Kuinka moni katunut muuttoa?

Onko kenelläkään tietoa / kokemusta siitä, kuinka moni rakkauden perässä satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnaltaan muuttanut on katunut tekoaan myöhemmin? En tarkoita tapauksia, joissa on muutettu köyhästä maasta rikkaaseen tms., vaan lähinnä kotimaan sisäisiä kaukosuhteita ja etenkin sellaisia, joissa henkilö on muuttanut suuremmasta kaupungista pienempään.

Olen seurustellut Pohjanmaalla asuvan miehen kanssa hyvän aikaa ja asun itse pk-seudulla (välimatkaa vajaat 500km). Miehellä on yritys omalla kotipaikkakunnallaan, minkä vuoksi hän ei voi muuttaa tänne, vaan minun tulisi muuttaa hänen kotipaikkakunnalleen.

Miehen kotipaikkakunnalta löytyvät kyllä kaikki tarvittavat palvelut jne. ja käsittääkseni työllisyydenkin pitäisi olla varsin hyvää (vaikkakaan ei yhtä hyvää kuin pk-seudulla), mutta lähinnä mietityttääkin se, että olen jo lähes 30-vuotta asunut pk-seudulla ja kaikki sukulaiseni ja ystäväni, lapsuusmuistoni ja minulle rakkaat maisemat ja seudut ovat täällä.

Ettei vaan kävisi niin, että vaikka nyt tuntuukin, että voisin jättää kotipaikkakuntani rakkauden takia, niin tulisinkin muutaman vuoden kuluttua katumapäälle ja haluaisinkin muuttaa takaisin. Muutaman vuoden kuluttua meillä olisi todennäköisesti lapsia, jolloin minun tulisi lasten takia jäädä miehen kotipaikkakunnalle ainakin seuraavaksi n. 20 vuodeksi, minkä jälkeen olisin mitä todennäköisimmin enemmän tai vähemmän vieraantunut kotipaikkakunnastani.

Kuinka te muut olette tehneet vastaavassa tilanteessa tai kuinka tiedätte tuttavienne tms. tehneen? Oletteko keksineet jonkin hyvän kompromissin tms.? Me olemme suunnitelleet mm. pientä 2. asuntoa pk-seudulta.
Ilmianna
Jaa

20 Vastausta


rakastatko enemmän miestä vai kotiseutua? en ymmärrä mikä into ihmisillä on juutua samaan kaupunkiin koko elämäksi. koti on siellä missä sydän, vai mitä. tietenkin uusi kotipaikkakuntakin tulee tutuksi ja rakkaaksi, perustat siellä uudet piirit ja tuttavaverkostot. kotipaikkasi ja ystävät pysyvät missä ovat, ei sinun tarvi heitä poistaa elämästäsi.

mieti mikä on etusijalla elämässäsi: oman elämän "häiriötön" jatkaminen vai perheen perustaminen rakkaan kanssa. en usko, että kun teillä joskus on lapsia, alat yhtäkkiä haikailemaan etelään. silloinhan elämäsi on siellä missä oma perhe.

