Eli kevät tekee tuloaan kaikenikäisille ihmisille:) Vai onkohan kuntoutuksessa aina kevät:) Olen ensimmäistä kertaa ja on ollut nyt kiintoisaa seurata viikon verran mitä parhaita "Kauniita ja rohkeita" - eli sormukset katoaa ja tuttavuuksia syntyy. Sehän on erinomaisen hyvä asia. Vaikeasti vammaiset tai omaishoidosta väsyneet saavat virkistyksensä järjestää ihan parhaaksi katsomallaan tavalla, koska on todellakin jokaisen oma asia, miten elämänsä elää. Satuin vaan näkemään yhden tuttavanaisen, jonka mies ei taatusti tiedä, millainen virkistysloma emännällä on. Eli valehtelu ja salailu on asia jota en ymmärrä. Onneksi olen vapaa mies, niin voin nauttia täysin siemauksin hyvistä keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa. Tiedä vaikka menis tästä parketillekin joku ilta.. Vielä en ole uskaltanut, minut petettiin juuri hiljattain sen verran pahasti....
Kylläpä kuntoutuksessa kuhisee:)
Toinen Mies
36907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ainahan siellä on kuhissut, siellä kun joutuu liikkumaan ja treenaamaan.
Musiikkikin on älyttömän kovalla.
Ja joka kevät näyttää mainostaminen lisääntyvän.
H.
Onhan sulla ohjelmaa kun seuraat toisten touhuja kuin paraskin juoru-ukko.
Pidä hauskaa ja nauti olostasi.
Taisi pointsini mennä ohi ja yli: valehtelu kotona ja puolison pettäminen oli asioita joita en ymmärrä. Kuhiskoon ja pettäköön kuka haluaa, kunhan olisi rehellinen - edes itselleen. Ja koska minut itseni juuri petettin oikein saletin päälle, niin tulin vaan täällä huomanneeksi, että noinko helppoa se sitten onkin... Taidan olla vähän tyhmä ja jälkeenjäänyt ukko, kun oletan parisuhteessa oltavan uskollisia... Ehkä se on täysin muinaisuuteen jäänyt ominaisuus. Vaikeata taitaa minun olla nykymenoon siirtyä...
Kun et tiedä toisten pari etkä muistakaan suhteista niin antaa muiden olla. Hoidetaan jokahinen omamme eikä kanneta huolta toisten asioista.
Minäkin olen sitä mieltä, että parisuhteeseen kuuluu uskollisuus. Hoidan oman osani, toinen vastaa itsestään. Eli olen jälkeenjäänyt akka, onnellinen sellainen.
No kiitos "1943" - tuntuupa hyvältä kuulla että vielä joku muukin arvostaa uskollisuutta. Tämä koko keskustelu täällä oli omalta osaltani kokeilua kun olen katsonut vierestä kun kaveri kirjoittelee, mutta empä taida enempää osallistua, on niin outoja täällä nämä puheenaiheet ja asenteet. Täältä kuntolomalta alkaa ensi viikolla työtkin taas niin on elämässä järjellistä sisältöä. Hyvää kevättä sinulle 1943 ja saat olla onnellinen kun olet hyvässä parisuhteessa.
Jatka vaan, älä pelästy. Täällä on mielipiteitä laidasta laitaan ja ryöpytystä saa silloin tällöin osakseen. On vaan hyvä, kun erilaisia ihmisiä. Edesmennyt mieheni oli kolmen viikon KELA:n kuntoutuksessa ja kertoi villistä menosta. Itse olen esim. työelämässä ollut kaiken maailman kursseilla ja seminaareissa. Ahkera tanssija olen, mutta se on saanut riittää. Solmin avioliiton niin vanhana, että ehdin katsella toista sukupuolta ennen sitoutumista. Meillä oli sopimus, että jos parempi löytyy, niin täytyyhän hänet ottaa. Ei löytynyt ja olimme erittäin onnellisia. Nykyään olen virallisesti vapaa, mutta löyhästi sitoutunut. En vahdi toisen osapuolen tekemisiä, mutta ihanaa on, kun olemme yhdessä.
