Opiskelen nyt kolmatta (toiseksi viimeistä) vuotta ammattikorkeakoulussa terveydenhoitajaksi. Aloitin opiskelut suoraan lukiosta. Nyt en vain enää JAKSA!
Olen viimeiset 5 vuotta (about) opiskellut tai ollut töissä kesät talvet. Nyt olin myös viime joululoman kokonaan töissä. Syys tai hiitolomia meillä ei ole. Rahat on loppu. Olen viime joulukuusta asti ollut aivan puhki! En saa itsestäni rutistettua enää yhtään energiaa tai voimia opiskeluun, tai mihinkään muuhunkaan. Kaikki kurssit joulukuusta lähtien on jäänyt kesken ja rästitehtäviä kerääntyy jatkuvasti. En yksinkertaisesti enää pysty tekemään koulun eteen mitään. Opinnäytetyöhön en ole koskenut joulukuun jälkeen, eli aihe on vasta valittuna. Taitaa valmistuminenkin siirtyä.... valmistua haluan kyllä ja pakko onkin...
Haluaisin kyllä, mutta en jaksa... en pysty! Jos joku voisi antaa jotain neuvoa, miten selvitä vielä reilun vuoden. Nyt on pakko saada jotain apua, tuntuu etten selviä tästä. Kaikki vapaa-aikakin menee koulusta murehtimiseen. Parisuhde ja muukin sosiaalinen elämä kärsii. Stressi on läsnä koko ajan, ajatukset on jatkuvasti koulussa ja omatunto kalvaa kun en vaan tee tehtäviä.
Miten tästä selviää? Miten saan itsestäni vielä puserrettua viimeisetkin mehut?? Onko mulla kohtalotovereita? Tuntuu että keuhkot painuu kasaan ja happi loppuu, kuvainnollisesti...
Olen viimeiset 5 vuotta (about) opiskellut tai ollut töissä kesät talvet. Nyt olin myös viime joululoman kokonaan töissä. Syys tai hiitolomia meillä ei ole. Rahat on loppu. Olen viime joulukuusta asti ollut aivan puhki! En saa itsestäni rutistettua enää yhtään energiaa tai voimia opiskeluun, tai mihinkään muuhunkaan. Kaikki kurssit joulukuusta lähtien on jäänyt kesken ja rästitehtäviä kerääntyy jatkuvasti. En yksinkertaisesti enää pysty tekemään koulun eteen mitään. Opinnäytetyöhön en ole koskenut joulukuun jälkeen, eli aihe on vasta valittuna. Taitaa valmistuminenkin siirtyä.... valmistua haluan kyllä ja pakko onkin...
Haluaisin kyllä, mutta en jaksa... en pysty! Jos joku voisi antaa jotain neuvoa, miten selvitä vielä reilun vuoden. Nyt on pakko saada jotain apua, tuntuu etten selviä tästä. Kaikki vapaa-aikakin menee koulusta murehtimiseen. Parisuhde ja muukin sosiaalinen elämä kärsii. Stressi on läsnä koko ajan, ajatukset on jatkuvasti koulussa ja omatunto kalvaa kun en vaan tee tehtäviä.
Miten tästä selviää? Miten saan itsestäni vielä puserrettua viimeisetkin mehut?? Onko mulla kohtalotovereita? Tuntuu että keuhkot painuu kasaan ja happi loppuu, kuvainnollisesti...
Vastaukset 4
Vanhimmat
sori, nyt tuli väärälle palstalle!
Heippa sinulle!
Ei ole helppo tilanne, mutta siitä kyllä selviää. Itse olen kahta työtä tekevä aikuisopiskelija, ja kiirettä pitää, mutta hyvällä ajankäytön suunnitelmalla selviää pitkälle. Rahan saamiseksi en voi antaa muita neuvoja kuin ne tavalliset: yritä saada töitä, pummi vanhemmilta, hae sosiaalitoimistosta.. ota opintolainaa. Ymmärrän, että töihin meno tai opiskelu ei huvita, jos ei jaksa, mutta pakko jaksaa, jos meinaa joskus päästä "oikeisiin" töihin.
Otat nyt itseäsi niskasta kiinni ja teet suunnitelman, miten etenet. Käy läpi rästitehtävät, laadi tarkat aikataulut, milloin teet ne ja TEE ne. Tee suunnitelma myös tulevista tehtävistä. Muista laittaa kalenteriin myös vähintään yksi täysin opiskelu- ja työvapaapäivä, ja pidä se myös. Unohda siivoamiset ja muut vähemmän tärkeät jutut. Keskustele kumppanisi kanssa tunteistasi ja pyydä kannustusta ja tukea. Miettikää yhdessä, mikä olisi järkevintä teidän tilanteessanne.
Tai... yritä saada töitä ja keskeytä opinnot vaikkapa vuodeksi, jos rahan puute on se suurin ongelma. Oppilaitoksen puolesta se varmaan onnistuu, tärkeintähän on kuitenkin, että joskus valmistut. Mieti myös, oletko oikealla alalla, jos tuntuu noinkin vaikealta.. joskus sitä ei vain itse huomaa muusta kuin siitä, että ei vaan jaksa kiinnostaa.. Kaikkea hyvää elämääsi!
Jos ihminen on itsensä ajanut jo uupumukseen, tuskin apua on ajatuksesta "tee lujemmin ja organisoidummin hommia, on pakko jaksaa vain".
Lääkärin puheille rohkeasti. Ehkä lopputuloksena saat vähän lomaa ja etäisyyttä asioihin, ehkä asiat alkavat vähitellen selkeytyä ja myös kiinnostaa toisella tavalla.
Jääräpäinen selviäminen omin avuin tekee kyllä vahvemmaksi, mutta myös samalla rikkoo paljon ihmistä. Kokemusta on.
Heh!
Sä et ole ainoa jolla puhti loppuu. Itse semmosena hetkenä otan ajattelematta mitään tehtävän tehtävän jälkeen ja ajattelen, että nyt teen tämän. Yhden kun saan tehtyä otan seuraavan tehtävän ja laitan vaan itseni tekemään. On vaan kyettävä poistaa mielestä kaikki ajat jotka rajoittaa tehtävien palauttamisessa ym. Toitota itsellesi, että teet tämän loppuun, koska haluat tätä ja haluat valmistua, eikä ole enää jäljellä kuin... Älä ajattele, että vielä jaksettava näin ja näin kauan. Ajattele vain, ei ole enää kuin... Kohta se ohi...
Elä päivä kerrallaan. Älä ajattele etukäteen huomista. Kun saat ajatusmallisi muutettua, jaksat paremmin ja hups, kohta huomaat, että olet valmis.
Tsemppiä sinulle!