jos mies on oikea, niin tervetulua pohojammaalle! täällä on oma viehätyksensä. ;)
Ilmianna
Jaa
Mietin tässä itsekkin muuttoa..450km päähän. Rakkauden perässä. Olen hulluna häneen. En ole ikinä kokenut tälläistä. Hänellä on töitä pääkaupunki seudulla. Minulla ei tällä hetkellä ole töitä..joten työpaikkakaan ei minua täällä pidättelisi. Mutta perhe ja kaverit kylläkin..he sanovat etten missään nimessä saa muuttaa miehen perässä toiseen kaupunkiin. Pidän kyllä itse seikkailuista. Pelottaa vaan se, että jos suhde ei toimikkaan. En tunne sieltä ketään ja en osaa tehdä siellä mitään. Mutta niin, kaippa sitä tutustuu uusiin ihmisiin jne..
Ilmianna
Jaa
Mulla ollu samankaltaista tilannetta ja vielä sais kitkutella asioiden kanssa.. vaikka ennen oli 450km välimatkaa nyt sitä on vaivaiset 50km.. Opiskelut pitää mua täällä missä olen ja työ miestä missä se on... Tokihan usein näemme mutta vaikeaa se edelleen on.. Mutta onhan mulla sukulaisia täällä päin joten se ei ole niin hankalaa mutta oon tottunut menemään muutenkin.. mutta kaikki helpottuu oikeasti sillon ku saa olla sen toisen kanssa.. näkee miten asiat menee... minä ainakin lähtisin tosissaan yrittämään ja kattelee mitä se tulis olemaan :) ei elämästä tulis mitään jos olis vaan paikoillaan!
Ilmianna
Jaa
niiinpä! Nyt kävikin niin, että mies muuttaa mun paikkakunnalle!! :) Ihanaa! kohta päästään asumaan yhdessä!!
Ilmianna
Jaa
Itse kukin on joutunut kotipaikkakunnaltaan muuttamaan satojen km päähän, on syynä sitten ollut työ, koulu tai ihmissuhteet. Ihminen sopeutuu minne vain, jos haluaa. Ja monille tekee vain hyvää pärjätä omillaan irrallaan tuttusta ja turvallisesta ympäristöstä.

Isommat kaupungit (kokoluokkaa Seinäjoki, Kokkola, Vaasa) ovat ihan mukavia ja uskoisin pk seudulla asuneenkin sopeutuvan.

Pohjanmaa pienemmät paikakunnat ovat sisäänpäinlämpeneviä yhteisöjä, joissa työpaikat irtoavat parhaiten suhteilla. Piirit pienet pyörivät ja asiasi tietävät muuta paremmin kuin sinä itse. Voi olla shokki, kun asiat eivät menekkään ihan pk seudulla totuttuun tapaan.

Kannattaa siis tarkkailla kriittisesti tulevaa kotipaikkakuntaa ennen muuttopäätöstä...
Ilmianna
Jaa
Heippa aloittaja!

Minäkin totean saman kuin muut, että ihminen halutessaan sopeutuu minne vaan. Älä ajattele asioita epäonnistumisen kannalta, vaan ota perusajatukseksi onnistuminen. Aloita hankkimalla uudelta kotipaikkakunnaltasi työpaikka tai opiskelupaikka. Kun olet varma toimeentulostasi, niin voit huoletta muuttaa. Mikäli sinulla ja ko. miehellä menee huonosti, niin pienemmältä paikkakunnalta saa helposti ja suhteellisen edullisesti asunnon. Tulevat varmasti löytämään uusia kavereita uudelta paikkakunnalta ja ainahan voi kotikulmilla käydä. Hätätapauksessa voit pakata kimpsusi ja kampsusi ja palata kotikulmillesi.

Itselleni kävi niin, että 18-vuotta täyttäessäni halusin välttämättä muuttaa pois vanhempieni asunnosta, mutta he kovasti sitä vastustivat. Siksi kauhean riidan keskellä pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin poikaystäväni luo tutulta ja turvalliselta pääkaukunkiseudulta Keski-Suomeen täysin tuntemattomaan kaupunkiin. Onneksi oli se vuodenaika, että sain vaihdettua silloisia opiskeluitani vastaavaan kouluun ja jatkaa siellä opiskelemista, sekä sain osa-aikaista työtä. Asuimme tämän miehen kanssa kaksi vuotta pienellä paikkakunnalla ja sen jälkeen muutimme Helsinkiin, jossa vajaa kolmen vuoden yhteisasumisen jälkeen meidät vihittiin avioliittoon. Tämän vuoden kesällä tulee neljä ihanaa vuotta yhteisasumista.
Ilmianna
Jaa
Heippa!!!!

