Olen opintojeni loppusuoralla oleva Itä-Suomen yliopiston sosiologian opiskelija. Teen parhaillaan pro gradu -tutkielmaani aiheenani eroisyys. Tarkemmin ottaen pyrin tutkielmassani hahmottamaan eronneiden isien kokemuksia ja tunteita sekä arjesta selviytymistä eron jälkeen. Teen tutkielmaani professori Juho Saaren ohjauksessa.
Olisinkin hyvin kiitollinen jos Sinä, eronnut ja lastesi hoitovastuun ottanut isä, kirjoittaisit minulle nimettömänä erokokemuksistasi. Olet etsimäni vastaaja, jos sinulla on biologinen alaikäinen lapsi tai lapsia, olet eronnut lastesi äidistä ja lapsi tai lapset asuvat luonasi pysyvästi. Voit siis olla joko yksinhuoltajaisä tai lapsesi voivat olla yhteishuollossa siten, että he asuvat pysyvästi luonasi (eli olet niin sanottu lähivanhempi).
Tekstin suositeltava pituus on 3–4 liuskaa. Mainitsethan tekstisi alussa seuraavat taustatiedot:
- Ikäsi
- Kuinka monta alle 18-vuotiasta biologista lasta sinulla on? Kuinka moni heistä asuu pysyvästi luonasi (eli kuinka monen heistä yksinhuoltaja tai lähivanhempi olet)?
- Kuinka monta alle 18-vuotiasta ”sosiaalista” tai ei-biologista lasta (esimerkiksi nykyisen puolison lapsia aikaisemmista suhteista) sinulla on biologisten lasten lisäksi? Kuinka moni heistä asuu pysyvästi luonasi?
- Minkä ikäisiä biologiset ja sosiaaliset lapsesi ovat kirjoittamishetkellä?
- Kuinka kauan sitten erosit siitä parisuhteesta, josta sinulla on biologisia lapsia?
- Onko sinulla ollut edellä mainitun eron jälkeen uutta seurustelusuhdetta tai uusia seurustelusuhteita? Oletko tällä hetkellä parisuhteessa?
Voit kertoa erosta ja sen jälkeisestä arjesta vapaamuotoisesti. Toivoisin Sinun kuitenkin käsittelevän tarinassasi seuraavia teemoja:
- Mikä syy/mitkä syyt johtivat eroon biologisten lastesi äidistä?
- Kuinka eroprosessi sujui käytännössä (esim. lasten asumisjärjestelyistä sopiminen, omaisuuden jaosta sopiminen)
- Millaisia tunteita ero ja sen jälkeinen arki ovat sinussa herättäneet?
- Kuinka biologisten lastesi huoltajuus on järjestetty?
- Kuinka olet selviytynyt erosta? Mitä keinoja olet hyödyntänyt selviytymisessäsi?
- Oletko saanut vertaistukea erosi jälkeen?
- Vaikuttiko ero ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiisi ja jos, niin miten?
- Millaiseksi koet elämäsi nyt? (esim. erosta toipuminen, suhteet lapsiin, työ- ja perhe-elämän yhdistäminen)
Voit lähettää tarinasi minulle sähköpostitse osoitteeseen [email protected] tai kirjeitse osoitteeseen
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden laitos/Jonna Suhonen
PL 1627
70211 KUOPIO
Lähetäthän vastauksesi 30.4.2011 mennessä. Käsittelen vastauksia ehdottoman luottamuksellisesti!
Annan mielelläni lisätietoja tutkimuksestani, yhteystietoni löytyvät alta.
Tarinasi on tärkeä! Lämmin kiitos jo etukäteen!
Jonna Suhonen
Itä-Suomen yliopisto
s-posti: [email protected]
puh. päivällä: 046-5524598
Olisinkin hyvin kiitollinen jos Sinä, eronnut ja lastesi hoitovastuun ottanut isä, kirjoittaisit minulle nimettömänä erokokemuksistasi. Olet etsimäni vastaaja, jos sinulla on biologinen alaikäinen lapsi tai lapsia, olet eronnut lastesi äidistä ja lapsi tai lapset asuvat luonasi pysyvästi. Voit siis olla joko yksinhuoltajaisä tai lapsesi voivat olla yhteishuollossa siten, että he asuvat pysyvästi luonasi (eli olet niin sanottu lähivanhempi).
Tekstin suositeltava pituus on 3–4 liuskaa. Mainitsethan tekstisi alussa seuraavat taustatiedot:
- Ikäsi
- Kuinka monta alle 18-vuotiasta biologista lasta sinulla on? Kuinka moni heistä asuu pysyvästi luonasi (eli kuinka monen heistä yksinhuoltaja tai lähivanhempi olet)?
- Kuinka monta alle 18-vuotiasta ”sosiaalista” tai ei-biologista lasta (esimerkiksi nykyisen puolison lapsia aikaisemmista suhteista) sinulla on biologisten lasten lisäksi? Kuinka moni heistä asuu pysyvästi luonasi?
