Monilla näyttää olevan aika hassuja käsityksiä hakemisesta, pääsemisestä ja opiskelusta yliopistossa.
Jos haluat käytännön ammatin, jossa heti pääset käytännön toimiin, saatat sellaisen yliopistostakin löytää, mutta helpommin ammattikorkeasta. Tottahan vielä tasoeroja amk:n ja yliopistojen välillä esim. yhden opintoviikon työmäärän kohdalla löytyy, muttei amk todellakaan enää ole mikään klassinen "amis", josta pelkkiä duunareita tuupattaisiin ulos.
Yliopisto on hyvä paikka teoreetikolle, ja teoreetikko siellä yleensä onnellisin onkin. Akateeminen vapaus riippuu aika tavalla siitä, mitä opiskelee: joissakin oppiaineissa oma työpanos ja vastuu luennoilla käymisestä ja aktiivisuudesta on suuri, joissakin tiedekunnissa taas lykätään valmis lukujärjestys käteen, ja pakollista osallistuttavaa on paljon (esim. lääkis, jossa voi jäädä jopa luokalleen, jos pakollisia jää suorittamatta).
Jos suoritit lukion rimaa hipoen, harkitse oikeasti vakavasti, oletko niin opiskelu- ja tiedeorientoitunut, että yliopisto on sinun paikkasi. Yliopisto-opinnot kestävät yleensä monia vuosia, luettavaa on paljon ja useimmiten vieraalla kielellä (riippuu tietysti oppiaineesta). Jokaisen oppimiskyky on tietyllä tasolla, ja on pelkkää realismia sanoa, ettei kaikilla se yllä yliopiston vaatimustasolle. Heppoisin eväin on kurjaa, kun tentit painavat päälle eikä tiedä, miten oppisi.
On paljon yliopisto-opiskelijoita, jotka vuosia vain hengaavat eri aineiden välillä tietämättä, mitä haluavat. Lue sitä, mikä eniten kiinnostaa, muuten et jaksa. On tietysti syytä harkita myös työllistymistä. Joillakin aloilla työvoimasta on pula, joistain valmistuu suoraan kortistoon.
Tutustu perusteellisesti alaan, jota mahdollisesti haluaisit opiskella. Pintapuolinen tieto ei riitä ammatinvalinnan perusteeksi. Moni oppiala on Suomessa opiskeltuna aivan erilaista kuin muualla. Arkeologiassa opetetaan Suomen arkeologiaa, eikä vaikkapa Egyptin pyramideihin kovin syvällisesti tutustuta.
Mikä on nimike, joksi valmistut? Ehkä rakastat ranskankieltä, mutta jos et ikinä halua tulkiksi, kääntäjäksi tai opettajaksi, ei välttämättä kieltä kannata yliopistoon lähteä lukemaan.
Erottele asiat, joita voit aina huviksesi harrastaa asioista, joista kannattaa hankkia ammatti.
Yksi ongelmallisimpia ylimalkaisia käsityksiä, joita ihmisillä on, koskee biologiaa. Moni luonnon harrastaja ja lukiobiologiasta pitänyt kuvittelee biologian omaksi erilliseksi alakseen, joka ei tarvitse kemiaa tai fysiikkaa. Aivan pieleen. Esimerkiksi solubiologiaa, genetiikkaa tai vaikkapa kalan elimistön toimintaa on mahdotonta ymmärtää ilman perustietoja kemiasta ja fysiikasta. Modernia genetiikkaa ei voi rajata selvästi kemian tai biologian osa-alueeksi, vaan ne kulkevat saumattomasti yhdessä.
Lääketiede on luonnontiedettä, ei pelkkää hoitotiedettä. Kemia, fysiikka, biologia, fysiologia - kaikki ovat oleellisia, jotta elimistön prosesseja ja vaikkapa lääkehoitojen perusteita voi ymmärtää. Siksi pääsykoekirja Galenoskin yhdistelee luonnontieteitä.
Yliopistomaailma on perinteitä täynnä ja useimmat ihastuvat siihen korviaan myöten. Kokeilla kannattaa!
Jos haluat käytännön ammatin, jossa heti pääset käytännön toimiin, saatat sellaisen yliopistostakin löytää, mutta helpommin ammattikorkeasta. Tottahan vielä tasoeroja amk:n ja yliopistojen välillä esim. yhden opintoviikon työmäärän kohdalla löytyy, muttei amk todellakaan enää ole mikään klassinen "amis", josta pelkkiä duunareita tuupattaisiin ulos.
Yliopisto on hyvä paikka teoreetikolle, ja teoreetikko siellä yleensä onnellisin onkin. Akateeminen vapaus riippuu aika tavalla siitä, mitä opiskelee: joissakin oppiaineissa oma työpanos ja vastuu luennoilla käymisestä ja aktiivisuudesta on suuri, joissakin tiedekunnissa taas lykätään valmis lukujärjestys käteen, ja pakollista osallistuttavaa on paljon (esim. lääkis, jossa voi jäädä jopa luokalleen, jos pakollisia jää suorittamatta).
