Se on hyvä se Budhismi ideana?

Mikä se alku-idea on?

Siis budhalaisuuden alku-ja perus-ideana käytännössä pidän ajatusta halu=kärsimys.

Halu on aika huono käännös tangha -sanalle, joka kirjaimellisesti tarkoittaa janoa. Se on siis se osa ihmisen psykologiaa joka saa meidät kärsimään, Buddha opettaa että voimme harjoitusta tekemällä saada janon tai takertumisen lakkaamaan. Jano kuvastaa metaforana sitä että takertuminen on psykofyysinen pakko että jonkin tulisi ollai eri tavalla eikä se mikä nyt on ei ole täydellistä sellaisena kuin se on vaan nykyhetkeä olisi hyvä korjata. Halu läntisen arkipsykologian käsitteenä tarkoittaa vähän eri asiaa, buddha aivan varmasti halusi monenlaisia asioita meidän kielessämme koska teki valtavasti vaivaa juurruttaakseen dharman instituution maailmaan että se on jatkunut meidän päiviimme asti. Sen sijaan hän oli lopettanut takertumisen ja oli vapautunut näin surusta, epätoivosta, masennuksesta, etsinnästä ja ahdistuksesta. Huomion arvoista on myös se että kun kärsimys lakkaa, tilalle ei tule harmaan neutraali olotila vaan autuus, onni ja rauha joka ylittää mielihyvän ja onnen jota ihminen voi saavuttaa maailmasta etsien.

Aihetta voi kokeilla ihan empiirisesti. Istuu alas ja vain rauhoittuu siihen mitä on. Kun mieli keksii että jokin voisi olla toisin, lähtee ajatuksilla jonnekin virtuaaliseen tilaan, pyrkii estämään jotain tapahtumasta jne mitä se kaikkea keksiikään hyvin nopeasti: tämä on samsarointia, sokean takertumisen ohjaamaa harhailua aistimellista mielihyvää etsien. Tämän Buddha lupaa opettaa saattamaan loppuun.