- Minkä ikäisiä biologiset ja sosiaaliset lapsesi ovat kirjoittamishetkellä?
- Kuinka kauan sitten erosit siitä parisuhteesta, josta sinulla on biologisia lapsia?
- Onko sinulla ollut edellä mainitun eron jälkeen uutta seurustelusuhdetta tai uusia seurustelusuhteita? Oletko tällä hetkellä parisuhteessa?
Voit kertoa erosta ja sen jälkeisestä arjesta vapaamuotoisesti. Toivoisin Sinun kuitenkin käsittelevän tarinassasi seuraavia teemoja:
- Mikä syy/mitkä syyt johtivat eroon biologisten lastesi äidistä?
- Kuinka eroprosessi sujui käytännössä (esim. lasten asumisjärjestelyistä sopiminen, omaisuuden jaosta sopiminen)
- Millaisia tunteita ero ja sen jälkeinen arki ovat sinussa herättäneet?
- Kuinka biologisten lastesi huoltajuus on järjestetty?
- Kuinka olet selviytynyt erosta? Mitä keinoja olet hyödyntänyt selviytymisessäsi?
- Oletko saanut vertaistukea erosi jälkeen?
- Vaikuttiko ero ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiisi ja jos, niin miten?
- Millaiseksi koet elämäsi nyt? (esim. erosta toipuminen, suhteet lapsiin, työ- ja perhe-elämän yhdistäminen)
Voit lähettää tarinasi minulle sähköpostitse osoitteeseen [email protected] tai kirjeitse osoitteeseen
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden laitos/Jonna Suhonen
PL 1627
70211 KUOPIO
Lähetäthän vastauksesi 30.4.2011 mennessä. Käsittelen vastauksia ehdottoman luottamuksellisesti!
Annan mielelläni lisätietoja tutkimuksestani, yhteystietoni löytyvät alta.
Tarinasi on tärkeä! Lämmin kiitos jo etukäteen!
Jonna Suhonen
Itä-Suomen yliopisto
s-posti: [email protected]
puh. päivällä: 046-5524598
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vastaan mielelläni edellä olevaan kirjoituspyyntööni liittyviin kysymyksiinne myös tällä palstalla! :)
Terveisin
Jonna Suhonen
Tosi helpon gradu -tutkielmasi aiheen olet valinnut sillä etsimäsi kohderyhmä on niin minimaalisen pieni että on varmasti vaikea löytää montaakaan isää joka kuuluu tuohon kohderyhmään, eli tutkielmasi "live-elämän" materiaalin ynnääminen tulee olemaan kohtalaisen helpon työn takana.
Jos olisit halunnut tutkielmaasi tosi paljon kohderyhmään kuuluvia ja heidän tuhansia eri kertomuksiaan eron jälkeisestä elämästäsi niin olist valinnut eronneet isät jotka ovat ns. etävanhempia.
Jos olisit valinnut kohteeksi etäisät niin sinulla olisikin aivan valtava työmaa josta keräisit ainekset tutkielmaasi sillä niin älyttömän paljon (suoraan sanoen ihmisoikeuksien polkemista) se kohderyhmä joutuu nielemään naisvaltaisen sosiaalitoimen ja nykyisen "äitimyytti -periaatteen" vuoksi!
Terveisin
Etä Isä
Nykyaikana ei isä lähivanhempana ole enää mikään suppea kohderyhmä.
Jonna Suhonen: jos olisit tehny pro gradusi etä- äitiydestä niin olisin vastannut mielelläni :)
Kiitos Blackswan82! Hienoa huomata, että kiinnostusta tällaisia tutkimuksia kohtaan löytyy. :)
Aivan varmasti löytyy. Etävanhemmuudesta varsinkin äitien kohdalla kuulee spekulointia ja jopa nälvimistä, jonka pitää loppua.
Pro gradusi on aihe joka järisyttää nyky- yhteiskuntaa ja miesten ja naisten rooleihin kohdistuvia odotuksia/vaatimuksia, jopa tasa- arvon kohdalla :)
Aivan, epätyypillisistä vanhemmuuden muodoista tulisi tuottaa lisää tietoa juuri siksi, että ennakkoluulot vähenisivät ja sukupuoliroolit voitaisiin nähdä joustavammin. Innolla teen tätä tutkimusprojektia, toivottavasti tulisi runsaasti vastauksia!
Oikein hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!
Eronnut isä lähivanhempana nimenomaan ON suppea kohderyhmä varsinkin kun vertaa lähivanhemmuuden saaneisiin äitiin. (vai meinaatko että kun sadassa erossa lähivanhemmuuden saa neljä viisi isää niin eikö se ole suppea ryhmä?)