Tuota juuri tarkoitan, eli jos toinen löytyy, niin sitten se on se toinen - ei molemmat, ja omalle kumppanille kerrotaan sitten, että tällainen ratkaisu tällä kertaa. Uskottomuus ei ole koskaan rakentanut eikä parantanut kenenkään parisuhdetta - joka muuta väittää, valehtelee. Tai sitten ei ole ite ollut koskaan se petetty osapuoli. Kyllä se sattuu. Härskeintä on, että monasti niin sanotut "uskovaiset" ihmiset jotka on ihan papin edessä virkavalansa vannoneet (myötä- ja vastamäki jne.) unohtavat sen valansa jos puoliso esim. sairastuu. Silloin on oikeus "virkistäytyä" että jaksaa. Joittenkin miestuttavieni selitys taas on, että kun kortona ei saa seksiä, niin tarvii mennä. Aika alkeellista. NäkemänivVaimot ovat olleet ihan hyviä pakkauksia - voisi mies kysyä itseltään, miksei siellä kotona sitä seksiä "saa"...
Petetyksi tuleminen koskettaa ketä tahansa. Silti on tilanteita, joihin yksioikoinen tuomitseminen ei mielestäni sovi, ja tuo kumppanin sairaus, etenkin jos siihen liittyy omaishoitajuus, on yksi niistä. Puoliso, joka kieltäytyy seksistä, sallii usein kumppanilleen muun seksisuhteen, eikä ulkopuolisella ole syytä silloin heristää sormeaan. On myös suhteita, joihin uskollisuus ei kuulu alunalkaenkaan, ja näihinkin on turha yrittää soveltaa omia moraalisääntöjään. Parisuhde on aina kahden kauppa.
Niille sormusten poisotoille on mielestäni järkevä syy. Käsiin sattuu kun otat tangoista, painoista kiinni ja suoritat liikkeitä, toisaalta miksi niitä naarmuttaisikaan?
Eihän sormukset mikään este ole meneväisellä, ei taida olla edes hidaste.
Ehkäpä pettymisesi ( aloittaja ) saa sinun mielikuvitustasi liialliseen kiitoon?
Jutustelu ja naureskelu ei ole kiellettyä naimisissa oleviltakaan, jokainen itse vastaa tekemisistään - älkäämme luulotelko jonsei ole faktaa tietoa, ja vaikka olisikikin mitä se sivullisille meriteeraa?
Sitä ei Sydän sure, mitä ei Silmä näe, tai juoruileva tuttava juokse ilkeilläkseen juoruamaan.
Kuntoutuuhan siinä samalla mielikin, jos hieman saa seikkailun makua reissuunsa.
Eipä sitä kotona monikaan enää saa seikkailtua.
Ei tässä iässsä enää lapsosia tehdä. Hyvä jos juttuja kerrotaan, muistellaan menneitä ja vähän tanssahdellaan.
Hyvä mieli jaksaa kantaa taas pitkälle, tylsässä pitkän matkan pikajuoksussa.
Sinä olet mukava ja aina yhtä sopuisan positiivinen.
Tase papalle.
Riippuu mihin kuntoutuslaiokseen pääsee.
Itse olin aikoinaan paikassa, joka muistutti luostaria.
Ei ollut mitään iltapaikkaa, aamulla taittiin epäillyt puhalluttaa.
Eipä minua haitannut.
Tuskinpa kukaan sinne lähtee seikkailumielessä pettämään puolisoaan. Sormuksien poissa olemiseen on varmasti monta syytä, niistä allergia ainakin on yksi syy. Luonteeltaan uskollinen ihminen ei petä, oli ne sormukset sormessa tai vaikkapa olisi unohtuneet kotiin.
Paikalleen jämähtänyt yksitoikkoinen arkinen elämä saa vaihtelua ja virkistynyt mieli saattaa heittää todellisen kuperkeikan uusien tuulien puhaltaessa. Mielialan kohotessa sujuvat arkiset asia paremmin, kuntoilukin sujuu hauskemmin.
Juttujen kertominen on kivaa ajankulua, varsinkin jos ryhmään sattuu saman henkistä porukkaa. Ainahan sinne joku ilonpilaajakin sattuu, olkoon hän sitten niin kuin haluaa, joukon mukana tai yksinään. Miten vaan.
