Olen 16 v tyttö. Erosin poikaystävästävästäni 18 päivää sitten. Olimme seurustelleet kauan kunnes tämän vuoden tammikuun alussa hän petti minua. En pitänyt asiaa suurena, koska hänellä oli hyvät perustelut asiaan ja ajattelin että vahinkoja sattuu. Unohdimme täysin asian ja elämä jatkui. Mutta viimekuun lopussa sama tapahtui uudestaan. Tunsin todella että en riitä hänelle, otin asian hyvin vakavasti. Jätin hänet päivää myöhemmin kuultuani asian. En pystynyt olemaan jätkän kanssa jolle en riitä, ja tarvitsee käydä kahdesti paneskelemassa toisia. Vaikka olihan meilläkin hyvä seksi elämä. Pojan perään en ole paljon surrut, mutta yksinäisyys, rakkauden tarve ja riittämättömyys on jäänyt. Koulusta kotiin on masentavaa mennä kun tietää että kulta ei ole kotona vastassa, en saa iltasoittoa, en kävellä kevätpäivinä rakkaani kanssa käsikädessä, en saa antaa toiselle rakkauttani, enkä saa ottaa rakkautta vastaan, en näe rakkaani hymyilevän juuri minulle, en saa kertoa kuinka paljon rakastan häntä, en voi tehdä enään mitään. Tiedän että pikkuhiljaa tälläinenkin elämä alkaa sujumaan, on vain niin pitkä aika tälläisistä ajoista kun joutuu olemaan yksin. Olen sellainen ihminen joka tarvitsee paljon rakkautta, mutta kun sitä ei saa, niin se saa minut surulliseksi. Olen niin onnellinen kun nään kaupungilla nuoren rakastavan parin, se saa hymyilemään. Jopa toivon että voisin vain juosta halamaan tuntematonta poikaa, tuntea kosketusta ja ajatella että joku edes välittää minusta.
Tekstillä en hakenut mitään, eikä siihen tarvitse/pidä mitään vastata. Halusin vain kirjoittaa ja miettiä asioita. Ja jos kyseinen henkilö tunnistaisi itsensä kirjotuksesta, niin hän voisi miettiä minkä tunteen hän on minulle saanut. Nykyään ajattelen että mikä minussa on vikana, en kelvannut sinulle, mikä oli vikana? Olisinko voinut jotakin tehdä toisin? Luulin että rakastat minua valtavasti ja haluat olla vain minun kanssa. En katsellut toisia poikia, koska sinä olit elämäni ilo, en tarvinnut muilta pojilta rakkautta koska sinä annoit sitä minulle. Luulin myös että olisin sinulle antanut yhtäpaljon rakkautta ja se olisi riittänyt sinulle. Mutta hyviä jatkoja sinulle! Ja tiedoksi sinulle ansaitsen kyllä parempaa kuin sinut.. pettäminen on väärin, olisit jättänyt minut ensin! Toivottavasti en näe sinua enään koskaan.
Tekstillä en hakenut mitään, eikä siihen tarvitse/pidä mitään vastata. Halusin vain kirjoittaa ja miettiä asioita. Ja jos kyseinen henkilö tunnistaisi itsensä kirjotuksesta, niin hän voisi miettiä minkä tunteen hän on minulle saanut. Nykyään ajattelen että mikä minussa on vikana, en kelvannut sinulle, mikä oli vikana? Olisinko voinut jotakin tehdä toisin? Luulin että rakastat minua valtavasti ja haluat olla vain minun kanssa. En katsellut toisia poikia, koska sinä olit elämäni ilo, en tarvinnut muilta pojilta rakkautta koska sinä annoit sitä minulle. Luulin myös että olisin sinulle antanut yhtäpaljon rakkautta ja se olisi riittänyt sinulle. Mutta hyviä jatkoja sinulle! Ja tiedoksi sinulle ansaitsen kyllä parempaa kuin sinut.. pettäminen on väärin, olisit jättänyt minut ensin! Toivottavasti en näe sinua enään koskaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hahah, miten pettämisen voi perustella?
Kirjoita normaalia päiväkirjaa, jos tekee mieli purkautua ilman syytä.
iso seinä tekstiä o__O
Kirjoittaminen yleensä helpottaa ja minusta oli kiva että kirjoitit tänne.. Muutkin saavat vähän ajattelemista!
Pettämistä ei voi mielestäni hyväksyä lainkaan, onko siihen todella jotai perusteluja? Joten on parempi, että katsot rauhassa elämää ja etsit henkilö joka OIKEASTI sinua rakastaa ja on luonasi, ei petä vaan antaa sinulle arvoa!
Kyllä sinullekkin joku hyvä mies vielä löytyy! :)