"Pro gradusi on aihe joka järisyttää nyky- yhteiskuntaa ja miesten ja naisten rooleihin kohdistuvia odotuksia/vaatimuksia, jopa tasa- arvon kohdalla :)"
Varmasti se yhäriäipän mielestä ei ole tasa-arvoa kun isä saa lähivanhemmuuden mutta jos joku tekisi gradun siitä eronneiden etä isien elämästä niin siinä jos missä tulisikin esiin todella räikeästi se TODELLINEN epätasa-arvo isien ja äitien välillä sekä miten lapsen oikeuksia ja etua poljetaan surutta naisvaltaisen sosiaalitoimen ja sen luoman äitimyytin vuoksi!
Lähi- isät eivät ole suuri, vaan kasvava ryhmä. Heitä on yhä enemmän, mutta julkisuutta asia ei saa, koska äitejä puolustavat sosiaalitantat lähtevät heti liikekannalle.. en ymmärrä yhtään tuota "parempi paska äiti kuin hyvä isä"- mentaliteettia. Perusperiaate on vain se, että äiti on lapselle tärkein, ihan niinku se äiti kovasti toivomalla ois sen lapsen saanut alulle. Lapselle molemmat vanhemmat ovat tärkeitä, kuten myös muut aikuiset ympärillä.
Enkä tuolla "parempi paska äiti kuin hyvä isä"- mentaliteetilla tarkoita sitä, että nykyisten lähi-isien lasten äidit olisivat umpimätiä ja mihinkään kykenemättömiä. Juuri TUO ajatus on saatava loppumaan, koska se ei välttämättä ole totta. Kuten sekin miesten simputus erotessa ja lasten mennessä automaattisesti äidille. Ja rahan lypsäminen.
Valitettavasti nämä ovat niitä asioita, joista tällä hetkellä ihmisillä on suuret ennakkoluulot ja todella kapeat katseet. Jonkun pitäisi ravistaa tätä asiaa julkisesti!!!!
"jos joku tekisi gradun siitä eronneiden etä isien elämästä niin siinä jos missä tulisikin esiin todella räikeästi se TODELLINEN epätasa-arvo isien ja äitien välillä sekä miten lapsen oikeuksia ja etua poljetaan surutta naisvaltaisen sosiaalitoimen ja sen luoman äitimyytin vuoksi"
Olen miettinyt tuota asiaa todella paljon. Olet ehdottomasti oikeassa, mutta etkö ymmärrä, että sinun vihollisesi on myös etä-äitien ja lähi- isien vihollinen? Ja ota huomioon se, että varsinkin synnyttäneiden naisten hormonirakenne on muuttunut niin, etteivät he oikeasti USKO, että miehestä on kasvatusasioissa mihinkään, varsinkin jos he ovat eronneet miehistä ja ovat yh? Naiset syyttävät miehiä siitä, että he eivät välitä lapsistaan, mutta kyse on mielestäni pelkästään kommunikaatio- ongelmista, sama asia mikä aiheuttaa suurimman osan eroista ellei jopa kaikki.
Ja ennen kuin joku vetää koko pussin hernemaissipaprikaa nenään, niin Suomessa on oikeastikin olemassa huonoja vanhempia (naisia ja miehiä), en tod kiellä sitä. Mutta olen sivusta saanut kuulla kuinka yh haukkuu exäänsä, ettei tämä välitä lapsestaan vaikka toinen tekee kaikkensa, että lapsella on hyvä olla, ostaa luistimia, pitää säännöllisesti yhteyttä, ottaa lapsen luokseen aina kun töiltään voi ym, mutta ei suostu nostamaan elareiden euromäärää. Etäisät eivät ole velvollisia elättämään exiään.. raha se on aina se riitakapula. Miksi ei niitäkin elareita voi hoitaa ruokakauppakäynnillä, vaatteiden ostolla tai mikä sitten onkaan se tarve. Olen kuullut niinkin typerän lauseen, kuin että elarit pitää maksaa vaikka lapsi ois etällä kuukauden, koska se on lapsen VUOKRAN osuus lähivanhemman luona :D :D :D voi herranen aika.
Raha ei ole aina se riitakapula,ei ainakaan meidän tapauksessa. Meillä ex eli lapsen isä ei suostunut edes harkitsemaan lapsen elämistä vuoroviikoin hänen luonaan,sanoi vain että hänellä on oikeus omaan elämäänsä.
Hän halusi perinteisen jokatoinen viikonloppu ja sen sai. Hän myöskin itse päätti maksavansa normia parempaa elaria hyvistä tuloistaan,ja sen saa tehdäkin.
En tiedä,missä se kommunikointiongelma on,mutta käsittääkseni isä maksaa siitä,ettei tarvitse elää lapsen kanssa arkea.
Ainainen valitus ja yleistys siitä,miten äidit ovat omineet sossutanttojen avulla lapsensa itselleen,vaikka kuinka isä olisi halunnut lähivanhemmaksi. Eikä todellakaan voida myöntää,että on niitäkin,jotka eivät sitä lasta HALUA luokseen ottaa!
ToDella huono provo! (lue ny ittekki toi niin tajuut kuin läpinäkyvää toi sun juttus on!)
