Kuinka nuorena olette ryhtyneet sijaisvanhemmiksi? Tai kuinka nuoria sijaisvanhempia tiedätte? Minulla olisi kova halu ryhtyäsijaisvanhemmaksi, kaikki muuten kohdallaan mutta mietityttää vain kuinka vanhoja sijaisvanhempien odotetaan olevan? Kiitos vastauksista.
Kuinka nuorena sijaisvanhemmaksi?
Halukas1
10331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sijaisvanhemmuuteen ei ole ikärajaa, mutta yleensä kriteereinä pidetään vakiintunutta ja tasapainoista elämää. Opiskelut opiskeltuna, vakituinen työpaikka, pysyvä koti jne. Suotavaa olisi, että sijaisvanhemmalla olisi myös elämänkokemusta, -näkemystä ja jonkin verran elettyä elämää takanaan. Usein myös toivotaan, että mahdolliset biolapset olisi jo tehtynä, jolloin sijoitetut saisivat tulla perheen pienimmiksi lapsiksi.
Minä silloin 35 ja mies 39, nyt 2 vuotta oltu sijareina.
Molemmat 38v, juuri ensimmäinen sijoitus alkamassa...Nuorin biolapsi 2,5v
minä 22v ja mis 25v, ei omia lapsia.
Hei!
Nyt näin 30 v ajateltuna tämä ikä (vasta) oli hyvä alkaa sijaisvanhemmaksi. Omat lapset on tosiaan tehty ja heidän kanssaan on oppinut jo tätä maailmaa näkemään (lasten kavereita ja heidän perheitään) oma ammatit ja työpaikat saavutettu, on asunto jossa asutaan pitkään, taloudellinen tilanne vakaa jne. Omat nuoruuden kapinoinnit on takana ja oma parisuhde on yli 10v "vanha" ja erittäin hyvä.
Eli joku voi kovinkin nuorena kokea olevansa valmis sijaisvanhemma (ja osa varmasti onkin) mutta sijoitetut lapset ovat monesti kokeneet jo aivan liikaa ikäänsä nähden ja täten olisi toivottavaa että sijaisperhe olisi vakaa (niin henkisesti, ihmissuhdetaidot, taloudellisesti, suhteissaan jne) jossa lapsen olisi hyvä ja turvallista kasvaa.
Omien lasten kanssa sitä itsekin jotenkin kasvaa vanhemmuuteen ja aikuisuuteen mutta sijoitetuttujen tullessa pitäisi mielestäni olla jo "valmis" tai ainakin lähellä sitä. (en tarkoita että sitä koskaan on sinällään valmis, mutta valmiimpi monin tavoin)
Nimimerkillä nuoret, miten teidät otettiin vastaan kun ilmoititte kiinnostuksesta? MInä olen nyt 23 ja avomieheni 26. Meillä ei ole lapsia, oma tilava koti on ja taloudellinen tila vakaa. Seurusteltu ollaan teinistä asti. Ymmärrän hyvin mielipiteet joiden mukaan olisi hyvä odottaa että elämänkokemusta tulisi lisää. Mietin sellaista mahdollisuutta, jos kävisi esimerkiksi pride- koulutuksen jo nyt ja miettisi sitten vielä asiaa rauhassa. Vai olisiko se järkevää käydä vasta silloin vähän ennen? Ja miten ylipäätänsä näin nuoriin suhtaudutaan asiassa?
nuoret saada sos.työntekijät ymmärtämään teidänkin arvonne.
Itse suosisin varsinkin vauvan sijoituksissa juuri nuoria, ehdottomasti alle 3-kymppisiä sijaisvanhempia jos siihen vain on mahdollisuus.
Nuorissa on niin kovin erilaista väkeä (kuten meissä vanhemmissakin 40 ) niin hyvässä kuin pahassakin. Itsekin tunnen 2-kymppisiä, joilla on elämä jo tosi hyvin raiteillaan ja vakiintunutta.
Sijaisvanhemmathan ovat aina muuta kansaa paljon parempia ja viisaampia ja ylempiarvoisia - joten suosittelen sijaisvanhemmuutta jo 15 vuotiaana. Saadaan lapset nopeasti viisaampien hoiviin.
Kuulisin mielelläni vielä lisää muiden sijaisperheiden tai perheitä tuntevien kokemuksia :)
mulla oli iäkkäät kasvatus vanhemmat.
pitää vieläkin yhteyttä minuun.