Mitäpähän haitannee ketään jonkin tanssiaskeleenkin ottaminen. Liikuntaahan se on sekin.
Eri puolilta maata sinne tulevista ystävistä saattaa saada jopa elinikäisen kaverin, ilman mitään uskottomuutta. Yhteyttä pidetään soittelemalla ja kuulumisia kertoilemalla. Toivottavasti joskus tapaamme.
Kiva että joku ymmärtää asian noinkin.
"Niille sormusten poisotoille on mielestäni järkevä syy. Käsiin sattuu kun otat tangoista, painoista kiinni ja suoritat liikkeitä, toisaalta miksi niitä naarmuttaisikaan?
Eihän sormukset mikään este ole meneväisellä, ei taida olla edes hidaste.
Ehkäpä pettymisesi ( aloittaja ) saa sinun mielikuvitustasi liialliseen kiitoon?
Jutustelu ja naureskelu ei ole kiellettyä naimisissa oleviltakaan, jokainen itse vastaa tekemisistään - älkäämme luulotelko jonsei ole faktaa tietoa, ja vaikka olisikikin mitä se sivullisille meriteeraa? "
Amandakin kirjoitti näin.
H.
Sormusten symboliikka?
Meille sitä ei ole ollut olemassa.
Muutamaa ensiviikkoa lukuun ottamatta en ole pitänyt sormuksia.
En vihki enkä ammatti sellaisia.
Sormeni ovat porkkanamallisia.
Vaimo pitää yhtä sormusta.
Tuo ensin esittämäsi syy on täyttä asiaa!
Jo ranteissa ja kaulassa kuskattavt killuttimet ja ketjut haittaavat harkkoja.
Niitä kuitenkin näkee salilla. Miehilläkin!
Loppuvirkkeisiisi ei ole mitään lisättävää!
Oon kyllä nyt tosi pettynyt.
Kyllä se sattuu ja tekee kipeää kun se pettäminen tulee kuitenkin julki.
Eihän sitä vanhat parit lapsen takia muutenkaan enää sinne sänkyyn mene.
Millään tavalla en näe puolusteltavaa pettämisessä.
Joo se pettäjän mieli varmaan kuntoutuu mutta entäs se toinen osapuoli?
Tanssiminen ei ole pettämistä koska sitähän tehdään toisen osapuolen nähdenkin.
Kumman pettämismyönteistä tämä nykyaika.
Miksi hommata se puoliso ja miksi mennä ollenkaan enään naimisiin?
Ja jos pettää haluaa niin silloin on hyvä erota jo silloin kun sinne toisen helman alle halajaa.
Älä nyt ainakaan tulisilla ota minun kirjoitustani sellaiseksi että suosisin petturuutta kummaltakaan? Minä en vain ymmärrä että kaikessa nähdään ´pettämistä´ , olen aikoinani käynyt saleilla ja ei siellä ole pettämiset mieleen tulleet, hiki virrannut riittävästi. Jos joku harrastaa siellä ns. sillä silmällä pelehtimistä se ei todellakaan kuulu minulle, en puutu kenenkään tekemisiin.
Olen tullut petetyksi ja pettäjäksi aikoinaan, en siitä traumoja ole ikuiseksi ajoiksi saanut. Elämä on joskus arvaamatonta, ja nuorena tehdään enempikin tekoja jollain muulla kuin järjellä.
22 vuoteen en ole kokenut epäilevää kyytä kumminkaan puolin, näillä luulen mennään...vaan koskaanhan ei voi olla varma?
Mitä vitun väliä on kuntoutuksella?
yöelämässä olevat ihmiset jotka ei viitsi tehdä itse mitään jonottaa aslakkiin ja kaikken muuhun mitä kela tai joku liitto tarjoaa.
sinen kuntoutukseen mennään työajalla ja kun sieltä päästään ei tehdä mitään oman terveyden eteen.
sitte taas jonotetaan kuntoutukseen.
ei se kuntoutus ole sitä varten että sen jälkeen ei tartte tehä yhtään mitään ITTE!
pikkasen krouvisti ilmasit ittes mutta asiaa puhuit.
Oma työ oman kehon parhaaksi siin se on.
