Monilla näyttää olevan aika hassuja käsityksiä hakemisesta, pääsemisestä ja opiskelusta yliopistossa.
Jos haluat käytännön ammatin, jossa heti pääset käytännön toimiin, saatat sellaisen yliopistostakin löytää, mutta helpommin ammattikorkeasta. Tottahan vielä tasoeroja amk:n ja yliopistojen välillä esim. yhden opintoviikon työmäärän kohdalla löytyy, muttei amk todellakaan enää ole mikään klassinen "amis", josta pelkkiä duunareita tuupattaisiin ulos.
Yliopisto on hyvä paikka teoreetikolle, ja teoreetikko siellä yleensä onnellisin onkin. Akateeminen vapaus riippuu aika tavalla siitä, mitä opiskelee: joissakin oppiaineissa oma työpanos ja vastuu luennoilla käymisestä ja aktiivisuudesta on suuri, joissakin tiedekunnissa taas lykätään valmis lukujärjestys käteen, ja pakollista osallistuttavaa on paljon (esim. lääkis, jossa voi jäädä jopa luokalleen, jos pakollisia jää suorittamatta).
Jos suoritit lukion rimaa hipoen, harkitse oikeasti vakavasti, oletko niin opiskelu- ja tiedeorientoitunut, että yliopisto on sinun paikkasi. Yliopisto-opinnot kestävät yleensä monia vuosia, luettavaa on paljon ja useimmiten vieraalla kielellä (riippuu tietysti oppiaineesta). Jokaisen oppimiskyky on tietyllä tasolla, ja on pelkkää realismia sanoa, ettei kaikilla se yllä yliopiston vaatimustasolle. Heppoisin eväin on kurjaa, kun tentit painavat päälle eikä tiedä, miten oppisi.
On paljon yliopisto-opiskelijoita, jotka vuosia vain hengaavat eri aineiden välillä tietämättä, mitä haluavat. Lue sitä, mikä eniten kiinnostaa, muuten et jaksa. On tietysti syytä harkita myös työllistymistä. Joillakin aloilla työvoimasta on pula, joistain valmistuu suoraan kortistoon.
Tutustu perusteellisesti alaan, jota mahdollisesti haluaisit opiskella. Pintapuolinen tieto ei riitä ammatinvalinnan perusteeksi. Moni oppiala on Suomessa opiskeltuna aivan erilaista kuin muualla. Arkeologiassa opetetaan Suomen arkeologiaa, eikä vaikkapa Egyptin pyramideihin kovin syvällisesti tutustuta.
Mikä on nimike, joksi valmistut? Ehkä rakastat ranskankieltä, mutta jos et ikinä halua tulkiksi, kääntäjäksi tai opettajaksi, ei välttämättä kieltä kannata yliopistoon lähteä lukemaan.
Erottele asiat, joita voit aina huviksesi harrastaa asioista, joista kannattaa hankkia ammatti.
Yksi ongelmallisimpia ylimalkaisia käsityksiä, joita ihmisillä on, koskee biologiaa. Moni luonnon harrastaja ja lukiobiologiasta pitänyt kuvittelee biologian omaksi erilliseksi alakseen, joka ei tarvitse kemiaa tai fysiikkaa. Aivan pieleen. Esimerkiksi solubiologiaa, genetiikkaa tai vaikkapa kalan elimistön toimintaa on mahdotonta ymmärtää ilman perustietoja kemiasta ja fysiikasta. Modernia genetiikkaa ei voi rajata selvästi kemian tai biologian osa-alueeksi, vaan ne kulkevat saumattomasti yhdessä.
Lääketiede on luonnontiedettä, ei pelkkää hoitotiedettä. Kemia, fysiikka, biologia, fysiologia - kaikki ovat oleellisia, jotta elimistön prosesseja ja vaikkapa lääkehoitojen perusteita voi ymmärtää. Siksi pääsykoekirja Galenoskin yhdistelee luonnontieteitä.
Yliopistomaailma on perinteitä täynnä ja useimmat ihastuvat siihen korviaan myöten. Kokeilla kannattaa!
Jos haluat käytännön ammatin, jossa heti pääset käytännön toimiin, saatat sellaisen yliopistostakin löytää, mutta helpommin ammattikorkeasta. Tottahan vielä tasoeroja amk:n ja yliopistojen välillä esim. yhden opintoviikon työmäärän kohdalla löytyy, muttei amk todellakaan enää ole mikään klassinen "amis", josta pelkkiä duunareita tuupattaisiin ulos.
Yliopisto on hyvä paikka teoreetikolle, ja teoreetikko siellä yleensä onnellisin onkin. Akateeminen vapaus riippuu aika tavalla siitä, mitä opiskelee: joissakin oppiaineissa oma työpanos ja vastuu luennoilla käymisestä ja aktiivisuudesta on suuri, joissakin tiedekunnissa taas lykätään valmis lukujärjestys käteen, ja pakollista osallistuttavaa on paljon (esim. lääkis, jossa voi jäädä jopa luokalleen, jos pakollisia jää suorittamatta).
Jos suoritit lukion rimaa hipoen, harkitse oikeasti vakavasti, oletko niin opiskelu- ja tiedeorientoitunut, että yliopisto on sinun paikkasi. Yliopisto-opinnot kestävät yleensä monia vuosia, luettavaa on paljon ja useimmiten vieraalla kielellä (riippuu tietysti oppiaineesta). Jokaisen oppimiskyky on tietyllä tasolla, ja on pelkkää realismia sanoa, ettei kaikilla se yllä yliopiston vaatimustasolle. Heppoisin eväin on kurjaa, kun tentit painavat päälle eikä tiedä, miten oppisi.
