(Tämä alituinen kyseleminen saattaa joitakuita teistä ärsyttää, mutta kokeillaan silti...)
Itse en ole lesbo, enkä edes kallellaan siihen suuntaan, mutta olen aidosti kiinnostunut teidän tunnustavien lesbojen sielunelämästä ja haluaisin oppia ymmärtämään miksi ajattelette ja tunnette niin kuin ajattelette ja tunnette:) Oletteko tiedostaneet "erilaisuutenne" (siis suhteessa seksuaalienemmistöön) jo pienestä asti, vai missä vaiheessa "heräsitte" lesbouteen? Murrosiässäkö vaiko jo ennemmin? Onko joitain kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet suuntautumiseenne? Mitä ylipäätään ajattelette miehistä? Entäpä heteronaisista?
Itse koen lesbonaiset hieman pelottavina ja hyökkäävinä. Kyselen näitä kysymyksiä, koska minusta on vaikea kuvitella itseäni lesboksi. Minua miehessä kiihottaa nimenomaan hänen erilaisuutensa suhteessa naiseen, kun taas toiset naiset ovat niin tuttuja. Etsivätkö lesbonaiset toisistaan erilaisuutta vaiko samoja piirteitä kuin heissä itsessään?
Itse en ole lesbo, enkä edes kallellaan siihen suuntaan, mutta olen aidosti kiinnostunut teidän tunnustavien lesbojen sielunelämästä ja haluaisin oppia ymmärtämään miksi ajattelette ja tunnette niin kuin ajattelette ja tunnette:) Oletteko tiedostaneet "erilaisuutenne" (siis suhteessa seksuaalienemmistöön) jo pienestä asti, vai missä vaiheessa "heräsitte" lesbouteen? Murrosiässäkö vaiko jo ennemmin? Onko joitain kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet suuntautumiseenne? Mitä ylipäätään ajattelette miehistä? Entäpä heteronaisista?
Itse koen lesbonaiset hieman pelottavina ja hyökkäävinä. Kyselen näitä kysymyksiä, koska minusta on vaikea kuvitella itseäni lesboksi. Minua miehessä kiihottaa nimenomaan hänen erilaisuutensa suhteessa naiseen, kun taas toiset naiset ovat niin tuttuja. Etsivätkö lesbonaiset toisistaan erilaisuutta vaiko samoja piirteitä kuin heissä itsessään?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse en ole hetero, enkä edes kallellaan siihen suuntaan, mutta olen aidosti kiinnostunut teidän tunnustavien heteroiden sielunelämästä ja haluaisin oppia ymmärtämään miksi ajattelette ja tunnette niin kuin ajattelette ja tunnette:) Oletteko tiedostaneet "enemmistönne" (siis suhteessa seksuaalivähemmistöön) jo pienestä asti, vai missä vaiheessa "heräsitte" heterouteen? Murrosiässäkö vaiko jo ennemmin? Onko joitain kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet suuntautumiseenne? Mitä ylipäätään ajattelette naisista ? Entäpä homonaisista?
Itse koen heteronaiset hieman arkoina ja avuttomina. Kyselen näitä kysymyksiä, koska minusta on vaikea kuvitella itseäni heteroksi. Minua naisessa kiihottaa nimenomaan hänen samanlaisuutensa suhteessa itseeni, kun taas miehet ovat kuin toiselta planeetalta.
Heh... ;-)
No, eipä tässä mitään mystistä ole, vaikka jotkut, yleensä heterot, sellaista leimaa yrittävätkin tyrkyttää. Minä satuin syntymään lesboksi, ja sillä selvä. Kun mietin nyt aikaa jolloin olin lapsi, oli lesbouteni jo silloin olemassa, olin poikatyttö ja ihastuin jo nuoresta pitäen tosiin tyttöihin. Tosin olihan musta yksi Jarkkokin meidän luokalla tosi makea mutta en silti ole bi... ;-p
Teini-ikä oli vaikeaa aikaa, olin rakastunut vuosia parhaaseen ystävääni.
Sittemmin elin kolmekymppiseksi asti kulissiheteroelämää, en luullut koskaan pystyväni olemaan oma itseni. Nyt olen elänyt naisten kanssa (yksi kerrallaan...) muutaman vuoden, ja ollut vihdoin onnellinen ja sinut itseni kanssa. Vaikka hermot meneekin välillä naisten oikullisuuden kanssa ovat he mitä rakastan.
Vieläkään en ole ulkona kaapista kuin kotonani ja mulla on joitakin lesboystäviä.
Eli olen aina ollut lesbo, lapsena en tietenkään tajunnut sitä niin, mutta jälkeenpäin kyllä. Ei se aina helppoa ole, mutta olen kuitenkin ylpeä siitä mikä olen. Naisia on ihana rakastaa ja rakastella!
