toinen kissoista jää yksin.

Meillä oli kolme kissaa, mutta kaksi muuta ei ollut moksiskaan kun yksi kuoli äkillisesti. Eivät vaikuttaneet edes tajuavan vaikka näkivät kuolleen raadon. Oli kuin ilmaa. Muutenkin kun tarkkaillut noiden käytöstä kuolleiden kissojen lähellä tai kun kaveri ollut nukutettuna, niin ei nuo ole välittäneet ja liekkö tajunneet ollenkaan. Jäänyt vaan sellainen kuva että ei kissat käsitä kuolemaa, ainakaan toisen lajitoverin kuolemaa... toki sitten voi yksinäiseltä tuntua myöhemmin kun ei ole hippakaveria... kun tämä onneton päivä koittaa vielä väistämättä joskus ja kun toinen lähtee muille metsästysmaille lopullisesti, niin voithan tarkkailla nuoremman reaktioita ja jos tuntuu ja pystyt niin voit kai harkita että hankit sille yksinäiselle toisen kaverin :) vaikka suunnilleen saman ikäisen kodittoman ressukan.

Seuraavassa tapauksessa kaverini kissat olivat jotain rotukissoja (en muista minkä nimisiä), niin en tiedä onko rodulla merkitystä.
Mutta: Parhaalla ystävälläni oli kaksi kissaa, joista toinen hieman vanhempi. Nuorempi kissa oli otettu ihan muutama kuukautta ennen vanhemman kuolemaa, mutta ehtivät parissa kuukaudessa tulla hyvin juttuun. Vanhempi sitte kuoli ja pienempi alkoi käyttäytyä tosi omituisesti. Sillä oli puhti kokoajan pois, eikä suostunu syömään. Huolestuneena kaverini sitten voi kissan eläinlääkäriin ja eläinlääkäri sanoi suoraan, että kissa ehti niin kiintyä kaveriinsa, että kun se ei enää ole paikallaan niin se kirjaimellisesti yrittää itsemurhaa. Jos halusivat kissan pelastaa, niin ainoa vaihtoehto oli ottaa toinen kissa tilalle ja toivoa että se kiintyy tähän. Kaverini sitten otti ja onneksi ne tulivat hyvin toimeen niin pikkukissa alkoi taas syödä ja käyttäytyä normaalisti.
Voihan se olla että jokainen ottaa vähän erilailla, toiset ei välitä ja toiset alkavat kirjaimellisesti tappaa itseään kun kaipaavat toista :( toivottavasti näin ei kuitenkaan kävisi.

Tietysti riippuu kissasta, mutta luulen, ettei kissanne ole moksiskaan toisen pois menosta. Kissathan eivät ole laumaeläimiä, eivätkä perjaatteessa tarvitse lajikumppania (jos ei oteta lukuun rotukissoja). Kissat pikemminkin stressaantuvat, jos kissoja useita (4-5). Tietenkin on voi hankkia toisen kissan, jos on paljon pois kotoa.

Meidän kisu elää tyytyväisenä yksinään, kun ei tarvitse jakaa valtakuntaa kenekään kanssa. Olen tosi lähiaikoina miettinyt toisen kissan hommaamista, kun olen sen verran paljon poissa kotoa.

Perheessämme oli vapaita kissoja kolme. Kaksi muutti meille aikuisina ja kun
toinen näistä kahdesta nukkui ikiuneen, meni tämä jäljelle jäänyt nuuhkaisemaan
laatikossa ollutta. Minun mielestä tämä saattaja ymmärsi kaverin lähteneen
lopullisesti. Kuitenkin metsästäminen ja yleinen jullittelu palautti kissan normaaliin
elämään hyvin nopeasti.

Meillä aikoinaan nyt 24-vuotiaan kissatytön kissaystävä nukkui pois (syöpä vatsassa, ei saatu leikkauksellakaan paranemaan). Sairas kissa nukkui saunanlauteilla ennen lähtöä piikille, ja siellä vanha tyttömme kävi kaverin hyvästelemässä, nuoli kuonoa ja kuiskutteli korvaan. Varmaan aavisti, ettei toinen ollut kunnossa. Tuo kissamme ei kaverin pois menosta oikeastaan selvinnyt. Pahimmillaan kissa huusi ikäväänsä melkein aina hereillä ollessaan, etsi toista ja oli levoton, söi sen verran millä juuri ja juuri pärjäsi. Muutos tuli vasta kun (puolisen vuotta myöhemmin) hankimme pienen ja leikkisän kissapojan riemastuttamaan vanhan arkea. Vaikkei vanha neiti paljoa jaksakaan kirmailla pojan mukana (nyt pojalla on myös pikkutyttö seurana), pelkkä nuoren elämänilon seuraaminen sai tuon teräsvanhuksen voimaan hyvin ja nauttimaan taas elämästä. Niin läheisiä pojasta ja vanhasta tytöstä ei kuitenkaan ole tullut kuin tuosta pois nukkuneesta kissaystävästään. Poika ja pikkutyttö ovat tosin erottamattomat.