin. Musertavaa..
MIELIPITEITÄ! mitä voisin tehdä, onko tämä enää oikeutettua yhteiskunnalta tämä vainoaminen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se, että tuon ikäinen lapsi vierastaa ja suhtautuu outoihin aikuisiin varauksellisesti on normaalia, mielestäni jopa toivottavaa. Sehän vain osoittaa sen, että sinulla on lapseen kiintymyssuhde. Diagnoosi sinänsä oli oikea; lapsella oli jokin pahasti pielessä -hänethän herätettiin kesken päiväunien!!! Tulkinta vain oli hieman epätarkka ja johtopäätökset turhan vahvoja.
Lisäksi jo pienillä lapsilla on luonne-eroja mm. temperamentissa. Toiset ovat ujompia, toiset sosiaalisempia ja välittömämpiä.
Se, että olet hakenut apua silloiseen vaikeaan tilanteeseesi, on ollut rohkea ja oikea teko. Nyt sinua ei tulisi siitä rankaista.
Lastensuojeluilmoitus ei tarkoita vielä huostaanottopäätöstä. Se, että omatoimisesti lopetat lääkityksesi ja imaiset halusi lopettaa myös terapian voi vaikuttaa torjuvalta. Pidä jokin "takaportti" auki esim. terapeutille. Ilmaise, että olet halukas esim. kontrollikäyntiin varmistaaksesi että kaikki on kunnossa. Vointisi voi tuntua nyt hyvältä, mutta sovi tapaamisesta vaikkpa pidemmälle aikavälille. Psykiatrin ei ole tarkoitus holhota, vaan jokaisen hoitosuhteen olisi tarkoitus jossain vaiheessa myös päättyä (toivottavasti -aina näin ei käy).
Mikäli ongelmia tulee, esim. painostusta sos.toimen puolelta, ota yhteyttä vaikkapa oikeusaputoimistoon. Olisi hyvä, jos sinulla olisi myös joku tukihenkilö, esim. terveydenhuoltoalan ammattilainen (kuitenkin ei-ammatillisessa mielessä).
Ihan itse voit vaikuttaa siihen mitä tästä eteenpäin tapahtuu, itse lopetin joskus psykiatrilla käynnit, todettuani hänen olevan hullumpi kuin minä, siitä on nyt 8 vuotta ,
paljon paremmin on mennyt ilman psykiatria, eikä 2 v lapsenkaan kanssa ole ollut ongelmia. Alussa
tantat kävi kolme kertaa, mutta kun kotona oli asiat hyvin, käynnit loppui siihen.
Pakko sos tantat on kotiin päästää, mutta jos Teilläkin asiat on kunnossa, ei ole syytä huoleen.
Paljonhan kuulee kauhutarinoita, mutta olisikohan niin, että kun tantat ryhtyvät johonkin toimenpiteeseen, silloin yleensä siihen
on aihetta. Kehotan kokemuksella keskustelemaan tanttojen kanssa, se kuitenkin jossain vaiheessa on edessä. Olisi mukava joskus kuulla mitä on tapahtunut.
kun noita juttuja lukee tulee vähän sellainen olo, että sosiaali viranomaisten käynti on ihan normaalia... tai siis onko se? minkä takia ne käy? pitääkö jonkun tehdä ilmoitus ensin vai miten? minkä laisista asioista ne syntyy (ilmoitukset)?? Ei millään pahalla, mutta en ole ikinä miettinyt tälläisia asioita ja olisi kiva saada vastauksia..
Lapsen äiti juovuksissa soitteli sorille ja sitten sieltä tultiin ! Olisivat tulleet oven läpi , sanoivat, jos en olisi päästänyt sisään.
Äiti kai oli huolestunut siitä miten me miehet pärjättiin ( tai sitten vit*****li). Sos viranomaiset kävi kolme kertaa, hetken juttelivat ja lähtivät. Ihmetellyt olen heidän asiallista käyttäytymistään, eli kai heidän kanssaan pärjää kun pitää lapsesta huolta, ei juopottele yms.
Miksi sosiaaliviranomaiset tulevat ? Yleisin syy on varmaankin heille tehty ilmoitus, esim joku naapuri. Sitten on se "kiusanteko". Ero kun tulee, eikös ole aika yleistä tehdä kaikenlaisia ilmoituksia eri viranomaisille.
Yksi esimerkki siitä, milloin sosiaaliviranomaiset kävivät.
Sisareni erosi miehestään. Vanhemmat olivat sopineet, että neli-vuotias poika jää isälleen, koska sisareni muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja isä jäi perheen entiseen, tilavaan asuntoon asumaan. Lisäksi poika oli ollut isänäidillä päivähoidossa, joten sekin jatkui tavalliseen tapaan. Sisareni otti lähtiessään mukaansa vain omat henkilökohtaiset tavaransa ja sen verran astioita ja liinavaatteita, että pääsi alkuun uudella paikkakunnalla. Mutta valtaosa kaikesta omaisuudesta jäi miehelle ja pojalle heidän yhteiseen kotiinsa.