Juuri tämäntapaista vastausta hainkin. Eli koet siis että olet AINA pitänyt enemmän naisista kuin miehistä. Eli vaikka usein nuorella saattaa murrosiässä olla homoseksuaalisia tunteita ajatuksia, se ei väistämättä tarkoita että olisi pesunkestävä lesbo tai homo.
En juurikaan tunne ketään lesboja, joten näihin asioihin en ole saanut vastausta aiemmin. Näen myös lesbouden sosiaalipsykologisesti aika mielenkiintoisena, sillä eikös teillä ns. "kilpailija" voi olla myös mahdollinen ihastumisen kohde? Vai onko niin, että lesbojakin on eri tyyppisiä, niin että tietyntyyppiset ihastuvat vain tietyntyyppisiin?
Millaista kilpailu yleensäkin on lesbopiireissä? Heteronaisillahan toinen nainen koetaan usein uhkana.
Tästä nyt ei todellakaan tarvitse kenenkään tuohtua, yritän rakentaa vain suvaitsevaisuutta puolin jos toisin. Olen pahoillani, jos loukkaan jotakuta tietämättömyydelläni.
Kyllä taidat olla naisiin päin kallellaan ja reippaasti, kun täällä viihdyt. Ei minun vaimoni ole yhtään kiinnostunut lesboista. Heti kun tulen tähän huoneeseen, niin hän lähtee askareilleen, vaikka muuten olemme koneella yhdessä. Mietihän sanojani!
Toisaalta, jos vaimosi onkin salaa kiinnostunut naisista, hän reagoisi juuri noin, jotta luulisit, ettei hän ole yhtään kiinnostunut naisista.
Ehkä hän vaivautuu ja siksi lähtee pois. Noin reagoi juuri nainen jolla on kiinnostusta naisiin. Sehän on selvää : Koska hän reagoi!!!
Ei hän reagoisi millään lailla jos ei olisi asiaa pohtinut...Varo vain hyvä mies...
Heteromiehet ovat parhaimmillaan silloin kun ne on jo joku heteronainen tukevasti rengastanut. Silti ne tuppaavat loukkaantumaan kun muistuttaa että sinullahan on vaimo! Netissä varsinkin on turha yrittää asiallista keskustelua aikuisenkaan miehen kanssa, eräänkin vaimoparan mies oli kotona hoitamassa sairasta lasta, vaimo töissä, mies ehdotti vievänsä lapsen mummolle hoitoon niin ehditään tavata illalla! Kyllä sääliksi kävi sitäkin vaimoa, mikäli mies oli tosissaan. Mies vaikutti sentään melkoisen sivistyneeltä ja sympaattiselta mieheksi. Oli se taas annos suomalaista perheonnea suomi24 chatissa.
Minusta taas tuntuu että miehet ovat enemmän tunnettavissa kuin naiset. Olen bi ja tämä on minun ajatukseni. Miehistä on helpompi saada selkoa.
..ei sitten millään. mutta en kyllä vaihtaisi tyttöystävääni mihinkään, vaikka ymmärryksen yli joskus meneekin käytös :) oi naisia ihanaisia.
Sinä arka Neiti, Utelias ja mikä lie oletkaan. Miten sinä jaksat vatvoa tätä palstaa koko ajan? Kun kerta todella haluat vastauksia, menepä ihan SETAn johonkin tapaamiseen oihan mana neitimäisenä itsenäsi, ja ota asioista selvää kasvotusten ja oikeasti keskustellen. Eikö olisikin hyvä idea!
minä vastaan, vaikka en ole ihan varma miten minut pitäisi määritellä.
en (kai) ole ihastunut tyttöihin nuorena. ihastuin ja rakastuin tytttöön ensimmäisen kerran 17-vuotiaana.
kuitenkin ala-asteelta asti olen ajatellut vain naisia kun olen halunnut kiihottua. fantasiat olivat kuvitteellisista naisista, eivät ikinä "oikeista ihmisistä".
poikiin ihastuin 7-17 vuotiaana. ainakin 5 poikaan ihastuin oikein kunnolla, eli kirjoittelin päiväkirjaan ym. heitä en kuitenkaan ikinä himoinnut (kai).
eli en tiedä olenko bi vai lesbo.. joka tapauksessa en ole ikinä seurustellut miehen kanssa, naisen kanssa olen ollut nyt 2 vuotta ja olen onnellinen.
heteronaiset ovat mielestäni joskus niin pinnallisia kun haluavat miehiä. minusta miehet ovat niin tylsiä ja seksistisiä..
minä en ainakaan ole hyökkäävä, et varmasti pelkäisi minua:). tuskin kukaan minua erottaisi lesboksi ulkonäönkään perusteella.
minua kiihottaa naisissa pehmeys, hellyys, mystisyys. on ihanaa sulautua johonkin ihmiseen niin kuin vain nainen voi naiseen.