pikkumatti

Eräänä iltana istuin satamassa, ja katselin laivojen saapumista,- illassa oli vieläkin kesäistä tuoksua jäljellä, elokuun viimeiset lämpimät illat hellivät poskiani. Istuinsiinä ja muistelin mennyttä kesää, muistin sinut ja kaiken sen, mitä jouduinkaan jättämään taakseni muuttaessani tälle vieraalle paikkakunnalle. Vaikka niin usein olinkin kanssasi ollut, en kuitenkaan koskaan rohjennut kertoa sinulle, kuinka paljon minulle oikein ihmisenä merkitsetkään, ja kuinka paljon sinua rakastan. Jostain syystä en koskaan voinut sitä sinulle kertoa, ja nyt kaikki oli jo liian myöhäistä, sinä olit siellä, ja minä olin täällä; lähtevien laivojen satamassa. Yksin ja hiljaisena katselin taas lokkien ´lentoa, satamassa vaelteli pariskuntia lapsineen, pari torimyyjää keräili kojuaan, ilta oli hiipumassa hiljaiseen yöhön.

Kuulin takaani askeleita ja joku koputti olkapäähäni; "Liisa, mitä kuuluu?"

Kun nostin katseeni, en voinut uskoa silmiäni; olitko se todellakin sinä? Mitä ihmettä teet täällä tähän aikaan ja tänään, sinunhan pitäisi olla viidensadankilometrin päässä...

En saanut ensijärkytykseltäni suutani auki, hymyilin vain typerää hymyä ja kyyneleet kohosivat silmiini. Hetken kuluttua sain kuiskattua: "Matti..."

Nostit minut syliisi ja suutelit huuliani ennenkuin ehdin sanoa mitään, ja sitten kuin itsekin olisit tekoasi säikähtänyt, tuijotit hetken silmiini...suutelimme taas, nyt hellemmin ja syvemmin. Tuntui kuin koko satama olisi ollut ilotulituksen kohteena, ja tiesin sen, tämä raketti oli vain minua varten...

*pusimuips*

*naur* ;D