Hei oon 16 ja puol vuotias lukiolainen ja mulla ei mee hyvin mun itsetunnon kanssa. Mun elämäni ei oo muutenkaan ollu ihan parhaalla mallilla. kun olin n.13-15 mun isä löi mua, mutta sit vanhemmat eros ja pääsin siitä eroon. Sit mua ollaan koulu kiusattu melkein koko ala-aste iät ja joskus neljännellä tai viidennellä luokalla ajattelin itsemurhaa ja mun vanhemmat vei mut jollekkin ouhumaan mutta siitäkään ei ollu mitään hyötyä ja kaikki pahat fiilikset vaan jäi. Sit sillon sen jälkeen sain uusia kavereita ja niistä tuli tosi läheisiä mulle ja vietettiin kaikki aika yhessä, sit tuli yläasteelle vaihtaminen ja siellä alko taas kaikki pahat fiilikset palautuun koska tietenkin kun alko teini ikä niin halus seurustella jonkun kanssa. No mä sit pyysin yhtä meijän luokkalaista leffaan mun kanssa, mutta se haukku mun rintoja, koska mulla ei vielä sillä hetkellä olu semmosia ja se sattu tosi syvältä, koska se oli se mun kaikista herkin kohta mun itsetunnossa sillä hetkellä. Siihen asti oon ollu ali painonen jonka takia en ollu myöskään alkanu kehittyyn naisellisemmaks, ja seittemännen luokan lopussa aloinki syömään paremmin ja mä kasvoin ihan kauheen nopeesti ja rinnatkin vihdoinki tuli ja muuten kaikki oli hyvin mutta kukaan jätkä ei ees huomannu mua. sit yheksännellä luokalla kaikki muuttu kun tapasin töissä ihanan jätkän ja sain sit repästyy sen numeronkin yheltä kaverilta ja sain sovittuu sen kanssa sit ekoja treffejä. Ja se oli niin ihana mulle. Se sano just kuinka ihana olin ja kuinka ihana hymy mulla oli ja kaikkee sellasta ja nyt ollaankin sit oltu sen jätkän kanssa jo päälle vuoden yhessä, mutta nyt ne samat masentavat fiilikset on tullu takasin, vaikka se mun poikaystävä sanookin jatkuvasti kaikkee tosi ihanaa ja silti musta tuntuu ihan hirveeltä sisimmässä. Mä oon kuitenkin jo nuorena oppinu peittelemään kaikki mun fiilikset ja kukaan ei ees tiedä kuinka surullinen oikeesti oon nyt :( mä en oo ylipainonen mutta mulla on ylimäärästä mahassa ja pepussa ja reisissä, ja mun poikaystävä just aina toivois että koittaisin päästä niistä eroon, mutta kun mulla kauheen hidas ruoansulatus niin se hankaloittaa ihan kaikkee... Mulle tulee tosi läski fiilis kun kaikki mun lähimmät ystävät on super laihoja ja niillä on tosi laihat posket ja kauniit kasvot. Mulla taas on edessä roikkuva maha, läskit posket ja ruma naama ja takana roikkuu mun perse.... mä tiedän että on olemassa muakin paljon paljon lihavempia ja rumempia mutta sekään ei lohduta, enkä mä enää tiedä mitä mun pitäis ajatella, ku pää sanoo että oon kauhee ja poikaystävä toisin.... mä en haluu kuitenkaa kuulla että olisin kaunis enkä mitään, mutta haluun apua mun masentavaan tilanteeseen. En tiedä onko kauheen epäselvä viesti mutta toivottavasti joku ees pystyy auttaan...
heikolla jäällä...
Onneton 16v
285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sun superlaihoja kavereitas en panis vaikka kirveellä uhattais. Naisilla on luonnostaan enemmän rasvaa kuin miehissä. Arvaisin että noin 90% prossaa miehistä ajattelee niinkuin minä. Tsemppiä.
Neuvoisin sinua lopettamaan tuo itsesi vertailu muihin! Elä omaa elämääsi, älä muiden.
Jos todella rakastat poika ystävääsi, pidä hänestä kiinni!
Muista että ulkonäkö ei ole täällä maailmassa se tärkein asia. :D
Voisit puhua jonkun luotettavan aikuisen kanssa ongelmistasi. Siitä ei ole ainakaan mitään haittaa. On jo saavutus, että päätit kirjoittaa tänne tunteistasi. :D