Olen lueskellut paljon kiusaamistarinoita ja huomannut saman asian että kiusatut ovat erittäin usein (yli)kilttejä, arkoja, herkkiä jne.
Itse olin kanssa varsinkin erittäin herkkä. Yläasteellakin pelkäsin rokotuksia, hammaslääkäriä ja kaikkea mikä sattuu. Nyt aikuisena sitä tulee mietittyä miksi silloin olin niin arka kun muut pojat eivät pelänneet samoja asioita. Jos olisin ollut rohkea niin kuin muut olisin selvinnyt helpommalla. Olisin ehkä uskaltanut tehdä jotain kun minua kiusattiin esim. lyödä takas.
En tiedä milloin muutos tapahtui, joskus armeijan jälkeen. Aloin saamaan itsevarmuutta. Olin tanssinut vanhempieni pillin mukaan ja nyt aloin sanomaan vastaan. Ihmettelen välillä kun luen tarinoita kun kiusatut kertovat miten ovat vielä pitkän ajan jälkeen arkoja sun muuta vastaavaa. Itse aloin vähän asioita kelailtuani ajattelemaan että nyt vahvistan itseäni että en jatkossa ole se heikoin. Käyn mm. salilla ja ensivuonna aloitan kamppailulajin jossa otellaan paljon. Yläasteella olin pieni ja heikko sain penkistä ylös 30kg nykyään nousee 90kg pituutta on 180 ja painoa 82.
Sairastuin koulun jälkeen masennukseen ja pakko-oireisiin. Monella koulukiusatulla tuntuu olevan samat vaivat. En usko että koulukiusaus olisi vaikuttanut minun kohdalla sairastumiseen. Minulla on suvussa masennusta. Syön lääkkeitä (zoloft) ja huomasin että minusta tuli heti paljon itsevarmempi kun aloitin nuo lääkkeet. Minulla oli lapsena jotain lieviä mielenterveysongelmia ja Kun olisi jo silloin alottanut nuo lääkkeet niin ne olisivat ehkä auttaneet jossain määrin arkuuteenkin. Ihan kuin elimistöstä olisi puuttunut jotain mikä aiheuttaa mm. sen että ihmisestä tulee herkkä. Kun saan tarpeeksi serotoniinia(välittäjäainetta) niin "yli" herkkyys häviää...
Herkkyyshän liittyy masennukseen ja masennus sanotaan ettå johtuu osaksi serotoniinin vähyydestä.
Selvisin siis kiusaamisesta kohtuu hyvin. Kiusaamiseni ei ollut pahimmasta päästä mutta kohtalaisen ankaraa silti. Aina välillä ärsyttää kun ajattelee että toiset hyväksi käyttivät sitä että joku on arka ja kiusasivat. Vielä kun on pieni ja heikko ja joutuu väkivallan(minun tapauksessa lähinnä henkistä) kohteeksi niin se pistää vähän vihaksi. Asian tekee erittäin vakavaksi se että kiusataan puolustuskyvytöntä henkilöä.
Kukaan ei ole pyytänyt anteeksi eikä haittaa. Sen voin sanoa että tulen pitämään huolen siitä että kyseiset kaverit eivät selviä kuin koira veräjästä vaan tulevat vielä ottamaan turpaan jos näen. Eivät pahasti mutta lyön kumminkin.
olen 25 jatkan elämää suunnittelen ammatin vaihtoa ja elämä näyttää hyvältä. Tiedän että kykenen laittamaan vastaan ja laitankin jos joku esim. työelämässä yrittää kiusata niin pidän huolen että se loppuu alkuunsa. Jos ei muu auta niin lihasvoima. Ei sitä silleen saa kiusata ketään.
Vielä lopuksi en tiedä minkä takia ehkä kiusaamisen takia olen hieman tunne kylmä omieni virheiden suhteen. Olin kuulemma kova suustani kouluaikoina eli saatoin vähän provosoida mikä pahenti kiusausta. En voinut muuten antaa takaisin kuin sanallisesti. Jotenkin en osaa ajatella että pieni osa oli omaa syytäni vaan syytän kaikesta kiusaajia. Yritän sisäistää että en itsekkään ollut mikään enkeli mutta hankalalta tuntuu...
Itse olin kanssa varsinkin erittäin herkkä. Yläasteellakin pelkäsin rokotuksia, hammaslääkäriä ja kaikkea mikä sattuu. Nyt aikuisena sitä tulee mietittyä miksi silloin olin niin arka kun muut pojat eivät pelänneet samoja asioita. Jos olisin ollut rohkea niin kuin muut olisin selvinnyt helpommalla. Olisin ehkä uskaltanut tehdä jotain kun minua kiusattiin esim. lyödä takas.
