Tajusin vasta kuukausi sitten, että minulla on tunteita myös naisia kohtaan. Asiaa ei ole helppo hyväksyä, kun on aikanaan kuulunut ankaraan vanhoillislestadiolaiseen uskonnollisuuteen. Siellä on aina opetettu, että homoseksuaalisuus on väärin ja iljetys. Nyt kun olen viimein myöntänyt itselleni, että ajattelen myös naisia romanttisessa mielessä tuntuu pelottavalta kohdata juuri sitä naista, joka näitä tunteita aiheuttaa. Tiedän että hän on biseksuaali, mutta en voi tietää hänen tunteistaan. Näen häntä miltei päivittäin ja olen hänen seurassaan kovin jännittynyt. Haluan haistattaa paskat ihmisille, jotka väittävät tunteitani oudoiksi ja luonnottomiksi. Nämä ovat minun aitoja tunteitani, jotka hämmentävät minua edelleen. Ehkä jonain päivänä pystyn hyväksymään biseksuaalisuuteni ja nauttimaan siitä???????????????
Oma seksuaalisuus pelottaa
muodollisesti pätevä
10516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei tarvi pelätä. Tärkein on rakkaus ja se, että viihdytään yhdessä.
Det viktigaste är kärleken och att man trivs tillsammans. :)
Kiitos;) Haluaisin kuulla kommentteja naisilta, jotka ovat luulleet olevansa heteroita, mutta löytäneet itsensä myöhemmällä iällä. Itse olen vasta yli kolmikymppisenä pystynyt kohtaamaan tämän asian...
Hei! Olet minun mittapuuni mukaan vielä nuori. Olen itse pystynyt vasta viisikymppisenä myöntämään, tosin vain itselleni, että olen ihastunut toiseen naiseen. Ihastus on yksipuolista, mutta tunne on ihanan raastava. Tapaamme lähes päivittäin, koska olemme hyviä ystäviä. Ikäeroa on melkoisesti, jonka vuoksi en ole uskaltanut edes ajatella kertovani hänelle ihastumisestani. Uskon, että tärkeintä on päästä sinuiksi omien tunteidensa kanssa, niille kun ei voi mitään. En ole innostunut julistamaan omaa suuntautumistani muille, sillä minulla ei ole ainuttakaan kokemusta naisen kanssa olosta ei edes suutelutasolla. Ehkä on tarkoitettu, etten tule sitä edes koskaan kokemaan.
Älähän nyt heittäydy passiiviseksi... Maailma on auki kaikenlaisille kokemuksille. Oletko edes varma, että ihastuksesi on yksipuolista? Tule nyt vain mukaan leikkiin sieltä nurkista nyhräämästä ;)
Yksipuolista siksi, etten voi uskoa, että hän olisi minusta kiinnostunut. Näemme kyllä lähes joka päivä niinkuin aiemmin kerroin ja hän on minulle erittäin ystävällinen, hymyilee paljon ja katsoo pitkään silmiin, soittelee jne. mutta silti en voi uskoa, että kiinnostusta hänen puoleltaan olisi. Ainahan ystävät ovat läheisiä, eihän ystävyyttä muuten olisi.
Samoja ajatuksa käyn läpi. Minullakin on uskovaista taustaa, mutta en ole enää uskossa. Eli ajatus avioliitosta(miehen ja naisen välillä tietysti), lapsista ja perheestä iskostettiin jo varhain ainoaksi oikeaksi parisuhdemalliksi. Homoseksuaalisuus luonnollisesti oli uskontoni mukaan syntiä, vaikka uskovaismanrana mukaan homoseksuaali ihmisenä on arvokas, mutta homoseksuaalisuus tekona on sitä syntiä.
Minäkin luulin olevani hetero, vaikka olen jo teini- iästä asti kiinnittänyt ns. perusheteroa enemmän huomiota naisiin, mutta ajattelin sen olevan murroikää, kasvamista tyyliin tytöthän katsovat joskus seksikkäitä ja kauniita naisia.
Kun kuitenkin ihastuin miehiin, en edes kuvitellutkaan olevani bi.
vasta viime vuosina ja 30:n rajapyykin ohitettuni voin tunnustaa bi-seksuaalisuuteni, joka ei siis ilmene vain kiinnostuksena miehiin tai naisiin
, vaan olen huomannut kykeneväni ihastumaan ns. sukupuolirajat ylittäviin henkilöihin. Vaikeaa se on, olen välillä pohtinut olenko tullut hulluksi vai mitä. Mutta en halua hävetä seksuaalisuuttani. Tietyt asiat ovat bi- seksuaalisuuden tunnistamisen myötä loksahtaneet paikoilleen: Kuten, miksi ajatus avioliitosta ja lapsista ei ole koskaan tuntunut kovin omalta jutulta, vaikka kaikki muut tytöt naiset tuntuivat vouhkoavan vain sen oikean miehen löytämisestä. Lisäksi miesvartalo ei ole kovin sytyttävä, olen aina, ennen kuin ajattelinkaan tai kuvittelinkaan olevani bi, katsonut mieluummin naisvartaloita.
bi-seksuaalisuus selittää sen, miksi en ole harrastanut seksiä miesten kanssa moneen vuoteen. ( osin alle 30 vuotiaana kiinnostus miehiin saattoi liittyä ajatukseen siitä, että pitää perustaa perhe, hankkia asunto, vakkarityö, siis sellaista normaalia peruselämää, jota siis luulin haluavani.)
Mitäs sitten, pitänee mennä Setan bileisiin ja uskaltaa toteuttaa se puoli itsessään, jonka vasta nyt tiedostaa. Toivoa siis, että löytyisi se ihana ihminen, jonka kanssa kolahtaa ja synkkaa.