Hei,
ensinnäkin kiitos mielenkiinnostasi aihettani kohtaan! Ymmärrän näkökulmasi, mutta mielestäni erovanhemmuutta ei voi jakaa helppoon ja vaikeaan tai tärkeään ja vähemmän tärkeään. Sekä etäisyyden että lähi-isyyden tutkiminen on yhtä lailla tärkeää, ja mielestäni myös yhtä haasteellista - tähän tutkimukseeni valitsin lähi-isien näkökulman. Mainitsemiasi sosiaalitoimen suhtautumista eri sukupuoliin sekä "äitimyyttiä" voi mainiosti tutkia myös lähi-isien näkökulmasta, saattaahan heilläkin olla takanaan vaikeakin huoltajuusprosessi.
Toiseksi, pro gradussani en voi käsitelläkään tuhansien vastausten tarinallista aineistoa, sellainen aineisto kävisi jo vähintään väitöskirja-aineistosta. :) Tutkimukseni tavoitteena ei ole tehdä yleistyksiä aineiston perusteella vaan ymmärtää eroisyyteen - ja nimenomaan lähieroisyyteen - liittyviä kokemuksia ja tunteita sekä toki myös tapahtumakulkuja, joiden kautta isä on lähivanhemmaksi päätynyt. Tähän tarkoitukseen soveltuu mainiosti suppeampikin aineisto.
Voi hyvin olla, että tulen myöhemmin tarkastelemaan asiaa myös etäisien näkökulmasta. Siitä olen varma, että myös etäisyyttä olisi tärkeää tutkia lähemmin.
Terveisin
Jonna
Pitänee miettiä josko laittaisi postia.
Aikaraja vain on senverran tiukka ettei taida kyetä :)
Mitähän vastauksia tutkielmalla sitte haet ja kuinka laajaan levitykseen mahtaa mennä?
Siltikin vaikka luottamuksellista pitäisi ollakin, useiden tietojen yksilöinti heikentää tietoturvaa ja saattaa 'paljastaa' kirjoittajan.
Hei,
aikaraja on valitettavasti tosiaan hieman tiukka. Se johtuu siitä, että löysin tämän palstan vasta pari päivää sitten, muutamalle muulle foorumille laitoin kirjoituspyyntöni jo aiemmin. Halutessasi voit kuitenkin kirjoittaa vaikkapa vielä vappuviikonloppuna tai seuraavalla viikollakin, otan kirjoituksesi ilolla vastaan vielä toukokuun alussa. :)
Jos päätät kirjoittaa, voi vastauksesi olla vapaamuotoisesti kirjoitettu tarina erosta ja sen jälkeisestä arjesta. Voit siis kirjoittaa aivan omalla tyylilläsi. Yllä olevassa kirjoituspyynnössäni olen antanut esimerkkejä aiheista, joita voit kirjoituksessasi käsitellä. Toki niiden lisäksi voit kertoa muistakin teemoista, jotka koet tärkeiksi.
Korostan, että teidän tarinanne tulevat ainoastaan minun käyttööni, niitä ei saa käsiinsä kukaan muu koskaan. Lopulliseen, julkaistavaan pro graduun ei siis missään tapauksessa tule esille kenenkään kokonaista tarinaa. Lisäksi käsittelen tarinoistanne saamiani tietoja gradussani siten, ettei kenekään henkilöllisyyttä voi päätellä pro gradu -tekstistä. Pyydän teitä kertomaan tarkkoja taustatietoja kirjoituspyynnössäni siksi, että ne auttavat minua analysoimaan tekstejä ja hahmottamaan vastaajan elämäntilanteen.
Mukavaa päivää!
Jonna
Hei,
haluan vielä kannustaa teitä kaikkia eronneita, lastenne hoitovastuun ottaneita isiä osallistumaan tutkimukseeni. Kaikenlaiset tarinat ovat oikein tervetulleita. Tulevana viikonloppuna tai ensi viikollakin voi vielä kirjoittaa. :)
Terveisin
Jonna
Mitäs tässä kursailemaan.EX muijalle ja mukuloille jätin kaiken.Talon ja tavarat.Elaritkin maksoin kalleimman mukaan,jotenka puhdas omatunto minulla on ja ei tarvitse tuntea edes syyllisyyttä mistään.Onnea vaan jatkossakin ex perheelle ja voikoot paksusti edelleen.
Hei. Täällä etä-äiti ja luin mielenkiinnolla tuon tutkimusaiheen ja sen kysymykset. Olen ollut etä 6 vuotta ja olisin iloinen, jos joskus pääsisin lukemaan tuon gradun. Aihe on näin äidin näkökulmasta siksi mielenkiintoinen, koska tiedän miten vaikeata on olla etä-äiti ja kuinka vaikeata ihmisten on sitä hyväksyä.
Toivottavasti aineistoa saat paljon ettei tutkimus jää torsoksi. Miesten kiinnostus ja aika voivat lähivanhempana olla kortilla.
Onnea tutkimukseen.
