Suomalaisuuden liiton avoin kirje
Kielikysymys on historiallisesti
ollut sisäpolitiikkamme merkittävimpiä kysymyksiä.
Nykyään on vaikea uskoa, että joskus on vuosikymmeniä
kiistelty siitä, voiko suomi tulla Suomessa viralliseksi
kieleksi tai voidaanko Helsingin yliopistossa antaa suomenkielistä opetusta. Tulevaisuudessa nykyinen väittely ruotsin
pakollisesta opettamisesta kaikille suomalaisille tulee
luultavasti näyttämään yhtä erikoiselta.
Nyt jokaisen suomalaisen nuoren täytyy
asuinpaikastaan, perhetaustastaan ja urasuunnitelmistaan
riippumatta lukea ruotsia kaikilla koulutuksen tasoilla.
Olisi korkea aika tunnustaa ihmisten yksilöllisyys ja
Suomen kansainvälistyminen. Monien suomalaisten
elämässä ruotsi epäilemättä on yhä tarpeellista,
mutta me emme kaikki elä samaa elämää.
Resurssien tuhlausta
Pakkoruotsi sai alkunsa 1968, kun Johannes Virolainen
odottamatta liitti peruskoulu-uudistukseen velvollisuuden
opiskella ruotsia, jotta RKP saatiin mukaan hallitukseen.
Kyseessä oli siis niin kutsuttu poliittinen lehmänkauppa,
ei sivistyksellinen tarve – päätös tehtiin vastoin asiantuntijoiden, mm. eduskunnan sivistysvaliokunnan, suositusta.
Pakolliset ruotsintunnit peruskoulusta
korkeakouluun asti ovat konkreettisesti pois muusta
opiskelusta. Silti moni ei opi ruotsia edes auttavasti, koska
käytännön tarve ja siksi motivaatio puuttuvat. Ruotsin
todellinen osaaminen ei siten vähenisi nimeksikään, jos
haluttomat saisivat valita ruotsin tilalle toisen kielen.
Keltään ei otettaisi mitään pois, ja ruotsin
kielen arvostus paranisi huomattavasti.
Palvelut ilman pakkoruotsia
Sekä ruotsi että suomi ovat maailmanlaajuisesti
ajatellen pieniä kieliä. Olisi kansainvälistymisen ja
kansallisen kilpailukykymme kannalta suuri edistysaskel,
jos maailmankielten opiskelumahdollisuudet paranisivat.
Pelkästään EU:ssa on 23 virallista kieltä ja Itä-Suomessa
esimerkiksi venäjä olisi usein ruotsia tarpeellisempaa.
Ruotsin kielellä on kiistämättä keskeinen osa historiassamme, mutta pakollisten kieliopintojen tulee tähdätä
tulevaisuuden tarpeisiin. Ruotsia on Suomessa puhuttu
1200-luvulta asti, eikä ruotsinkielisen sivistyksen olemassaolo ole koskaan ollut pakko-opetuksen varassa. Myös
palvelut voidaan tarjota edelleen ruotsiksi niin ruotsinkielisten itsensä kuin vapaaehtoisten ruotsin lukijoiden voimin.
Enemmistö kannattaa vapaaehtoisuutta
Viime vuosien perusteellisessa kansalaiskeskustelussa ei
ole pystytty osoittamaan kestäviä järkiperusteluja pakkoruotsin säilyttämiselle. On esitetty lähinnä tunnepohjaisia
näkemyksiä ruotsin kielen rikkaudesta ja pohjoismaisesta
identiteetistä, mutta eikö jokaisella ole oikeus itse määritellä, mikä hänelle on rikkautta ja mikä
hänen identiteettinsä on?
Eri mielipidemittauksissa on vuosikymmenien ajan
noin kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattanut ruotsin
vapaaehtoisuutta, usein enemmänkin. Tammikuussa tehdyn
mielipidemittauksen mukaan 69% suomalaisista toivoo
ruotsin opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Enemmistö
kaikkien suomenkielisten eduskuntapuolueiden kansanedustajaehdokkaista ajattelee samoin. Vain poliittinen
eliitti on enää eri mieltä.
Kielivapaus ratkaistaan vaaleissa
Tietävätkö puoluejohtajat tosiaan sinua paremmin, mitä kieliopintoja
sinä tai lapsesi tarvitsette? Mitä puoluetta sitten äänestätkin, äänestä ehdokasta,
joka lupaa toimia iloisemman ruotsin opiskelun puolesta, pakkoa vastaan.