Hieman tajunnavirtaista vuodatusta, mutta toivottavasti sait jotakin tukea.
Tuolla lepakkolaaksossa on pari hyvää ketjua tuosta "myöhäisestä heräämisestä", ketjut taitavat olla nimeltään Myöhäinen herääminen osa 1 ja 2.
Juuh, minä myös aikuisella iällä heräsin näihin fiiliksiin ja jokusen vuoden odotettuani, että ne fiilikset menisivät ohi, myönsin sitten itsellenikin, että enpä taida hetero olla. Huvittavinta oli, kun sitten yritin tulla kaapista ulos parhaimmille kavereilleni (ja se oli minulle siis kamala, pelottava tilanne kun en tiennyt miten he reagoisivat) niin he olivat hämmästyneitä siitä, että mikäs tuo uutinen on, he ovat sen tienneet kuulemma "aina". Mielenkiintoista, sillä en omasta mielestäni ole avoimesti osoittanut kiinnostustani tms. merkkejä mutta kai sitä sitten jollain tapaa on ollut ilmiselvä tapaus...
Itse koin hyvänä juttuna hakeutua muiden samanlaisten joukkoon eli Setan bi-ryhmään. Siellä huomasin, että muillakin on samanlaisia kysymyksiä ja pohdintoja mielessä, enkä ole ajatuksineni ainut. Setan bileissä on myös samanhenkistä porukkaa, eikä tartte ujostella jos haluaa tytön kanssa tanssia tms. Setalta saa myös ns. sähköystävän jos haluaa kirjoitella ja saada tukea/neuvoja. Suosittelen tämmöistä toimintaa alkuun...
Mukavaa, että löytyi näin tuore keskustelu. Itse olen 14 vuotiaana ekan kerran miettinyt ehkä jopa ääneenkin, että olenko bi. Mutta kuuluin myös uskonnollisiin piireihin. Nyt reilu kakskymppisenä olen herännyt siihen, että löydän itseni uneksimasta naisesta. Ja kun annoin ajatukselle tilaa enemmän huomasin, että olen aina kasellut myös naisia ja olen suudellut muutaman naisen kanssa ja se tuntui mukavalta ja kiihotun muutenkin joistakin naisista. Olen aina myös ihmetellyt miksi minua ei kiinnosta katsoa miesvartaloita niin kuin kaverit, miehistä ihastun helpoiten pitkätukkaisiin ja luoviin, en machoihin. Seurustelen miehen kanssa ja hämmentävintä oli, että hän aavisti asian ennen kuin itse olin ns. tullut ulos kaapista. Minusta on hyvä myöntää vaikka sillä ei niin väliä olekaan välttämättä. Hyväksyn itseni nyt paremmin, kun ei tarvitse vertailla itseäni muihin naisiin. Tsemppiä teille :P
"Mitäs sitten, pitänee mennä Setan bileisiin ja uskaltaa toteuttaa se puoli itsessään, jonka vasta nyt tiedostaa. Toivoa siis, että löytyisi se ihana ihminen, jonka kanssa kolahtaa ja synkkaa. "
Sama täällä.. Mainitsit muuten että olet kykenevä rakastumaan myös sukupuolirajat ylittävään henkilöön. Olet siis PAN-seksuaali, niinkuin minäkin. :)
Itse tuskin koskaan olin hetero vaikka nin pitkään luulinkin. En ole saanut uskonnollista kasvatusta, mutta en vain uskonut omalle kohdalle käyvän näin. Mutta olen iloinen, että kävi kuitenkin.
Hei aloittaja!
Minä olen kanssasi hyvin samankaltaisessa tilanteessa, vanhoillislestadiolaisen perheen kasvatti kun olen itsekin. Todella pitkään meni asia hyväksyä, ja kävin pitkän masennus-jaksonkin läpi identiteettiäni etsiessäni. Uskalsin lopulta myöntää totuuden itselleni ihastuessani palavasti naispuoleiseen opiskelukaveriini. Koskaan en tunteitani hänelle paljastanut, mutta tuo ihastuminen oli tärkeä seksuaalista minääni määritellessäni.
Kerroin myös läheisimmälle kaveripiirilleni bi-seksuaalisuudestani, eikä kukaan heistä ollut yllättynyt kertomastani. Parhaan ystäväni reaktio sai tosin suuni loksahtamaan auki: "Kyllä minä tuon jo tiesinkin, mutta uskallapas minua yritellä!" En osannut muuta kuin nauraa, vaikka asenne raivostuttikin (vähän samaa epäluuloa, jota heteromiehet monesti osoittavat homomiehiä kohtaan).
Nyt olen avoliitossa miespuoleisen sielunkumppanini kanssa, joka kokee bi-seksuaalisuuteni uhkana. Hän tietää, etten koskaan ole seurustellut saati rakastellut naisen kanssa, ja pelkää minun "uteliasuuteni" johtavan uskottomuuteen. Olen yrittänyt vakuutella hänelle olevani uskollinen suhteessa kuin suhteessa, ja että myös minun mielestäni toisen naisen kanssa vehtailu on yhtä lailla pettämistä kuin miehenkin kanssa. Vieläkin asia aiheuttaa kitkaa välillemme, mutta sentään olen pystynyt hänelle asiasta avoimesti kertomaan.
Nyt vaikuttaa siltä, etten todennäköisesti koskaan pysty toteuttamaan seksuaalisuuteni kaikkia puolia, mutta olen jo tottunut ajatukseen ja hyväksynyt sen. Tärkeintä on, että olen vihdoin sinut itseni kanssa, enkä tunne itseäni likaiseksi, syntiseksi iljetykseksi ihaillessani kaduilla vastaantulevia upeita naisia (ja ehkä fantasioidessa heistä iltaisin:D).