Hei,
kiitos kannustuksestasi Etä-Ä! Voi olla, että julkaisen graduni verkossa sen valmistuttua (lopullisen päätöksen asiasta teen myöhemmin). Silloin Sinä ja kaikki muutkin asiasta kiinnostuneet voisitte sen lukea. Jos päätän julkaista gradun verkossa, voin linkittää osoitteen tänne yhteis- ja yksinhuoltajuuspalstalle teille tiedoksi. Valmista pitäisi olla loppusyksystä. :)
Niin ja joka tapauksessahan graduni menee Itä-Suomen yliopiston kirjastoon, sieltäkin sitä voi sitten tiedustella lainaan. Valitettavasti en tiedä tarkemmin kirjaston käytännöistä, jos lainaaja on yliopiston ulkopuolinen henkilö.
Viimeksi toivottelin hyvää pääsiäistä, ja nyt onkin jo seuraavan juhlan aika, joten iloista vappua kaikille, jotka tämän lukevat!
Terveisin
Jonna
Miten muuten gradun tekijä varmistat "tietolähteidesi" henkilöllisyyden ja taustat että aineistosi pohjana onkin ihan todelliset elävän elämän henkilöt eivätkä esimerkiksi näillä palstoilla riehuvat yh-äidit?
Mielestäni jokin netistä anonyymeinä kirjoittavien kertomukset ovat yhtä "päteviä ja suuntaa antavia" "tietolähteitä" kuin lastenkirjaston satukirjat.
Katkeran yh-äidin lapsetkin osaavat neuvoa sitä äippäänsä tänne bittimaailmaan että miten voidaan perustaa eri meilejä ja eri bitti-henkilöllisyyksiä joiden kautta voidaan syöttää tuon sinun gradusi materiaaliksi vaikka mitä tahansa todella väärää tietoa.
Tai no kai satukirjoistakin voi tehdä gradun vai voiko? ;)
Olet oikeassa, kuka tahansa voi sepittää graduani varten minkä tahansa kirjoitetun tarinan - periaatteessa. En kuitenkaan koe sitä suureksi riskiksi, sillä uskon ihmisten arvostavan tieteellistä tutkimusta siinä määrin, etteivät he halua harhauttaa tutkijaa. Toisaalta jos he tekisivät sen hyötymistarkoituksessa, he saattaisivat tietämättään kirjoituksellaan tehdä itselleen karhunpalveluksen; eiväthän he voi etukäteen tietää, kuinka tutkija heidän tarinansa tulkitsee, tai mitä asiaa hän tarinasta oikeastaan analysoi.
Tietyllä tapaa valheellisen tiedon antamisen tai tulosten vääristymisen riski piilee kaikissa tutkimuksissa: haastattelussa haastateltava voi muunnella totuutta tai havainnointitutkimuksessa havainnoitavat henkilöt voivat tietoisesti tai tiedostamatta muuttaa käyttäytymistään tutkijan läsnä ollessa. Tämä riski on kuitenkin otettava, jos aikoo ylipäänsä tehdä minkäänlaista tutkimusta.
Toisaalta yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa ei useinkaan edes pyritä pääsemään käsiksi objektiiviseen totuuteen tai todellisuuteen. Se ei esimerkiksi tällaisten tarinoiden tutkimuksessa ole edes mahdollista, sillä jokainenhan kertoo aina oman versionsa tapahtumista. Sen sijaan tutkija on usein kiinnostunut siitä, kuinka ihmiset tulkitsevat asioita ja elämäänsä ja millaisia merkityksiä he niille antavat.
Lisäksi minä henkilökohtaisesti luotan niin paljon kanssaeläjiin ja tieteen arvovaltaan, että uskallan tähän projektiin ryhtyä luottavaisin mielin. :)
Terveisin
Jonna
Ps. Satukirjoistakin voi tehdä gradun, lienee joku joskus tehnytkin. ;)
Oikeassa olet että varmasti jokainen ns. "tunnistettukin" kohderyhmän henkilö kertoo tarinansa itseään hyödyttävien höysteiden kera eikä ns. oikea totuus tule ilmi siten kuin se live-elämässä on.
Olen vain seurannut tämän foorumin jutusteluja muutaman vuoden ja olen satavarma että tämän foorumin valtaväestön (siis uhriksi asettautuvien ruikuttaja-äippien) joukosta löytyy niitä jotka todellakin feikkaavat ja antavat oman höysteensä sinun graduusi nimenomaan tekeytymällä yh-isiksi sinun silmissäsi.
Vuosia foorumia seuranneena voin kertoa että täällä pyörii melkein kokopäivätoimisesti muutama henkisesti sairas yh-äiti joiden elämäntehtävänä näkyy tosi selvästi olevan pelkästään se etä-isien mustamaalaaminen ja se yh-äitien "erinomaisuuden" esiin tuominen samalla kun he ruikuttavat sitä "uhriksi" joutumisen osaansa.
