Olen aina ollut hyvin yksinäinen. Aikanaan peruskoulussa ollessani kävin vain olemassa koulussa, koskaan puhumatta kenellekään mitään. Arvosanani olivat aina loistavia, mutta minulla ei ollut ainoatakaan kaveria ja periaatteessa pidin puhekontaktia vain opettajaan. Nyt lukiossa sama juttu: koskaan en ole tehnyt parityötä, olen nyhjöttänyt huoneiden perimmäisissä nurkissa enkä koskaan ole puhunut muille oppilaille. Pärjään loistavasti lukematta kokeisiin. Seuraavaksi olen menossa yliopistoon... Aion jatkaa tällä linjalla, vaikka tiedän halutessani pystyväni muuttamaan tilanteeni. En vain yksinkertaisesti halua tehdä sitä, haluan elää yksin, erakkona, kaikkien tietämättömissä. Haluan että ihmiset säälivät ''sitä maailman yksinäisintä tyyppiä joka kävelee tuolla syrjäseuduilla ja varjoissa, puhumatta koskaan kenellekään, joka ei pidä edes puhelinta mukanaan koska kukaan ei hänelle soittele...'' Mutta minusta näin on hyvä, olen erilainen kuin muut ja se riittää minulle :) Miksi tarvitsisin kavereita tai tyttöystävää? Kaikilla on sellaisia, minua ei jaksa kiinnostaa. Jos minulla olisi, sittenhän olisin vain yksi muiden joukossa. Nyt koen olevani paljon enemmän. Unelmani olisi elää Lapin erämaamökissä, täysin tietämättömänä ajasta tai muusta maailmasta. Pohdiskella ja miettiä, rentoutua elämästä nauttiakseni...
:(
YksinäinenErakko
3118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi siis kirjoitit tämän, jos haluat elää erakkona ja kaikkien tietämättömissä?
Haluan ihmisten säälivän minua ja ajattelevan minusta kuin kenestä tahansa vähäosaisesta.
Miksi meidän pitäisi sääliä sinua, kun näytät olevan enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi?
Et voi sanoa itseäsi vähäosaiseksi, koska asut vanhempiesi luona ja kaikki tuodaan sinun eteesi valmiina ja perseesikin varmaan pyyhitään puolestasi.