10-vuotias Newfoundlandinkoiramme menehtyi viime yönä kohtutulehduksen ja -leikkauksen rasittamana. Hän oli eläkeikäisen äitini silmäterä koko elämänsä ja suru on tällä hetkellä kovin valtaisa. Tietäisikö joku vastaavanlaista jo aikuista koiraa, joka etsisi uutta kotia? Ei mielellään ajavia tai muuten rankkaa liikuntaa vaativia rotuja. Koira saisi erittäin hyvän ja huolehtivan kodin maatalosta Etelä-Suomesta.
Jos mieleenne tulee kiltti koira, joka olisi kotia vaille, olisimme hyvin kiitollisia, jos jättäisitte viestin tälle palstalle.
Kiitos
Jos mieleenne tulee kiltti koira, joka olisi kotia vaille, olisimme hyvin kiitollisia, jos jättäisitte viestin tälle palstalle.
Kiitos
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivottavasti löydätte uuden hyvän koiran.
Osaa ottaen
riina00
Otan osaa.
Kenties teillä olisi mahdollisuus antaa koti koirapakolaiselle? www.kolumbus.fi/koirapakolaiset. Nämä koirat tarvitsevat kipeästi rakastavaa kotia. En usko, että voisitte suurempaa lahjaa edesmenneen koiranne muistoksi antaa, kuin uuden ja rakastavan kodin antaminen joillekin näistä koirista.
Olen pahoillani puolestanne, koiran menettäminen on suuri suru.
Hienoa kuitenkin, jos haluatte antaa aikuiselle koiralle kodin. Allaolevasta linkistä löytyy useita, eri rotujen rescue-järjestöjä ja eläinhoitoloiden yhteystietoja.
http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/rescue.html
Otan osaa. Me menetimme rakkaan koirumme vajaa kuukausi sitten. Pahin suru alkaa jo hellittää. Koiramme oli melkein 11 vuotias. Minua auttoi ja auttaa edelleen surussani se,kun olen lukenut hienoja kirjoja koiran ja ihmisen välisestä ystävyydestä. Esim. Voitto Viron kirja "Toni Veljeni" on äärettömän hieno kuvaus Tonin js hänen isäntänsä suhteesta. Sitten on kaksi ihanaa kirjaa, "Eläimet puhuvat ihmiselle", ja "Eläimet opettajina ja parantajina". Kaikkia näitä suosittelen lämpimästi äidillesi ja ne löytyvät varmaan kirjastosta. Itse en vielä voi ajatella uuden koiran hankkimista, mutta monelle se on paras keino toipua menetyksestä.
Hei!
Me yritimme saada koirallemme uutta kotia. Koiralla oli vaan sellainen huono tapa, nimittäin se puri. No, kukaan ei kiinnostunut koirasta. Veimme koiran eläinlääkärille varmistaaksemme että se on terve. Koirallamme kuitenkin oli kohtutulehdus, joka oli jo niin paha, että se piti lopettaa. Kun ilmoitin asiasta riina00:llalle, joka on jo kauan haukkunut minua eläinrääkkääjäksi, hän alkoi meuhaamaan minulle siitä että yritimme antaa sairasta koiraa kiertoon. Tiedän että se "eläinrakas" ihminen poistaa tämän viestin ennenkuin ehdit edes lukea. Hän ei nimittäin anna mun jättää tänne minkään laista viestiä. Mutta, vaikka koira olisikin ollut terve, riina00:n, palstoille jättämät viestit saattoivat olla osasyy siihen että koiraa ei saatu uuteen kotiin.
Meillä oli myös toinen koira, collie narttu Ramona, joka sairastui kohtusyöpään, mutta se oli jo niin vanha ja muutenkin sairas, niin päätimme yhdessä eläinlääkärin kanssa, koiran parhaaksi, lopettaa sen päivät.
Nyt molemmat rakkaat tytöt nukkuvat ikuista unta isäni lapsuudenkodin kauniin metsän laidassa, kauniilla paikalla...
Mä en kadu yhtään sitä että yritin saada koiran uuteen kotiin! Ja ehkä se syöpä oli osasyy koiran luonteen muuttumiseen. Sitä en ehkä koskaan saa tietää... =(
-tyttö joka kaipaa rakkaita koiriaan-
aika säälittävä yritys varsinkin kun tietää mitä itse olet kirjoitellut mm. riinalle !!
Toi tyttö taitaa kaivata useampaa "rakasta" koiraa, joista on luopunut ajan puutteen takia, luonteen takia jne.
Kannattaisko miettiä ihan vakavasti, että vieläkö kannattaa ottaa koiran pentu. Tuskin ajankäytön suhteen tulee muutoksia. Ja koulutus/käsittely taidot taitaa olla hakusessa.