Tuollaiset psyykkisesti sairaat yh-äidit osaavat aivan satavarmasti feikata ja ottaa osaa sinun gradusi "tietolähteiksi" jotta saisivat tuotua sitä omaa putkinäköistä kantaansa esille entistä enemmän.
Sinuna suhtautuisin todella kriittisesti niihin "tietolähteisiisi" sillä tämän foorumin valtaväestö jos kukaan osaa sen taivasta hipovan yli ampuvan itsensä erinomaisuuden liioittelun ja samalla sen "vihollisen" (=etä isän) vähättelyn ja haukkumisen salat.
Toki terve kriittisyys on mukana, kun teen analyysejani.
Kaikille tiedoksi, että tällä viikolla voi yhä kirjoittaa. Mielelläni ottaisin vastaan lisää kirjoituksia, jotta aineistostani tulisi moniäänisempi.
Ystävällisin terveisin
Jonna
Etä isä kirjoitti asiaa ja yhdyn samaan!
Jos olisit valinnut kohteeksi etäisät niin sinulla olisikin aivan valtava työmaa josta keräisit ainekset tutkielmaasi sillä niin älyttömän paljon (suoraan sanoen ihmisoikeuksien polkemista) se kohderyhmä joutuu nielemään naisvaltaisen sosiaalitoimen ja nykyisen "äitimyytti -periaatteen" vuoksi!.
Onko niin että opiskelijat asettuvat jälleen kerran kirjoittamaan ja tekemään tutkimusta joka on jo ns. itsestään selvää ja jossa ei ole mitään uutta mitä ei jo tietäisi. Miksi lukea ja olla kiinnostunut jostakin sellaisesta jossa ei ole mitään uutta tai kiinnostavaa.
Miksi ette tee tutkimusta etävanhemmuudesta joka on enemmänkin kirjoittamisen aihe, puhumattakaan sen merkityksestä lukijalle. Vai onko niin että Itä-Suomen Yliopisto on laitettu myös yhteen ja samaan vs. lastensuojelun viranomaiskulttuuriseen asennemuottiin josta ei saa puhua tai kirjoittaa kipeistä asioista ja aiheista jossa kielletään lapsen ja isän oikeus kokonaan sekä muut ongelma-aiheet yhteiskunnassa.
Tähän yhteen ja samaan asiaan törmätään uudelleen ja uudelleen että tehdään ja puhutaan yliopistotasolla jotain mikä ei puhuttele lukijaa. Mielestäni tämä kertoo koulutustasosta, asennoitumisopeista ja muusta jääviyslinjauksista.
Onko tämä sitä yliopistotason jääviyttä jota laitoksissa opetetaan ja mahdollisesti harjoitetaan viroissa myöhemmin?
Saneleeko kunta vai mikä sitä, mitä saa aiheena tai muuna tukimuksena kirjoittaa ja mitä ei?
Tuossa on erittäin hyvä linkki joka pistää monen ihmisen ajattelemaan asioita hieman laaja katseisemmin. Poliisi ja muut lastensuojeluviranomaiset vaikenevat tästä kipeästä aiheesta ja visusti, mutta miksi?
Tähän lisäisin vielä että poliisin virkoja vähennetään lisää 2011 alkaen, lastensuojelussa vain joka kymmenellä on lain edellyttämä pätevyys hoitaa lastensuojelutyötä. Nyt viranomaiset eivät edes kykene hoitamaan läheskään kaikkia avuntarvitsijoita jolloin ne jäävät heitteille.
Kenen syy tämä viranomaispassiivius on? ..Mihin tämä kaikki johtaa? ..Mihin verovarat menevät? ..Kreikalle ja korruptoituneille virkamiehille vai minne?
Yhteiskunta voi todella huonosti joka näkyy niin aikuisissa kuin lapsissakin monella eri tapaa.
Te päätätte avaatteko te silmänne ja korvanne vai ette tälle asialle. Toivoisimme sydämmestämme että avaisitte ja julkaisisitte kirjoitukset ja mahdolliset tutkimukset julkisesti median kautta jolla on suuri vaikutus asioihin.
http://www.facebook.com/pages/LAPSIVÄKIVALTAA-VASTAAN/163906567003407?sk=wall#!/pages/LAPSIVÄKIVALTAA-VASTAAN/163906567003407?sk=info
Lapsen oikeuden asialla - Lapsiväkivaltaa Vastaan - Facebook yhteisö
Hei,
kiitos viestistäsi nimin. lapsen oikeus! Kuten jo aiemmin mainitsin, koen etävanhemmuuden tutkimisen aivan yhtä tärkeäksi kuin erilaisten lähivanhemmuuden muotojen tutkimisen. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että etäisyyttä ja siihen liittyviä ongelmia tulisi tutkia tieteellisesti. Lähi-isyyden tutkiminen tässä pro gradussani oli täysin oma valintani, Itä-Suomen yliopisto tai sen linjaukset eivät ole vaikuttaneet siihen millään tapaa. Olisin voinut vapaasti valita myös etäisien näkökulman. Koska tämän tutkimukseni ensisijaisena tavoitteena ei kuitenkaan ole perehtyä lastensuojelun toimintaan (se soveltuisi paremmin sosiaalityön pro gradun aiheeksi, minä teen pro graduni sosiologian alalta), vaan tutkia isyyden arkea ja ennenkaikkea sitä, kuinka isät itse elämäänsä ja kokemuksiaan tulkitsevat, soveltuu lähi-isyyden tutkiminen tähän tarkoitukseen aivan yhtä mainiosti. Ikävää, että sanot minun tutkivan asioita, jotka ovat itsestäänselviä ymmärtämättä, mitä oikeastaan gradussani tutkin.