Voisin tohon sanoo että ite vaikka olen Tampereelta kotosin niin en enää mistään hinnasta asuisi siellä koska sydämmeni jäi kun aikoinaan asuin Vantaalla niin sinne ja sinne haluisin muuttaa mutta minun mieheni ei muuttaisi taas Tampereelta minnekään... Hänen kaksi veljeään asuu siellä ja siksi haluaa asua heitä lähellä... Hän muutti ulkomailta Suomeen minun luokseni mutta ei ole valmis kumminkaan muuttamaan pois Tampereelta!!! Tässä nyt sitten mietitään että mitä tehdään, asutaanko vaan eripaikkakunnilla vai joudunko minä luopumaan haaveesta muuttaa sinne missä sydämmeni on eli Vantaalle!!!! Mutta kyllä se niin on että ihminen sopeutuu jos todellakin haluaa kuten muutkin on sitä jo sanonut...Ja aina löytää kavereita ja duunia jos vain halua on pätkääkään...Eli ittestä hyvin pitkälti kiinni sopeudutko vai et ja ystävät jotka kotiseudulle jää ja perhe pääsee käymään kylässä aina ja samoin sinä!! Joten ei muutaku muuttokuormaa väsään ja miehen kanssa samaan talouteen!!! Aina löydät uusia tuttavuuksia jos vaan olet sosiaalinen ihminen!!!
Ilmianna
Jaa
Koti on missa sydan on. Itse muutin Yhdysvaltoihin pitkaikaisen rakkauteni perassa...olen asunut taalla nyt kaksi vuotta. Ikava on kotiin. Kaipaan kamalasti kaikkia laheisisani. mutta kertaakaan en ole katunut. Uskon etta jos olet oikean ihmisen kanssa se riittaa.
Ilmianna
Jaa
Hei sall-eye, minä olen muuttamassa ensi vuonna Yhdysvaltoihin rakkaani luokse. On tullut paljon pohdittua sitä, että sieltä ei niin vaan piipahdetakaan käymään Suomessa ja varmasti tulee ikävä.. mutta niin kuin sanoit, koti on siellä missä sydän on ja se on mulla Georgiassa!
Ilmianna
Jaa
Mie oon katunut muuttoa.

Mie asun Oulussa & seurustelin yhden Lohjalaisen miehen kanssa(seurustelimme 1v7kk,olimme kihloissa 1v7kk & asuimme avoliitossa 1v6kk sekä suunnittelimme häitä,joita olis ollu tarkoitus viettää 2012).

Kaikki meni oikein loistavasti,kun mies muutti Ouluun asumaan.

Mieheni sai suostuteltua miua muuttamaan Nurmijärvelle & sinne siis sitten muutin.

Vanhempani,kaverini,sukulaiset asuivat(asuu siis vieläkin) Oulussa/Oulun lähikunnissa.

Kerkesin asua 4kk Nurmijärvellä,kunnes mieheni jäi uskottomuudestaan kiinni & erosimme.

Vanhempani joutuivat hakemaan Oulusta asti miut.

Sen jälkeen olen katunut sitä,että muutin rakkauden perässä.

Olis voinut olla muuttamatta.

Nyt olen viisaampi,enkä muuta Oulusta ennää mihkään.

Seurustelin Mikkeliläisen miehen kanssa 5kk & seilasimme Oulun & Mikkelin väliä aluksi aika tiiviisti,mutta sen jälkeen olin kokoajan Mikkelissä. Käytiin vain Oulussa pikana,jotta sain katsottua tärkeimmät postit. & sit kiireellä Mikkeliin takas. Saatoimme lähteä pe Ouluun & su lähtä Mikkeliin. Tai la lähettiin Ouluun & su mentiin Mikkeliin takas.

Sitä ei kestänyt ku 5kk,niin erosimme.

Yhteen muutostakin olimme puhuneet,mutta emme ehtineet sinne asti(mies olis muuttanu Ouluun).

