Valtiotieteiden tohtori, sosiaalipolitiikan dosentti Juhani Iivari kertoo HS:n mielipiteissä tänään seuranneensa kiinnostuksella vaalikeskustelua. Puoluejohtajat sanovat kuin yhdessä suusta perusturvaa ei tulevalla hallituskaudella leikata. Kun tätä virkettä katsoo toisesta suunnasta, se kuuluu: köyhimpien perusturvaa ei myöskään nosteta. Eipä ole vaalikeskustelussa kukaan luvannut, että vaalikaudella nostetaan kaikkein köyhimpien perusturvaa.
"Takuueläke olikin huijausta
Hallituspuolueiden edustajat ovat kehuskelleet, miten he ovat nyt nostaneet kaikkein köyhimpien perusturvaa maaliskuun alussa voimaan tulleella takuueläkkeellä.
Toimin pitkäaikaisesti sairaan ihmisen edunvalvojana. Takuueläkkeen piti helpottaa toimeentuloa. Sen sijaan tulikin kylmä suihku. Koska edunvalvottavani eläke on asumistukineenkin pieni, sosiaalivirasto on maksanut hänen kaikki lääkkeensä toimeentulotuesta. Mutta nyt toimeentulotuen normi ei enää katakaan lääkemenoja, joten ne on kaikkineenmaksettava eläkkeestä.
Yhtälö on seuraava:
Edunvalvottavani saa takuueläkettä vuodessa 1.214,38 euroa. Kun siitämenee lääkkeisiin 1.145,42 euroa, edunvalvottavalleni jää takuueläkkeestä käteen 5,78 euroa kuussa.
Voisi sanoa sarkastisesti, että sosiaalivirasto otti häneltä pois takuueläkkeen. Tai voisi ajatella niinkin, että Kela antoi vasemmalla kädellä, mutta korjasi pois oikealla.
Tässä tapauksessa ei niin sanotun lääkekaton vastaantulokaan vaikuta helpottavasti, sillä edunvalvottavani lääkekustannuksista vain 386,80 euroa kerryttää Kelan vuosittaista lääkekaton summaa, jonka raja on tänä vuonna 675,39 euroa. Kun korvattavien lääkemenojen katto ei ole lähelläkään täyttymistä, lääkemenojen katosta ei ole mitään hyötyä. Suomeksi sanolttuna kysymyksessä on takuueläkkeen nimellä kulkeva huijaus.
Nyt edunvalvottavani tulee toimeen Hurstin leipäjonon avulla. Ilman sitä hän jakaisi samat katukiveykset romanikerjäläisten kanssa.
Jos nyt näissä vaaleissa jätän äänestämättä, minulla on siihen hyvät perustelut.
Juhani Iivari
valtiotieteiden tohtori,
sosiaalipolitiikan dosentti,
Espoo "
"Takuueläke olikin huijausta
Hallituspuolueiden edustajat ovat kehuskelleet, miten he ovat nyt nostaneet kaikkein köyhimpien perusturvaa maaliskuun alussa voimaan tulleella takuueläkkeellä.
Toimin pitkäaikaisesti sairaan ihmisen edunvalvojana. Takuueläkkeen piti helpottaa toimeentuloa. Sen sijaan tulikin kylmä suihku. Koska edunvalvottavani eläke on asumistukineenkin pieni, sosiaalivirasto on maksanut hänen kaikki lääkkeensä toimeentulotuesta. Mutta nyt toimeentulotuen normi ei enää katakaan lääkemenoja, joten ne on kaikkineenmaksettava eläkkeestä.
Yhtälö on seuraava:
Edunvalvottavani saa takuueläkettä vuodessa 1.214,38 euroa. Kun siitämenee lääkkeisiin 1.145,42 euroa, edunvalvottavalleni jää takuueläkkeestä käteen 5,78 euroa kuussa.
Voisi sanoa sarkastisesti, että sosiaalivirasto otti häneltä pois takuueläkkeen. Tai voisi ajatella niinkin, että Kela antoi vasemmalla kädellä, mutta korjasi pois oikealla.