En tiedä milloin muutos tapahtui, joskus armeijan jälkeen. Aloin saamaan itsevarmuutta. Olin tanssinut vanhempieni pillin mukaan ja nyt aloin sanomaan vastaan. Ihmettelen välillä kun luen tarinoita kun kiusatut kertovat miten ovat vielä pitkän ajan jälkeen arkoja sun muuta vastaavaa. Itse aloin vähän asioita kelailtuani ajattelemaan että nyt vahvistan itseäni että en jatkossa ole se heikoin. Käyn mm. salilla ja ensivuonna aloitan kamppailulajin jossa otellaan paljon. Yläasteella olin pieni ja heikko sain penkistä ylös 30kg nykyään nousee 90kg pituutta on 180 ja painoa 82.
Sairastuin koulun jälkeen masennukseen ja pakko-oireisiin. Monella koulukiusatulla tuntuu olevan samat vaivat. En usko että koulukiusaus olisi vaikuttanut minun kohdalla sairastumiseen. Minulla on suvussa masennusta. Syön lääkkeitä (zoloft) ja huomasin että minusta tuli heti paljon itsevarmempi kun aloitin nuo lääkkeet. Minulla oli lapsena jotain lieviä mielenterveysongelmia ja Kun olisi jo silloin alottanut nuo lääkkeet niin ne olisivat ehkä auttaneet jossain määrin arkuuteenkin. Ihan kuin elimistöstä olisi puuttunut jotain mikä aiheuttaa mm. sen että ihmisestä tulee herkkä. Kun saan tarpeeksi serotoniinia(välittäjäainetta) niin "yli" herkkyys häviää...
Herkkyyshän liittyy masennukseen ja masennus sanotaan ettå johtuu osaksi serotoniinin vähyydestä.
Selvisin siis kiusaamisesta kohtuu hyvin. Kiusaamiseni ei ollut pahimmasta päästä mutta kohtalaisen ankaraa silti. Aina välillä ärsyttää kun ajattelee että toiset hyväksi käyttivät sitä että joku on arka ja kiusasivat. Vielä kun on pieni ja heikko ja joutuu väkivallan(minun tapauksessa lähinnä henkistä) kohteeksi niin se pistää vähän vihaksi. Asian tekee erittäin vakavaksi se että kiusataan puolustuskyvytöntä henkilöä.
Kukaan ei ole pyytänyt anteeksi eikä haittaa. Sen voin sanoa että tulen pitämään huolen siitä että kyseiset kaverit eivät selviä kuin koira veräjästä vaan tulevat vielä ottamaan turpaan jos näen. Eivät pahasti mutta lyön kumminkin.
olen 25 jatkan elämää suunnittelen ammatin vaihtoa ja elämä näyttää hyvältä. Tiedän että kykenen laittamaan vastaan ja laitankin jos joku esim. työelämässä yrittää kiusata niin pidän huolen että se loppuu alkuunsa. Jos ei muu auta niin lihasvoima. Ei sitä silleen saa kiusata ketään.
Vielä lopuksi en tiedä minkä takia ehkä kiusaamisen takia olen hieman tunne kylmä omieni virheiden suhteen. Olin kuulemma kova suustani kouluaikoina eli saatoin vähän provosoida mikä pahenti kiusausta. En voinut muuten antaa takaisin kuin sanallisesti. Jotenkin en osaa ajatella että pieni osa oli omaa syytäni vaan syytän kaikesta kiusaajia. Yritän sisäistää että en itsekkään ollut mikään enkeli mutta hankalalta tuntuu...
Vastaukset 1
Vanhimmat
hei, mulla on muuten hyvin samanlainen tarina, tosin en ole mitään lääkitystä ottanut koskaan. Kuulostaa oikein hyvältä tuo noususi ojanpohjalta todella hyvään asemaan, harva nimittäin kuulostaa yhtä onnelliselta ja optimistiselta kuin sinä!
Itse ainoastaan kärsin arkuudesta vieläkin ja sosiaalisesta kokemattomuudesta (tosin ei näy töissä lainkaan), mutta yksinolon vuosikymmenet ovat tehneet minusta sellaisen, että viihdyn ja rentoudun kaikista parhaiten omien yksilöharrastusteni parissa. Joten hyvin menee, ainoastaan suuret väkijoukot vähän ahdistaa.