Nyt sitten seurustelen Asikkalaisen miehen kanssa.

Tarkoitus olis ens vuoden puolella(luulisin näin),niin muuttaa Ouluun asumaan. Siis mieheni muuttaa miun kämppääni Ouluun asumaan.

Nykyisen kanssa menemme kihloihin vuoden vaihteessa,yhteen muutamme ens vuoden puolella & naimisiin menemme 6kk-1v päästä,jos emme muuta mieltämm & mene kihloihin/naimisiin myöhemmin sekä muuta myöhemmin yhteen asumaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
"Nyt olen viisaampi,enkä muuta Oulusta ennää mihkään."

Ihanko todella ajattelet että suhteesi kaatuivat vain ja ainoastaan siitä syystä että ette asuneet Oulussa? Nurmijärven mies ei siis olisi pettänyt sinua jos olisitte asuneet Oulussa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mietin itsekin muuttoa miehen luoksi toiselle paikkakunnalle. Mies asuu Kouvolassa ja minä pk-seudulla. Matka ei ole niin pitkä, etteikö pääsisi nopeasti takaisin "kotiin". Muutto tietysti mietityttää, kun kaikki sukulaiset ja ystävät jäisivät vanhalle paikkakunnalle. Olemme kyllä puhuneet, että asuisin hetken siellä hänen luonaan ja sitten muuttaisimme takaisin pk-seudulle. Hänellä olisi täällä paremmat mahdollisuudet edetä työssään.
Saa nyt nähdä mitä aika tuo tullessaan.. Mutta se on totta että paikalleen ei kannata jämähtää! Ei siitä muuten tule mitään jos ei uskalla kokeilla!
Ilmianna
Jaa
Itsellä sama tilanne, että miehen perässä olen muuttamassa. Toki asiaa olen paljon miettinyt, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kaksi pahinta asiaa mitä voi tapahtua on 1. en saa töitä ja rahat loppuu tai 2. tulee ero. Noista kumpaankaan ei kuole vaan aina voi mennä häntä koipien välissä takaisin kotikonnuille.
Ilmianna
Jaa
Itse olen muuttamassa joulun jälkeen 450km. Pois sukulaisten ja ystävien luota. En voi enää elää ilman sitä naista joka minua sielä odottaa. Mene tunteen mukana. Aina asiat voi perua jos hän ei olekkaan se oikea. KERRAN VAIN ELETÄÄN.
Ilmianna
Jaa
Mää seurustelin kotipaikkakunnaltani käsin Oulussa asuvan pojan kanssa, pari kk oli seurusteltu siinä vaiheessa kun muutin kotoa pois. Siinä vaiheessa muutin vain lähimpään kaupunkiin, tässä tapauksessa tampereelle, kun en halunnut niin lyhyen seurustelun perusteella muuttaa toisen takia. n. 1,5 vuotta asuin tampereella kunnes sitten vihdoin muutin Ouluun pojan luokse :) Nyt olemme asuneet 8kk saman katon alla eikä kaduta pätkääkään!

Uuteen kaupunkiin tottuu yllättävän hyvin ja vaikka alussa oli kova ikävä kotiin ja kavereita, niin kyllä siittä yli pääsee kun saa uusia kavereita ja tottuu kaupunkiin ja alkaa itekin löytää muutakin kuin lähimmän ruokakaupan :D