Jo edellä mainitsin myös, että sosiaalitoimen naisvaltaisuutta tai "äitimyyttiä" voi lähestyä myös niiden isien näkökulmasta, jotka ehkä ovat nuo ongelmat kohdanneet, ja jotka ovat niistä niin sanotusti voittajina lähi-isiksi selvinneet. Ei siis ole kyse siitä, etteikö sosiaalitoimen käytäntöjä voisi tarkastella kriittisesti myös lähi-isien näkökulmasta. Mielestäni sekä lähivanhemmuuden että etävanhemmuuden tutkiminen on yhtä tärkeää ja molempiin mahtuu monenlaisia tarinoita, joten toivon, että molemmille tutkimusaiheille osattaisiin antaa niiden ansaitsema arvo.
Ystävällisin terveisin
Jonna
Nyt kaikki eroisät voivat kirjoittaa!
Tiedoksi tähänkin keskusteluketjuun, että olen laajentanut pro gradu -tutkielmani tutkimuskohteen kattamaan kaikenlaiset eroisät. En saanut riittävästi vastauksia eronneilta lähi-isiltä, joten päätin ottaa mukaan tutkimukseen myös etäisät sekä sellaiset isät, joiden luona lapsi asuu osan ajasta. Siis kaikki eronneet, alaikäisen lapsen tai lasten isät voivat nyt kirjoittaa ja tuottaa lisätietoa tärkeästä aiheesta!
Liitän tähän vielä uudistetun kirjoituspyyntöni, jossa myös vastausaikaa on pidennetty kesäkuun loppuun saakka
Ystävällisin terveisin
Jonna Suhonen
Kirjoituspyyntö:
Hei eroisä!
Olen opintojeni loppusuoralla oleva Itä-Suomen yliopiston sosiologian opiskelija. Teen parhaillaan pro gradu -tutkielmaani aiheenani eroisyys. Tarkemmin ottaen pyrin tutkielmassani hahmottamaan eronneiden isien kokemuksia ja tunteita sekä arjesta selviytymistä eron jälkeen. Teen tutkielmaani professori Juho Saaren ohjauksessa.
Olisinkin hyvin kiitollinen jos Sinä, eronnut isä, kirjoittaisit minulle nimettömänä erokokemuksistasi. Olet etsimäni vastaaja, jos sinulla on biologinen alaikäinen lapsi tai lapsia ja olet eronnut lapsesi/lastesi äidistä. Otan vastaan kaikenlaisten eroisien kirjoituksia; voit siis olla joko lähivanhempi tai etävanhempi ja lapset voivat asua joko sinun luonasi tai äitinsä luona.
Tekstin suositeltava pituus on 3–4 liuskaa. Mainitsethan tekstisi alussa seuraavat taustatiedot:
- Ikäsi
- Kuinka monta alle 18-vuotiasta biologista lasta sinulla on? Kuinka moni heistä asuu pysyvästi luonasi (eli kuinka monen heistä yksinhuoltaja tai lähivanhempi olet)?
- Kuinka monta alle 18-vuotiasta ”sosiaalista” tai ei-biologista lasta (esimerkiksi nykyisen puolison lapsia aikaisemmista suhteista) sinulla on biologisten lasten lisäksi? Kuinka moni heistä asuu pysyvästi luonasi?
- Minkä ikäisiä biologiset ja sosiaaliset lapsesi ovat kirjoittamishetkellä?
- Kuinka kauan sitten erosit siitä parisuhteesta, josta sinulla on biologisia lapsia?
- Onko sinulla ollut edellä mainitun eron jälkeen uutta seurustelusuhdetta tai uusia seurustelusuhteita? Oletko tällä hetkellä parisuhteessa?
Voit kertoa erosta ja sen jälkeisestä arjesta vapaamuotoisesti. Toivoisin Sinun kuitenkin käsittelevän tarinassasi seuraavia teemoja:
- Mikä syy/mitkä syyt johtivat eroon biologisten lastesi äidistä?
- Kuinka eroprosessi sujui käytännössä (esim. lasten asumisjärjestelyistä sopiminen, omaisuuden jaosta sopiminen)
- Millaisia tunteita ero ja sen jälkeinen arki ovat sinussa herättäneet?
- Kuinka biologisten lastesi huoltajuus on järjestetty?
