Onkos täällä yhtään lastenkirjailijaa, vai ainoastaan vakavamielisiä, Matti Pellonpäätä etäisesti muistuttavia, "oikeita" kirjoja synnyttäviä taiteilijoita =) ?
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne nimenomaan lastenkirjojen kustantamisesta, jakelusta ja markkinoinnista. Millaisia sopimuksia olette saaneet ja mistä löytyy parhaat painopaikat? ja yleensäkin: otetaanko nykyään lapsille kirjoittavia ihmisiä vakavasti ja löytyykö lastenkirjoille kustantajia?
Kaikki aiheeseen liittyvät kommentit kiinnostavat.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne nimenomaan lastenkirjojen kustantamisesta, jakelusta ja markkinoinnista. Millaisia sopimuksia olette saaneet ja mistä löytyy parhaat painopaikat? ja yleensäkin: otetaanko nykyään lapsille kirjoittavia ihmisiä vakavasti ja löytyykö lastenkirjoille kustantajia?
Kaikki aiheeseen liittyvät kommentit kiinnostavat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Omakustantaminen on lastenkirjojen kanssa varmaan riskaabeliä bisnestä, koska kirjakauppaketjut panostavat isojen kustantajien lastenkirjaosastojen kanssa vuosikymmeniä tehtyihin diileihin. Lastenkirjoille tosiaan löytyy kustantajia, joilla on lastenkirjallisuuden osastot: WSOY, Otava, Tammi, Karisto, Gummerus.
Lastenkirjailijaan ei ole koskaan Suomessa suhtauduttu kovin suosiollisesti: vaatimattomat palkinnot, huomiot, apurahat.
Motiivi tietysti lähtee lastenkirjallisuuden tekemisestä.
Urana lastenkirjailijan rooli ei ole ehkäå helpoin, arvostetuin ja mutkattomin.
Lastenkirjojen kustantamisesta en tiedä, mutta aihetta liippaavaa asiaa.
Ilmeisesti tarkoitat lastenkirjoja, joissa on teksti sekä kuvitus? Ja kokemuksesta kerron, että
minulle käy useimmiten kirjakaupassa niin, että selailtuani ohimennen muutamia kirjasia, useimmiten totean, että
onpa köykäistä!
Ilmeisesti odotan niiltä pikkukirjasilta aina tekstiltään vähintään Tove Janssonin lauseita ja piirroksia. Tiedä häntä.
Mutta asiaan:
Aivan äskettäin lukaisin kirjan
Enid Blyton elämäkerta / Barbara Stoney
Olipa hyvin mielenkiintoinen ja avartava lukuelämys.
Suosittelen!
Enid Blytonin todella takoi rahaa ja lasten suosiota, persoonana hän oli kaksijakoinen: ulospäin kätki kipunsa, sisäänpäin hän oli tunnemaailmaltaan kuin lapsi.
... tjaah, ehkäpä Kurpitsayön kommentti kaksijakoisuudesta ei
taiteilija Enid Blytonin kohdalla edes riitä... kyllä hän oli hyvinkin mielestäni monijakoinen enemmältikin.
Naiset on!
Siis
hämmästyin lähinnä kirjaa lukiessani hänen valtavaa tuotantoaan, josta suurinta osaa ei ole tänäkään päivänä suomennettu,
ja erittäin mielenkiintoista oli tietenkin lukea hänen oma selostuksensa siinä kirjeenvaihtokohdassa selostamastaan kirjoittamisesta ja kirjojensa valtavan nopeasta syntymisestä kerralla purkkiin! Aivan mieletön ammattitaito.
Useimmat lastenkirjailijat ovat hyvin laajan tuotannon tekeviä taiteilijoita.
Niin, ovatko nämä Nopolan sisarukset nyt tällä hetkellä Suomessa ne menestyvimmät?
Nykyisinhän lastenkirjoja kirjoitetaan ja kirjoista sikiää sitten kaikenlaista lisärompetta. Elokuvat, musiikki jne. jne.
Sitähän se kaikki on !
Jo siis silloin Blyton 50-60 luvulla hyödynsi kaikki irti. Tv-tuotanto sun muut, sitäkin hämmästelin sitä kirjaa lukiessani. Olenkohan mä elänyt jotenkin umpiossa. Pitäisikö munkin alkaa kirjoittaan
lastenkirja!
Lastenkirjoille on aina tilausta - kaikkina aikoina, kaikille ikäryhmille. Kieli on ydin. Ja tarinan omaperäisyys - lapsilukijan aspektista katsottuna.