Olen yli nelikymppinen nainen joka aikoinaan meni naimisiin järkisyistä. Järkimiehen kanssa, joka ei kykene tunteisiin joita kaltaiseni herkkä tunneihminen kaipaa. Kolme vuotta sitten seksi loppui kokonaan ja molemmat muutuimme toistemme parhaiksi kavereiksi, vaikka olemme täysin eri taajuuksilla pystymme kuitenkin puhumaan asioista, hän on jopa myöntänyt ettei kykene/halua täyttää tyhjiötä sisälläni koska hän välittää kyllä mutta ei edes halua rakkautta.Mikä minua pitää tässä? Piru korvan juuressa kuiskuttaa: yhteinen omaisuus kenties
Pikkuhiljaa kuihdun, näivetyn ja huomaan kuinka järki ei sittenkään koskaan korvaa rakkautta. Mitä sitten onkaan rakkaus, onko se tätä että elän elämääni yksin toisen ihmisen kanssa? Sitä ettei koskaan sanota mitään kaunista, kaikki asiat vain lasten tiimoilta. Käyn töissä, tulen kotiin, katson ikkunasta kuinka taas yksi mahdollisuuksien päivä valuu hukkaan, kuin tiimalasista.
Kaikki tämä järjetön määrä tunteita mun sisällä, ihan haaskausta.Olisipa olemassa se oikea joka eräänä päivänä vain saapastelee vastaan eikä välitä siitä mihin olen sitoutunut oikeassa elämässä tai mitä olen ollut menneessä. Saisipa edes valinnan mahdollisuuden. Tunne vai se ikuinen järki aina kuolemaan asti.
Erikoinen ajatuksen yksinpuhelu joka piti johonkin umpata.
Pikkuhiljaa kuihdun, näivetyn ja huomaan kuinka järki ei sittenkään koskaan korvaa rakkautta. Mitä sitten onkaan rakkaus, onko se tätä että elän elämääni yksin toisen ihmisen kanssa? Sitä ettei koskaan sanota mitään kaunista, kaikki asiat vain lasten tiimoilta. Käyn töissä, tulen kotiin, katson ikkunasta kuinka taas yksi mahdollisuuksien päivä valuu hukkaan, kuin tiimalasista.
Kaikki tämä järjetön määrä tunteita mun sisällä, ihan haaskausta.Olisipa olemassa se oikea joka eräänä päivänä vain saapastelee vastaan eikä välitä siitä mihin olen sitoutunut oikeassa elämässä tai mitä olen ollut menneessä. Saisipa edes valinnan mahdollisuuden. Tunne vai se ikuinen järki aina kuolemaan asti.
Erikoinen ajatuksen yksinpuhelu joka piti johonkin umpata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan sulla valinnan oikeus :) Joka päivä valitset, ja sekin ettet valitse, on tavallaan valinta. Huomaa että putkivalojen aika on tältä talvelta ohi, eikö ;)))
Näyttää siltä että sun prosessi on alkanut, koska kyseenalaistat sun nykyistä elämää. Olet onneton, ja joko sun olotila pahenee tai sitten vaihtoehtoisesti sun hormoonit hiljenee :) 10 vuoden päästä katselet takaisin ja mietit kenties että olinpa hölmö kun silloin halusin heittää tämän kaiken pois.. Tai sitten ajattelet, että onneksi otin sen askeleen.
Sehän se hölmö juttu on, kun ei tiedä miltä tulevaisuus näyttää. Sen tiedän, että kenenkään toisen varaan ei kannata tulevaisuutta rakentaa. Eli jos nyt haaveilet kuumemmasta suhteesta, voikin käydä niin ettei se ikinä tapahdu. Tai voi olla että se kestää vain lyhyen ajan, ja olet jälleen kuihduttavassa tilassa, yksin tai kaksin.
Kirjoittaminen on hyvää terapiaa! Se selkeyttää ajatuksia.
Mutta hei, sinullahan on valta valita, mitä haluat elämältäsi. Haluatko nauttia elämästä vai et. Kukaan ei päätä sitä puolestasi.
Toinen herkkä tunneihminen tässä sulta kysyy, että kuka onkaan elämäsi päähenkilö? Ja vastaa, että SINÄ! Haluatko elää elämäsi muiden ehdoilla tai toisten kautta?
Tässä taannoin eräs ihminen sanoi minulle: "Sinusta huokuu onnellisuus ja tasapaino." Aina ei ole ollut näin hyvä olla. Muutos parempaan tapahtui, kun aloin elää itseni näköistä elämää. Se vaatii hivenen itsekkyyttä, mutta ei kuitenkaan ole muilta pois. Voisin jopa sanoa, että päinvastoin.
Onnellisuus, mielenrauha, henkinen tasapaino ja rakkaus - elämän suola ja sokeri. Kliseistä tai ei, mutta luota sydämesi ääneen. Kyllä sydän tietää.
"Hyvästi", kettu sanoi.
"Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin; tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
"Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä", pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
Eletään ja nautitaan, täysillä ja TUNTEELLA!
Minä puolestani ajauduin jo nuorena ilman suuria tunteita yhteen ( ja myöhemmin naimisiin) naisen kanssa lähinnä koska hän sitä halusi ja koska minulle oli opetettu että niin kuuluu tehdä. Ilmeisesti jo silloin jollain tasolla ymmärsin että muutakin pitäisi olla koska siinä oli muutamia pyristelyjä irti suhteesta mutta sitä "oikeaa" en kai koskaan tavannut. Myöhemmin tuli lapsia jolloin muuttuimme lastemme äidiksi ja isäksi ja oikeastaan naisen ja miehen välinen parisuhde päättyi.
Nyt keski-iän kriisissä tunnetasolla tunnet että minulla ei ole vaimoa vaikka talossa nainen asuukin. Mikä sitten pitää yhdessä ? Varmaan juuri nuo "järkisyyt". Jos olisi että voisi ihan vapaasti valita eikä tarvitsisi miettiä mitään käytännön asioita, en usko että yhteiselo jatkuisi. Mitään suurta rakkautta en osaa kaivata. Joskun hunoma hetkenä sitä kaipaa jotakuta joka kaikesta huolimatta tykkäisi ;-)
Kamalaa, aivan kamalaa. Minä repäisin itseni irti tuollaisesta suhteesta ja silloin vasta löysin sen mitä olin kaivannut. Rakkaudelle pitää antaa tilaisuus se ei tule ellei siihen usko. Mieti minkä hinnan maksat kun järkisyiden takia menetät jotakin sellaista, jota ei ikuisesti sinulle tarjota. Vain rakkaus on ainoa järkisyy elää tätä elämää, muulla ei ole väliä.