Meillä kohta 6-v tytär on todella temperamenttinen. Aina osaa jotain vastaan sanoa, kun komennetaan. Esim. kota lähdet nurkkaan seisomaan! tytär: laittakaa nurkkaan seisomaan. me: kohta menet kellarin portaille rauhoittumaan. tytär: laittakaa minut kellarin portaille istumaan. jne.
Isommalta serkultaan oppi syljeksimään lattialle ja tahalleen tekee pissat lattialle, jos laitetaan huoneeseen yksin. Viimeksikin otti oikein poijes housut ja pissasi lattialle. Uhkailee aina, että pissin, jos jätät minut yksin tänne.
Todellakin on sormi suussa tuon tytön kanssa!!!!
On oppinut kiroilemaankin ja viljelee huolettomasti ympäriinsä kirosanoja, kun hiukankin kiukuttaa.
Meille muutti miehen tytär joulukuussa. Aluksi ei ollut mitään sisarusten välillä, mutta nyt ovat alkaneet tunteet kuumeneemaan puolin ja toisin, vaikka ikäeroa on 8 vuotta.
Mieheni on nyt ollut vknloput töissä muualla. Tytär sai tänään illalla väsyksissä kiukkukohtauksen. Syljeksi lattialle, heitteli legoilla jopa koiraa ja kiroili. Nyt mieheni syyttää minua, että olen vknlopun aikana tehnyt jotain tyttärellemme, kun käyttäytyy nuin.
Minä olin, että mitä h""""!!!!! En voi uskoa tätä!!! Kellarin portaille olen laittanut joskus istumaan tai nostanut tytön ilmaan ja pyyhkinyt hänen takamuksellaan syljet lattista. Todellakaan ei ole tarkoitus vahingoittaa lasta tai fyysisesti satuttaa. Kokemusta on siitä omasta lapsuudesta.... Mieskin on ollut kotona, kun nuin olen tehnyt. Nyt syyttää, että olen jotain paljon pahempaa tehnyt.
En todellakaan tiedä, mitä tyttäremme kanssa pitäisi tehdä. Kohta alkaa eskari. Miten hän siellä pärjää?! 4-vuotiaaksi asti on ollut hoidossa, joten sosiaalisia taitoja on paljon ja osaa olla todella ystävällinen ja (joskus) liiankin avoin vieraille ihmisille. (esim. rannalle tuli lapsiperhe ja lapsilla oli haavi. tyttäremme ensimmäisenä meni kysymään, että saanko lainata haavia... :)). Nyt tytär on ollut vuoden verran minun kanssa kotona. Miten lie vaikuttanut kehitykseen.
Me emme kotona kiroile kuin satunnaisesti, esim. jos satuttaa tosi kipeästi jalkansa. Yleensä pyrin sanomaan jotain persikkaa tms. En ymmärrä, miten kiroilu on nyt niin "kova sana".
Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia??? Entä onko puolisonne joskus epäillyt teitä jostain, mitä ette ole lapsellenne tehneet???
Kiitos vastauksistanne!!!
Isommalta serkultaan oppi syljeksimään lattialle ja tahalleen tekee pissat lattialle, jos laitetaan huoneeseen yksin. Viimeksikin otti oikein poijes housut ja pissasi lattialle. Uhkailee aina, että pissin, jos jätät minut yksin tänne.
Todellakin on sormi suussa tuon tytön kanssa!!!!
On oppinut kiroilemaankin ja viljelee huolettomasti ympäriinsä kirosanoja, kun hiukankin kiukuttaa.
Meille muutti miehen tytär joulukuussa. Aluksi ei ollut mitään sisarusten välillä, mutta nyt ovat alkaneet tunteet kuumeneemaan puolin ja toisin, vaikka ikäeroa on 8 vuotta.