- Kuinka olet selviytynyt erosta? Mitä keinoja olet hyödyntänyt selviytymisessäsi?
- Oletko saanut vertaistukea erosi jälkeen?
- Vaikuttiko ero ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiisi ja jos, niin miten?
- Millaiseksi koet elämäsi nyt? (esim. erosta toipuminen, suhteet lapsiin, työ- ja perhe-elämän yhdistäminen)
Voit lähettää tarinasi minulle sähköpostitse osoitteeseen [email protected] tai kirjeitse osoitteeseen
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden laitos/Jonna Suhonen
PL 1627
70211 KUOPIO
Lähetäthän vastauksesi 30.6.2011 mennessä. Käsittelen vastauksia ehdottoman luottamuksellisesti!
Annan mielelläni lisätietoja tutkimuksestani, yhteystietoni löytyvät alta.
Tarinasi on tärkeä! Lämmin kiitos jo etukäteen!
Jonna Suhonen
Itä-Suomen yliopisto
s-posti: [email protected]
Hyvä aihe. Laitan viestiä jossain vaiheessa. Hyvä että jatkoaikaa tuli kun huomasin tämän vasta nyt.
Mukavaa jos osallistut tutkimukseeni. Aikaa kirjoittaa on tosiaan kesäkuun loppuun saakka. :)
Hyvää alkavaa viikkoa!
Terveisin
Jonna
Heippa,
otattehan minuun yhteyttä sähköpostitse, jos koette haastattelun mielekkäämmäksi tavaksi kertoa erokokemuksistanne. Voimme sitten sopia haastatteluajankohdan ja -paikan. :)
Ystävällisin terveisin
Jonna
Moi johanna haluun osallistuu sun tutkimukseen olen eronnut juuri huhtikuussa ja voisin kirjottaa sulle en jaksanu selata kaikea sun kirjoituksiasi joten saisinko yhteen vedon mitä haluut mun kertovan vastaan mielelläni
Hei,
mukavaa jos kirjoitat kokemuksistasi tutkimustani varten! :) Liitän tähän alle vielä kirjoitusohjeet:
Tekstin suositeltava pituus on 3–4 liuskaa. Mainitsethan tekstisi alussa seuraavat taustatiedot:
- Ikäsi
- Kuinka monta alle 18-vuotiasta biologista lasta sinulla on? Kuinka moni heistä asuu pysyvästi luonasi (eli kuinka monen heistä yksinhuoltaja tai lähivanhempi olet)?
- Kuinka monta alle 18-vuotiasta ”sosiaalista” tai ei-biologista lasta (esimerkiksi nykyisen puolison lapsia aikaisemmista suhteista) sinulla on biologisten lasten lisäksi? Kuinka moni heistä asuu pysyvästi luonasi?
- Minkä ikäisiä biologiset ja sosiaaliset lapsesi ovat kirjoittamishetkellä?
- Kuinka kauan sitten erosit siitä parisuhteesta, josta sinulla on biologisia lapsia?
- Onko sinulla ollut edellä mainitun eron jälkeen uutta seurustelusuhdetta tai uusia seurustelusuhteita? Oletko tällä hetkellä parisuhteessa?
Voit kertoa erosta ja sen jälkeisestä arjesta vapaamuotoisesti. Toivoisin Sinun kuitenkin käsittelevän tarinassasi seuraavia teemoja:
- Mikä syy/mitkä syyt johtivat eroon biologisten lastesi äidistä?
- Kuinka eroprosessi sujui käytännössä (esim. lasten asumisjärjestelyistä sopiminen, omaisuuden jaosta sopiminen)
- Millaisia tunteita ero ja sen jälkeinen arki ovat sinussa herättäneet?
- Kuinka biologisten lastesi huoltajuus on järjestetty?
- Kuinka olet selviytynyt erosta? Mitä keinoja olet hyödyntänyt selviytymisessäsi?
- Oletko saanut vertaistukea erosi jälkeen?
- Vaikuttiko ero ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiisi ja jos, niin miten?
- Millaiseksi koet elämäsi nyt? (esim. erosta toipuminen, suhteet lapsiin, työ- ja perhe-elämän yhdistäminen)
Voit lähettää tarinasi minulle sähköpostitse osoitteeseen [email protected] tai kirjeitse osoitteeseen
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden laitos/Jonna Suhonen
PL 1627
70211 KUOPIO
Lähetäthän vastauksesi 30.6.2011 mennessä. Käsittelen vastauksia ehdottoman luottamuksellisesti!
Annan mielelläni lisätietoja tutkimuksestani, yhteystietoni löytyvät alta.
Tarinasi on tärkeä! Lämmin kiitos jo etukäteen!
Jonna Suhonen
Itä-Suomen yliopisto
s-posti: [email protected]
Hei,
muistattehan, että ensi viikolla on viimeinen mahdollisuus osallistua tutkimukseeni. :)
Hyvää kesän jatkoa,
Jonna