Kuitenkin sos.viranomaiset tekivät isän luo kotikäynnin kolme kertaa tarkistaakseen, että lapsella on hyvät olot siellä omassa tutussa kodissaan.
Jos sisareni olisi ottanut pojan kainaloonsa lähtiessään kohti tuntematonta tulevaisuutta, kukaan ei olisi tullut kyselemään, miten he elävät ja pärjäävät ja onko lapsella hyvät olot.
Ihmisillä näyttää olevan mitä kummallisimpia käsityksiä sossuista ja lastensuojeluilmoituksista. Aina lähdetään siitä, että lapsen olo on oltava turvattu. Sosiaalityöntekijät eivät huvikseen oven takana ramppaa, vaan käynteihin on aina joku syy. Alkuperäisen kirjoittama "syy" toisesta lastensuojeluilmoituksesta ei olikein ollut uskottava. Joko jätit jotain kertomatta tai sitten sinulle on jätetty jotain kertomatta. Vanhemmilta voidaan salata joitain tietoja, mikäli asian vakavuus sitä vaatii (en nyt tässä selitä sitä lakipykälää sen tarkemmin). Sosiaalityöntekijät eivät varmasti tee mitään päätöksiä ilman painavaa syytä. Usein vanhemmat vastustavat päätöksiä ja siitä syntyy juuri tämän kaltaisia keskusteluja. Mikäli saisin paperisi (en tietenkään oikeasti saa) luettavaksi, niin voisin ehkä tarkemmin selittää, mistä on kysymys. Sen vaan sanon, että lasta ei kotoa viedä, ellei olla varmoja, että hänellä on parempi muualla. Meillähän on työpaikkamme ja oma maineemmekin kyseessä tehtäessä päätöksiä. Kukaan sos.tt. ei pilaa niin kumpaakaan tekemällä mielivaltaisia päätöksiä. AINA LAPSEN ETU.
Ja sinä, joka kirjoitit sos.tt:n käynnistä sisaresi ex-miehen luona, niin jopa siihenkin käyntiin on syy. Ei yksinhuoltajia (isiä tai äitejä) mitenkään vainota tai kontrolloida. Sinulle ei varmasti ole kerrottu aivan kaikkea.
Ja muistakaa: mikäli lapsenne on huostaanotettu ja itse vanhempana koette sen tapahtuneen vääristä syistä, niin ainahan päätöksestä voi valittaa. Valitus käsitellään oikeudessa.
Ja viimeisenä: Lapsen paras paikka ei ole aina koti, vaikka se hullulta kuulostaakin.
Olen taas pitkästä aikaa yrittänyt hakea apua masennukseeni, mutta olen todennut, että jos siellä käy tulee entistäkin ahdistuneemmaksi ja masentuneemmaksi. Ilmeisesti sille alalle hakeutuvat harhaluuloisuudesta kärsivät henkilöt. siis vakavasti sairaat ihmiset, pitäis hommata pois
terapeutin kuuluisi tehdä päätös hoitojen lopettamisesta..entiedä miten käytännössä, mutta jos itse ilmaisee halunsa lopettaa hoidot ja terapeutti on eri mieltä, niin kyllä voisin siinä vaiheessa miettiä että no jospa pitäisi jatkaa..toki oli aika tökeröt perusteet toiselle lastesuojeluilmoitukselle mutta..
Voisittehan sopia seuraavan käynnin vaikka puolen vuoden päähän, toinen taas puolen vuoden päähän tms miten sitten ne ajat meneekään..kuuntelisin tilanteessasi terapeuttia koska olo saattaa tuntua hyvältä nyt, mutta joku asia voi laukaista masennuksenuudestaab..muutama ystäväni on ensin lopettanut säännölliset terapiat ja vasta sitten lääkityksen ja lääkityksen lopettamisen jälkeen onvielä käyty ns kontrolli käynneillä..
Ja eihän lapsia yleensä ihan noin vaan pois oteta, anna sosiaalityöntekijöiden tulla teille kotiin, voithan pyytää aina samaa, että lapsi oppisi tuntemaan ettei aina tulisi samaa tuomiota kun vierastaa.. ja olen omien lasten kohdalla huomannut että riippu vierastaminen vähän ihmisestäkin...erästä ystävääni lapset ei vierasta ollenkaan koska hän tulee heti lapsia moikkaamaan ja juttelemaan ja höpöttämään..kun taas äitiäni, siis mummua, nuorempi vierastaa koska äitilläni on sairaus mikä estää häntä hieman liikkumisessa ja puhumisessa ja ei esim ottamasta pientä lasta syliin jne..vaikka rakkautta riittää niin suhteen luonti on hankalaa ja nuorempi aina aluksi vierastaa..