kun kuljin siinä huoneessa
sinä kuljit mukana
varjona vielä
sukkien savuna askelissa
hassua olin luullut
että vain yksi on niin herkkä
saman näyn edessä
niin väärässä
oli seinien vinot neliöt
ja minä
aivan täysin vierailla huulilla
huojui
ällistyneitä kysymysmerkkejä
sinä kuljit mukana
varjona vielä
sukkien savuna askelissa
hassua olin luullut
että vain yksi on niin herkkä
saman näyn edessä
niin väärässä
oli seinien vinot neliöt
ja minä
aivan täysin vierailla huulilla
huojui
ällistyneitä kysymysmerkkejä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todella, joskus voi tuntea, kuinka joku on läsnä vaikka ei olisikaan,mutta voiko sen nähdä? Hieno tunnelma runossasi on, ei parane kieltää.
Nähdä ei voi mutta aistia kyllä..
Sinulle kiitos:)
kuin "Näkymättömässä rakkaudessa"(ko) ://////
> ehkä se jossain tapauksessa on ihan hyväkin
olla hm suojelusenkeli..kintereillä ..
kattomassa perään :))).
Ei ihan niin
vaan
aivankuin
joku olisi
tulossa
kävelemässä
koko ajan lähemmäs..
Mutta toki olisi suotavaa myös
suojelusenkelin kulkeminen kintereillä:))
Kiitos Laudi:)
Joillekin tulee sellainen tunne
kuin joku läheinen henkilö olisi
samassa huoneessa.
Tässä runossa oli jotain aavemaista
saattaa olla mielikuvitus joka tekee sen.
Sinulla sitä mielikuvitusta riittää, vinot neliöt
seinillä ja tuo loppu ällistyineitä kysymysmerkkejä
viittaa suorastaan villiin mielikuvitukseen.
Tämä oli runo jonka kaltaisia ei usein saa lukea..
Pidin tämän runon laukasta vaikken kaikkea ymmärtänytkään.
aavemaisia askelia
mielikuvituksen avarassa tilassa
minä siinä kaiken keskellä
yhtenä suurena kysymysmerkkinä:)
Liona sydämellinen kiitokseni:)