Hyvin sanottu. Samat akat/ukot vuodesta toiseen kuntoutuksessa.
On niskat jumissa ym.ym perkele. Kaikki jumit hankittu pimeistä iltatöistä, mutta röyket paskat korjauttaa ne työnantajan laskuun.
Samat siellä kuntoutuksessa ramppaa.
Omaishoitajille soisinkin vähän piristystä arkeen.
Ei heidän elämäänsä kannata kadehtia.
Kyllä minä sain hyviä kuntoeväitä kuntoremontissa. Se oli loma-ajalla ja itse maksoin, ammattiliitto osan.
Voi kuule, nyt sinä saat puhista oikein punaista höyryä. Älä vaan nyrjäytä nyt niskojasi paehmmin että joudut menemään kuntoutukseen, kun sulla ei näköjään kuntoutuksesta ole tietoa, mitä se aidosti on. Mä oon ollu kuntoutuksessa:
1991 Hopeaniemessa Kela-kuntoutuksessa
1993 Kankaanpään kuntoutuskeskuksessa Kela-kuntoutuksessa
1996 Syöpäkuntoutuksessa Kela-kuntoutuksessa
2001 Reumasairaalassa kuntoutuksessa Kela-kuntoutuksessa
2003 Syöpäkuntoutuksessa. Kela-kuntoutuksessa
2007 Heli-kuntoutuksessa Oulussa. Kela-kuntoutuksessa
2011 Nyt menossa Ortoniin reumakuntoutukseen syksyllä
Kokeileppas, vieläkö niskat toimivat, etteivät ole jumiutuneet? Tai löytöäisitkö jotain muutakin kuntoutettavaa? Niin, hei, siellä on myös mielen ongelmille kuntoutusmahdollisuuksia. Eikös tuo kateus vedä enemmän mielen puolelle, kuin niskaan tai hartioihin?
Ja kyllä työssäolevatkin ovat Kelan kustannuksella kuntoutukssa, eikä työnantajan. Näillä kursseilla kaikki ovat olleen Kelan-kustantamalla. Ei työnantaja ole heille maksanut mitään palkaan kuntoutuksen aikana.
Erikseen ovat sitten työnatajan ostamat Aslak-kuntoutukset yms. (en tiedä, onko Aslak jo nyt Kelan kustantama?) sellaiset erikseen tietyille työpaikoille rakennetut kuntoutuskurssit.
Mitkä hemmetin vaikeavammaiset?
Suurin osa kuntoutettavista on työelämässä mukana olevia ihmisiä, ei mitään vaikeavammaisia.
Serkkutyttö tapasi etelässä, kuntokurssilla miehen, jonka kanssa sitten nukiskeltiinkin koko kolme viikkoa.
Kotiin tultuaan erosi. Kuntokurssiukko ei ollut enää kuvioissa, mutta muita oli.
Varmaan olikin onnellisempi, kuin entisen, puhumattoman puupökkelön kanssa.
pannaan vieraan kanssa,joka jumalaton ilta ja se vieras haetaan kaupungin tanssipaikalta,jossa tanssit alkaa jo klo 17.00. Parin tangon jälkeen ollaan jo heittämässä kinttuja levälleen.
Pannaan, pannaan, sanoi paavikin.
Kun minä käyn fys.hoidossa, se kestää tunnin, eikä siinä mitään panna.
Kerran pääsi pieru, kun piti kääntää kylkeä.
Mikä ihme siinä lihapalassa naista kiinnostaa. Kovuusko ?
Hukkaan mennyt kuntoutus
.
Olin helmikuussa kuntoutumassa 1 1 viikkoa.
Viimeisellä viikolla ilmeni kuhinan merkkejä mutta huolimatta fyysisetä lähentymisestä jäivät kuhinat vain allasbaarikuhinoiksi.
Kyllähän se 67:n ukon itsetuntoa hiveli kun minua 15 - 25 vuotta nuoremmat naiset tulivat kuhisemaan mutta pysyin lujana.
Muutaman päivän orastavan kuhinan palkkiona oli altaassaviihtymisestä ja siellä kivipenkillä istumisesta johtunut nestejohtimen tulehdus.
Vaimoni äänensävyssä olin huomaavinani lievää, leikkimielistä vahingoniloa.