Vaikka eroaisimme nyt, niin ei silti harmita. Olen kokenut ja nähnyt paljon ja saanut uusia hienoja kavereita ja aloittanut taas koulunkäynnin. Sitäpaitsi, olen kuitenkin vain 22 vuotias nytten, joten nyt on ihan lositava aika muuttaa kapungista toiseen kun ei ole työtä jossa aion olla seuraavat 30 vuotta tai lapsia joiden koulunvaihtoa pitäisi miettiä tjsp. Nuorena jos koska on ihan tosi helppo muuttaa, ja kyllä välillä rakkaan takia kannattaa ottaa riski :)
Ilmianna
Jaa
Kuinkahan tässä kävi loppujen lopuksi?
Ilmianna
Jaa
Kuinka kävi?
Ilmianna
Jaa
Jos olet Helsingissä asunut, voi Pohjanmaa olla aika kylmä suihku niskaan. Itse asuimme mieheni kanssa 3 vuotta etelä-pohjanmaalla,enkä milloinkaan sopeutunut sinne. En tykännyt, suoraan sanottuna. Ei syistä sen enempää.
Ilmianna
Jaa
muutin miehen perässä kotikaupungistani helsingistä tampereelle, jätin työt, kaverit, kaiken. luulin sopeutuvani, toisin kävi. kaduttaa. perhettä tuli, nyt palaaminen vaikeampaa, mutta aion sen silti tehdä, päätti mies mitä hyvänsä. sanoisin siis, että älä lähde jos nyt jo epäilyttää. koskaan ei pitäisi uhrautua, se katkeroittaa ja katkera ihminen on kamala kumppani ja vanhempi. itse olisin varmaan sopeutunut johonkin isompaan paikkaan (eli ulkomaille), mutta en näköjään enää pienempään.
Ilmianna
Jaa
Jos miehen bisnes yritys rasittaa etkä halua muuttaa niin ota uusi poikaystävä jostain,vaikka vähän kauempaa kuin 500 km,Hän kyllä tulee nopeasti luoksesi eikä vaadi sinua muuttamaan pois,eikä sen puolen yritysasiatkaan varmasti paina uuden sulhon mieltä,lapsisade on siis varma.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kuinka moni katunut muuttoa?

Onko kenelläkään tietoa / kokemusta siitä, kuinka moni rakkauden perässä satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnaltaan muuttanut on katunut tekoaan myöhemmin? En tarkoita tapauksia, joissa on muutettu köyhästä maasta rikkaaseen tms., vaan lähinnä kotimaan sisäisiä kaukosuhteita ja etenkin sellaisia, joissa henkilö on muuttanut suuremmasta kaupungista pienempään.

Olen seurustellut Pohjanmaalla asuvan miehen kanssa hyvän aikaa ja asun itse pk-seudulla (välimatkaa vajaat 500km). Miehellä on yritys omalla kotipaikkakunnallaan, minkä vuoksi hän ei voi muuttaa tänne, vaan minun tulisi muuttaa hänen kotipaikkakunnalleen.

Miehen kotipaikkakunnalta löytyvät kyllä kaikki tarvittavat palvelut jne. ja käsittääkseni työllisyydenkin pitäisi olla varsin hyvää (vaikkakaan ei yhtä hyvää kuin pk-seudulla), mutta lähinnä mietityttääkin se, että olen jo lähes 30-vuotta asunut pk-seudulla ja kaikki sukulaiseni ja ystäväni, lapsuusmuistoni ja minulle rakkaat maisemat ja seudut ovat täällä.

Ettei vaan kävisi niin, että vaikka nyt tuntuukin, että voisin jättää kotipaikkakuntani rakkauden takia, niin tulisinkin muutaman vuoden kuluttua katumapäälle ja haluaisinkin muuttaa takaisin. Muutaman vuoden kuluttua meillä olisi todennäköisesti lapsia, jolloin minun tulisi lasten takia jäädä miehen kotipaikkakunnalle ainakin seuraavaksi n. 20 vuodeksi, minkä jälkeen olisin mitä todennäköisimmin enemmän tai vähemmän vieraantunut kotipaikkakunnastani.

Kuinka te muut olette tehneet vastaavassa tilanteessa tai kuinka tiedätte tuttavienne tms. tehneen? Oletteko keksineet jonkin hyvän kompromissin tms.? Me olemme suunnitelleet mm. pientä 2. asuntoa pk-seudulta.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta