Vaikka olen lähes varma siitä, etten tavoita sinua tämän sivuston kautta...on mun kirjoitettava tämä, jos ei sitten muusta syystä niin purkaakseni ajatuksiani.
Olet niin kaunis. Rakastan luonnettasi, ystävällisyyttäsi, huumorintajuasi, ääntäsi, silmiäsi, katsettasi, kaikkea sinussa, Tämä tuli niin "puun takaa" ja yllättäen, enkä osannut varautua siihen, että rakastun sinuun.
Kun tulit meille töihin, en vielä silloin kiinnittänyt sinuun mitään erityistä huomiota. Huomasin toki pian, että olit mitä mukavin ihminen mutta mitään sen ihmeempiä tunteita en sinua kohtaan tuntenut. Mutta sitten tämän vuoden alkupuolella, se tunne iski ja kovaa. Olin rakastunut sinuun.
Tilanteen tekee entistä vaikeammaksi se, että olen parisuhteessa miehen kanssa (ok nyt saan varmasti moitteita monilta), ollut jo vuosia. Tunteet häntä kohtaan ovat ikävä kyllä laimenneet ja nyt tämän rakastamisen myötä ovat tunteeni viilenneet entisestään. Tiedän, että petän sekä itseäni että miestäni kun jatkan tätä suhdetta. Mutta ehkä se on se "tuttu ja turvallinen" suhde mikä on pitänyt meidät vielä yhdessä.
En saa sinua mielestäni. Nämäkin pääsiäispyhät ovat tuskaa, koska en näe sinua. Kesälomaakaan en liiiemmin odota. koska silloin näkemiseen tulee niin pitkä tauko. Ajattelen sinua lähes joka hetki, vaikka yritän täyttää ajatukseni muulla, se ei onnistu,
Tahtoisin niin, tälläkin hetkellä, ottaa sinuun yhteyttä. Mutten saa sitä tehdyksi enkä uskalla. Kun sain sinulta tässä päivänä eräänä yllättäen tekstiviestin, olin onneni kukkuloilla :) Hymysi, katseesi ja kosketuksesi (joita myös silloin tällöin sinulta saan) tekee minut onnelliseksi. Haluaisin niin koskettaa sinua takaisin, mutta en osaa sitä luontevasti tehdä, enkä uskalla.
Suurimman osan ajasta pystyn käyttäytymään seurassasi kuten muidenkin seurassa. Välillä saat minut häkellyksiin pelkällä katseella ja minun on käännettävä oma katseeni pois.
En tiedä oletko huomannut/arvannut tunteeni sinua kohtaan. Välillä tuntuu, että katseeni ja eleeni on ollut pakko ne paljastaa. Joskus kun katson sinua, tuntuu että menet hämillesi tai vaivaannut. Anteeksi jos katseeni on ollut välillä ehkä sopimattoman pitkä. En vain tahdo aina saada katsettani irti sinusta, olet niin vastustamaton.
Tahtoisin koskettaa kättäsi, halata sinua ja kertoa kuinka paljon sinua rakastan. Mutten voi. En halua menettää tätä tunnetta vaikka se välillä sattuukin ja tekee todella kipeää. En halua rikkoa sydäntäni, pettyä tai rikkoa sitä "työystävyyttä" mikä välillämme on. En halua myöskään satuttaa miestäni. Minun on tyydyttävä siis tähän mitä välillämme on, vaikka sekin sattuu.
Rakastan sinua silti, tänään, huomenna, ties kuinka kauan. En voi tunteilleni mitään, anna se minulle anteeksi.
Jos vastoin kaikkia lakeja, asetuksia ja todennäköisyyksiä jostain syystä sattuisit kuitenkin eksymään tälle palstalle ja olet juuri lukenut tämän ja mahdollisesti tunnistanut itsesi niin en toivo muuta kuin, että suhtautuisit minuun siten kuin ennenkin. Katsoisit ja joskus koskettaisitkin :) silloin saat minut kuitenkin aika onnelliseksi :)
Olet niin kaunis. Rakastan luonnettasi, ystävällisyyttäsi, huumorintajuasi, ääntäsi, silmiäsi, katsettasi, kaikkea sinussa, Tämä tuli niin "puun takaa" ja yllättäen, enkä osannut varautua siihen, että rakastun sinuun.
Kun tulit meille töihin, en vielä silloin kiinnittänyt sinuun mitään erityistä huomiota. Huomasin toki pian, että olit mitä mukavin ihminen mutta mitään sen ihmeempiä tunteita en sinua kohtaan tuntenut. Mutta sitten tämän vuoden alkupuolella, se tunne iski ja kovaa. Olin rakastunut sinuun.
Tilanteen tekee entistä vaikeammaksi se, että olen parisuhteessa miehen kanssa (ok nyt saan varmasti moitteita monilta), ollut jo vuosia. Tunteet häntä kohtaan ovat ikävä kyllä laimenneet ja nyt tämän rakastamisen myötä ovat tunteeni viilenneet entisestään. Tiedän, että petän sekä itseäni että miestäni kun jatkan tätä suhdetta. Mutta ehkä se on se "tuttu ja turvallinen" suhde mikä on pitänyt meidät vielä yhdessä.
En saa sinua mielestäni. Nämäkin pääsiäispyhät ovat tuskaa, koska en näe sinua. Kesälomaakaan en liiiemmin odota. koska silloin näkemiseen tulee niin pitkä tauko. Ajattelen sinua lähes joka hetki, vaikka yritän täyttää ajatukseni muulla, se ei onnistu,
Tahtoisin niin, tälläkin hetkellä, ottaa sinuun yhteyttä. Mutten saa sitä tehdyksi enkä uskalla. Kun sain sinulta tässä päivänä eräänä yllättäen tekstiviestin, olin onneni kukkuloilla :) Hymysi, katseesi ja kosketuksesi (joita myös silloin tällöin sinulta saan) tekee minut onnelliseksi. Haluaisin niin koskettaa sinua takaisin, mutta en osaa sitä luontevasti tehdä, enkä uskalla.
Suurimman osan ajasta pystyn käyttäytymään seurassasi kuten muidenkin seurassa. Välillä saat minut häkellyksiin pelkällä katseella ja minun on käännettävä oma katseeni pois.
En tiedä oletko huomannut/arvannut tunteeni sinua kohtaan. Välillä tuntuu, että katseeni ja eleeni on ollut pakko ne paljastaa. Joskus kun katson sinua, tuntuu että menet hämillesi tai vaivaannut. Anteeksi jos katseeni on ollut välillä ehkä sopimattoman pitkä. En vain tahdo aina saada katsettani irti sinusta, olet niin vastustamaton.
Tahtoisin koskettaa kättäsi, halata sinua ja kertoa kuinka paljon sinua rakastan. Mutten voi. En halua menettää tätä tunnetta vaikka se välillä sattuukin ja tekee todella kipeää. En halua rikkoa sydäntäni, pettyä tai rikkoa sitä "työystävyyttä" mikä välillämme on. En halua myöskään satuttaa miestäni. Minun on tyydyttävä siis tähän mitä välillämme on, vaikka sekin sattuu.
Rakastan sinua silti, tänään, huomenna, ties kuinka kauan. En voi tunteilleni mitään, anna se minulle anteeksi.
Jos vastoin kaikkia lakeja, asetuksia ja todennäköisyyksiä jostain syystä sattuisit kuitenkin eksymään tälle palstalle ja olet juuri lukenut tämän ja mahdollisesti tunnistanut itsesi niin en toivo muuta kuin, että suhtautuisit minuun siten kuin ennenkin. Katsoisit ja joskus koskettaisitkin :) silloin saat minut kuitenkin aika onnelliseksi :)
Vastaukset 160
Vanhimmat
Voi Kulta! Missä tapaamme? Tunteet ovat samanlaiset.
Harmi, ei osunut kirjaimet kohilleen, eli et ikävä kyllä ole hän ketä palavasti rakastan. Hyvää pääsiäistä ja tsemppiä sulle kuitenkin :)
Tiia, Taina, Taija, Tuija
Työkaveri?
mutta yksi noista tai Teija.
...Tanja, Tarja, Terhi???
Eräs, jonka nimi löytyy tuosta joukosta, odottaa myös kovasti huomista tapaamista ihanan ihmisen kanssa
:)
Nyt on pyhät ohitse ja kylläpä oli taas mukava nähdä sinut....Yhtä ihana olet kuin ennenkin ;)
Työkaveri on hyvä vaan ja nostaa persuksen penkistä kävelläkseen salamyhkäisen T----:n luokse ja tekee vallattoman muuvin, jottei tämä orastava lovestory jää vain bittiavaruudessa flirttailuksi. No-ni, hopihopi nyt... ;))
:) No persusta on nostettu tänään penkistä useammankin kerran ja T:n luona käyty milloin milläkin työasialla. Mutta enhän mä nyt mitään "vallatonta" sentään uskalla tehdä ;) Pahoittelen...
Huh, huh...Niin ihastuttava olet tänäänkin ollut, että ihan pahaa tekee ;)
No tästä ketjusta tuli näköjään mulle sitten tämmönen "purkualusta"... eli puretaan nyt sit tämänkin päiväiset tuntemukset. Eihän kukaan kuitenkaan ole pakotettu näitä lukemaan...
Vaikka tää onkin niin ihana tunne olla näin rakastunut niin kyllä hetkittäin ahdistaa myös tosi paljon. Välilä tuntuu, että jotenkin petän sun luottamuksen kun en kerro sulle tunteistani. Mutta kun en kuitenkaan halua, että ahdistutkaan tms. ja haluan säilyttää edes tämän mitä välillämme on.
Miks sun pitää olla niin ihana ja kaikinpuolin täydellinen. Mä en vaan saa sua mielestäni, en sitten millään.
Rakastan sua aivan kauheasti!
ja mistähän päin tämä T löytyy? etelä vai pohjoinen vai siltä väliltä?
Pääkaupunkiseudulta löytyy....ja voi että sydämeen sattuu just nyt ja kovaa. Ei tätä tunnetta tahdo enää kestää vaikka ihanaa sinänsä onkin, mutta niin toivotonta :(
Munkin T löytyy pääkaupunkiseudulta ja pakahtuvat toivottomat tunteet samansuuntaiset eli yhtäaikaa ihanan kamalaa, oijoivoi ;oD!
Nyt vaan tunne siitä, että jotenkin petän sun luottamuksen on voimistunut :(
Olet niin ystävällinen ja ihana mua kohtaan mutta olisitko sitä jos tietäisit tunteeni... Tuntuu jotenkin väärältä saada sulta sellaista kohtelua kuin saan, vaikka tietysti siitä olen iloinen mutta silti... Sua kohtaan olen tietysti ystävällinen ja huomioiva itsekin, enkä ainoastaan siksi että rakastan sua.
Sitä siis pohdin, että onko mun kuitenkin pakko kertoa sulle tunteistani... vai mitä hittoa, en tiedä kyllä yhtään. Onko kenestäkään tuntunut (jompana kumpana osapuolena) samalta, että jotenkin luottamusta petetään kun ei kerro/kerrota avoimesti tunteistaan?
Kyllä musta tietysti tuntuu muutenkin pahalta pitää nää tunteet sisälläni...mutta minkäs teet.
Voi että mä rakastan sua!
Tässä taas yksi ihastunut ihminen, joka on ihastunut ihastuttavaan työtoveriinsa, jonka etunimi alkaa "yllättäen" T:llä ;oD!
Vaihtelua tähänkin ketjuun ;D
Vaihtelu virkistää näin vapun kunniaksi ;-)!
No olihan se hyvä että vaihteluakin saatiin :)
Edelleen täällä pohdin, että onko parempi vaan olla hiljaa tunteistaan vai mitä tehdä...
joo tiedät mistä saat mun numeron, laita viesti ;)) Odottelen
Pyh ja pöh... Eihän mun tartte sitä nroo enää mistään saada kun sehän on jo tallennettuna mun puhelimessa. Just pari pv sittenhän viimeks sulle viestiä laitoin, tosin ihan muissa asioissa ;) Kyllä mä siihen yhteen viestiin pienen vihjeenkin sisällytin ;) mutta tosi varovaisen ja monitulkintaisen sellaisen...
Ihana olet
Argh! Oon ihan hajalla, niin ihana ja kaunis olet!
Ja voi että sydämeen sattuu kun alan koko ajan olla varmempi siitä, että nämä tunteet ovat vain yksipuolisia :( Ja oon sitten vielä huomannut, että olen mustis susta kun sain kuulla että sulla kuitenkin jotain pieniä "viritelmiä" erään miehen kanssa. Itse kun vielä parisuhteessa niin tosi itsekästä ajatella, ettei sulla sais mitään kenenkään kanssa olla :( Oon idiootti.
Tulipa sekava sepustus...no pistetään lyhyiden yöunien piikkiin...kun ei saa untakaan kun sä mielessä koko ajan....
Joopa joo...Taas mun piti eilen "tikusta asiaa vääntää" että sai sulle tekstaria laittaa :) Vaikka nähtiinhän me töissä niin heti jo parin tunnin päästä oli ikävä ;) Oon mä kyllä aika pönttö... Mut tätä kai se rakkaus sit tekkee... Ja en malttais millään oottaa maanantaihin, että näät taas sut.
Mul on samanlainen juttu,ja on ihan todella outo sekava olo..Voiko tavallaan yhtäkkiä näin käydä? Eli olet ihastunut naiseen??? Vai mitä tää on?
No kyllä näyttäisi siltä, että voi käydä ja ihan yhtäkkiäkin ;)
Niin, ja ihastunut, rakastunut, pihkaantunut olen naiseen, työkaveriini.
Sekava on ollut olo mullakin...vähän mennään laidasta laitaan. Välillä helpompaa, toisinaan vaikeempaa. Kyseinen hlö mielessä koko ajan. Joku täällä palstalla kirjoitti, että "syyttää" ihastustaan elämänsä sotkemisesta tms. Vähän samanlainen fiilis on mulla, vaikka enhän oikeasti häntä voi syyttää ;) eikä varmasti syyttänyt tämä kirjoittajakaan. Mutta on tää vaan sitä ihanankauheeta... Tsemppiä sulle! :)
Onko sullekkin käynyt niin? Ja samanlainen mullekkin. Tai oon vaan sekoomassa,mut ei se tai hän lähde pois mun päästä,en ole koskaan tälläista suuntautumista huomannut..ja jonkin verran jo nähty..Vai voiko elämäntilanne vaan tehdä temppuset itselle..ero ollu just ja sellasta? Erittäin hämmentynyt,enkä oikeen pysty käsittelemään asiaa.En tiiä onko tää ihankauheeta vai ihanankauheeta? Eka todennäköisesti ku ei tiiä mitä tekee,jos se ees on totta,eikä mene pois,siis tää uusi ajatusmaailma! Tsemppiä myös sulle ja miten sä ratkaiset asiat?
No niinhän tässä on käynyt juu... Siis minä miehen kanssa parisuhteessa elävä olen rakastunut naispuoliseen työkaveriini ;) Kaikkeahan sitä kai tässä elämässä voi tapahtua ja sattua. Mulle tapahtui näin... Hämmentynyt olen ollut itsekin mutta minkäs teet ku asia on jo tapahtunut eikä multa kysytty mitään ;)
Ja hän on ollut tänään taas niin ihana ja lumoavan kaunis, että heikkoa tekee :)
Heikotusta tähänkin päivään...palaverissa kun sai sua vilkuilla (yritin kyllä pitää katseeni kurissa mutta vähän huonolla menestyksellä). Sua ei vaan yksinkertaisesti voi olla kattomatta ;) Ois se vaan kiva tietää näkyykö tää naamasta vai ei, siis nää mun tunteet sua kohtaan... Voisitko olla vähän vähemmän ihana... ei tätä pää kestä :)
Ja nyt taas ahdistaa nämä tunteet ja pahasti :( Voi hemmetin hemmetti....
Voi täällä kohtalon toveri ihastunut myös naiseen, ja ihan hämilläni et mitä helkkaria kun hetero olen mielestäni ollu jo 29 vuotta niin voiko ihmisestä yhtäkkiä tulla Bi?!? olen naimisissa miehen kanssa tavallaan samanlainen tilanne kuin sinulla. Tosin en näe tätä kohdetta kuin pari kertaa vuodessa koulutuksissa ja se rassaa todella paljon,mitä ny fb näkee lähes päivittäin mut ei ole sama asia niin ja työkaverista on myös kyse! Tätä on jo jatkunu lähes puol vuotta ja ei mene ohi vaikka niin toivoisin tai no joo en tiedä itsekkään mistään mitään ihan pihalla ku lumiukko. Kaikkein helpointa ois tietty kertoa tunteistaan, mutta se ei käy ihan tuostavaan kasvojaan menettämättä! killing mee! Kiitos et sain purkaa tunnetilaani! :)
Eipä kestä kiittää...hyvä että sait purettua tunteitasi ;) No mulla se tilanne, että nähdään melkeinpä joka arkipäivä (jos ei sairaita tai lomalla olla). Välillä ahdistaa kyllä todella paljon nämä (todnäköisesti) yksipuoliset tunteet. Ei tätä rakastumista kyllä ois välttämättä tarvinnut tapahtua, mutta tapahtunut mikä tapahtunut. Nyt tuntuu että elämä on aika sekaisin ja ajatuksissa vähän väliä tämä ihastukseni. Just kun pääsin röökistä eroon niin enköhän kehittänyt itselleni uuden "riippuvuuden". Ja nyt tuntuu siltä, että taidan olla kiikussa ihastukseni lisäksi tähän keskustelupalstaan ;) No röökistä pääsin eroon suurimmaksi osaksi keskustelupalstan ja vertaistuen avulla, mutta tästä ihastuksesta en nyt tiedä haluaisinko siitä eroon vai en... Ei oo helppoo... Tsemppiä sulle! :)
kiits, ei todellakaan ole helppoa huoh! en tiedä kumpi on pahempi se et näkee joka päivä vai se ettei nähdä juuri milloinkaan........hitsi ens viikolla on koulutus päivä ja tod. näköisesti tämä ihqu nainen tulee sinne miten ihmeessä kohtaan hänet etten mokaa jotain tms. hauskaa! Olen naureskellu mielessäni et voi näitä meidän kohde ihastusreppanat, jotka ei tiedä mistään mitään tai niin ei sitä koskaan tiedäkkään jos ne meidänkin ihastukset täällä kirjoitteleepi ;) Noh mun ihastukseni on ylläripylläri myös vanhempi osapuoli 9 vuotta ikä eroa, hauska ihminen, määrätietoinen sekä vahva persoona kaikinpuolin ja se vie multa jalat alta!! aaah
Niin itse kallistun ehkä sille kannalle, että kivempi kuitenkin nähdä usein vaikka se välillä onkin niin raastavaa kattella niin ihanaa ihmistä ;)
Niin eipä taida ihastukset näitä tunteita tietää tai ees aavistella. Mä en kyllä usko ollenkaan että kyseinen hlö tänne palstalle eksyis tai vielä vähemmän että kirjoittelisi täällä...mutta toivossahan on hyvä elää. Kuitenkin näiden tämän hetkisten tietojeni valossa pidän häntä täysin heterona, harmi ;)
Sullahan onkin sitten jännitystä luvassa ensi viikolla, tsemppiä vaan sinne koulutukseen :)
Muakin ahdistaa nämä tunteet jo, vaikka toisaalta nautin tilanteesta. Eli ihastunut oon 20v. vanhempaan työkaveriin, joka on lämmin, ihana, suloinen, kosketteleva, huumorintajuinen ja hauska. Ja olemme jonkin verran yhteydessä, olemme sanoneet toisiamme ihaniksi ja sen sellaista. Nyt hän on muutaman päivän ollut ihmeellinen mua kohtaan, kauhean vakava eikä turhia puhele vaikka ensin oli niin hauskaa yhdessä kun nähtiin. Ja siirryn eri osastolle töihin, näemme sit satunnaisesti, hieman koville ottaa, mutta olkoon. Kai tuo nyt vinkki et haluu vältellä mua.
Niinhän tää on, toisaalta ahdistavaa ja toisaalta taas ihana tunne. Meillä ihastukseni kanssa ikäeroa noin 10 vuotta, olen nuorempi osapuoli. Mikäköhän noissa vähän vanhemmissa naisissa oikein puoleensa vetää? ;)
Voisiko tuo ihastuksesi tämän hetkinen käytös johtua kuitenkin jostain ihan muusta kuin susta. Jos hällä vain on jotain suruja tai muuta tällä hetkellä elämässään. Kyllähän sellaiset sitten vaikuttaa käytökseenkin. Harmittava juttu kuitenkin :( Toivottavasti tilanne menisi parempaan suuntaan. Ja onhan tietysti olemassa sekin mahdollisuus että on möksä ja outo sen takia kun siirryt toiselle osastolle... Tsemppiä ja voimia sulle!
Kiitos. Hän itse asiassa tietää että mulla on surua, menetin erään tärkeän ja sen johdosta sain ainoastaan viestin, odotin et hän tulis vaikka halaamaan töissä tai kysymään miten jaksan, kun ollaan ystävystytty ja muuten on kysellyt. Nyt ei tule ja ikäänkuin välttelee mua tai sit on niin välinpitämätön ettei vaan välitä, kallistun tähän. Surettaa.
Ikävä kuulla että sulla ollu surua :( Niinhän se on, että tommosella hetkellä sitä odottais tai ainakin toivois että sais toiselta lohdutusta. Mutta joskus voi olla vaikea (ainakin mulla itelläni on ollut) löytää sanoja lohduttamaan, tietysti silloinhan voi tosiaan halata ;) ja osoittaa välittämisensä siten. Luuletko, että pystyisit kysymään häneltä ihan suoraan tai keskustelemaan asiasta, että mistä tämänhetkinen käytös johtuu?
Saaks kysyä, kirjotatteko töissä näitä?
No hänelläkin on harmia ollut...kertoi ihan itse. Ja minä tietty annoin halin :) Mutta voin kertoa ettei minua millään lailla kaipaa, ja testasinkin vähän hassulla tavalla onko kiinnostunut :D No on juu, miehistä. Se kyllä näkee!!!
Hyvä että asia kuitenkin selvis ja halauksenkin annoit ;)
Saako kysyä millä "hassulla" tavalla testasit? :)
Voi kunpa toisen tunteet voisikin olla samanlaiset kuin itellä mutta eihän ne ole :( On taas tänään pänniny tää omakin "tilanne" kun samanlaisena vaan jatkuu päivästä toiseen. Omat tunteet ei laimene, ei sit millään. Enkä osaa kuin vaan tuijottaa ja hymyillä. Koskea en uskalla enkä muutakaan vaan väistelen koko ajan etten vahingossakaan törmäis tai koskettais... Eikä näistä tunteista nyt sit varmaan kertoakaan voi...varmasti ahdistuisi vaan pahemman kerran...
Äh en uskalla kertoa, jos Hän lukisi, paljastuisin samantien. Joka tapauksessa kaikki on ihan ok, muuten mut muhun hän ei ihastunu ole........:(
Ok, eihän kaikkee kannata kertoo :)
Täällä sama tilanne, eli tänään sain lisävarmistusta sille, että tunteet ovat vain ja ainoastaan yksipuolisia. Oltiin työkavereiden kanssa liikenteessä ja kyllähän tuo ihastukseni näyttäisi miespuolisia vain tiirailevan ja niistä myös oli puhetta. Harmittaa hitosti, mutta kyllähän tän tiesi. Kaikkea ei ikävä kyllä voi saada..mutta tää tuntuu kyllä erityisen pahalle :( Oon vaan edelleen niin hiton rakastunut ettei paremmasta väliä. H...vetti!!!!!
Voi sentään. Tajuan kyllä tunteesi. No vitsailin suoraan sanoen olevansa hänen tyttöystävä mutta tässä on pitkä tarina takana ja se vaan nauratti molempia. Eli siis niin vitsillä meni taas kuin vain voi, ja oma heterouteni kait vain korostui, Voivoi sentään. No olen mäkin, haluaisin halata ja pussata, etenkin kun tiedän etten saa, mutta sinänsä onni et olen näin höpsö, voin heittää kokeena kaikenlaista.
No mun ainoa mahdollisuus lienee siis pikkujouluissa koko työporukan nähden nähdä jos hän ottaneena antaa pientäkään vinkkiä. Olen aivan varma että vinkit jää tulematta. Harmiiiiiiii! Koitahan jaksaa!!!
Kiitos jaksamisen toivotuksista, niitä tarvitaan...
Mä oon kans miettiny että vahvistaako se näitä tunteita, kun tietää toisen olevan "saavuttamaton". Että kun miesten kohdalla kuitenkin suurempi todennäköisyys että tunteet kohtaa.
Halata haluaisin niin minäkin tätä ihastustani mutta siihenkään ei ole oikein tullut sopivaa tilaisuutta :( Muutenkaan en saa kosketettua, en sitten millään, vaikka niin haluaisinkin.
Harmittaa hitosti :( Tuntui eilenkin niin pahalta kun jotain typerää miehistä puhuttiin. Kun hän on sinkku ja luonnollisesti sitten miehiä sillä silmällä tiirailee. Yritä siinä sitten olla pokkana, hymyillä, ottaa osaa keskusteluun ja olla kuin ei mitään...
No en kyllä itsekään ole tätä epäheterouttani mainostanut, eikä tästä kukaan tiedä eikä varmaan osaa arvaillakaan. Kun onhan tuota tullut itsekin kaikkia typeriä miesjuttuja tässä heiteltyä.
Aika pitkä aika jos sun pikkujouluihin asti tarttee ootella.. Toivottavasti saisit kuitenkin viimeistään silloin sitä vinkkiä ;)
No tottakai harmittaa. Voin tunnustaa et mulla on ollut lämmin ystävyysuhde naiseen, tein silloin aloitteen ja pussasin. Että kyllä musta on siihenkin on ollut. Mutta siis ystäviä olemme yhä ja varmaan haluaisi enemmänkin-en vain pysty enää. Mutta eri asia on vieras aikuinen nainen, joka on naimisissa ja huomattavasti vanhempi-eipä luonnistu ihan täysin nolata itseäni. Oletteko muuten läheisiä? Mun onni on että hänelle kosketus (kaikkien kanssa, hmph) on erittäin luonnollista ja huumorintaju on loistava, niin huumorilla voin tehdä kaikenlaista, en tosin ollenkaan aikuisen naisen lailla käyttäydy, ja uskallan halata kyllä ja heitellä kaikenmaailman juttuja. No siinä ei ehkä kiinnostus kumminkaan herää...en tiedä....tuntuu että teen itseni tyhmäksi.
Ei siellä pikkujouluissakaan mitään kyl tapahdu. Antasin mitä vaan jos hän pussaisi minua ja sanois että tykkää minusta kamalasti.... :)
Eipä olla mitenkään erityisen läheisiä ihastukseni kanssa, vaikka toki haluaisinkin olla nykyistä paljon läheisempi ;)
Työkavereita siis ollaan ja niitäkin oltu vasta vähän yli puol vuotta. Samalla osastolla työskennellään ja yhteistyötä paljon tehdään.
Numeroita on vaihdettu ja välillä viestejä vapaa-ajalla laitetaan. Tai minähän se taidan olla se joka yrittää koko ajan siitä tikustakin asiaa vääntää, että sais yhteyttä ottaa :)
Ihastukselleni näyttäisi myös tuo koskettaminen olevan aika luonnollinen juttu, toisin kuin itselle. Eikä todellakaan haittaa se kun hän koskettaa ;)
Miks piti tälleen mennä rakastumaan työkaveriinsa ja vielä naiseen. Haluaisin kyllä tällä hetkellä niin eroon näistä tunteista, yksipuolisia kun ovat. Mutta miten hitsissä se onnistuu...
Pakko varmaan jättää jatkossa kaikki työpaikan illanvietot yms väliin kun ei kestä enää vastaavanlaisia tilanteita kuin viime pe. Vaikka onkin tietysti mukavaa ja ihanaa saada olla ihastuksen läheisyydessä muulloinkin kuin työajalla, niin en kyllä mitään miesjuttuja enää jaksais kuunnella :(
sattuu niin hitosti :( No niin sori vaan taas tää vuodatus...
Toivottavasti teitillä siellä pikkujouluissa sit kuitenkin tapahtus ;) Kyllä mäkin antasin varmaan mitä vaan jos ihastukseni kertomasi lailla tekisi ja
sanoisi :) Mutta turha mun semmosesta on ees haaveilla...
:(
No sama fiilis.... MINÄ oon se joka haluaa nähdä ja haluaa kuulla, tunnen olevani ainoa :( Meillä on yhteinen harrastus jonka hän skippaa usein, jos olisi yhtä ihastunut minuun kuin minä häneen, oletan että tulisi sinne vaikka väkisin.
Minusta tämä on toisaalta ihana, ihastuminen tekee elämän enemmän elämisen arvoiseksi kuin arki, Mutta toisaalta tämä on kauheaa kun ajatukset pyörii sellaisessa jota ei saa....ei saa niitä tunteita joita häneltä haluaisi. Koska en mitenkään näe että niitä olisi. Kyllä hän viestissä voi laittaa et olen kiva ja ihana, hani tai söpökin, mutta se lienee vanhemman naisen ystävällisyyttä. Varmaan hän tekee muillekin niin, ja koskettelee kans, ja olen niin mustis kun voi, ja turhaan.... Hänellähän on MIES, puhuu miehistä, kiinnostuu miehistä, ei kait voi kuvitellakaan et naimisissa oleva pienten lasten äiti vois olla hänestä vltavan kiinnostunu. Leikilläni pystyn heittämään kaikkea kyllä, mutta...totuus kirpaisee!
Halit!
Niin kyllähän sitä ihastuneena kattelis mielellään ihastusta vaikka koko ajan ;) että siinä mielessä toi "skippaus" outoa. No mutta jos hällä kuitenkin on joku hyvä syy siihen ettei aina pääse harrastamaan...
Juu ja kyllähän tämä ihastuminen/rakastuminen toisaalta arkea piristää...mutta tosiaan kun ne tunteet ei ole molemminpuolisia niin sehän tässa sattuu :(
Ja mä oon kans niin mustis kuin olla voi...
Tsemppihali :)
Ihana et on joku yhteinen harrastus!! Kiinnostais tietää mitä harrastatte yhdessä?
Jumpalla on käyty, mutta ei hän niin kovin ahkerasti kyllä käy. Ja nyt olen tehnyt sen päätöksen että antaa hänen olla. Koitan olla viileämpi ja etäisempi, en jaksa yksipuolisia tunteitani. Koville ottaa, mutta nyt tuntuu tältä. Hän on kuitenkin vanhempi eikä anna pientäkään tavanomaisesta kaveruudesta poikkeavaa merkkiä. Ei välitä kuulla minusta sen kummemmin, eikä nähdä, joten eiköhän homma ole selvä...
Harmi :(
Toki, toki tykkään ja paljon. On vaan ollut niin paljon töitä, ja olen sitäpaitsi luullut samaa sinusta, kuin sinä minusta, joten tasoissa ollaan. Eikö koetettais pian selvittää nää meidän tunteet toisiamme khtaan vai mitä?
Voi voi kun se olisitkin sinä, mutta et ole :(. Minusta ei voi luulla mitenkään etten välittäisi, käyn halaamassa silloin tällöin, kutsun jopa tyttöystäväksi yhden huumoripitoisen tapahtuman pohjilta, olen avoin, pyydän sinne jumpalle, laitan tekstaria, käyn juttelemassa muuten vaan...
Sinä et tee niin. Huolia on ollut kummallakin, mutta sinä et tule katsomaan minua, kerrot ehkä kun törmäämme, mutta kuulin et puhut asiasi kaikille muutenkin, et pyydä minnekään, etkä nykyisin lähdekään, aina on jotain muka tärkeämpää, et välitä.
Onneksi on muuta ajateltavaa. Olen päättänyt kylmettää itseni sinun suhteesi. En halaile, en juttele, en pyydä, en ota yhteyttä. Pääset takasin lähelleni ja ystäväkseni jos sitä haluat ja näytät sen. Jos et, annan sinun olla. En jaksa enää. Sulla on mies ja mulla on mies, ja sulla on kaikkea muutakin, johon minä en mahdu. Koska et välitä minusta :(
Voi hitsi, mä jo täällä niin toivoin että oisitte kohdanneet toisenne täällä palstalla...
Mulla täällä samanlaiset fiilikset kuin sulla :(
Ei kai tässä auta tosiaan muu kuin yrittää tunteensa kylmettää. No nyt on ihanainen pari pv poissa työpaikalta niin auttaiskohan se, ettei näe toista (ei oo kyllä aiemmin auttanut). Jos tässä nämä päivät yrittäis jotenkin "aivopestä" itteään. Ja kun ihanainen työpaikalle palajaa niin yrittäis olla ihan vaan työkaveri...
Ja hitto kun tekis niin mieli laittaa hälle taas tekstaria ja toivottaa pikaista paranemista yms. mutta en varmana nyt laita :(
Ei auta. Ja munkin teki mieli usein laittaa ja laitoinkin, mutta kun se ei toimi toisinpäin ellei muuta asiaa tule, niin ei kysy :( Silloin kysy jos muuten yhteyksissä. EI hän kamala ole, ei, ei vain välitä minusta. Ja oloni on niin turtunut kaikkeen, etten jaksa enää yrittää. Itse hänen on jotain tehtävä jos välittää. Minä koitan pysyä kaukana :(
Jaksamista! No me emme ole nähneet moneen päivään, ja nyt kun näemme, en tiedä...
No tekstaria en oo edelleenkään laittanut vaikka mieli on tehnyt. Täytyy kyllä myöntää, että toisaalta oli aika tylsä/tympeä työpäivä kun ei ihastus ollu paikalla. Joo ja tuskin nää tunteet mihinkään katoo vaikka kuin yrittäs :(
Jaksamista sullekin!
Joo mä en enää jaksa, siirryn muualle töihin ihan pian, siis niin ettemme sitten näe läheskään joka päivä, ja päätin vältellä häntä nyt toistaiseksi, sittenpä näen välittääkö hän yhtään, ei en usko :(((
Tsemiä.
Olinpa "kylmä". Heti kysymys, miksi puhun niin... en tiedä, en vaan jaksa.... Hän on niin ihana mut ei välitä minusta tuon taivaallista. Menetän hänet varmasti nyt kokonaan, ja se koskee, mutta kun tein niin paljon hänen eteensä, piristin, yritin tavata, olin lämmin, ystävällinen, kiva... En vain jaksa enää olla niin voimallisen ja yksipuolisen ihastunut. Edelleen haluaisin kaapata hänet syliini ja rutistaa, mutta en tee sitä. Yritän päästä tästä pois. Ehkä loitonnumme kun lähden... Elämä on :(
Juu, en kyllä mäkään jaksa näitä yksipuolisia tunteita enää :( Kun saiskin jostain nappulasta vaan naks nämä tunteet pois päältä.
No nyt ei ole nähty kahteen päivään ja jotenkin kuitenkin tuntuu, että helpompi niin. Ajatuksissa hän on toki ollut...Tänään jo heikkona hetkenä meinasin sen tekstarin laittaa mutta vielä on laittamatta...
Voimia!
Tälle tuli heikko hetki ja laitoin viestejä...en yhtä en kahta vaan monta...ohi aiheen...itkien....siis ihan puolin ja toisin kyllä mutta....on tää niin vaikeeta..... :(
Voi sinnuu :( Vaikeeta täälläkin...Tuli sitten uudemman kerran heikko hetki ja nythän se tekstarikin lähti. Sain tänään kuulla, että hän edelleen sairaana niin piti sitten oikein kuvaviestillä laittaa pikaisen paranemisen toivotukset. Että kyllä oon vahva luonne. Kauan piti taas päätös etten ota yhteyttä...
Hitot näistä tunteista pääse!
Haha, kyllä me ollaan :) Juu, tää on niin tätä. Me kyllä viestimme illan puolin ja toisin ja just tuo et hän ruokkii tunteitani laittamalla eri sortin hellittelynimiä välillä viestin yms. "lämmintä", se on tuskaa kun tietää et mitään ei ole. Ja mulla tuo "kylmyys" ei vain näköjään onnistu, sitten saa selitellä mikä on. Ja kun totuus on se että mekin ollaan jossain määrin ystävystytty niin ei kai yhtäkkiä voi olla niin tyly...vaikka tyly olinkin. Josko kesä saisi mut unohtamaan, kun ei sitten enää nähdä. Kun ei hän kanssani minnekään lähde, niin mie oon kyllä niin luovuttanut... :(
Joo, niin ollaan :)
Vähän outoa tuo ihastuksesi hellittelynimien yms käyttö mutta toisaalta erilaisiahan me kaik ollaan niin ehkä se on hälle ihan normaalia/luontaista viestiä niin...
Niin, en kyllä itsekään haluais tylyksi ryhtyä mutta helpostihan se siihen menee tai sellaiseksi tulkitaan jos alkaa liikaa etäisyyttä ottamaan/käytöstänsä muuttamaan. Kyllä mä haluaisin hälle olla edelleen ystävällinen ja huomioiva mutta.... Meillä tulee kans kesällä pitkä tauko lomien vuoks (n. 2 kk) näkemiseen, että josko tosiaan nämä tunteet sinä aikana vois laantua. Kyllä niin haluaisin tietysti häntä kesälomienkin aikana nähdä mutta tuskin kehtaan mihinkään häntä pyytää lähtemään (kun työtoveruuttahan meidän välillä sinänsä vaan on) Ihmettelis vaan..ja tuskin lähtis...
No joskuspa mietin minäkin, et käyttääkö hän kuinka muiden kanssa nimiä kulta, muru, hani, ihana jne. Herkästi hän kehuu kuinka kiva ja ihana olen, laittaa haleja jne. Kyllä oletan et hän muillekin käyttää, mut en osaa sanoo kuinka paljon. Toki noi on asioita joiden takia ehkä mun ihastukseni pysyy...jos hän ei käyttäisi tollasia kauniita sanoja, niin ymmärtäisin vetäytyä nopeammin. Kyllä mun pakko hälle ystävällinen on olla, ei ole tehnyt mitään väärää kumminkaan. Se vaan koskeekoskeejakoskee niin paljon että oon ollut niin aktiivi hänen suhteen ja nyt iski täysillä tajuntaan, ettei hän näkis mitään vaivaa että nähtäs. Ei hän silloin VOI välittää yhtään tavanomaista enempää...ja jotenkin just nyt tää tuntuu tosi pahlta...tekis mieli itkeä...
Me emme kesälomalla näe siitä olen varma. Syksy kertonee lisää, mutta töissäkään emme sitten näe pahemmin. Toivottavasti tunteeni ovat kuolleet siihen mennessä...paskat en usko.
Voimia!
No mä kyllä vähän häkeltyisin jos ihastukseni käyttäisi tommoisia nimityksiä ;)
Juu, ja ymmärrän hyvin että tommonen pitää kyllä helposti sitä ihastusta yllä.
Niin ei kai sitä voi tylyksi kuitenkaan oikein ruveta että pakko se on kai käyttäytyä niinkuin ennenkin.
Meillä tuli nyt vähän lisää taukoa näkemiseen, että seuraavan kerran vasta ens viikolla nähdään. Onpa tässä sitten viikonloppu aikaa taas miettiä syntyjä syviä...
Voimia sullekin taasen! Niitä tässä kyllä tarvitaan...
Juu kylläpä...eipä taaskaan paljon nähty...oli tunne et hän kyl yriiti tulla jutteleen mutta ei tullut tilaisuutta...saa nähdä sitten huomenna. En tajua kuinka voin tykätä hänestä niiiiiiiiiiiiiiiiiiin kamalasti.
Juu jotenkin aina sellainen olo et hänen olis jollain tapaa musta tykättävä kun noita hellittelynimiä tulee kuitenkin suht usein. Mutta että tykkäis samalla tavalla kuin minä, ehei, muuten hän lähtisi minun kanssani minne tahansa. Muttei lähde minnekään... :(
Hulluksi tässä tulee...
Niin ja siis tää mun "Kylmyys" ei näköjään onnistu...no oon kyl ollu etäinen, vakava, ei mitään ylimääräisiä, mutta niin haluan hänen lähelle, niin paljon, liikaa...ihan liikaa... :(
Niin kyllähän toi tommosten hellittelynimien käyttö jotakin kuitenkin kertoo. Täytyy hänellä olla kuitenkin jonkinlaisia lämpöisiä tunteita sua kohtaan.
Toivottavasti tänään tulee sitten juttelemaan..pidän peukkuja.
No omasta tilanteesta sen verran taas, että kyllä nää päivät kun nyt ei ole nähty on tuntunut jotenkin helpommilta. Mutta saas nähdä sitten ens viikolla kuinka tunteet taas (varmaankin) roihahtaa kun hänet taas näen...
Lopetin taas kylmyyden häntä kohtaan. En kertakaikkiaan pysty, hän on mahtava tyyppi. En voi sille mitään että oon ihan hulluna häneen. Teen jäyniä, joita hän ihme kyllä jaksaa, oon kuin pikkulapsi, hälle voi puhua mitä vaan, hän puhuu mitä vaan. Suunnattomasti mua ärsyttää kun hän puhuu esim. "jos käyt miehes kanssa jossain jne.", ei mitään mustasukkaisuutta. Se on ihanaa et hän on niin kosketteleva (hän on sitä kaikille, tiedän...) ja taas halattiinkin tänään, en kertakaikkiaan voi olla erossa, ja se on jotenkin niin helppoa ja luontevaa. Luulis hänenkin jotain huomaavan, kun harva se päivä :D, kerroin et hän on ihana ja hän vaan sanoo et niin sääkin. Tiedän, et hänen on pakko musta jollain tavalla tykätäkin, mut kun...haluaisin et hän haluis nähdä vapaalla, olis mustasukkanen, ikävöis jne. Minä kun en kauaa hänen lähellään töitä tee, niin menetänkö hänet :(
Kiva, jos sulla helpottaa, voin kertoa että eiköhän ne tunteet taas palaa...toisaalta kiduttavaa ja raskasta, mutta liian ihanaa menetettäväksi...
Sielläkin....
Pystyisköhän tästä ihastuksesta nyt jotenkin irtisanoutumaan tai jotain...on tää niin mahotonta. Ei jaksais tätä enää. Onko ideoita miten sais tunteet viilenemään? Helppiä
Työajalla ratkotaan seksiongelmia. Potkut vaan kaikille. HÄVYTÖNTÄ!
Mitenkäs siellä sujuu? Oletteko tavanneet taas?
Täällä ei mitään uutta eikä ihmeellistä, tietenkään. Kaipaus hänen lähelleen on SUUNNATON, enkä enää haluakaan olla kylmä. Liian vähän näemme, ja kohta olemme ainakin 2 kk täydellisessä erossa. Tekeekö se hyvää vai huonoa, en tiedä? Nyt ikävä tuntuu kovalta. Hän on jotenkin niin järkevä....mutta toisaalta pienet eleet ovat suloisia, ja tiedän et hän minusta ihmisenä kyllä pakko pitää, ihan pakko. Ja uskon vahvasti että vielä jatkossa saan hänen kanssa olla vapaallakin :) Sittenpä nähdään mitä tunteet ovat... Mutta itse kyllä on tehtävä työtä jotta tapaamiset tulevat toteutumaan. Mutta raastavaa tämä on, tosi raastavaa...
Kiitos kysymästä :) Vasta huomenna (toivottavasti) nähdään. Viikonloppu ja tää päivä meni suht hyvin, ihastus ei ollut sentään kokoajan mielessä. Mutta saas nähä sitten huomenna mikä on fiilis. Palajan sitten kertomaan kuohuiko taas tunteet ja jos kuohui niin kuinka pahasti ;)
Kyllä mä oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä ne ihastuksesi tunteet joka tapauksessa lämpimiä ovat ja varmasti susta pitää. Ja mikäpä se juu ois mukavampaa, kuin saada sitä yhteistä aikaa vapaallakin. Toivottavasti teille järkkääntyy semmosta :)
Tsemppiä sulle tähän päivään!!!
Kyllä tää sellaista on.... Vaikka oon itekin kokenut että työkaverin, naispuolisen, voi saada itsennsä ihastumaan, ja olla vaikka kuinka ihanaa, ja lopulta luoda lämpimän ystävyyssuhteen niin silti olen tässä tilanteessa taas aivan kuin uuden edessä... Olen täysin epävarma, jännittynyt, punaseteleva ja sen sellaista. Tippaakaan en usko itseeni ja omiin mahdollisuuksiini. Olen vain sulaa vahaa hänen edessään. Toisaalta saatan vaikuttaa itsevarmalta välillä. Jos miun ihastus ei laannu kesän aikana niin eiköhän tuota yhteistä aikaa järkkäänny. EI sitä tartte kummoisempaa kuin päästä kaksistaan lenkille niin että saa vaan olla toisen kanssa. Siinä sitten joko lähentyy tai sitten ei... Mutta edelleen en usko että hän tuntee mua kohtaan mitään suurempaa.
Juu, kiitoksia vaan sempeistä :)
Niin se meni tääkin työpäivä.
Ensin "välttelin" ihastustani semmosen vähän yli tunnin ajan aamulla, oli vissiin liian jännää jälleennäkeminen, niin en uskaltanu mennä mitään hälle puhumaan. Tai no sanottiin siinä kyllä moit ohimennen mut ei muuta.
No tuli sitten itte pari sanaa vaihtamaan. Ja eikös mulla katse harhaillu taas missä lie seinissä ja katossa. Oli taas hiukka vaikea katsoa niihin ihaniin silmiin.. No päivän aikana sit sain onneks välillä katsetta suunnattua silmiinkin päin.
Tunteet ei oo siis mihinkään laantunu, mutta niin mä vähän arvelinkin tässä käyvän...
Mitenkäs siellä?
Niinpä niin ja minä heikko luonne... hetki sitten, taas kerran sitä tekstariakin hälle laitoin (tosin työasiaa sivuavaa). No olihan tosta ehtinyt näkemisestä jo tunti melkein vierähtää, et ei tullu ikävä kovin nopee ;)
Ei mitenkään... Ei ehditty nähdä kuin sekunti, kun olin toisen kanssa puhelimessa. Ei siis niin mitään, paitsi kaunis hymy. Oon niin myyty, en kestä tätä kun en saa mitään.........
Mä yritän välttää tekstarin laittoa kun se oon aina mä se aktiivinen :(
Juu ja tiedän et hän on kosketteleva ja lämmin kaikille, ja nyt kaverini joka on ihastukseni vanha tuttu, kertoo kuinka tämä on käynyt harva se päivä juttelemassa tälle työssä ja samalla taputtaa olkapäätä tai sivelee käsivartta. Jotenkin mulle riitti nyt :( olkoon, en jaksa tehdä töitä sen eteen et just mä olisin jotain :( koska en oo yhtään sen enempää kuin joku muu. Ja piste. Kyllä tuntuu pahalta. En itse saanut mitään kosketuksia tänään, ja jos niitä saa muut, saisin minäkin, jos olisin erityinen.
:( Voi kunpa asiat ois kuitenkin toisin, toivon niin todella.
Oma tilanne/ihastus näyttäisi sitten tässä varmaankin ratkeavan ihan itsestään. Ei tosin ollenkaan niin kuin hurjasti olisin toivonut mutta ratkaisu kai tämäkin. Kohtapuoliin ei varmaankaan nähdä hänen kanssaan enää (kun ei enää todnäköiseti ole töissä täällä kovin pitkään). No saa sitten aiheuttaa näitä ihastuksen/rakastumisen tuntemuksia muulla toisiin ihmisiin. Ja uskon että varmasti "aiheuttaa" omalla ihanalla persoonallaan halusivat "kohteet" sitä tai eivät...että varoituksen sana teitille muille ;)
Fiilis on tällä hetkellä enemmän kuin huono enkä jaksa tästä nyt sen enempää kirjoittaa :((
Nyt en enää oota kuin sitä perhanan kesälomaa, mitä en vielä hetki sitten liiemmin odottanut :(
Voi sinua :( Eipä se ole parempi täälläkään. Huomasin et vaikka oon murheenmurtama tuo ihanuus puhuu vaan omista huolistaan ja muusta, eikä turhia kysele minun vointia. En usko että mitään on, yksi pikku kutittelu, mutta se jäi kyllä tuon muun varjoon. Odotan kans et jäädään lomille, en jaksa näitä yksipuolisia tunteita enää yhtään.
Jaksuja!
:( Kiitos "jaksujen" toivotuksista kuitenkin...niitä taas totisesti täällä tarvitaan.
Toisaalta ehkä ok että tilanne ratkeaa (mitä varmimmin) näin. Eipä tartte enää miettiä kertoisko tunteistaan tai mitään muutakaan. Järjettömän pahalta silti tietysti tuntuu mutta minkäs teet. VOI H...VETTI #¤#
Voi kun teidän tilanne edes olis parempi, en osaa muuta nyt sanoa :(
Jaksamista sullekin!
minua täältä, joten uskosit jo! :D
No en varmasti tavoita täältä, enkä muutenkaan tai muullakaan tasolla :( Kunhan tässä tunteitani taas puran...
Voe heeeeeelvetti joo :/. Nyt tietysti voisit täräyttää jotain spesiaalia jos ette enää aio nähdä. Mulla ei tuota mahdollisuutta ole, pysymme samassa työpaikassa, tosin eri paikoissa. Joten en häntä hetkeen kyllä näe, ja tuo tänpäiväinen omanapaisuus ratkaisi. Ei halunnu kysyä minusta ja olostani mitään, paasas vain omastaan vaikka kovin taas halusi mulle avautua. Tietty, kun kuuntelen myötätuntoisena aina. Nyt loppu ja olinkin sen jälkeen etäinen ja etäisyyttä tarvinkin. Koska olen yksin ja ainoana ihastunu.
Niin onhan tässä tietysti sekin mahdollisuus nyt olemassa, että kun työkaveruus päättyy nyt kai muutenkin niin ei voi sitä sitten enää ihastuksesta kertomalla pilata. No täytyy laittaa sitten tämäkin harkintaan... Toisaalta eiköhän ne mun tunteet sitten myös itsestään laannu/katoa kun en enää häntä näe, niin ei kai sitten olisi enää mitään kertomistakaan.
Kuulostaa jotenkin niin ristiriitaisilta noi sun ihastuksesi toimet, tekemiset ja sanomiset. Että ei tosta kyllä selvää ota. Kyllähän sitä normaalisti jos näkee toisen olevan apea tms niin tulee kysyttyä mikä on. Että kuulostaa vähän oudolta jos ei mitään kysy vaan paasaa vaan omia..
Ei oo helppoo meitillä :(
Oot ihan oikeessa. Hän tietää kyllä mistä on kyse, mutta ei sit sen kummemmin ota asiaa puheeksi vaan omat asiat ja jutut päällimäisenä mielessä, kai. Onhan me lyhyesti puhuttu näistä mun "huolista" mutta jotenkin tuli sellainen olo ettei häntä kiinnosta... Siis ihan todella etten merkitse MITÄÄN. Vaikka luulin et hän jotenkin välittäisi, ystävänä edes, niin tuli jotenkin olo et ei...tähän saumaan on erityisen hyvä että meidänkin tiet kesäksi eroavat, ja toivottavasti mä en ole laittamas hälle viestejä enkä mitään.
Ihanaa kun saa purkaa edes tänne, kun ei mihinkään voi kertoa.
Sullakin on varmaan kamala olo, mut jos et häntä enää näe, voisit oikeasti tehdä nyt JOTAIN. Kyllähän hän siitä unohtuukin, mutta... Mun on vaan pakko unohtaa, itkettää, niin pahalta tuntuu. Mä itse häntä kohtaan ollu hyvin lämmin ja yliempaattinen. No se siitä :((((
Ei hitto mul on taas pää sekasin...
Yritin sulle vastausta laittaa mutten nyt jotenkin saa asioita ja sanoja sellaseen järjestykseen kun haluaisin tai siis en saa ajatuksia sanoiks...tai miten lie...ei hitto. Kyllä täs alkaa pää hajoon näitten asioitten kans :(
Mutta joo, hyvä että on tämmönen "purkualusta" näille ajatuksille...
Ja kyllä, olo on kamala :(
Ja taas murunen sai kaikki anteeksi pienillä eleillä ja silityksillä kun ensikohtaamisella tuli "surkuttelemaan" mun oloa... Mutta mä haluan olla silti erityinen, vielä en oo, mutta kun olisin joku päivä.... en mäkään osaa järkevästi kirjottaa ku vituttaa ku en osaa enkä pysty edistyy täs touhus, ja yksipuoliseksikin epäilen...
Sulle en osaa sanoa ku jaksuja! Nyt jos koskaan on pakko ees ystävystyä täysillä!
Toivottavasti susta vielä hälle se erityinen tulee. Toivon niin todella! Tsemppiä ja voimia sulle jatkoon!
Mä päätän nyt tämän keskusteluketjun omalta osaltani ja kuoppaan myös nämä yksipuoliset tunteeni. Jotta kiitos ja anteeks vaan kaikille keskusteluun osallistuneille.
Kiitos sitte minäkin. Ikävää jos kaikki päättyy näin!
:(
Työkamuun vihastunut. Olet tekopyhä. Pysy vaan kaljuuntuvan äijäs kaa. Kuka välittää. Meidän duunissa ei kukaan. Olet läpinäkyvä teeskentelijä.
Pyh ja pyh itelles ¤#%¤
Avoin tunnustus sinulle: Oletkohan se romani, joka tunkes duuniimme kaikkien tyrmistykseksi? Olet silti jotenkin söpö.
No enpä ole romani.
No ja minä tiedän että tuo muru ei ikinä täällä pyörisi...en muuten tänne kirjoittaisikaan. Vain purkaakseni mieltäni.
Lisään tähän vielä nimesi heti alkuun viime töikseni, niin ei jää sitten kenellekään epäselvää (vaikka eihän tää ketään kiinnosta).
Eli tämä oli:
Avoin
No eipä SEKÄÄN sitten onnistunut eli ei mennyt alkuteksteihin nimesi mutta lukeepahan täällä nyt sit kuitenkin...
No älä nyt, tunteita ei voi painaa naps vaan pois päältä. Meille tulee myös 2kk ero ja eiköhän mullakin siinä ajassa lopu kirjoittelu. Vaikka tajuan yksipuolisiksi tunteeni (huolimatta katseista, kosketuksista, lämpimistä sanoista, hymyistä jne. joita eilen sain) niin silti mä näköjään yritän luoda sitä ystävyyttä. Voisitko sinäkin, jos hän kerran lähtee? Olen varmaan masokisti ja elän nämä tunteeni läpi. Mutta jos emme enää näe työssä ollenkaan, vielä koitan tavata häntä vapaalla...saa nähdä onnistunko siinä koskaan, hän on hirveän menevä :(. Mutta sen sanon, että pidä yhteyttä ja näe Tarjaasi :)
No pakkohan mun on sulle kuitenkin vastata :)
Niin ei niitä tunteita naps kyllä päältä saakaan mutta kyllä mä nyt yritän tässä tosissani tehdä töitä, että pääsisin ihastuksestani eroon. Mä en oikein tiedä miten sitä ystävyyttä lähtis hänen kanssa luomaan ja siks musta tuntuu, että helpompi vaan laskea kokonaan irti jos kerran on työpaikkaa vaihtamassa. Ja kaikenlisäks kun musta tuntuu etten sitten hänen ystävänään jaksaisi olla "jakamassa" niitä kaikkia miesjuttuja tms.
Täytyy kyllä myöntää, että käyttäydyn kuin joku kakara vaik jo neljääkymppiä täs lähennellään. Siis samanlaista kiukutteluahan tää on.. Kiukkuspäissäni poistin kaikki ihastukseni lähettämät (ja tähän asti vaalimani) viestitkin puhelimesta. Niin ja eihän se vielä riittänyt vaan poistin myös puhnron puhelimesta etten enää niitä viestejä laittelis hälle. Naurettavaa toimintaa, eikö ;)
Tunnen kyllä itseni tosi typeräks ja sitähän mää oon...
Ihanaa kun tulit.
Mä en vaan pysty. Musta Hän on niin ihana. Ja ystävyyden rippeet on kuitenkin jo koossa. Puhumme toisillemme, kerromme toisillemme asioita, halaamme, lähennymme. En saa hänen eleistään toivomaani vastausta, mutta aina sellaisia rippeitä saan, jotka pitävät liekin elossa. Vaikka hän puhuu miehestään, perheestään, asioistaan aivan kuten kuka tahansa aikuinen nainen, silti toivon että pystyn tekemään Häneen vaikutuksen.
Olen samanlainen naurettava, lapsellinen pikkulikka hänen kanssaan. Kujeilen, jekkuilen, ja hän vaan nauraa ja on mukana. Juu, ja alkuvaiheessa tein tota samaa, poistin numeroa palauttaakseni sen taas uudestaan. Olen uskomattoman mustis...koska luonnollisesti olen erittäin epävarma koska hällä ei kiintymystä ole sellaista kun mulla. Haluaisin halata häntä joka välissä, pitää hyvänä huolehtia, ja sen tekee hänen mies. PERKELE!
Tsemppiä sulle! Pääset varmaan tunteistasi eroon kyllä nopeasti ku et näe...mutta mutta...kai si pääsen minäkiiiiiii kesälomalla...en vieläkään tahdo...sydän ei kestä eroa...joka tapahtuu 2 päivän päästä...
Ja vielä...en usko että Hän tajuaa ihastumisestani mitään. Vaikka meen ihan sekaisin Hänen kanssa. Punastelen, sönkötän, touhuan hulluja ja varmastikin näytän että TYKKÄÄN! Niin ei hän tajua ei. Pitää mua kait vaan höpsönä ja kivana työkamuna. Siis vaikka halailemme ja kaikkea. Kai se ykköstavoite on kuitenkin ystävystyä lähemmin. Sekin taitaa vaatia mun aktiivisuutta. Voisin näyttää suloisuuteni kun olemme kaksin. Argh, tommonen kesäloma, ja argh sulla tommoset työpaikanvaihdokset, sama tosin mullakin eessä...
No sinänsä lohduttavaa kuulla, että joku muukin on toiminu niinkuin minä, siis ton numeroasian suhteen ;) Kyllähän toi nyt sit näytti olevan typeryytensä lisäksi ihan toimiva ratkaisu, eli tekstareita ei ole nyt tullut laitettua. Onhan mulla se numero tietty vielä olemassa muttei siis enää puhelimessa.
Meillä oli taas työpaikan järjestämää ohjelmaa ja en sitä enää oikein voinut peruakaan niin piti sitten osallistua. No tietysti tämä ihastukseni oli myös osallistujien joukossa.
Kyllä tuntu taas vaikeelta. Pakkohan se oli puhuessa silmiin (niinkuin normaalistikin) katsoa. Ja kun en mäkään nyt halua tylyksi kuitenkaan ruveta niin muutenkin piti käyttäytyä sitten silleen mahdollisimman normisti ja niinkuin ennenkin. Muuten kyllä yritin vältellä katsekontaktia kun kokemuksesta tiedän, millaisia tuntemuksia se voi sitten mussa aiheuttaa se liian pitkä katse. En oikein oo päässy selvyyteen mikä siinä katseessa on se jokin, kun sitten ne jalat vaan lähtee alta, jos ei oo varuillaan ;)
Edelleen siis yritys tukahduttaa nämä tunteet on kova ja toivon että nämä tunteet tästä laantuvat ja lopulta myös lopahtavat...
Teilläkin nyt sitten se "ero" edessä :(
Toivottavasti teidän välille syntyisi se lähempi ystävyys. Tietysti se vaatii sitä aktiivisuutta niinkuin totesitkin. Oishan se kiva jos sitä aktiivisuutta olis molemmilla, ettei itse tarttis aina olla se joka yhteyttä ottaa ja jotain ehdottaa...mutta jonkunhan se on tehtävä.
Tsemppiä taasen!
Terve!
Täällä se aktiivinen. Juurikin hän laittoi et on kiva kun otan yhteyttä muuten vaan. Joten ei kai se huono asia ole. Tosin vastasin että niin koska tykkään hänestä. No se saattoi olla liikaa, mutta mitäpä väliä. En usko menettäväni mitään vaikka sanonkin että välitän hänestä, olen päättänyt että jos mun avoimuus on liikaa, sitten on. Sanon asiat niinkuin on ja kyllähän mä olen tämmöinen herkkis tunteilija ja avoin niille läheisilleni, niin jos oon päästänyt hänet tähän joukkoon, niin on sit hänen oma valintansa kuinka siinä haluaa olla.
2,5kk ero tulee juu, kyllähän mä ikävöin jo nyt, mutta en tiiä...oon vähän hämmentyny tunteineni. Kylmä en osaa enkä halua olla koska puolin ja toisin on paljastettu olojamme...
Höh, ja sun ilta meni tollai...ei siis mitään erityistä? Kauanko vielä näette? En tiedä, kyllä tää on hankalaa...
No terve! :)
Täällä se nyk. passiivinen (tai ainaki yritän sellainen olla).
Niin kyllä mäkin uskon, että ihastuksesi mielestä se että otat yhteyttä on mukava eikä ollenkaan huono asia. Sähän rohkeesti hälle sitten vastasit ;) Itsellä ei kyllä olis pokkaa ihan tommosia sanoja käyttää mutta hyvä että sulla oli :) Juu ja hyvähän se vaan on sanoa (ainakin positiiviset) asiat niinkuin ne on. Että hyvin toimittu :)
Niin ilta meni mulla niinkuin meni. Ei siis mitään erityistä. Yhtä esitystä oltiin kattomas. Ennen esityksen alkua vähän aikaa siinä juteltiin työkavereiden kanssa. Esityksen päätyttyä oli kaik jo niin väsyjä, että eihän siinä auttanu ku kotia nukkumaan. Että toisaalta ei siinä paljon sitä kontaktiaikaakaan sitten ollu. Ehkä hyvä niin...kun sekin aika mitä oli tuntu niin vaikeelta.
Ei ole vielä tarkkaa tietoa siitä kauan toisiamme vielä näemme. Hän on siis hakenut aktiivisesti uutta työpaikkaa ja just oli haastattelussa ollu. Tulevalla viikolla oli toiseen menossa. Fiksu ihminen kun on niin tuskin kauan kestää kun se työnhaku tärppää...
Ai niin siis hän ei oo vielä vaihtanut paikkaa..eli toivoa on...?? Et siis yhtään tiedä koska eroatte joten älä heitä kirvestä kaivoon!!
APUA, teinkö jotenkin ihan tyhmästi...??? Joo ei ole mitään ongelmia tuollaisia heittää... Vähän nyt menin hämilleni et oliko hölmöä. Mut kyllähän minä erityisesti tykkään hänestä (siis siksi muuten-vaan-viestit), ja jostakin syystä uskallan olla suht avoin hälle, siis kaikesta. Jos hän tuota ihmettelee niin kertoisin et vaistoan tai tunnen et hänessä on jotain erityistä...niinkuin siltä tuntuu. Ikäeromme on suuri, mutta jotain ihmeellistä hänessä on, joka tuntuu musta hyvältä. No ehkä saan hullun maineen, tai jotain, mutta hassua, en ole ees mitenkään nolo! Tai nyt kun luen tätä, alan ehkä olla...hmmm
Ja nyt ku aloin aatella, asia jonka laitoin luonnollisesti ja luontevasti enkä kokenut siinä mitään pahaa, tuntuukin taas äärettömän tyhmältä. Ei mua kaduta että sen tein, parempi että tietää, mutta silti...olinpa jotenkin tyhmä :(
Hei... ei huolta ei siinä mun mielestä ainakaan ollu mitään tyhmää, päinvastoin. Onhan hänkin ymmärtääkseni käyttänyt viesteissään niitä ihana ym sanoja ;) Ja se mitä viestitit hälle oli kuitenkin vain ja ainoastaan positiivista :) eli eiköhän palautekin ole positiivista. Ei siis hätiä mitiä!
Jot älä turhia asiaa enää enempiä pohdi..
Tsempit ja kauniita unia kullan kuvia sulle! :)
No olet oikeassa, eihän tämä nyt mitään ainut kertaista ollut. Ja kyllähän mä hänestä tykkäänkin. Ihmisenä mitä mainioin tyyppi. Siksikin niitä muuten-vaan viestejä laittelen. Ja no, onhan se kiva kun toinen laittaa et kiva kun laitan... En tiedä, joskus tuntuu ettei välillämme ole "mitään" toisella hetkellä tuntuu että jonkinlainen lämpö on oltava. Onko se sit ihastusta vai mitä, mut pidän kyllä kovasti hänestä.
Kiitosta taas ja tsempit sulleki!
No juu ei ollut virhe. Niin ihana on minulle nyt, ja tuli kyselemään, ja kertoilemaan asioita. Nyt tiedän mikä meitä yhdistää. Ei hällä ihastusta ole mut varmaan tykkää kumminkii. On ihana!
:) Saitpas sitten hymyn mun naamalle. Noinhan mä arvelinkin, että ei se positiivinen palaute voi huonoa tehdä.
Kyllä piiskan heilahdus positiivisen lässytyksen aina voittaa. Kun ei pysty viikkoon istumaan, niin ei istu. Akat täytyy pitää liikkeessä. Se on MUST.
Voevoe kuulkaas. Sitten loppupäivänä ei kummoisempia ollutkaan, mutta kun ollaan kahden, jotenkin vaístoan et välillämme on jonkinlaista välittämistä. Me nähdään elämässä ne tietyt tärkeät asiat samanlailla, ja yhtä artikkelia lukiessaan (samaa kuin minä) olimme ajatelleet toisiamme. Ja kyllä minä sen kaikesta näin että viestini ei ollut saanut mitään negatiivista vastakaikua. Ihana hän on.
Niin kyllähän se positiivinen kaiku yleensä tuppaa positiivista takaisinkin antamaan :)
Mitenkäs siellä on tämä päivä menny?
Täällä taas aika ihastuneissa tunnelmissa. Taitaa se niin olla, etten näistä tunteista eroon pääse, ainakaan ennenkuin hän sitä työpaikkaa vaihtaa.
Tänään kun taas juteltiin niin pakko se oli yrittää normisti silmiin kattoa vaikka kyllä oli pakko välillä sit taas lattiaaki tms kattella kun alko liian tukalaks käymään ;)
Siis en edelleenkään tajua miten voi (pelkkä) katse vetää mut niin heikoks... Siinä katseessa ja niissä silmissä on vain jotain käsittämätöntä, että kun aattelenkin niin huhhuh :)
No puhelinroa en oo puhelimeen palauttanut eikä ole aikomusta sitä tehdä. Toiminut on sinänsä hyvin kun nyt ei tekstareita ole tullut laitettua...
No ei sinänsä mitään. Hän on iha iloinen kyllä mut nähdessään, mutta nyt siis ei enää nähdä ainakaan 2,5 kk. Ottaa se jotenkin koville. Sit ku minä laitan tekstaria, hän vastaa heti mut siis ihan tavanomaista jorinaa puolin ja toisin. Pitäis munkin päästä yli yhteydenpidosta, kun ei hän mua ikävöi. Nyyh.
Ihanaa et siellä taas paremmin. Se ihastumisen tunne on tavallaan jotenkin tosi ihana. Niin odotan aikaa et saan olla Hänen kanssa. Uskoisin et niitä hetkiä tulee vielä jos hän minusta pitää.
Juu, pitkä aika on toi 2,5 kk erossa olla :( Mutta eikös sulla ollut aikomus tänä aikana häntä kuitenkin johonkin pyytää ja tavata?
Meillä kans tulee 2 kk tauko näkemiseen täs parin viikon päästä. Niin mikäli ei sitten loman aikana vaihda työpaikkaa niin sittenhän ei enää nähä ollenkaan :(
Tänään tuli taas kertaalleen kun katseet kohtas se tuttu tunne (mitä en nyt osaa tarkemmin selittää) ja oli pakko heti pää pois kääntää kun täysin hämilleni taas menin. Toisaalta kyllä mukava tunne mutta niin hämmentävä ja vahva ja siis pelkästä katseesta, en tajua...
No nyt ei sitten taas nähdä muutamaan päivään (ma seuraavan kerran), pöh.
Joo kyllä tää nyt on tässä. Nähdään seuraavan kerran elokuun puolivälissä. Siis sitten voin kyllä pyydellä minne vaan :D mut sitä ennen tuskin kuulenkaan. Ja työkuviot siis muuttuvat, jatkossa emme tule näkemään läheskään joka päivä, vain satunnaisesti. Tuntuupi kurjalta ja on tunne et mitäs nyt? Tässäkö tää oli? Ikävöin häntä jo nyt (ja hän tuskin suo ajatustakaan minulle, en usko :( )
Voi sinua. Minä uskallan kyllä katsoa töllöttää, kun uskallan kehua, koskea ja haliakin :D. Onneksi te näätte vielä. Jos ei muuta niin piristystä arkeen. Mä kyllä kuulisin hänestä jos laittasin tekstarin mutta miksi aina minä??? :(
Niin onhan se piristystä arkeen jos ei muuta. Kyllähän se on aamulla toi töihin meneminenkin ollut vähän helpompaa kun tietää että näkee ihanaisen. Muuten kun oon itekin niin kypsä nykyiseen työpaikkaani, niin kiva että edes jotain positiivista sielläkin.
Mä en kyllä (niinkuin oon aiemminkin jo kertonu) uskalla häntä koskea saati sitten halata. Ja välillä tosiaan se silmiinkin kattominen aika vaikeeta, ei onneks sentään koko ajan.
Itse en oo nyt niitä tekstareita laittanu mutta eipä ole hänkään. Tänään tosin meikä "heikkoluonne" taas laittoi nettikorttia hälle piristykseksi, kun oli apealla tuulella...
Voi meitä, ei täs voi muuta sanoa...
Joo en mäkään enää laita...tai sitte laitan... Harmittaa, jos hän laittais yhdenkin kaipaavan viestin nii oisin onnellinen. Vaikka hän vaan pitää mua pikku tyttösenään :/ ei siinä sen hempeempää ole. Hän ei tunnu surevan mitenkään sitä ettei nähdä kun ollaan lomalla. Minun sisälläni taas on valtava ikävä. Sitä sentään en ole kertonut. :D
Se mua ehkä surettaa, että syksyllä tilanne on toinen. Nähdään työssä enää todella satunnaisesti. Ei varmaan ees joka viikko :(. Tietysti sitten voin pyytää häntä vaikka lenkille, ollaanhan siinä jo monin verroin enemmän yhdessä kuin työssä. Saa nähdä lähteekö. Puhuttu ollaan kyllä että vielä mennään.
Voi meitä tosiaan, ollaan ihan ääripäitä, sä et uskalla ees oikein katsoa, ja mä toinen ääripää teen tikusta asiaa, kosketan, halaan, kerron kuinka tykkään... :) Eihän selkeästi ainakaan pahastunut tästä tykkäämisestä, oli jotenkin lämpimämpi seuraavana päivänä.
Mutta voi meitä, jotenkin tuntuu et kummallakin tää on vaan sellaista haaveilua ja siihen se jääkin... :(
Tsemppiä! Sä sentään vielä näet Häntä!!
Ja tää on kyllä KIITOS ollut hyvä purkualusta tunteille. Niille joista ei voi kellään puhua!! Ihanaa kun saan kirjoittaa sun kanssa....
Moikka :)
Ootteko loman ajan siis pitkän välimatkan päässä toisistanne vai miks ette voi sinä aikana nähdä? Kyllähän tommonen yhteinen lenkkireissu tms ois ihan "laatuaikaa" siihen työajalla näkemiseen verrattuna. Että hyvä idea pyytää sellaseen. Miksipä ei lähtis jos kerran ootte jo alustavasti asiasta puhuneetkin. Voi kunpa itelläkin ois pokkaa pyytää johonkin...
Niin vähänhän me taidetaan sun kans ääripäitä olla ;) En kyllä muutoin, ainakaan omasta mielestäni ole mitenkään kovin ujo luonne. Mutta tää mun ihastus vaan vetää mut välillä sellaseks. Ei mulla oo muita ihmisiä vaikeuksia silmiin kattoa ja toki suurimman osan ajasta pystyn myös ihastustani silmiin kattomaan. Pitää vaan varoa niitä liian pitkiä tai intensiivisiä katseita ;)
Juu, mulla tää haaveilun tasolle kyllä jää, ei voi mittään...mutta tietysti oon tosi ilonen että häntä vielä näen, en sitten tiedä kuinka kauan vielä.
niin ja KIITOS itsellesi. Mukava kirjoitella sun kans :)
No hän on mökillään ja menossa matkoilla koko lomansa. Miehensä kaa, hmph. Kyllä minä lenkille voin pyytää, mutta kovinpa huonosti ovat aikataulumme kohdanneet. Ja oon ollu aktiivinen ja avoin kaiken nolaantumisen uhallakin...ja lopputulos...on se etten sit kuule hänestä mitään. En usko että viestin viestiä saan lomalla jos en itse laita. ENkä haluaisi olla aina se yhteydenottaja. Jos hän kaipais mua ottais ite. Miten pidetään ylpeys eikä oteta yhteyttä???? Tarvis joku tunnelukko puhelimeen :D Ikävä on!!!
No höh ja pöh kun on noin menevää sorttia koko loman. Toivottavasti kuitenkin saisitte ne aikataulut jossain kohin kohtaamaan ja lenkkeily toteutuis. Ei kai se muu auta kuin ite sitten ehdottaa jos vaihtoehtona se ettei sitten näe. Kivahan se ois jos toiseltakin niitä ehdotuksia näkemiseen tulis...
No mulle sitten tuli hältä viestiä tänään. Ihan silleen lyhyesti, viikonlopun toivotukset ym. mutta tulipahan nyt sit ees jotain. No tietty se nrokin on nyt sit puhelimes, jos en viestiä tuhoa ja enhän sitä oo vielä ainakaan tuhonnu ;)
Ois joo hyvä joku tommonen "tunnelukko", mistäköhän semmosia sais?!
Ja pakko kai se on yhteyttä ottaa jos ikävä kasvaa sietämättömäks...hitot ylpeydestä tai muustakaan, vai?
Voi meitä onnettomia taas.
No mä oon nyt sitten viikonloppuna vielä nettipimennossa että seuraavan kerran pääsen tänne kirjotteleen ma.
Tsemppaushalaus, voimia ja hyvää viikonloppua sulle!
Thanks! Hän sentään lähettää sulle jotain, onhan toikin, ilman mitään sun ekaa viestiä. Mä en sen sijaan kuule mitään. EI viestin viestiä eikä mitään. Itse kyllä ikävöi häntä kovasti, toisaalta on helpompi näin. Kai se vaihtoehto "ei nähdä" nyt vaan on se mikä toteutuu. Suututtaa ihan kun toinen ei pidä mitään yhteyttä jos ei itse eka :(
No mää en ookkaan sitten nettipimennos vaik niin luulin :)
Niin mukavaltahan se tuntu kuitenkin hältä viestiä saada. Vaikkei siinä mitään sen ihmeempiä lukenu mutta kuitenkin. Ja kyllä mullakin on häntä jo nyt ikävä, vaik ei keskiviikosta vielä kovin kauan oo vierähtäny.
Ymmärrän kyl sun fiiliksen :( Mutta ei kai siin oo muuta vaihtoehtoo kun olla sitten ite se aktiivisempi jos haluaa kuitenkin toisesta kuulla...
No mutta eikös se nyt ole vähän outoa et toinen pitää vaan yhteyttä ja toisesta ei kuulu mitään? Tiedän et hän on erittäin sosiaalinen, paljon ystäviä (enemmän ikäisiään), hoitaa vanhaa äitiänsä, on mies ja lapset perheineen...ei ehkä ole niin aikaa mulle...eikä ajatella mua :( Silti tuntuu pahalta olla aina se joka ottaa yhteyttä jos saisin viestin, turhemmankin, niin piristäishän se, olis ees ajatuksissa....ny en usko että ajattelee mua lainkaan...ja mä ikävöin Häntä ja koko ajan vaan :((( Niin, jos mulla ois koko ajan touhua, en laittas tekstareitakaan. Olenhan nyt 3 pv pystynyt hillitseen itseni :D
Noh, 3 päivää on jo pitkä aika, ainakin mun mittapuulla ;)
Pitäskö se aatella/punnita, että kumpi tuottaa enemmän tuskaa, se ettei ole yhteyksissä vai se että on (aina) ite se joka ottaa sitä yhteyttä.
Vaikka nyt ite oon siinä "tekstarikiellossa" ollu niin jotenkin tuntuis kallistuvan sille puolelle, että masentavampaa on jos ei olla yhteyksis ollenkaan. Mullakin nää fiilikset ja ajatukset kyllä vaihtelee päivän mukaan.
Niin oon kuitenkin aatellu, että jos ja kun sitä työpaikkaa vaihtaa niin yhteydenpito saa sitten loppua. Kun musta kuitenkin sitten parempi ettei pidetä yhteyttä enää jos ei nähdäkään...
Varmasti ihastuksellasi vaikuttaa yhteydenpitoon tuo kun hällä niin paljon muuta ohjelmaa. Pitäsköhän se yrittää vaan itelleenki kehittää sitä ohjelmaa vähän lisää...jaa niin miten sitä kehitetään, en tiä.
Jooooo-ooo. Hällä on tosi paljon muuta ohjelmaa, ihan tosissaan. On mullakin, mut tällä hetkellä myös sellaista aikaa jolloin oon paljon yksin. Sit tulee ajatuksiin ja lähtee tekstari...niinkuin sitten lähti. Laitoin muuten vaan, ihanalle ihmiselle, ja takaisin sain taas et oon ihana!! :) Olen itse aktiivinen kehumaan häntä, mut kuulen itekin ihanuudestani niin usein, et mietin onko tää ihan tavanomaista ja normaalia ;) Ite en ainakaa laittaisi kelle tahansa tuollaista, ja ku hän aina vastaa ihanasti...en kyllä vastaisi edes hyvälle ystävälle aina noin et oot ihana.......en tiiä mitä ajatella muutaku et luulis et hän musta jollain pienellä tavalla kyllä erityisesti tykkäis, vaikka en mitään kuulekaan muuten... en tiiä...
Niin ja siis lisäyksenä, et kehun häntä kyllä ihanaksi siis itsekin, mutta hän kehuu mua aina takaisin ja kehuu myös itsekin ekana usein. Nyt aloin miettii et kyllähän ihmisiä väliin kehutaan mutta me teemme tuota kyllä hurjan usein :) Varmaan vähintään joka toinen kerta viesteissäkin :)
Olisko jo aika siirtyä puheista tekoihin!!?? Jos hän perääntyy niin sanot vaan "en tiedä mikä minuun iski?" ;)
En uskalla, ei hän vaikuta siltä että odottaisi tai toivoisi mitään, ja kun on 20vuotta vanhempi naimisissa ja perheellinen, ei mitä vaan tehdä... ja ei nähdä 2kk... Nuo kehut ja tykkääminen ja halaukset ovat minun tekojani :)
:) Kivan viestin hälle laitoit ja kivan sait hältä myös takas. Niin, en osaa sanoa onko toi nyt ihan tavanomaista tai normaalia noin runsas ihana-sanan käyttö ;) mut toisille kait normaalimpaa kuin toisille. Itse en kyllä tota em. sanaa käytä jos en sitä tosissaan tarkota. Tai ehkä se joskus on tullut sanottua ilman sen suurempaa merkitystä. Mutta se että sitä toistamalla toistaa niin...
Oma ihastukseni on tänään ollut taas aivan ihastuttava, siis oma normaali itsensä. Ja mulla taas tunteet kuohuu enemmän ja vähemmän hänen läheisyydessään.
Joo, siis kyllä toisia ystäviä murutellaan ja sen sellaista enemmän, ja tiiän et tuo ihanuus varmaan kehuu ihmisiä mielellään, mut en kyllä itse ihan tuohon tahtiin kehuis jos ei olis ns. syytä, ja ku hän tosi usein muistaa laittaa myös kuin ihana mää oon, tai ihana "sinä" tms..... Jotenkin liikkistä, vaikka muuten ei kuulu sit mitään. Höööööööh. Ihania hetkiä ihanuuden kanssa sulle!
Juu, tää työpäivä oli mulla niin lyhkänen etten paljon saanu sitten ihanuuden kanssakaan olla. No huomenna uus päivä :)
Kyllä mua ehkä hiukka "häiritsis" jos tommosia viestejä saisin mis ihanaks koko ajan kutsutaan ;) mutta positiivistahan se kuitenkin on, että hän pitää sua ihanana :) ja varmasti siihen on syynsä.
Ois se kyllä toisaalta kiva saada itekin tommosia viestejä mutta eipä oo kuulunu eikä kuulu... pöh.
Mitä tarkoitat et "häiritsis"? Laitamme niitä tasapuolisesti kumpikin. Ja mielestäni suht usein. Koen että se on hirvittävän suloista, koska eihän noin voisi laittaa jos ei toisesta pitäis, ehkä vielä satunnaisesti, mutta että joka viikko, ainakin... :)
No nyt taitaa olla hiljaiseloa pari kuukautta... Tuskin itse pystyn olemaan täysin pitämättä yhteyttä... Ikävöin yhä, mutta poissa silmistä poissa mielestä... Ja täällä kun näitä juttuja lukee, en totisesti etsi mitään seurustelu tai seksikumppania Hänestä, vaan lämmintä ystävyyttä. Pussaisin kyllä jos saisin mut se jäänee haaveeksi....
Kuinkas sulla?
Niin tarkotin lähinnä sitä, että oisin ihmeissäni ja kyllä laittais miettimään miks tollanen ihana-sanan viljely ;) Vaikka kyllähän mä mielissäni siitä kans olisin...ja suloistahan se kans on :)
No mulla meni tänään taas vähän pasmat sekasin ihastukseni puheista vaik ihan normi jutteluahan se oli mutta määrätyistä aiheista kun puhutaan niin tuntuu, että puna nousee naamalle. No en tiiä nousko.
Juu, ja mä kans mieluusti häntä halaisin ja varmasti pussaisinkin jos se ois mahdollista, mutta haaveeksi jää. Jotain sellaista lämmintä ystävyyttä mäkin hältä toivoisin...
Ja nyt taas semmoset syyllisyyden tunteet nostaa päätään :( Kun ei hän tiedä näistä tunteistani, niin tuntuu että petän hänen luottamuksensa kun en kerro niistä. MUTTA kun en halua että ahdistuu, suuttuu tai mitä lie. Voi p..ska! #¤
Tämmönen päivä tänään...
Höh, mitä ny tommosia mietit...mä en oo ollenkaan miettinyt. No oonhan kertonu et tykkään hänestä paljon ja muuta ei tartte kertookaan. Olisko toi liikaa tehty??? No mulla näköjään toimii poissa silmistä poissa mielestä. Ei tekstareita, ei mitää, ajattelen kyllä, muttakun.....
No tänään selkiintyi taas määrätyt asiat.
Puhuttiin kahvipöydässä, ihastukseni, mä ja muutama muu työkaveri . Sivuttiin siinä saman sukupuolen välisiä parisuhteita ja aika selväksihän toi ihastukseni kanta näihin tuli. Vaik en tässä itekään mistään sellaisesta hänen kanssaan haaveillut mutta tuli selväksi se, ettei todellakaan kannata mennä möläyttämään näitä tunteita hälle.
Täytyy siis vaan yrittää edelleen päästä näistä tunteista eroon ja nyt se ehkä onkin helpompaa tämän jälkeen… Olo oli tuon keskustelun aikana ahdistava ja huono ja on edelleen :( Mutta toisaalta kyllähän se tiedossa oli, etten näille tunteille vastakaikua häneltä saa.. silti nyt sattuu :((
Höh ja pöh. Kuinkas nyt noin, juttelitteko vakavasti vai... Mä kanssa leikin varjolla Ihanaisen suhtautumista joskus selvitin ja joko on avarakatseisempi tai vaan huumorintajuinen. Itse saan myös kyllä Hänet unohtaa, ei kuulu mitään, ja työkuviot muuttuu niin ei sit lomien jälkeen paljo nähäkään, yhä Hän on mielessä, mutta yhteyttä en oo ottanut eikä hän...eli ei oo vastakaikua täälläkää.
Haleja ja voimia!
Ei ollu vakavamielistä keskustelua (onneks) vaan semmosta ”heittelyä” puolin ja toisin. Ihastukseni ”puheenvuoro” se oli mikä ahdistusta aiheutti ja tuntu pahalta. Vaik ei nyt siis hänkään suoraan sanonut mitään sinänsä tuomitsevaa tms. Tarkemmin en viitti täällä kertoa, koska ei oo varmuutta siitä onko kaik muut paikalla olleet niitä täysheteroita, jos vaikka tänne palstalle joku heistä eksyis ;)
Muutenkin nyt tuntuu siltä, että on tultu mun kohdalla siihen pisteeseen etten enää viitsi tätä omaa ihastustani täällä palstalla (ainakaan tässä ketjussa) liiemmin pohtia tai näitä tunteita purkaa.
Mieluusti sun kanssa keskustelua täällä kuitenkin (jossain toisessa ketjussa) jatkan, jos haluat omaa tilannettasi purkaa tai koet siihen tarvetta, nyt tai syssymällä. Jos haluut sähköpostia vaihtaa niin osote on [email protected] :)
No meilläkin nyt sitten kohta tulee se 2 kk tauko näkemiseen, jotta jos sinä aikana ihastus laantuis… Toivoisin että nää tunteet katoais vaan niin kuin tulikin, yhtäkkiä. Että vaan heräisin joku aamu ja nämä tunteet olis poissa ja voisin olla taas se "normityökaveri"..
Haleja ja voimia sullekin!
Laitan sulle sähköpostia jossain vaiheessa, paree näin...
OK :)
Pölhö! Lähes varma, mut kirjoitat koko ajan. Mitä hulluutta tollanen on?
Lähes varma mistä? Siis puran tunteitani tänne, varmahan se on et yksipuolisia ovat muut haaveissa silti...
Niin täähän oli vissiin tarkoitettu ap:lle eli mulle eli vastataan nyt tähänkin sitten.
Kiitosta vaan kun et kuitenkaan pölhö-nimitystä pahempaa käyttänyt ;) En vaan ymmärrä mitä se sua vaivaa että täällä kirjoitan. Ihan vain ajatuksiani ja näitä tunteitani täällä puran, toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. Että anteeks ny vaan kauhiast! Sinänsä jonkinlaista hulluuttahan tää kai on kun tälleen menin ihastumaan/rakastumaan...
Ai jaa, en tajunnu :D
Mää ainakin oon lähes varma ettei tuolla Ihanaisella oo mitään tykkäämistä kummempia tuntemuksia mua kohtaan. En sitten tiedä jos saisin olla koko ajan hänen kanssa (itseluottamus kohdillaan :D). Minusta kanssa tää on ihan hullua että menin ihastumaan ihmiseen, joka on täysi mahdotoomuus ystävyyttä kummemmalla tasolla. Rikon ja häpäisen vain itseni. Tässä sitä kumminkin ollaan, haaveillaan ja puretaan...kun ei mihkään muualle voi.
No enhän mä susta tykkääkään, mut et kuitenkaan häpäise itseäsi. Mun rakas on mies enkä naista edes halua, kun tunteita siihen suuntaan ei löydy. Eikö olisi kannattanut selvittää, mihin ihastuksen kohde pystyy.
Jotkut naiset ovat itsekeskeisiä. Muuttakaa sinne, missä pippuri kasvaa.LOL
Jaa, kellehän tää viesti nyt sit oli tarkotettu...??
Ja missäs se pippuri ny sit oikein kasvo?
Kuulepa Sylvi! Pippurikasvu on parvekkeellasi. Jos tyttiksen kaa ei oikein suju, niin ei ole yllätys.
No kiitosta vaan "Gretalle" sivistämisestä.
Ei sen tartte pystyä mihinkään, soriiiii, tunteita voi olla ilman toimintaakin :D