Voi hellanlettas, jo on epäluuloiset ounastelijat ja juoruilijat asialla.
Olen ollut muutaman kerran ns. kuntorempassa, suurimman osan kuluista maksoimme itse, osan ammattiliitto. Sen pienemmän osan.
Pelkästään positiivisia tuntemuksia oli kotiintuliaisina. Eikä ko. leireillä yhtään ainoaa "pettäjää" ole tullut vastaan, pelkästään mukavia kanssakuntoutettavia fiksuja ihmisiä. Jossain paikoissa oli tanssejakin, mutta onko se nyt suuri synti tanssahtaa jos sattuu sopiva tanssittaja kohdalle? Eiköhän näitä sormusten katoamisia ole vähemmässä määrin. Tuntuu että aloittajalla on pahasti oma lehmä ojassa menneisyytensä vuoksi. Älä hyvä ihminen yleistä! Tai... jotenkin tunnut huojentuneelta kun nyt olet virallisesti "sinkku" - nyt voit tuomita muita oikein syvällä rintaäänellä ... vai?
Itse olen löytänyt kuntoutuskursseilta ja -treffeiltä useampiakin (samaa sukupuolta olevia) ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä edelleen, vielä vuosien jälkeen. Miksi ihmeellä joillakin on noin tuomitseva asenne koko hommaan? Minulla on yksi sormus vaikka vakaassa liitossa olenkin - ns. asiantuntijoiden mielestä se on varmaan liian vähän ja tietenkin väärässä sormessa; äitini kihlasormus, joka on nimettömääni liian suuri. Siksikö minutkin ehkä tuomittaisiin petturiksi? Voi elämän kevät!
Kuntoutuskurssit ovat iloinen asia, monessakin mielessä. On ihan turhaa ja jopa vainoharhaista syyllistää uppo-outoja ihmisiä ja kyseisiä kuntoutuksia, jotka ehdottomasti muuttavat monen osanottajan loppuelämän terveellisemmälle pohjalle. Lie parasta, että me jokainen vastaamme vain omasta elämästämme. Maailma ei ole mustavalkoinen!
Niin on minullakin, yhä vaan tuosta Hopeaniemen kursseilta peräisin omaa sukupuoltani oleva henkilö, jonka kanssa säännöllisesti vieläkin ollaan yhteyksissä. Monelta kuntoutuskurssilta on pariskuntia säilynyt ystävyksinä, joiden kanssa edelleen ollaan yhteyksissä, ja tavataan toisiamme.
Tanssi kuuluu kuntoutumiseen ja kunnon ylläpitämiseen. Myös mielialan positiiviseen ylläpitoon. Se, että jos tanssitaan ja kaverataan, ei tarvitse olla mitään pettämistä.
Minustakin tuntuu, että aloittajalla on pahasti puurot ja vellit sekaisin. Sormukset, heh, en ole sormuksia pitänyt muutamaan kymmenee vuoteen. Nehän ovat suorastaan vaaralliset. Välillä sormet turpoavat ja jos olisi sormus, menisi sormi pian kuolioon.
Sormus ei todista yhtään mitään. Se on ihmisen mielessä, ei sormessa se merkki.
Kiva, kun teillä on ollut jopa tanssia. Itse pääsin aikoinaan kuntoutukseen erään maamme kaupungin Diakonissalaitokseen. Ei siellä varmaan edes tiedetty, mitä tanssi on.
Kuntoutus?
Kuka niitä järjestää ja kenelle ja missä? Täällä meren takana en ole moisista ylellisyyksistä kuullutkaan...
No vaikkapa tuolla kerrotaan ainakin osittain kuntoutuksesta.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/160801094743EH
Tattis!
Voipipa täälläkin olla jotakin vastaavaa, muttei luultavasti yhtä nautinnollista ja synnin tielle johdattelevaa iloittelua. :) Ne jutut hoidetaan ammattiliiton järjestämillä kursseilla. :)
Upataan ylös. Tämä pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä. Kerätään nimilistoja, osoite ja puh numeroita ja sähköpostiosotteita porukalta oikein ohjaajien toimesta ja jaetaan kaikille. Näin näitä häiriköitä saadaan perheisiin.