Sampo Terho, puheenjohtaja
Kielikysymys on historiallisesti
ollut sisäpolitiikkamme merkittävimpiä kysymyksiä.
Nykyään on vaikea uskoa, että joskus on vuosikymmeniä
kiistelty siitä, voiko suomi tulla Suomessa viralliseksi
kieleksi tai voidaanko Helsingin yliopistossa antaa suomenkielistä opetusta. Tulevaisuudessa nykyinen väittely ruotsin
pakollisesta opettamisesta kaikille suomalaisille tulee
luultavasti näyttämään yhtä erikoiselta.
Nyt jokaisen suomalaisen nuoren täytyy
asuinpaikastaan, perhetaustastaan ja urasuunnitelmistaan
riippumatta lukea ruotsia kaikilla koulutuksen tasoilla.
Olisi korkea aika tunnustaa ihmisten yksilöllisyys ja
Suomen kansainvälistyminen. Monien suomalaisten
elämässä ruotsi epäilemättä on yhä tarpeellista,
mutta me emme kaikki elä samaa elämää.
Resurssien tuhlausta
Pakkoruotsi sai alkunsa 1968, kun Johannes Virolainen
odottamatta liitti peruskoulu-uudistukseen velvollisuuden
opiskella ruotsia, jotta RKP saatiin mukaan hallitukseen.
Kyseessä oli siis niin kutsuttu poliittinen lehmänkauppa,
ei sivistyksellinen tarve – päätös tehtiin vastoin asiantuntijoiden, mm. eduskunnan sivistysvaliokunnan, suositusta.
Pakolliset ruotsintunnit peruskoulusta
korkeakouluun asti ovat konkreettisesti pois muusta
opiskelusta. Silti moni ei opi ruotsia edes auttavasti, koska
käytännön tarve ja siksi motivaatio puuttuvat. Ruotsin
todellinen osaaminen ei siten vähenisi nimeksikään, jos
haluttomat saisivat valita ruotsin tilalle toisen kielen.
Keltään ei otettaisi mitään pois, ja ruotsin
kielen arvostus paranisi huomattavasti.
Palvelut ilman pakkoruotsia
Sekä ruotsi että suomi ovat maailmanlaajuisesti
ajatellen pieniä kieliä. Olisi kansainvälistymisen ja
kansallisen kilpailukykymme kannalta suuri edistysaskel,
jos maailmankielten opiskelumahdollisuudet paranisivat.
Pelkästään EU:ssa on 23 virallista kieltä ja Itä-Suomessa
esimerkiksi venäjä olisi usein ruotsia tarpeellisempaa.
Ruotsin kielellä on kiistämättä keskeinen osa historiassamme, mutta pakollisten kieliopintojen tulee tähdätä
tulevaisuuden tarpeisiin. Ruotsia on Suomessa puhuttu
1200-luvulta asti, eikä ruotsinkielisen sivistyksen olemassaolo ole koskaan ollut pakko-opetuksen varassa. Myös
palvelut voidaan tarjota edelleen ruotsiksi niin ruotsinkielisten itsensä kuin vapaaehtoisten ruotsin lukijoiden voimin.
Enemmistö kannattaa vapaaehtoisuutta
Viime vuosien perusteellisessa kansalaiskeskustelussa ei
ole pystytty osoittamaan kestäviä järkiperusteluja pakkoruotsin säilyttämiselle. On esitetty lähinnä tunnepohjaisia
näkemyksiä ruotsin kielen rikkaudesta ja pohjoismaisesta
identiteetistä, mutta eikö jokaisella ole oikeus itse määritellä, mikä hänelle on rikkautta ja mikä
hänen identiteettinsä on?
Eri mielipidemittauksissa on vuosikymmenien ajan
noin kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattanut ruotsin
vapaaehtoisuutta, usein enemmänkin. Tammikuussa tehdyn
mielipidemittauksen mukaan 69% suomalaisista toivoo
ruotsin opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Enemmistö
kaikkien suomenkielisten eduskuntapuolueiden kansanedustajaehdokkaista ajattelee samoin. Vain poliittinen
eliitti on enää eri mieltä.
Kielivapaus ratkaistaan vaaleissa
Tietävätkö puoluejohtajat tosiaan sinua paremmin, mitä kieliopintoja
sinä tai lapsesi tarvitsette? Mitä puoluetta sitten äänestätkin, äänestä ehdokasta,
joka lupaa toimia iloisemman ruotsin opiskelun puolesta, pakkoa vastaan.
Sampo Terho, puheenjohtaja
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.