Mieheni on nyt ollut vknloput töissä muualla. Tytär sai tänään illalla väsyksissä kiukkukohtauksen. Syljeksi lattialle, heitteli legoilla jopa koiraa ja kiroili. Nyt mieheni syyttää minua, että olen vknlopun aikana tehnyt jotain tyttärellemme, kun käyttäytyy nuin.
Minä olin, että mitä h""""!!!!! En voi uskoa tätä!!! Kellarin portaille olen laittanut joskus istumaan tai nostanut tytön ilmaan ja pyyhkinyt hänen takamuksellaan syljet lattista. Todellakaan ei ole tarkoitus vahingoittaa lasta tai fyysisesti satuttaa. Kokemusta on siitä omasta lapsuudesta.... Mieskin on ollut kotona, kun nuin olen tehnyt. Nyt syyttää, että olen jotain paljon pahempaa tehnyt.
En todellakaan tiedä, mitä tyttäremme kanssa pitäisi tehdä. Kohta alkaa eskari. Miten hän siellä pärjää?! 4-vuotiaaksi asti on ollut hoidossa, joten sosiaalisia taitoja on paljon ja osaa olla todella ystävällinen ja (joskus) liiankin avoin vieraille ihmisille. (esim. rannalle tuli lapsiperhe ja lapsilla oli haavi. tyttäremme ensimmäisenä meni kysymään, että saanko lainata haavia... :)). Nyt tytär on ollut vuoden verran minun kanssa kotona. Miten lie vaikuttanut kehitykseen.
Me emme kotona kiroile kuin satunnaisesti, esim. jos satuttaa tosi kipeästi jalkansa. Yleensä pyrin sanomaan jotain persikkaa tms. En ymmärrä, miten kiroilu on nyt niin "kova sana".
Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia??? Entä onko puolisonne joskus epäillyt teitä jostain, mitä ette ole lapsellenne tehneet???
Kiitos vastauksistanne!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja kaikki tämä on pikkuhiljaa alkanut. Olemme yrittäneet selittää, miksi jotakin asiaa ei saa tehdä ja mitä siitä seuraa, jos tekee niin. Isossa marketissa mm. on useamman kerran lähtenyt karkuun ja mennyt piiloon. En ole muuta kuin osannut peloitella, että joku voi napata sinut matkaan. Eikä sekään auta... Huoh!!!
Silloin kun sattuu tytär huonolle päälle, niin siinä saa kyllä miettiä miten saa lapsen taivutettua omaan tahtoonsa eli käyttäytymään hyvin. Meillä ei ole mitenkään tiukka ympäristö. Aika huolettomasti lapset saavat aikaansa viettää päivisin.
Koskaan emme vie suoraan nurkaan/kellarin portaille, vaan aina yritämme saada hänet ymmärtämään muuten huonon käytöksensä. Puhumme ja kuuntelemme, mutta ei niin ei. Annamme aikaa muuttaa käytöstä, mutta ei. Niin itsepäinen on. Lähtee vaikka kellarin portaille istumaan yksin, ottaa housut poijes ja pissii tahalleen lattialle. Monesti uhkailee sillä, kun komennamme häntä.
En todellakaan tiedä, mitä tekisin!!!
Rätti käteen tytölle ja siivoamaan pissajäljet. Teet sen näin: haet rätin ja vesisangon, laitat tytön käden rätille niin että omasi on päällimmäisenä ja pyyhitte yhdessä pissat.
Tyttö tietysti protestoi, ja rimpuilee, mutta tässä on tärkeää, että hän kokee jotenkin itse siivoavansa omat tekosensa.
Tee se joka kerran, kun hän virtsaa lattialle, vaikka sinusta tuntuisi, että se on turha ja mitätön rankaisu.
Lopeta koko kellarin portailla tai muu jäähypenkkirankaisu, koska sillä ei ole tehoa ja lapsesi vain irvailee moisella rankaisulla. Hän ei koe sitä rankaisuksi.
