Taru Sormusten Herrasta on kiistatta yksi
maailman parhaista kirjoista, valittiinhan se
koko 1900-luvun kirjaksi. Jos siitä nyt pitäisi
kuitenkin valita joku kohta, jonka lukeminen
on "tylsää", niin mikä se olisi.
Itse olen lukenut TSH:n kai kolme tai neljä
kertaa, ja nyt on menossa neljäs tai viides, ja
tällä viimeisimmällä kerralla oli aika tylsää
lukea pari sataa sivua Klonkun, Samin ja Frodon
matkasta Mordoriin. Innostuin oikeen kun pääsin
kolmanteen kirjaan.
Monet sanovat, että kirjassa on tylsä alku, ja
että kirja kunnolla alkaa vasta noin sadan sivun
jälkeen, mutta itselläni, kuten jo sanoin,
tuottaa "vaikeuksia" päästä toisen kirjan
puolivälistä loppuun.
Kertokaas muut onko teillä joku kohta mikä on
mielestänne tylsä.
maailman parhaista kirjoista, valittiinhan se
koko 1900-luvun kirjaksi. Jos siitä nyt pitäisi
kuitenkin valita joku kohta, jonka lukeminen
on "tylsää", niin mikä se olisi.
Itse olen lukenut TSH:n kai kolme tai neljä
kertaa, ja nyt on menossa neljäs tai viides, ja
tällä viimeisimmällä kerralla oli aika tylsää
lukea pari sataa sivua Klonkun, Samin ja Frodon
matkasta Mordoriin. Innostuin oikeen kun pääsin
kolmanteen kirjaan.
Monet sanovat, että kirjassa on tylsä alku, ja
että kirja kunnolla alkaa vasta noin sadan sivun
jälkeen, mutta itselläni, kuten jo sanoin,
tuottaa "vaikeuksia" päästä toisen kirjan
puolivälistä loppuun.
Kertokaas muut onko teillä joku kohta mikä on
mielestänne tylsä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heikoin osuus on juuri tuo rämpiminen kohti
Mordoria. Se ei oikein palvele mitään muuta
tarkoitusta, ku kuvaa matkan pituutta ja
vaikeutta. Toisaalta kyseinen neljäs kirja
tarjoaa monia tärkeitä asioita isomman
kokonaisuuden kannalta: Faramir selittää
Gondorista, sen historiasta ja menneisyydestä;
kuvaillaan Mordorin mahdin hidasta nousua;
kurkataan Viimeisen Liiton sodan jälkiä
kalmansoilla...
Esim. Gandalfin ja Sarumanin tapaaminen
Rautapihassa. Se olisi voitu tehdä paljon
vaikuttavammaksi.
se mainitsemasi toisen kirjan puoliväli.
Minulta sen kirjan lukeminen pysähtyi, kuin
tiiliseinään ajettu polkupyörä, pari vuotta
sitten, juuri siihen kohtaan.
Kai minä sen joskus loppuun luen, mutta nyt ei
jaksa innostaa.
Minusta ehkä tylsin kohta kirjassa on Faramirin
ja Eowynin oleskelu Parannuksen tarhassa.
Hohhoijaa.