On paljon yliopisto-opiskelijoita, jotka vuosia vain hengaavat eri aineiden välillä tietämättä, mitä haluavat. Lue sitä, mikä eniten kiinnostaa, muuten et jaksa. On tietysti syytä harkita myös työllistymistä. Joillakin aloilla työvoimasta on pula, joistain valmistuu suoraan kortistoon.
Tutustu perusteellisesti alaan, jota mahdollisesti haluaisit opiskella. Pintapuolinen tieto ei riitä ammatinvalinnan perusteeksi. Moni oppiala on Suomessa opiskeltuna aivan erilaista kuin muualla. Arkeologiassa opetetaan Suomen arkeologiaa, eikä vaikkapa Egyptin pyramideihin kovin syvällisesti tutustuta.
Mikä on nimike, joksi valmistut? Ehkä rakastat ranskankieltä, mutta jos et ikinä halua tulkiksi, kääntäjäksi tai opettajaksi, ei välttämättä kieltä kannata yliopistoon lähteä lukemaan.
Erottele asiat, joita voit aina huviksesi harrastaa asioista, joista kannattaa hankkia ammatti.
Yksi ongelmallisimpia ylimalkaisia käsityksiä, joita ihmisillä on, koskee biologiaa. Moni luonnon harrastaja ja lukiobiologiasta pitänyt kuvittelee biologian omaksi erilliseksi alakseen, joka ei tarvitse kemiaa tai fysiikkaa. Aivan pieleen. Esimerkiksi solubiologiaa, genetiikkaa tai vaikkapa kalan elimistön toimintaa on mahdotonta ymmärtää ilman perustietoja kemiasta ja fysiikasta. Modernia genetiikkaa ei voi rajata selvästi kemian tai biologian osa-alueeksi, vaan ne kulkevat saumattomasti yhdessä.
Lääketiede on luonnontiedettä, ei pelkkää hoitotiedettä. Kemia, fysiikka, biologia, fysiologia - kaikki ovat oleellisia, jotta elimistön prosesseja ja vaikkapa lääkehoitojen perusteita voi ymmärtää. Siksi pääsykoekirja Galenoskin yhdistelee luonnontieteitä.
Yliopistomaailma on perinteitä täynnä ja useimmat ihastuvat siihen korviaan myöten. Kokeilla kannattaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aviomies on jatko-opiskelija yliopistossa luonnontieteiden puolella. Saa mielettömän helposti vähintään 2 arvosanaksi, useimmiten todistuksessa komeilee kuitenkin kolmosia. 2 ov:ta tuli viimeksi jo 3h luennolle osallistumisesta.
4 ov:ta tuli yhdestä kirjasta jota luki muutamana päivänä, arvosanaksi yllätys yllätys 3!
Minä saan pakertaa 1 ov:n eteen seuraavaa: 3 kirjaa, esitelmä ja tiivistelmä luetuista kirjoita koe. 2 ov:ta tuli yli 700 sivun materiaalista, luennoilla oli pakko istua ja päälle päätteeksi Ah niin ihana tentti!
Voi olla että humanistisella puolella on enemmän luettavaa 1-2 ov:ta kohti (vai siis onko väh. 500 sivua?), mutta tuskimpa satojen sivujen tietomäärä pitää yliopistossa muistaa pikkutarkasti?!
Miehen veli taas sai luonnontieteellisessä syksyn matikankursseista lähemmäs 20 ov:ta.
Epäreilua.
"--tuskimpa satojen sivujen tietomäärä pitää yliopistossa muistaa pikkutarkasti?!" Kyllä pitää muistaa, jos opiskelee esim. oikeudellisia aineita tai yhteiskuntatieteitä. Lisäksi jaarittelusta voidaan ainakin meillä vähentää pisteitä. Kyllä ne n. 800-1000 sivua oppii ulkoa 2-3 viikossa. Se vaatii vain harjoitusta.
Myös meillä ns. jaaritteluista vähennetään armottomasti pisteitä.
Kyllä tuo 800-1000 sivun pikkutarkka ulkoaoppiminen 2-3 viikossa tuntuu realistiselta, minähän opettelin ne yli 700 sivua ulkoa paniikkilukemisella (tentin jälkeen kyllä suurin osa unohtui)tentin alla 4:ssä päivässä (tosin olen minäkin laudaturin yo). Meillä oli sentään vielä monta muuta kurssia tenttien alla myös.
Mun pointti olikin nuo ov:t, joista olen katkera. Siitä helkkarin opuksesta ja artikkelinivaskasta sai 1 ov:n. Piti kommentoimani ettei se AMK:ssa mun kokemukseni mukaan aina helpompi ole saada ovareita. Riippuu tietysti alasta.
Ja tuota.. en oikein tiedä miten jaksan puolustella uravalintaani niille, joiden mielestä parhaimmisto, eliitti (kuten anoppi minua valisti) löytyy yliopistosta, vähemmän lahjakkaiden tyytyessä AMK- tai opistotasoon. Olen jaksanut pitää arvostustani koulutukseeni vielä tähän päivään saakka yllä, mutta nyt varmuus uravalinnastani alkaa murentua.