Jos suoritit lukion rimaa hipoen, harkitse oikeasti vakavasti, oletko niin opiskelu- ja tiedeorientoitunut, että yliopisto on sinun paikkasi. Yliopisto-opinnot kestävät yleensä monia vuosia, luettavaa on paljon ja useimmiten vieraalla kielellä (riippuu tietysti oppiaineesta). Jokaisen oppimiskyky on tietyllä tasolla, ja on pelkkää realismia sanoa, ettei kaikilla se yllä yliopiston vaatimustasolle. Heppoisin eväin on kurjaa, kun tentit painavat päälle eikä tiedä, miten oppisi.
On paljon yliopisto-opiskelijoita, jotka vuosia vain hengaavat eri aineiden välillä tietämättä, mitä haluavat. Lue sitä, mikä eniten kiinnostaa, muuten et jaksa. On tietysti syytä harkita myös työllistymistä. Joillakin aloilla työvoimasta on pula, joistain valmistuu suoraan kortistoon.
Tutustu perusteellisesti alaan, jota mahdollisesti haluaisit opiskella. Pintapuolinen tieto ei riitä ammatinvalinnan perusteeksi. Moni oppiala on Suomessa opiskeltuna aivan erilaista kuin muualla. Arkeologiassa opetetaan Suomen arkeologiaa, eikä vaikkapa Egyptin pyramideihin kovin syvällisesti tutustuta.
Mikä on nimike, joksi valmistut? Ehkä rakastat ranskankieltä, mutta jos et ikinä halua tulkiksi, kääntäjäksi tai opettajaksi, ei välttämättä kieltä kannata yliopistoon lähteä lukemaan.
Erottele asiat, joita voit aina huviksesi harrastaa asioista, joista kannattaa hankkia ammatti.
Yksi ongelmallisimpia ylimalkaisia käsityksiä, joita ihmisillä on, koskee biologiaa. Moni luonnon harrastaja ja lukiobiologiasta pitänyt kuvittelee biologian omaksi erilliseksi alakseen, joka ei tarvitse kemiaa tai fysiikkaa. Aivan pieleen. Esimerkiksi solubiologiaa, genetiikkaa tai vaikkapa kalan elimistön toimintaa on mahdotonta ymmärtää ilman perustietoja kemiasta ja fysiikasta. Modernia genetiikkaa ei voi rajata selvästi kemian tai biologian osa-alueeksi, vaan ne kulkevat saumattomasti yhdessä.
Lääketiede on luonnontiedettä, ei pelkkää hoitotiedettä. Kemia, fysiikka, biologia, fysiologia - kaikki ovat oleellisia, jotta elimistön prosesseja ja vaikkapa lääkehoitojen perusteita voi ymmärtää. Siksi pääsykoekirja Galenoskin yhdistelee luonnontieteitä.
Yliopistomaailma on perinteitä täynnä ja useimmat ihastuvat siihen korviaan myöten. Kokeilla kannattaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan vaan vihjeeksi, että lukion lukumotivaatio ja tai kokeiden tulosten suhde oppimiskykyyn eivät korreloi myöhempään yliopistossa menestymiseen. Monet ihmiset eivät tiedä vielä lukiossa, mihin haluavat suuntautua, mutta kun oma mielenkiinonkohde löytyy, niin varmasti sekä lukumotivaatio, että erilaisten oppimismenetelmien käyttö lisääntyy.
Omalla kohdalla lukioon meni 4 vuotta. Ei siksi etten olisi pärjännyt, se onnistui keskinkertaisesti lukemattakin. En vaan siinä vaiheessa tiennyt elämästä oikein mitään eikä ollut mitään tulevaisuuden tavoitteita. Läksyjä en tehnyt, useimmilla kursseilla poissaolokiintiöt täynnä ja vähän ylikin. Joitain kursseja tuli suoritettua vielä kahden viimeisen viikon aikana.
Tällä hetkellä on motivaatio kohdallaan, itselleni oikea ala on selvä ja monen vuoden työkokemus on antanut arvokasta elämänkokemusta. Syksyllä opiskelemaan yliopistoon ja mahdollisimman äkkiä ulos ja työelämään uusin eväin.
Tässä vaiheessa suurimmat biletyshalut on jo menneet ja pystyy keskittymään olennaiseen eli asioiden oppimiseen. Ei ole mitään tarvetta roikkua koulussa kolmekymppiseksi.
Suosittelisin kaikille vuoden-pari työntekoa lukion jälkeen, alkaa arvostamaan asioita ihan eri tavalla.