Tässä tapauksessa ei niin sanotun lääkekaton vastaantulokaan vaikuta helpottavasti, sillä edunvalvottavani lääkekustannuksista vain 386,80 euroa kerryttää Kelan vuosittaista lääkekaton summaa, jonka raja on tänä vuonna 675,39 euroa. Kun korvattavien lääkemenojen katto ei ole lähelläkään täyttymistä, lääkemenojen katosta ei ole mitään hyötyä. Suomeksi sanolttuna kysymyksessä on takuueläkkeen nimellä kulkeva huijaus.
Nyt edunvalvottavani tulee toimeen Hurstin leipäjonon avulla. Ilman sitä hän jakaisi samat katukiveykset romanikerjäläisten kanssa.
Jos nyt näissä vaaleissa jätän äänestämättä, minulla on siihen hyvät perustelut.
Juhani Iivari
valtiotieteiden tohtori,
sosiaalipolitiikan dosentti,
Espoo "
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaa valehtelua hallituspuolueet pitävät kaikkien sosiaalisten etujen korotusten suhteen. Annetaan 40:stä sentistä pariinkymppiin oleva korotus ja otetaan pois toisesta kohden.
Ja sitten vielä jotkut väittävät, että Suomessa ei ole nälkää!
Ei varmaan vielä ainakaan nälkäkuolemia - kiitos esim. Hurstin ja seurakuntien leipäjonojen! Mutta monet töissä käyvät yksinhuoltajat ovat joutuneet kiristämään nälkävyötään jo vuosia, eikä terveelliseen, nimenomaan terveelliseen ruokaan ainakaan ole varaa, koska vanhemmat haluavat tinkä omasta ruuastaan lasten hyväksi.
Eiköhän nälkäkuolemia ole ja myös kuolemia siksi, ettei ole päässyt hoidettavaksi.
On ehkä yrittänyt, mutta epäonnistunut ja sitten luovuttaa.
Niitä vain sanotaan itsemurhiksi tai luonnollisiksi kuolemiksi.
Kerran joku asiantuntija ihmetteli, että kotoa kuolleena löytyy ihmisiä, joilla on käsin tunnustellen tuntuva kasvain, mutta ei kuitenkaan ole hakeutunut hoitoon.
Kukaan ei välitä tutkia todellista syytä.
Kuollut mikä kuollut ja sitten pestään kädet koko asiasta.
Vammainen, masentunut, sairas tai vanha ei jaksa taistella, jos on lisäksi yksinäinenkin.
Pelkkä huonontunut näkö, liikuntakyky , kuulo tai kipu voi olla esteenä hankkia aika tk:sta tai päästä hurstin jonoon, ei ole edes varaa metrolippuun, että jonon päähän pääsisi värjöttämään, jos sitä jonottamistakaan jaksaa ja pystyy.
Olen ollut huomaavinani, että nykyään hammaslääkärit ja lääkärit valisevat potillaat, joita viitsivät hoitaa, ehkä helpoimmat ja miellyttävät?, kaikkia ei haluta hoitaa. Ettei tarttis tehdä paskaduunia.
On tehty iso hyppy kehityksessä taaksepäin.
Yksi tk-lääkäri sanoi kaksi vuotta sitten vastaanotolla, että hänellä on niin kiire, ettei hän ehdi hoitaa vaivaani ja samalla vastaanotolla sanoi, että minun on vaadittava hoitoa.
Aika vaikeaa terveellekin potilaalle.
Hoitamatta edelleen.
Juhani Iivari on sosiaalipolitikan uudistaja ja antaa toivoa meille yhteiskunnan tarkkailijoille. Hän on kirjoittanut melkoisesti kiinnostavaa, kriittisestä näkökulmasta.
Minulla on parhaillaan luettavana hänen kirjansa Osattomuudesta rangaistavaksi (Edita 1996). Se on hyvä! Suora ja selkeä.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Punapappi Juhani Iivari onsiirtynyt yhteiskunnan käytäntöihinNuoren rikollisenongelma/960902142
Tunnen häntä hiukan, olen jutellut hänen kanssaan pitkään ja olemme jonkin verran samalta perältä kotoisin (minulla ei ole vain yhtä ainutta kotikylää, vaan useampia). Ja etenkin olen jutellut hänen isänsä kanssa, loputtoman puhelias ja sosiaalinen tyyppi kun oli.