Onkohan nyt niin, että et itsekään oikein usko voivasi tytön käytöksen muuttuvan rankaisuista. Ensinnäkin: sinun on uskottava itse rankaisun tepsimiseen, ja ennenkaikkea siihen, että olet oikeutettu ja velvollinen ojentamaan tyttöä.
Ehkä helpottaisi se, että mielessäni kutsut rankaisua ojentamiseksi. Sinun on tsempattava itseäsi, ennen kuin saat tilanteeseen järjestystä.
Tyttösi oppii paremmin tekemiensä tuhmuuksien vastuunkantamisesta.
Ilmoita tytölle ennen markettiin lähtöä, että jos hän piiloutuu marketissa, hän ei pääse esim. kahteen viikkon kauppaan mukaan. Pidä tämä lupaus, jos tyttö ei usko. Älä anna yhtään löysää.
Yleensä, selitä lapselle hyvin selkokielellä, mitä ei saa tehdä. Jos hän tekee, niin yhtä selkokielellä selität seurauksen.
Esim. kaataa maitolasin tahallaan: laitat tytön korjaamaan jälkensä. (muuta "rankaisua" ei tarvita)
Ei mitään "kohta pyyhit jälkesi, kohta menet kellarinportaille", vaan nyt pyyhit jälkesi. Sen jälkeen talutat rievun luo, laitat tytön ottamaan sen ja pyyhitte (tyttö pyyhkii) jäljen.
Sama on lattialle sylkemisen laita. Tytön on tehtävä jälkensä siivoaminen itse. Ei niin, että sinä pyyhit lapsen takamuksella lattian. Vaan lapsi itse ottaa rätin käteensä ja käsi pyyhkii jäljet. Vaikka tyttö itkisi ja parkuisi, niin hänen on siivottava tekemänsä vahingot.
Olet täysin väärillä jäljillä, jos annat lapselle aikaa muuttaa käytöstään. Lapsi ei kykene sellaiseen. Hänen elämässään kaikki tapahtuu NYT ja tässä hetkessä.
Sinun on muutettava lapsen käytös! Huonoon käytökseen on tartuttava HETI.
Lapsesi suorastaan kerjää sitä, että stoppaat hänet. Se on tehtävä kirjamellisesti ja konkreettisesti. Heti ensimmäisen lattialle sylkäisyn jälkeen välittömästi otat lapsen, ja talutat siivoamaan syljen pois. Sinun ei edes tarvitse s a n o a mitään, viesti menee perille kun hän itse joutuu korjaamaan jälkensä.
Jotenkin tyttösi käyttää hyväkseen sinun viivyttelyäsi, sitä että "annat aikaa parantaa tapansa", olet hieman löysäkätinen tyttösi suhteen. Hän ei ajattele aikuisen tavoin, eikä sinun aivoillasi.
taitaisin pyyhkäistä pihalta pari kaveriaan katsomaan kun siinä kellarinportaalla pissilätäkössään seisoo, ja itse saisi jälkenesä korjata. Lääkärissä käyttäisin, joka kuseskelun jälkeen (jottei moinen kuseskelu johdu mistään fyysisestä viasta) Olishan se hauska katsoa missä vaiheessa lääkäri hermostuu ja määrää jotain psyykkistä. Ainakin saisi apua.
Kivoja asioita vaan pois joka kerta kun tälläistä ilmenee. Jokaisella on jotain niin kivaa ettei tahdo menettää. Kuusi vuotiaalla pitää olla rajat. Rajat on rakkautta.
Itsellä kävi eilen niin että sanoin melkein nelivuotiaalleni: Että jos et nyt laita sitä merirosvolaivan mastoa tohon laivaan mihin se kuuluukin ja lakkaa kiusaamasta sillä koiraa, niin heitän koko laivan roskiin.
lapsi vastasi: Heitä vaan.
Heitin.
Lapsen ilme oli näkemisen arvoinen.